Rieha aloitti perusnoudolla, joka oli oikein hyvä, eli sitä ei tarvinnut jankata. Siitä siirryttiin sitten ohjattuun. Ja juuri kun kun hehkutin edellisissä treeneissä merkkiä, että on ihan täydellinen, niin eiköhän se nyt alkanut valumaan. Pysyi kyllä sallituissa rajoissa, mutta kun parempaankin pystyy, niin piti sitä sitten hioa. Onneksi R tarjoaa itse hyvin ja nopeasti löytyi taas paikka ihan merkin takaa. Otettiin yksi vasen koemaisesti ja hyvin nousi.
Päätin että Riehan kaaria haussa on kuitenkin parannettava. Se kääntyy aika suoraan taaksepäin, mikä voi olla jossain vaiheessa riskaabelia. Vietiin siis haettavaa kapulaa lähemmäksi, ett' joutuu kaartamaan enemmän. Hyvin näki ekalla kerralla että on jo asennoitunut taaksepäin lähtemiseen ja kun takana oli vaan keskikapula, niin sinnehän se meinasi mennä. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin kaartamaan paremmin ja kapula nousi hyvin vaikka olikin melkein samassa linjassa merkin kanssa. Eihän meillä tämän kanssa ole kiirus, joten koitetaan tehdä teknisesti hyvää.
Viima kävi hömppäämässä muutamia liikkeitä. Se oli vähän sitä mieltä että onko pakko, mutta teki kuitenkin ihan hyvin. Nouto oli hyvin Viimamainen, täysiä kapulalle ja patsastellen takaisin. Kuitenkin halukas ja iloinen ilme, mikä on pääasia. Jäävät tehtiin liikkuroituna ja kumpikin sujui oikein hienosti. Valmisteleva seuruu oli ihanan täpäkkä ja liikkeet teki hyvin. Loppuun vielä vähän luoksaria. Stopit oli ihan ok ja sain vähän vauhtia niidenkin jälkeiseen eteentuloon.
Tuike tuli lopuksi tekemään ja se oli ihan täynnä intoa. Aloitettiin liikkuroidulla luoksarilla. Intoa oli niin kovasti että liikkurin käskystä teki hienon läpijuoksun... Kun saatiin lähtöön maltti, niin se teki itse asiassa aikasta mainion luoksarin. Kokeessa olisi saanut varmasti aika mukavat pisteet. Sille selkeästi toimii tämä, ettei olla treenattu niin paljon, stopitkin on heti paljon parempia kuin tuhannen toiston jälkeen. Ehkä se on joku pienen pystykorvan juttu :)?
Liikkeestä istuminen oli sekin nappi, joten tehtiin loppuun vielä liikkuroitu seuruu. Tuikella oli aika kiva ilme ja paikkakin oli ihan ok, hieman tuli jotain vinouksia paikallaan käännöksissä. Mutta ei paha ollenkaan. Seuruupeikko on meidän isoin peikko, pitäisi vaan tehdä. Ja kun se kuitenkin näyttää sujuvan kun luottaa koiraan, niin sitäkin suuremmalla syyllä pitäisi vaan tehdä. Mutta hyvä T!
Illalla ajeltiin vielä hallille aksaamaan. Viima teki alkuun hyppytekniikkaa perussarjalla. Tuntui että hieman oli alussa hakusessa, mutta tekniikka parani loppua kohde. Näitä pitäisi kyllä Viiman kanssa jaksaa vääntää, tekee selkeästi tosi hyvää. Siirtyisi radallekin parempi tekniikka ja into. Lisäksi Vimps kävi juoksemassa muutaman puomin ja putken, joissa kummassakin reipas ja iloinen meno.
Laura oli suunnitellut Riehan ryhmälle seuraavan radan:
Riehalla oli aivan törkeästi virtaa kun tultiin halliin. Temputin sitä tekemään mm. jalkojen välistä pujottelua, mutta se keuli oikeasti niin paljon, että pujottelu oli ihan hillitöntä. Varpaita saa varoa, kun ottaa niin kauheasti vauhtia ja potkaisee lähdössä, lisäksi saa varoa sormia, kun meinaa purra niitä. Aivan kreisi meno. Siirryttiin sitten seuraamiseen, jossa tehtiin pitkää pätkää ja meinasi tässäkin keulia. Ei ainakaan into lopu... Hyppytekniikkaakin tehtiin, mutta ei malttanut keskittyä kunnolla ja hyppäasi perussarjasta aina kaksi viimeistä hyppyä yhdellä loikalla. Tämä lupasi erittäin hyvää ratatreeniin...
Ja eipä se rata mitenkään mahtavasti mennyt. Alku meni ihan ok, eli 1-5. 6-7-hypyt oli haastavia, että sain pysymään ulkokurvissa. Jotain siellä oli vähän joka välissä ja kontakteja sai muistutella. Lähdöstä sai myös muistuttaa. Ei kovin hehkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti