Tänään matka ei ollut hurja, mutta maasto oli haastavaa ja minulle päin oli tiukka ylämäki. Eka lähetys minulta Raisalle sujui hienosti ja R meni hyvää vauhtia. Raisalta minulle päin vauhti oli taas mainio, mutta sitten n. puolessa välissä näin kun R kompuroi mutkassa ja meni naama edellä maahan. Sillä oli hieman liian isot pk-liivit, eli luultavasti kompastui niihin. Minulle tullessaan oli hieman surkean oloinen, piti häntää koipien välissä jne. Kuitenkin nopeasti piristyi, eikä tuntunut mitään aristavan, niin lähetin taas Raisalle. Nyt sille tuotti ihan selkeästi vaikeuksia lähteä ja jäi seisomaan ennen mutkaa. Raisan auttaessa huutamalla lähti taas hyvin etenemään.
Raisan päässä Rieha leikki ongelmitta ja oli ihan ok. Rakenneltiin vähälumiselle paikalle esineruutua, kun huomasin että Riehan naamassa oli kunnon asfaltti-ihottuma. Eli se tosiaankin oli mennyt naama edellä... Ei näyttänyt yhtään aristavan naamaa, eikä edelleen mitään muutakaan paikkaa, eli taisi olla vaan hetken säikähdys ja pintanaarmu. Mutta ei ihme, että hieman mietti lähtöä samaan mutkaan... No, tekevälle sattuu ja varsinkin Riehalle.
Esineruutuun se oli menossa ihan innoissaan, kun näki Ipin tekevän ensin. Ruutu oli pitkä kaistale, tarkoituksena haettaa Riehalla vaan yksi neljästä esineestä. Virhe tuli siinä, että esineet olivat niin lähekkäin ja Riehahan löysi niistä kolme. Eli nosti yhden, vaihtoi toiseen ja vielä matkalla vaihtoi kolmanteen ennen tuomista. Uusittiin ruutu vain yhdellä esineellä ja nyt se tuli käteen samantien. Motivaatio sillä on hurja ja etenee hienosti, mutta nuo esineiden vaihdot ei ehkä ole ihan se juttu mitä haetaan. Toisaalta, kunnon metsään ja ruutuun mennessä esineet eivät myöskään ole noin lähekkäin eli sekin varmasti vähentää mielenkiintoa vaihtamiseen. Mutta tuollaisella kaistaleella taitaa olla vaan paras pitää yhtä esinettä.
Siitä ajeltiin JATtilaan, jossa ensin oma koulutusvuoro. Sitten käytiin koirien kanssa pikkulenkillä ja Vimps pääsi ekana liitelemään. Tehtiin samaa rataa, mitä koulutin ryhmälleni, alku on kopsattu parin viikon takaisista 3-luokan kisoista:
Tarkoituksena oli treenailla mm. puomin leijeröintiä 7- ja 15-hypyille ja ajattelin ihan vaan kokeilla mitä Vimps sanoo. Se yllätti ihan täysin ja oli aivan innoissaan. Sain sen kanssa sujumaan oikeastaan kaikki ohjauskuviot, mitä suunnittelin ja leijeröintikin onnistui melkein heti. Toki olin vielä lähellä viemässä, mutta silti. Ja sillä oli niin hyvä fiilis! Putkiin se jopa melkeinpä kiihdytteli. Loppupeleissä tehtiin rataa ensin parissa pätkässä ja sitten koko kuvio melkeinpä puhtaasti läpi, eikä todellakaan huonolla vauhdilla. Viimahan on ihan agihirmu :).
Tässä pieni pätkä alusta, jossa näkyy vastaanottavaa valssia ja tuo 7-hypyn leijeröinti.
Mie olen vaan niin iloinen että se on noin hyvillä mielin ja selkeästi nauttii! Pystyttiin tekemään toistoja reippaasti, eikä vauhti kärsinyt. Huisia!
Tuike-pieni tuli omalla vuorollaan tokoilemaan ja temputtelemaan. Ensalkuun tehtiin kiertoja ja stoppeja. Ihan Tuikemaista hömppäämistä, se on ihan onnessaan. Mutta ei ne stopit ollenkaan pahoja ole, seisomiset varsinkin oli erittäin päheitä.
Sitten metalli, joka oli oikeastaan niin hyvä kuin olla ja voi. Iloinen ja vauhdikas.
Välissä tehtiin seuruuta, josta Tuike sai palkkioksi mennä puomia tai putkea ja se tykkäsi niin paljon. Loppuun vielä pätkä videota siitä, millä mallilla peruuttelu on nykyisin. Aikasta ihana pieni veteraani-ikäinen!
Illan päätteeksi tekemään pääsi vielä Rieha. Aloiteltiin metallinoudolla, johon saatiin alkuun muuten hyvä nouto, mutta ei reagoinut ekaan käskyyn kuin kyyristymällä enemmän lähtökuoppiin, joten piti tietysti pöljänä uusia. Sen jälkeen alkoi pitämään kapulaa huonommin. Olisi ehkä kannattanut ignoorata tuplakäsky, kun muuten nouto oli hieno. Otettiin sitten vaan pitotreeniä isojen kehujen kera. Tässä tuo eka toisto:
Tunnarissa en laittanut ekaan toistoon nameja ja ilme oli hieman levoton, eli Riehan teki kovasti mieli maistella kapuloita, joten tokaan toistoon laitoin muutaman namin. Selkeästi paransi ilmettä ja oma nousi hyvin. Seuraamisessa koitin ajaa sisään palkkaa, joka tulee selän takaa ja ihan kuin sillä olisi ollut heti vaikutusta seuraamispaikkaan. Katsellaan mitä saadaan aikaiseksi.
Ja pitihän se vielä tehdä vähän aksaa. Ihan pikkaisen vaan eli tuota radan aloitusta ja päälle pari puomia. Eikä menty ihan metsään, eli oikeat esteet löytyi ja tuntui jopa että sain ohjatuksi suht järkevästi. Kontaktitkin sujui ok. Ehkä nämä kolmen esteen pätkät on niitä meille sopivia tai siis sellaisia missä ohjaajallakin pysyy pakka koossa... Tässä ihan pätkä, ekalla kerralla tippuu rima, mutta se taisi olla vaan työtapaturma kun muuten pysyi hyvin ylhäällä.
Eli aika paljon ehtii yhtenä iltana. Vastapainona nukuttiin toki aamulla pitkään vapaapäivän kunniaksi. Ja huomenna kans, lupaan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti