lauantai 20. lokakuuta 2012

Rotumestiksien vieraileva tähti ja vaihtopenkkiläinen

Muistin pitkästä aikaa, että mullahan on kamerassa lisäsalama. Sen avulla saa edes kohtuullisia kuvia sisätiloista, jopa niin että koirat on liikkeessä. Sen kunniaksi saatte todistaa kuvia mustien painileikeistä ja kauniista hymynaamoista ;).





Laukaassa oli tänään Lappalaiskoirien rotumestaruustoko, joten suunnattiin paikalle katselemaan. Raisa toimi liikkurina, joten Rieha pääsi kokeilemaan evl:n kehää nollakoiran muodossa.


Hirveästi en ehtinyt sitä viritellä ennen kehään menoa, mutta ihan hyvin se toimi, intoa ei ainakaan puuttunut. Toisaalta, eipä sitä juuri tarvitsekaan viritellä, mutta muutamia liikkeitä olisi varmasti ihan hyvä muistutella mieleen ennen kehää.

Aloitettiin luoksetulolla. Se oli aika haastava, koska aurinko paistoi suoraan kohti, joten minun oli vaikea nähdä pysäytysmerkkejä. Stoppi oli ok, ei ihan parasta Riehaa. Mutta maahanmenoon tarvitsin sitten kaksoiskäskyn, pöh. Loppu oli hyvä. Siitä sitten ruutuun. Merkki oli hieno, mutta ei bongannut ruutua, se oli taas sinne auringon suuntaan. Pienen säädön (ja haukkumisen) jälkeen meni kuitenkin ruutuun ja loppuosa ok. Mutta selkeästi oli vaikeampaa, kuin treeneissä yleensä.

Onneksi koe on hallissa, ei tarvii huolehtia tuollaisista ylimääräisistä asioista!

Sitten seuruu. Ei parasta Riehaa, ei oikein keskittynyt. Sellaista perushyvää, mutta ei niin hyvää kuin voisi olla. Lopuksi vielä zeta, joka sen sijaan oli oikein hieno. Järjestys M-S-I ja kaikki vaihdot sujui, seuruukin oli tässä parempi.

Ihan kiva oli testata liikkeitä kunnon häiriössä. Kieltämättä tuli myös hieman sellaista koejännitystä, kun katselijoita riitti ja tuomarikin oli kehän laidalla.


Katselin siinä sitten evl:n koirakot, käytiin lenkillä ja lähdettiin sitten vielä Annan kanssa treenaamaan maneesille. Eli saatiin saman tien hyvä korjaussarja noihin pariin juttuun.

Merkki ja ruutu: Nyt aivan priima meno, kertakaikkiaan! Merkki hieno ja täysiä ruutuun. Tosin vei ruutunauhat mennessään, mutta elämä on, kun mennään lujaa. Eli ero oli selkeä ulkona tehtyyn versioon. Riehahan bongaa itse katsellaan sekä ruudun, että merkin jo sivulla ollessaan ja hallissa se tiesi heti mihin mennään. Auringonpaisteessa ei pystynyt ruutua bongaamaan, joten meni pasmat sekaisin. Näin se on hyvä, mutta varmaan voisi vielä vahvistaa vaan sitä, että lähtisi juoksemaan, vaikka ei heti bongaisikaan. Mutta sitä ehtii miettiä. Erikseen treenattiin vielä loppua, eikä reagoinut kertaakaan liikkurin käskyihin.

Ohjattu: Tänään haettiin oikea. Lähdössä oli hieman levoton, koitti nuuskia ja pylly nousi sen takia ihan huomaamatta. Merkki oli kuitenkin hyvä, samoin kapulan hakeminen. Luovutuksessa tuli hieman vinoutta (jonka kuulemma tein itse pahemmaksi), joten otettiin vinosta eteen tuloa vielä erikseen. Mutta ei paha noin muuten.

Luoksari: Ensin kiertojen kautta maahanmenon vahvistusta. Sitten yksi koemainen ja se oli ihan sairaan hieno. Riehalla ei ollut ajatustakaan muusta, veti liinat kiinni sekä seisomisessa, että maahanmenossa. Mietin, että oma käsky oli ulkona vähän pliisu, hallissa pelasi paremmin. Tälläisen kun tekee kokeessa, niin jee!

Kaukot: Annan huitoi ja tehtiin S-M ja I-S-vaihtoja. Pysyi hyvin paikallaan, upeissa oli hieman jumia, kun en uskaltanut antaa kunnon käskyä. Tuo on varmaan kokeessakin se vaikein asia, Riehalla kaukojen vaihdot kun riippuu hieman vireestä. Jos se on kovassa vireessä ja annan liian voimakkaan uppi-käskyn, niin varmasti liikkuu. Jos se taas on matalammalla ja himmailen käskyn kanssa, niin silloin ei välttämättä nouse kunnolla. Nytkin se teki sellaisen pikanousun, josta meni heti takaisin maihin. No, on vaan opeteltava, mikä on sille sopiva. Pääasia, että pysyi nyt oikein mainiosti paikallaan.

Erinomaisen hyvä treeni ja kokeeseen menosta on edelleen oikein kiva fiilis!


Iltapäivästä treenailtiin vielä kotosalla. Vesku ampui ja Riehan kanssa tehtiin seuruuta ja paikkamakuuta. Seuruussa älyttömän kova into, ihanhan se alkaa näyttämään sellaiselta pk-menolta :D. Paikkamakuu oli sikahyvä, ei minkäänlaista reaktiota ampumiseen, varma ja valpas makuu. Loppuun vielä eteentuloja, ensin pari taas lelun kanssa ja yksi ilman. Liitin viimeiseen myös maahanmenon ja se toimi hienosti. Mahtia!

Viima oli selkeästi kuullut Lappalaiskoirien tokosta, koska se oli aivan liekeissä menossa tekemään jotain, ihan mitä vaan. Pakkohan sen kanssa oli sitten treenailla. Tehtiin seuruuta, luoksetuloa ja noutoa ja niissä oli aivan Viimamaisen innostunut meinki. Tuntuuhan se erilaiselta, kuin Riehan kanssa tehdessä, mutta kyllä se hyvänä päivänä on aika pätevä tokoilija. Harmi, kun en ilmoittanut sitä rotumestiksiin, pitäisi edes kerran vuodessa käydä kokeilemassa :). Onhan sillä sentään yhden vuoden rotumestaruuskin plakkarissa...



2 kommenttia:

Piia Karinen kirjoitti...

Ihania kuvia ja kiva, kun rotumestiksissä oli kivaa vääränrotuisenkin kanssa! :)Millos meette kokeeseen?

Riikka kirjoitti...

Kiitos! Viikonloppuna olisi tarkoitus startata. Koitetaan mennä rennoilla mielin, eka kerta meille kummallekin...