Aamulenkin ohessa talloin koirille esineruudun, sellaisen 15x40m kaistaleen. Hienosti oikein merkkasin ja jätin ruutuun kolme esinettä: vasempaan takakulmaan, keskelle taakse ja keskelle eteen.
Mulla oli siis mukana kaikki kolme ja lykkäsin ne puuhun kiinni odottelemaan. Yllättäen ne hieman lietsoivat toisiaan siinä täpinöissään. Otin Riehan eka ja herättelin ajatusta esineen etsinnästä heittämällä sille ensin yhtä esinettä, joka piti hakea. Tässä vaiheessa lupasi jo hyvää, kun R hillui tämän esineen kanssa kuin viimeistä päivää, puri ja heitteli sitä itselleen, ennen kuin toi. Ja tuodessakin heitti sen alkuun vaan minun jalkoihin ihan sillä meiningillä, että heitä, heitä... Huoh, treenattiin sitten luovutusta.
Sitten sinne ruutuun. Takareunan esine (kännykkäpussi) nousi nopeasti, mutta koska biletti taas sen kanssa ja mälläsi, niin päätin lähettää sen hakemaan vielä toisen. Sitten alkoi keepi soveltamaan. Se juoksi takareunaan ja pyöri siellä hulluna. Lopulta otti hajun, hyppäsi puuhun ja kiskaisi sieltä irti yhden pyykkipojalla kiinni olleen merkin. Ja sen se tietysti luovutti aivan priimasti... Aargh, ei tälläisiä, vaikka eihän tästä voi koiraa syyttää... On se vaan fiksu ja toimintakykyinen eliö...
Oli pakko laittaa se hakemaan vielä yksi, että saatiin jotain järkevää. Nyt nosti pitkän pyörinnän jälkeen etureunan esineen (muovinen saippuakuplapullo), jossa luovutus ok. Eli esineet nousee, mutta taas opin, että ei kannattaisi alkaa jankkaamaan, luovutukset treenataan erikseen jos niissä on ongelmaa.
Päästin mustat riehumaan keskenään ja Tuike sai vielä hakea esineitä, jotka heittelin ruutuun. Se oli niin pätevä, etsii niin tosissaan ja aivan täysillä. Se nosti minulle neljä esinettä niin hienosti!
Iltapäivästä tehtiin vielä tottista ja naapurien iloksi myös ammuttiin. Tosin pieni äänihän siitä kuuluu, ei edes sisälle kuulunut. Ensin seuruuta, oikein hieno ilme ja meno. Sitten paikkamakuuta, joka sujui jo aika hienosti. Ei yrittänytkään nousta ja mennä katsomaan äänen lähdettä ja makasi muutenkin levollisesti. Eli ei siihen vissiin tämän enempää treeniä tarvita, että saadaan paukkuärtyisä rauhoittumaan ;).
Lopuksi tehtiin vielä eteenmenoja, ensin lelun kanssa, mutta sitten otin vielä pari ilman lelua ja maahan-käskyn kanssa. Oikein hyvä meno, ilman leluakin juoksi hienosti eteen. Maahanmenoa joutuu vielä hiomaan, kaksoiskäskyllä meni maihin. Olen tosin tyytyväinen edistymiseen, tässä asiassa se fiksuus kieltämättä on vaan hyödyksi ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti