Lunta ja treenausta

Vihdoin oli tulleet tulokset mölliagista, missä Rieha kisasi ex tempore- ohjaaja Julian kanssa. 10 virhepistettä oli tullut siitä yhdestä putkesta, minkä R suoritti ylimääräisenä esteenä. Tästäkin huolimatta parin aika oli nopein koko mölliluokassa, eli vauhdista ei jää homma kiinni, kunhan pysytään radalla ;). Hauska oli nähdä tulokset ja todeta että hyvin se Rieha-epeli tuntuu pelittävän vieraallakin.

Vapaapäivänä ajeltiin aamusta Killerille. Viima aloitti tekemällä samaa rataa kuin Rieha eilen. Ketjutettiin takaperin ja meno oli oikein mukavaa. Olin erityisen ylpeä siitä, että saksalainen luonnistui Vimpsiltä hienosti. Sille täytyisi nyt muistaa pitää vaan näitä motivaatiotreenejä, niin hyvä tulee.

Rieha teki ensin pujottelua kuudella kepillä. Poistettiin loppujen lopuksi verkkoja, niin että käytössä oli vain kaksi verkkoa toisessa päässä. Meni yllättävänkin hyvin ja tuntui että välillä se jopa oikeasti mietti, eikä vaan painanut keppihulluna edes takaisin. Ohjauspuolilla oli eroa, jos ohjasin koiran oikealla, niin tuli herkemmin väleistä, kuin jos olin oikealla. Oikealta meno oli itse asiassa tosi hyvää ja haki aloituksenkin ilman verkkoja hienosti. Pikkuhiljaa.

Lisäksi tehtiin kontakteja, joissa edelleen painitaan sen ylösmenon kanssa. Stopilla se pelaa, mutta stoppi ylösmenolla on vaan jotenkin niin tylsää. Plus että kun R on korkeassa vireessä, niin sille saa oikeasti sanoa aika lujasti että uskoo, jos uskoo. Toki myönnän, että olen itse välillä epälooginen ja annan sen mennä, kunhan vähän hidastaa ja koskee. Täydestä vauhdista se pomppaa surutta
ylösmenon yli. Ehkä tämä on tosiaan vaan asennevamma minulta... Alasmeno on aika hyvällä mallilla. Tässä pätkä, josta voi nähdä tuota ongelmaa:



Koitettiin vielä loppuun tuota eilisen saksalaista, mutta visiin oltiin kumpikin niin väsyneitä että siitä ei tullut mitään.

Mutta muksa treeni, josta käytiin vielä koko sakki lumisessa metsässä lenkillä. Ihan kuin olisi astunut Narniaan, sen verran satumainen fiilis oli metsässä ;).