Aamu valkeni harmaana, mutta ei se mitään. Mulla vapaata ja uudet punaiset kumisaappaat, eli ei kuin metsään lenkille. Hassusti piristää tuollainenkin pieni väripilkku :). Ja metsässä piti kävellä tietysti joka ikisestä lätäköstä, suorastaan vapauttavaa oli se.
Hermoja ei edes pahemmin kiristellyt se, että koirien hihnakäytös oli hukassa vastaantulevan koiran kohdalla. Hihnakäytös on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä maalle muuton jälkeen. Kaupungissa vastaantulevat koirat oli normikauraa, täällä maalla niitä tulee vastaan sen kerran kuussa, niin kai se sitten on niin ihmeellistä. Ja kun ovat vielä meidän hoodeilla, niin johan vahtiviettiset pystykorvat hermostuu (Viima etunenässä, Tuike komppaa ja Rieha, joka ei normaalisti välittäisi hevonpeetä, niin yhtyy kuoroon). Yksittäin jokainen kävelisi ohi ongelmitta (tai pystykorvat pitää kävelyttää käskyn alla, Rieha ei välitä mitään). Koiriin törmääminen esim. treenipaikkojen ympäristössä ei aiheuta puoliksikaan samaa reaktiota vaikka hihan päässä on kaikki kolme, eli aika paikkasidonnaista on. Ihan samalla lailla esim. talosta ohi ajavat autot on nykyisin superjänniä, kun niitä menee sen kerran tai pari päivässä. Kaupungin keskustassa niitä meni sen 100 päivässä ihan ilman reaktiota. Semmoista, mutta pieni asia maalla asumisen ihanuudessa.
Meillä on mm. tälläisiä vuoria (etsi kuvasta kelpie):
Sitten päivän treenilöt, nyt iltapäivän auringon paisteessa. Ollaan sunnuntaina menossa rallytoko-kurssille Tuiken kanssa. Ajattelin että siinä voisi olla laji, jossa pystyisi treenamaan omaa kisajännitystä. Ja kun siinä ei ole paikkamakuuta niin sopisi vetsku-mummollekin eläkelajiksi. Lähinnä kai siinä on ohjaajalla opeteltavaa.
Tänään tein sitten pienen rallytokoradan omaan pihaan. Se sisälsi törppöjen pujottelua, luoksetuloa ja eteentuloja. Tuike oli hirmu päheänä, tykkää kun saa tepsuttaa ja kun saa paljon kehuja. Seuruu ja luoksarit meni ihan rutiinilla, eteentulossa on opeteltavaa kun koittaa niin kovasti mennä sivulle. Loppuun T teki vielä tunnaria, jossa ei ollut ongelmaa.
Viima kokeili rataa myös. Sen seuruu oli hieman hukassa, mutta kehujen kanssa paransi menoa. Luoksarit ja eteentulot sujui. Voisihan tätä Viimankin kanssa harrastaa, saisiko kehuilla nostetuksi fiilistä tekemiseen. Se sai tehdä myös tunnaria ja oli siitä aivan tohkeissaan ja oma nousi varmasti.
Sitten ajeltiin vielä Riehan kanssa Vihtavuoreen treenaamaan. Raisaa odotellessa tehtiin tokoa. Seuruusta palkkailin hyvästä paikasta juoksupätkissä ja hitaassa kävelyssä. Aika hyvä meno, edelleen hehkutan palkan suunnan aiheuttamaa muutosta seuruupaikassa! Luoksareissa treenittiin stoppeja, maahanmenot on alkaneet parantumaan eli ehkä se siitä. Edelleen saattaa ekalla kerralla jäädä seisomaan, mutta kun korjaan, niin seuraavalla kerralla vetää maihin. Loppuun vielä jääviä, istu-seiso-maahan. Hyvin erotteli ja kaikki oli aika priimoja.
Sitten saatiin Raisa paikalle ja käytiin tekemässä lyhyt viestitreeni. Matka ei ollut pitkä, mutta lähetin koiran kaarteen takaa, eikä suoraa näköyhteyttä ollut. Lisänä oli vielä pitkä odottelu B-pisteellä, sillä aikaa kun Raisa teki esineruutua. Rieha oli ihan liekeissä, ei mitään epäröintiä ja odotti aivan tärppänä lähetystä. Raisalla oli leikkinyt aivan priimasti ja minulle päin juoksi taas ihan täysiä. Jäi tosi hyvä mieli ja Riehallekin varmasti hyvä mielikuva.
Esineruutu sujui ihan sikahyvin. Vietiin ruutuun yksi esine kerrallaan, ekalla kerralla R näki viennin, mutta sen jälkeen käänsin sen pois aina lähdön jälkeen. Kaksi ekaa oli tänään kovamuovisia, eka silmälasikotelo nousi aivan ongelmitta, tokaa muovista ympyrää piti hetken mallailla. Mutta se eteni hienosti ja löysi esineet nopeasti. Kolmas esine oli jonkinlainen kalenteri, joka oli vähän vaikeammassa paikassa. Tämän kohdalla näki hyvin miten R käyttää nenäänsä, vaikka juoksee ihan täysiä. Veti esineestä ohi ihan takarajalle, mutta nenän avulla palasi takaisin ja pyöri hajulla tarkkana niin kauan kun esine löytyi. Ihan mahtavaa ja taas erikoisempi esine nousi hienosti!
Se on aika pätevä, vaikka onkin arvoisan treeniseuramme mukaan pienin pk-koira ikinä :D. Tuunatut pk-liivit oli nimittäin mallia mini. Toinen on vähän sellainen rimppakinttu, onneksi lihaksissa ja vauhdissa korvaa :D.
Sitten tehtiin vielä vähän tokoa. Raisa liikkuroi meille pidemmän seuruun, josta palkkana merkki+ruutu. Seuruu oli aika hyvä koiran puolesta, itse en osannut ottaa kolmea askelta vasemmalle eli siinä tuli säätöä. Ehkä muutenkin sivuaskeleissa paikka oli vähän huono. Mutta muuten aika hyvää menoa.
Ruutu+merkki tehtiin koemaisena ja meni aika hienosti. Tää oisi aikalailla evl-valmista kauraa, minusta ei ollut mitään pisteitä vähentävää. Ruudussa paikka oli hieman oikeassa reunassa, joten päätin sitä korjailla. Hieman tuotti vaikeuksia ja koitti korjata herkästi ennemminkin törppöjen suuntaa kuin keskelle ruutua. Tajusin vasta jälkikäteen että se luultavasti johtui siitä, että ruudussa ei ollut nauhoja, ainoastaan maahan vedetyt viivat. Se oli se juttu, minkä takia oli hieman hukassa, nauhojen kanssa ei ole ollut mitään vaikeuksia paikan kanssa. Testataan taas ensi kerralla nauhojen kanssa.
Ja vielä kaukopäivitys. Ollaan treenattu sisällä nyt kestoa ja malttia ja ollaan hienolla mallilla. Ei enää tarjoile vaihtoja nopeuskisana, vaan malttaa odottaa. Ja muutenkin tekniikka on ihan hyvällä mallilla. Edelleen vaan toistoja ja jossain vaiheessa sitten matkan pidennystä.
Mutta huisin kivoja treenejä ja huisin päteviä koiria!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti