Minä olen perusluonteeltani kohtuullisen hajamielinen ihminen, jolla on tavarat hukassa ihan säännöllisesti. Järjestys merkitsee minulle sellaista hallittua (tai hallitsematonta) kaaosta, riippuen tilanteesta. Lähipiiri on tähän varmaan jo valitettavan tottunut. Tänään sain taas tilaisuuden loistaa.
Pakkanen paukkui aamulla yli 28 asteessa ja olin lähdössä töihin. Koirat piti päästää ulos pissalle ja ajattelin kylmyyden takia tehdä pikapikapissatuksen takapihan pellolla. Viima joutui hihnaan kissavaaran takia, Tuike ja Rieha saivat olla irti. Hengailtiin ulkona muutaman minuutin ajan ja kylmä alkoi jo tulla, joten lähdettiin kerrankin yhteistuumin sisälle. Kunnes takaovelle saapuessani huomasin, että ovi oli painunut kiinni ja mennyt lukkoon. Eikä minulla tietenkään ollut avaimia. Eikä kännykkää. Päällä minulla sattui olemaan silkasta hyvästä tuurista johtuen sentään takki ja pipo (normaaalisti olisi yöpaita tai aamutakki). Sen sijaan hanskoja ei ollut ja jalassa oli tietysti pinkit Reinot. Kello oli 5.55 aamulla ja minun piti lähteä 20 minuutin päästä töihin. Lähin avain oli joko porukoilla tai Veskulla, joka oli jo lähtenyt töihin, kummatkin yli 10km päässä. Ei paljoa naurattanut.
Harkitsin heti ikkunan rikkomista, mutta totesin sen liian radikaaliksi keinoksi vielä tässä vaiheessa. Onnekseni olin laittanut auton webaston päälle ja jättänyt ovet auki, joten lykkäsin koirat sinne, edes hieman lämpimämpään ja lähdin katselemaan näkyisikö yhdessäkään naapuritalossa valoja. No, ei näkynyt. Pohdin uudestaan ikkunan rikkomista, mutta sitten läheiselle metallipajalle ajoi auto. Juoksin Reinoissani sen perään ja sain sen kuskilta kännykän lainaan. Onneksi sain Veskun kiinni ja asiasta ilahtunut siippani lähti tuomaan avaimia kesken työaamun. Ehdittiin värjötellä koirien kanssa autossa vielä n. 20 minuuttia. Viiman turkissa oli hyvä lämmitellä sormia ja varpaitakin sain autossa vähän liikuteltua. Viima näytti tosin kovin tuskastuneelta minun lähentelyyni, Rieha nukkui niin tiukalla kerällä keskipenkillä kuin kelpie vaan voi ja Tuike pöhisi ikkunasta jokaiselle kuvittelemalleen äänelle. Siinä vaiheessa jo vähän nauratti.
Pelastava avaimenhaltijakin saapui, enkä myöhästynyt töistä kuin 15 min! Ja olipa virkistynyt olo, kun oli pakkasessa värjötellyt. Tälläisiä voi myös aamut olla. Ja tietysti tälläinen sattuu juuri kun on tulipalopakkanen ja juuri kun en muista ottaa sitä puhelinta mukaan ja juuri kun jätin auton avaimet vielä varmuuden vuoksi sisälle, ettei ne vaan huku. Onneksi on ymmärtäväinen mies ja ymmärtävät duunikaverit :).
Aamutarinoista eilisiin treeneihin. JATtilassa taas, tällä kertaa tokoseurana Miia ja Tytti-mali. Aloiteltiin zetalla. Maahanmenossa R ei meinannut laittaa kyynärpäitä maahan sitten millään ja itsellä alkoi jo kiristelemään. Totesin, ettei tätä kannata jankata, muut osa-aluuet sujui ihan ok. Sitten ohjattu, jossa ensin kummankin puolen hakua ja liikkuroituna oikea. Ihan hyvää menoa, tosin luovutuksessa pientä vinoutta. Meinasin alkaa jankkaamaan tätäkin, mutta onneksi tajusin, ettei siitäkään olisi ollut mitään hyötyä. Luoksaria leikittiin kiertojen kautta, että saatiin kunnon iloinen meininki. Kaukot tehtiin myös, ne oli ihan pätevät ja samoin tehtiin vähän motivaatio-imutusseuruuta.
Näillä mennään kokeeseen, katsotaan mihin se riittää. Vaikka vähän meinasin näissä treeneissä jankata, niin maltoin esim. olla tekemättä tunnaria, mistä olin ihan ylpeä. Jotenkin vaan ennen koetta se jännitys alkaa nostamaan päätään, vaikka pitäisi vaan olla rennosti ja luottaa siihen mitä osataan. Nyt päätin, että sen teen!
Tokoilun jälkeen oli vuorossa vielä Kärnän Julian agiyksäri. Saatiin paljon hyviä vinkkejä ja monet meidän ongelmakohdista tulivat esiin. Yksinkertaisia asioita, kuten se, etten saisi antaa Riehan itse suorittaa esteitä. Sehän tekee hyvin herkästi niin, että jos mennään väärin, niin se takaisin tullessaan juoksee x-määrän esteitä palkaten itseään niistä. Eli hommat simppeliksi, ainoastaan minun käskystäni tehdään esteitä. Samoin se, että jos teen jonkun ohjauksen, missä Riehan pitäisi tulla lähelle, niin myös vaadin sen. Muuten keskityttiin minun selkeisiin linjoihin ja liikkeeseen. Rankkaa oli, mutta saatiin myös onnistumisia :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti