Päivällä treenattiin pihassa ohjattua ja kakeja, niissä hyvä meno. Tätä paniikinomaista treenausta aiheutti sähköpostiin kolahtanut kisakirje, jonka mukaan meidän ekassa evl:n kokeessa on vaatimattomat 19 koirakkoa. Eli kaiken jännityksen lisäksi luvassa on todella, todella pitkä päivä...
Koitin unohtaa tokopaniikin ja lähdettiin vaihteeksi metsätreeneihin. Tehtiin alkuun esineruutua. Riehalle oli valmiina 3 esinettä. Se oli ihan pikkaisen innoissaan ja aika kovasti sai käskyttää, että sain sen tulemaan jotenkin sivulla. Lähetys meni kuitenkin ok ja R lähti kuin tykin suusta. Se haki takareunan esineen (joku muovinen kippo) n. 30 sekunnissa. Luovutuksessa tiputti esineen, mutta nosti itse ja sen jälkeen luovutuskin oli ok. Eli ihan oli pätevä meno, yksi esine nousee aika kivuttomasti.
Sitten lähdettiin viestimetsään. Janne oli Narun toisena päänä ja Vesku jäi meille A-pisteen ohjaajaksi. Matkaa tuli nyt se 1000m, eli koematka. Ekaan lähetykseen Naru eka ja Rieha perään. Riehalla oli intoa julmetusti, mutta tuli lähetyspaikalle sivulla ok. Tuomarin käskytykseen ei reagoinut ja luvan saatuaan lähti ihan täysiä, eikä vilkaissutkaan taakseen.
Siirryttiin n. 150m, hakkuuaukean poikki ja tien yli. Hieman jännäsin miten R handlaa tien ylityksen, ne kun on aika haastavia. Tokalle matkalle Rieha lähti eka ja Naru perään. A-pisteellä lähetys oli sujunut ilmeisesti hyvin, eikä ongelmia ollut. B-pisteen paikkeilla kuului taas haukahdus, josta tiedettiin sen olevan tulossa. Sen jälkeen kuultiin kun se meni tiellä kovasti töitä tehden. Mutta niin vaan pieni kelpi selätti haastavankin paikan ja löysi tiensä perille. Ja se oli niin innoissaan, ihana :).
Tarkoituksena oli jättää Rieha C-pisteelle, mutta pimeyden takia päätin päästää sen irti, koska pimeässä metsässä rämpiminen hihnassa olevan innokkaan koiran kanssa ei ole kaikista helpointa. No, Rieha oli niin innoissaan, että sehän lähti samantien painamaan A-pisteelle, eikä sitä sen jälkeen näkynyt. Eli vaikka ei ollut tarkoitus, niin R juoksi omatoimisesti vielä kolmannen matkan ja täysin ongelmitta.
Jannen kanssa onnistuttiin vielä eksymään reitiltä takaisin mennessä. Siellä rämmittiin pimeässä metsässä minun kännykän taskulampun turvin. Ylimääräistä tarpomista tuli gps:n mukaan sellaiset reilu 4km... No, perille päästiin lopulta, mutta vähän meinasi olla extreme-menoa :D.
Mutta hyvä treeni, Riehan juoksuvarmuus tuntuu nyt tosi hyvältä. Esineruutukin kun sujui, niin ihan luottavaisin mielin olen näistä maasto-osuuksista. Riehan asenne on ainakin kohdillaan ja into aivan törkeän kova :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti