2-viikkoiset kuvin ja videoin

Pennut täyttivät eilen kaksi viikkoa ja ne muistuttavat päivä päivältä enemmän isoja koiria. Tässä poseeraukset, ikää kuvissa siis 15 vuorokautta:

Black&tan tyttö

paino syntyessä 346g

paino 15vrk ikäisenä 1067g

Musta tyttö valkealla piirrolla

paino syntyessä 304g

paino 15vrk ikäisenä 988g

Putsauksessa

Kokomusta tyttö

paino syntyessä 350g

paino 15vrk ikäisenä 955g

Ruskea tyttö

paino syntyessä 359g

paino 15vrk ikäisenä 1150g

Lepohetki veljen kera

Black&tan poika

paino syntyessä 295g

paino 15vrk ikäisenä 934g

Ruskea poika

paino syntyessä 277g

paino 15vrk ikäisenä 954g

Lepohetki siskon alla

Musta poika

paino syntyessä 350g

paino 15vrk ikäisenä 1148g

Istumisen tyylinäyte

Leikin alkeita tapaillaan jo kovasti. Murinan ja haukun kera. Pelkään pahoin, ettei äänet tästä ainakaan vähene...

Ruskea poika ja musta tyttö

B&t tyttö ja musta poika

Ruskea tyttö ja valkeapiirtoinen musta tyttö

Ruskea ja poika ja musta poika

Ruskea ja musta poika ja b&tan tyttö

Pari tyypeistä on todellisia tättähääriä, joiden elo tosiaankin kuuluu. Kokomusta tyttö ja ruskea poika ovat etunenässä. Ne hilluvat vielä, kun muut ovat sammuneet, kiipeilevät reunalle ja koittavat saada jotain äksöniä aikaiseksi. Pikkumustatyttö on varsinkin aikamoinen rohkelikko ja pusuttelee edelleen naaman märäksi heti jos pääsee lähelle. Saa nähdä minkämoinen siitä tulee. Musta poika ja b&tan tyttö ovat myös kovasti alkaneet leikkiä ja varsinkin poitsulla on kova ylivoima kokonsa ansiosta.

Kävely luonnistuu jokaiselta jo jotenkin, vaikka horjuvaahan se vielä on. B&t poika on edelleen akrobaatti, näin tänään kun kiipesi pentulaatikon suojareunalle, josta ylsi seisovan Riehan tissille. Muuten se on edelleen kova levyttämää mitä erilaisimmissa asennoissa ympäri pentulaatikkoa.

Rieha on hoitanut pentuja esimerkillisesti, eli antibiootit on auttaneet. Edelleen, ei voi kuin ihailla, miten tuollaisen lauman kanssa tulee toimeen. Ollaan käyty semmoisia puolen tunnin kävelyitä, joille se lähtee mielellään.

Kaikki syömässä, hyvin mahtuu

Kaikki

Tässä vielä teidän iloksi pari videota. Ensin ruokailua, jonka lopuksi mustalle tytölle käy pieni erehdys :D. Sitten vähän leikin ja liikkumisen alkeita.

Pitkän postauksen pääteeksi vielä todistusaineistoa piparihaasteesta. Se onnistui jokaiselta, Viimasta se tosin oli aika epäilyttävää. Mutta sekin totesi, että piparin eteen kannattaa hieman kärsiä.

Kuulumiset joulun alla

Aika menee kuin siivillä, varsinkin kun on jouluhässäkkää, töitä ym. Pahoittelut siis, että en ole päivitellyt tai vastaillut viesteihin kauhean nopeasti.

Meillä oli myös hieman lisähuolta, kun torstaina Rieha muuttui uudestaan levottomaksi ja imettäminen selkeästi ahdisti sitä. Eli jonkinlaista kipua se aiheutti. Lähdettiin uudestaan eläinlääkäriin, joka määräsi Riehalle suoraan antibiootit ja kipulääkkeet. Suhtautuminen asiaan oli ihan erilainen kuin päivystyksessä viikonloppuna. Ollaan nyt seurailtu tilannetta ja näyttää siltä, että kaikki on ihan kunnossa. Imettäminen maistuu taas entiseen malliin, eli lääkeet ilmeisesti vaikutti toivotulla tavalla.

Pennuilla alkaa olla kaikilla jo silmät auki. Ekana minua killisteli kokomusta tyttö sinisillä silmillään. Se on muuten aivan ihana pusukone, heti kun sen ottaa syliin ja naaman lähelle, niin saa miljoona pentupusua. Se tillittää ja katselee ihmistä ihan tosissaan. Aivan kertakaikkisen hurmaavaa! Toinen musta tyttö on aika samanlainen, silläkin oli silmät auki ekojen joukossa.

Painoa pennut on saaneet tasaisesti ja iso musta poika rikkoi tänään kilon rajan. Se on aikamoinen mötkäle, jolle ruoka maistuua ja muuten se sitten makoilee hylkeenä tyytyväisenä elämäänsä. Ruskea tyttö on hyvänä kakkosena painon kanssa ja sekin on suorastaan raivokas syömään. Black&tan tyttö kuuluu tähän samaan elämäänsä tyytyväiseen kastiin. Pitävät ihan varmasti huolen siitä, että ovat ruoka-aikaan paikalla.

Ruskea poika on tosi topakkaa mallia. Se haukkuu, kun joku ei miellytä ja koittaa jo kiipeillä ulos häkistä (ovat nyt olleet näyttelyhäkissä pentulaatikon sijaan). Se katselee kalterien välistä ja puree niitä, vaikkei sillä tietenkään ole vielä edes hampaita. Toisaalta se rauhoittuu aivan välittömästi, kun sitä rapsuttaa mahasta. Black&tan poika on myös vauhdikas tapaus, se kiipeilee koko ajan johonkin, Riehan päällä, laitojen päällä ym. Se saattaa nukkua mitä ihmeellisimmissä asennoissa, esim. melkein pystyssä, kun on pugertanut itsensä reunaa vasten.

Hauskasti niissä alkaa näkymään koiramaisia piirteitä ja eroja alkaa myös pikkuhiljaa huomaamaan. Pienemmät pennut tuntuvat tällä hetkellä aktiivisemmilta ja niillä on enemmän meno päällä, paitsi sitten ruoka-aikaan, jolloin käynnistyy sellainen mylläkkä, että oksat pois :D. Välillä tuntuu, että saako kaikki riittävästi sapuskaa, mutta kun painot nousee, niin kaikki on ok. Koitan niitä kuitenkin välillä hieman vuorotella, ettei ihan koko sakki tunge yhtäaikaa. Jotenkin tuntuu, että 4-5 mahtuu ihan ongelmitta, mutta kun kaikki on paikalla, niin meno on hurjaa.

Tässä vähän huono pätkä jo hieman rauhoittuneesta ruokahetkestä. Syömässä vielä ruskea tyttö, ruskea poika, b&t poika ja kokomusta tyttö. B&t tyttö ja musta poika nukkuvat hylkeenä toisessa reunassa. Valkoisella viirulla varustettu musta tyttö nukkuu selällään alareunassa.



Ei kai tässä muuta kuin joulun viettoon. Piparihaaste on vielä toteuttamatta, kun ei ole pipereita, mutta jospa sen tässä joulun aikaan ehtisi. Joulukorttikuvakin on tällä kertaa vaan kelpeistä, mutta pystykorvat kyllä porskuttaa mukana reippaasti. On oikeasti kiva, kun on pari muutakin kaveria, keiden kanssa käydä lenkillä.

Yksi viikkoa ja monta potrettia

Pennut täyttivät tänään viikon. Sen kunniaksi koitin räpsiä niistä kuvia, hieman vaihtelevalla menestyksellä. Jokainen toivottavasti osui johonkin kuvaan. Jokaisen tyypin perässä on myös painon kehitys viikossa. Puoli kiloa on mennyt rikki kaikilla, pikku mötikät. Musta poika on nyt isoin, mutta ruskea tyttö on hyvänä kakkosena.

Tytöt ensin.

Black&tan tyttö

syntymäpaino 346g

paino viikon vanhana 660g.

Musta tyttö valkealla piirrolla

syntymäpaino 304g

paino viikon vanhana 613g

Terkut hei teille sinne!

Kokomusta tyttö

syntymäpaino 350g

paino viikon vanhana 609g

Ruskea tyttö

syntymäpaino 359g

paino viikon ikäisenä 693g

Sitten pojat

Black&tan poika

syntymäpaino 295g

paino viikon ikäisenä 600g

Tyyppi antautuu!

Ruskea poika

syntymäpaino 277g

paino viikon vanhana 554g

Musta poika

syntymäpaino 350g

paino viikon ikäisenä 731g

Iso möhköpoika :)

Huomasin osasta kuvia, että onpas niillä pitkät kynnet ja tajusin, että niitä täytyy varmaan alkaa leikkaamaan. Eikun tuumasta toimeen. Täytyy sanoa, että jos pennut tarvii treeniä, niin tarviin kyllä minäkin. Hitsin vaikeaa saada semmoista järkevää otetta. Ja lähes kaikki pennut päätti herätä ja rimpuilla vastaan, minkä ehtivät. Silittelemällä ne aina rauhoittui, mutta sitten kun piti taas kääntää, niin hermo meni. Tempperamenttista porukkaa :D

Muutenkin ne on kehittyneet huimasti. Osa tapailee ihan selkeästi jo kävelyä, ruskea tyttö menee jo aikamoista kyytiä ja sillä jo vähän silmäkin minusta vilahtaa.

Ruskea ja musta tyttö

Ne on alkaneet kakkaamaakin itse. B&T poika kakkasi melkein mun syliini. Mammalla onkin rankka homma pitää pesä puhtaana.

Ruskea tyttö käsittelyssä

Lepohetki musta pojan kanssa

Rieha viihtyy jo jotain hetkiä poissa pentulootasta. Se syöttää ja putsaa pennut ja kun ne nukkuu, niin voi tulla pois. Se käy jo sellaisia 200m kävelyitä ja haluaisi kovasti leikkiä leluilla. Ilmeisesti meinaa olla jo vähän tylsää, vaikka antaumuksella pentuja hoitaakin. Tänään tein sen kanssa pari rauhallista tunnnaria ja se tykkäsi niin. Se on vissiin semmoinen nykyaikainen working mom.

Ruokahetki. Kuvitelkaa tuohon antaumukselliset äänitehosteet ja noihin häntiin sellaisen jatkuva vipatus :)

Itsekin voisi jo treenailla ja lenkkeillä vähän enemmän. Pystykorvat on hoidossa, joten niitäkään ei pääse nyt lenkkeilyttämään. Ja kuka hullu nyt ilman koiria lenkkeilee, kysyn minä :D.

Pennet kasvaa

Tyypit on jo 5 vuorokautta ja kasvavat huminalla. Ruskea tyttö on edelleen isoin ja ruskea poika edelleen pienin. Kumpikin niistä on tosi ahneita ja kasvaa tasaisesti, eli sinänsä ei ole mitään hätää. Semmoisia mötkylöitä ne on koko sakki ja möngerrys pentulaatikossa on kova. Uusia kuvia ei  ole, ajattelin sitten ottaa passikuvat, kun viikko tulee täyteen. Turha niitä on jatkuvasti kiusata räpsinnällä.

Rieha on hoitanut pentuja loistavasti ja sen takia säikäytti, kun lauantai-iltana Rieha muuttui levottomaksi ja käyttäytyi oudosti. Ajeltiin heti varmuuden vuoksi päivystykseen. Huolena oli, että esim. kohtuun olisi jäänyt jotain tai nisissä olisi alkavaa tulehdusta. Eikun pennut koppaan ja menoksi. Niillekin samalla elämän ensimmäinen automatka. Tosin ne ei tainneet tätä edes huomata, matkustivat tyytyväisinä kopassa lämpöpullojen kanssa nukkuen :). Rieha seuraili hyvin tarkkaan kopan liikkeitä ja makoili odotellessa sen viressä. Eläinlääkäri sai kuitenkin rauhassa katsella pentuja (jotka olivat kuulemma hyvin jäntevän ja hyvin syöneen oloisia).

Ell tutki Riehan veriarvot, ultarsi kohdun ja kävi läpi nisät. Valkosolut ja lämpö olivat hieman koholla ja hemoglobiini hieman alhaalla. Ei kuitenkaan niin hälyttävissä määrin, että olisi suoraan voinut sanoa tulehdukseksi. Kohtu ja nisät vaikuttivat ok:lta. Saatiin ohjeeksi seurailla lämpöjä tarkkaan ja illaksi Rieha sai yhden särkylääkkeen, koska jonkinmoiselta kipuilulta sen käytös vaikutti.

Kotiin kun päästiin, niin Rieha rauhoittui heti hoitamaan pentuja. Sunnuntaina aamulla oli hieman vielä levoton, mutta nyt on ollut taas aivan normaali ja hoitanut pentuja ihan antaumuksella. Ehkä outo käytös siis oli jotain kipuilua, johon auttoi vaan aika. Riehalla oli myös maha jonkin verran sekaisin, eli sekin saattoi osaltaan vaikuttaa. Seuraillaan kuitenkin lämpöjä ja nisiä edelleen tarkasti.

Vaikka mitään oikeasti isoa ei sattunut, niin tuollainen pisti heti miettimään. Nuo pennut on niin pieniä ja onnettomia, että miten ne pärjäisi, jos emolle kävisi jotain. Tai miten itse pärjäisin jos Riehalle kävisi jotain. No, onneksi kaikki on hyvin (kopkop!) ja toivotaan että sama meno jatkuu :).

Oon muuten miettinyt, että pitäiskö noille pennuille keksiä työnimet. Toisaalta ne erottaa aika hyvin väreistä ja sukupuolista ja niitä pystyy kutsumaan niillä, mutta onko se vähän tylsää lukea semmoisia kuulumisia? En tietenkään ala pentuja nimeämään, mutta kirjoittelu niistä voisi helpottua. Toisaalta ne saavat jossain vaiheessa pentupannat, joiden värien mukaan ne voi sitten erotta. Mutta muita ideoitakin otetaan vastaan!

Ai niin, useampi on kysellut onko pennuille jo kodit. Ja ilokseni täytyy sanoa, että on. Kauhean kivoja tyyppejä on ollut jonossa ja harmittavasti osalle jouduttiin sanomaan eioota. Eli jos peruutuksia ei tule, niin omat ihmiset on valittu :).

Kokonaista yksi vuorokautta

Pentujen eka vuorokausi on takana (taidetaan mennä itse asiassa jo tokaa). Ne on aivan mielettömän ihania. Aina sanotaan, ettei pikkupennut tee vielä mitään, mutta kyllä ne tekee. Ne möyrii ja syö ja nukkuu ja näkee unia ja heiluttaa häntää ja kiipeilee toistensa päällä ja önisee syödessään ja vaikka mitä. Ne on vaan niin suloisia!

Pikkuinen kuono lepää

Punnitsin pennut tänään ja jokainen oli saanut hienosti lisää painoa, eli maito tosiaan maistuu. Painot oli lisääntyneet 14-30g, jännä nähdä mitä huomenna. Isoin tyyppi on edelleen tummanruskea tyttö, joka painoi tänään 385g. Kokomusta tyttö on hyvänä kakkosena. Vaaleanruskea poika on painoltaan pienin, mutta se on tosi kova syömään ja tuntuu, että roikkuu maitobaarissa aina. Se olikin saanut melkein yhtä paljon painoa lisää kuin tummanruskea siskonsa. Mutta pääasia on, että kaikki on tosi reippaita ja maito maistuu.

Maitobaari on välillä suorastaan ruuhkainen, tässä syömässä kuusi pentua

Toinen mustista tytöistä nautiskelee ruokahetkestä

Tässä b&t poika, 2. musta tyttö, vaaleanruskea poika, 1. musta tyttö ja ruskea tyttö. Taustalla vielä b&t tyttö.

Rieha on aivan huippu noiden kanssa. Hoivaa ja syöttää koko ajan. Ulkona se käy niin nopeasti kuin ikinä ja äkkiä takaisin laskemaan pentuja. Tänään se antoi minun punnata pennut hienosti, mutta toimitusta piti seurata tosi tarkkaan. B&t poika huusi kuin syötävä ja se huolestutti mutsia kovasti. Mutta niinhän sen kuuluukin.

Ruoka sille maistuu. Sai tänään kolme kertaa muonaa ja kerran lihaa ja kermaviiliä. Kaikki syötiin hyvällä ruokahalulla. Se jopa halusi tulla keittiöön seuraamaan ruuan valmistusta, mutta itse ruokailu piti keskeyttää, koska pennut. Lopun se saikin sitten laatikossa, niin kuin muutkin ruuat.

Iso tassu ja pikkutassut (b&t poika)

Kokomusta tyttö edessä ja takana Matti Myöhäinen eli kokomusta poika

Pystykorvat tuli tänään kotiin. Ne haistoi heti, että nyt on jotain outoa ja tulivat sisään tosi varovasti. Ja voi sitä nuuskinnan määrää. Tuiken ilme oli jotain niin hauskaa, kun se kuuli pentujen vikinää oven läpi. Se meni eteiseen ja sitten yläkertaan ja lopulta se tuli seisomaan eteeni, ikään kuin koittaen kertoa että etkö nyt hemmetti kuule tuota ääntä ja mistä se tulee. Eiköhän se nopeasti totu. Rieha on käynyt pentuhuoneen ulkopuolella pari kertaa ja niiden välit on ihan ok. Tosin pentuhuoneeseen pystykorvia ei tietenkään päästetä, luulen, että siinä menisi Riehan raja.

Pennut rivissä (vai jonossa?)

Semmoisia pennutuoksuisia kuulumisia meiltä. Tuskin muuta on luvassa lähiviikkoina, eli varautukaa :)

Meillä on pentuihanuuksia!

Tiistaiaamuna Rieha muuttui levottomaksi ja heräsin sen kanssa puoli kuuden aikaan. Pian se alkoi läähättämään ja tekemään pesää, eli oli selvä että h-hetki läheni. Rieha otti pentulaatikon heti omakseen, vaikka aiemmin ei ollut kuin käynyt siellä. Lähetin pystykorvat tässä vaiheessa porukoille hoitoon, mikä on ihan loistava apu.

Sitten odotettiin. Erja saapui onneksi iltapäivällä. Rieha oli koko ajan kovin tuskainen, mutta ei kaivannut erityisesti seuraa. Se viihtyi laatikossa itsekseen oikein hyvin, me voitiin olla eri huoneessa. Kuulemma kovasti helppoa noin. Odoteltiin koko ilta ja kun sen kummempaa edistystä ei tapahtunut, niin yhden aikaan yöllä mentiin torkkumaan. Minä jäin Riehan kanssa pentuhuoneeseen ja tässä vaiheessa se halusi tulla sängyn päätyyn nukkumaan. Kiletämättä tuli sellainen hieromapatjaolo, kun se tärisi patjan toisessa päässä. Nukuin pari silmäystä, mutta suurimmaksi osaksi vaan rapsuttelin Riehaa sellaisessa horroksessa.

Kolmen aikaan Rieha halusi alas sängystä ja melkein saman tien se valutti vesiä lattialle. Siitä alkoi isompi supistelu ja herätin Erjan seuraamaan tilannetta. Rieha oli yllättävän rauhallinen ja viihtyi edelleen hyvin pentulaatikossa. Parin tunnin päästä alkoi tapahtua:

Klo 5.03 syntyi 1. tyttö, väriltään black&tan, paino 346g

Tämä tyyppi tuli erikoisesti takajalat edellä ja maha ylöspäin, eli rennosti ja reteesti vaan uuteen maailmaan :). Tässä Erja hieman avusti, kun asento oli niin jännä.

Klo 5.09  syntyi 1. poika, väriltään black&tan, paino 295g

Tämä tuli niin sutjakkaasti ekan perään, että hyvä kun ehti huomata. Reipas pieni poika, jolla tosi selkeät tan-merkit. Tämä ilmoittaa heti jos tissi ei ole herran ulottuvilla välittömästi, oikea kiljukaula :D

Klo 6.16 syntyi 2.tyttö, väritään musta, jossa on selkeä valkoinen piirto rinnassa, paino 304g

Tämä oli tosi reipas ja sirpakka tyttö. Semmoinen kompakti paketti.

Klo 7.35 syntyi 2. poika, väriltään ruskea, paino 277g

Tämä kaveri on tosi vaalea, mielettömän hauskan värinen, vähän semmoinen kultainen. Epäiltiin vähän jopa fawnia,mutta eiköhän se selviä aikanaan. Nätti se on. Myös sillä on rinnassa hieman vaaleaa. Veti imemään ennätysvauhtia.

Klo 8.10 syntyi 3. Tyttö, väriltään musta, paino 350g

Iso ja reipas tyttö, ihan pikimusta.

Klo 8.45 syntyi 4. tyttö, väriltään ruskea, paino 359g

Tämä taas on väriltään sellainen syvän suklaanruskea. Iso tyttö, joka näyttäisi nyt jyräävän tissillä kovasti, vaikka alkuun oli vähän hidas.

Klo 12.15 syntyi 3. poika, väriltään musta pienellä valkoisella täplällä, paino 350g

Tämä Matti Myöhäinen meinasi jo aiheuttaa huolta. Tiedettiin siis, että yksi pentu siellä vielä oli, mutta sitä ei alkanut kuulumaan ja Riehan poltot loppuivat. Soitettiin jo eläinlääkärille ja webasto oli lämmittämässä autoa, mutta sitten supistukset alkoivat uudestaan ja väsynyt mamma synnytti viimeisen pennun. Se oli hieman hitaan oloinen, varmaankin oli odotellut jo synnytyskanavassa jonkin aikaa, mutta virkosi kuitenkin ja löysi lopulta nisällekin. Nyt tuntuu, että ei lopeta imemistä millään ja on roteva poika. Mutta tätä täytyy seurata nyt hieman tarkemmin.

Aikamoinen katras ja aikamoinen homma. Rieha oli ihan loistava, se tiesi heti mitä pennuille piti tehdä ja puhdisti ja nuoli ne puhtaaksi suorastaan raivoisasti. Se oli muutenkin tosi rauhallinen ja kaikki paitsi vika pentu tulivat maailmaan ihan muutamalla ponnistuksella. Oli tämä itsellekin uusi ja uskomaton kokemus, onneksi Erja oli paikalla. Ja on     ne ihania, voi noita pieniä tassuja ja häntiä! Ja maiskutusta kun ne tyytyväisena ruokailevat. Riehakin on silminnähden ylpeä lapsistaan, se suhtautuu tähänkin hommaan yhtä suurella intohimolla kuin kaikkeen muuhunkin. Ihanuutta!

Tässä vielä perhepotrettia

59 vuorokautta

Edelleen odotellaan. Toivottavasti pian tapahtuisi, on tää sen verran jännää! Minulla on nyt 8 päivää vapaata töistä, eli senkin puolesta ollaan ihan valmiita.

Rieha on tosi iso ja pennut möyrii hullun lailla. En edes osaa kuvitella miltä tuntuu, kun 7x4 jalkaa potkii mahassa... Ruoka maistuu nyt taas uudelleen, kun vaihdettiin merkkiä. En tiedä kyllästyikö se vaan edelliseen, vai mikä oli, koska alkuun se meni ihan ogelmitta. Tänä aamuna söi vähän huonomminen, mutta nyt illalla taas ongelmitta. Itse asiassa se tuolla kuoputtaa kuppiaan, eli täytyy varmaan käydä vielä vähän antamassa. Koitan kyttäillä näitä ruokajuttuja, josko niistä saisi jotain vihjettä h-hetken lähestymisestä.

Muutama mahakuva teidän iloksi

Lämpöjä olen mittaillut jo useamman päivän. Ne on huidelleet aika samoissa lukemissa eli 37.4. - 37.8 asteen välillä. Se suhtautuu mittaamiseen tyynen rauhallisesti, eli helppo homma siinä mielessä.

Lenkeillä se on halunnut käydä vaihtelevasti. Tänään se on lenkkeillyt taas ihan ongelmitta pari puolen tunnin köpöttelyä. Mutta kyllä tuo maha taitaa aika paljon painaa. Se on jotenkin niin symppis, kun välillä innostuu jostain lelusta, mutta sitten pitää taas istua, että jaksaa. Varmasti Rieha odottaa mahasta eroon pääsyä yhtä paljon kuin minäkin.

Pystykorvat on olleet ihan elementissä, kun lumi on lisääntynyt. Viima on ihan villinä ja Tuike haastaa sitä leikkimään lenkeillä. Ne on leikkineet nyt keskenään paljon enemmän, kun Rieha ei enää halua riehua. Viima on niin täpäkkä kaikissa tokojutuissa, että olen katsellut sille koetta sillä silmällä. Se on suorastaan riemuissaan, kun pääsee tekemään.

Semmoista perussettiä, päivittelen taas kun jotain toivottavasti tapahtuu...

Odotellessa ehtii pohtia ja muistella

Tänään juttelin yhden pennunottajan kanssa koulutusjutuista ym. ja samalla kaivoin esiin Riehan pentuvideoita. Vitsit, että niitä katsoessa tuli hyvä mieli. Kai tässä itsekin on vähän herkkänä, kun odottelee jännittävää hetkeä :)

Muistan sen fiiliksen miten paljon tykkäsin Riehasta pentuna. Olin suorastaan äimistynyt miten loistava se oli. Se oli rohkea, vilkas, iloinen ja röyhkeä, eikä sen eloa hetkauttanut juuri mikään. Se rakasti tehdä hommia  ja keskittymiskyky oli upea. Ja miten se leikki, sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut miettiä millä se leikkisi ja miten se leikkisi. Olin ihan ihmeissäni, miten tosissaan voi pikkupentu saalistaa lelua ja juosta sen kanssa täysiä takaisin, että saisi vielä repiä. Muistan  myös miten kovilla sormet sen kanssa oli, melkein joka treenissä jostain tuli verta :D. Koska se vaan oli niin tosissaan. Silti se oli niin rento ja lunki tapaus missä vaan.

Olin niin onnellinen, että päätin sen ottaa (mietin asiaa oikeasti ihan viime hetkeen saakka) ja olen sitä vieläkin, ihan kaikin puolin. Se vaan on niin mun koira. Haluaisin ajatella että hyvää tiimiä ei tee vaan koira tai ohjaaja, vaan kumpikin yhdessä ja se meillä Rieskun kanssa on. Ohjaajan näpeissä on sitten se, miten pitkälle sen osaa hyödyntää. Mutta toisaalta, on ihan sama mitä saavuttaa tai tavoittelee, koska tärkein on jo saavutettu.

Rieha 13-viikkoa ja maahanmenoja



Rieha 3kk ja ruutu



Rieha 3kk ja nouto



Toivottavasti Riehan tulevat pennut perisivät äitinsä asennetta ja toivottavasti niiden tulevat omistajat olisivat yhtä tyytyväisiä pentuihinsa, kuin itse olin silloin kun Rieha meille tuli :). Ainakin hyvät mahdollisuudet siihen on, toivotaan vaan, että kaikki menee hienosti loppuun saakka!

Kuva-arvoitus, montako salamatkustajaa?

 Eilenn käytin Riehan tiineysröntgenissä, vuorokausia oli takana 53. Ilmeisesti luutuminen on vielä hieman kesken, mutta siitä huolimatta kuvaan saatiin näkyviin aikamoinen liuta pikkukaloja. Yhdistäkäpää pienet pääkallot ja selkärangat toisiinsa :).

Riesku suhtautui kuvaamiseen aika tyynesti. Kyljellään pötköttely pöydällä on siitä ihan ok hommaa. Ainakin verrattuna verinäytteiden ottoon, mihin tutustuttiin huolella silloin progearvoja otettaessa.

Eläinlääkärillä puntari hyödynnettiin heti ja mammakoira painoi 22.5 kiloa. Siis oikeasti. Tuntuu jotenkin ihan järjettömän paljolta, mutta kaippa se kuuluu asiaan. Ruokaa se ei ole saanut viime päivinä mitenkään ylenpalttisesti, aamuisin ei varsinkaan meinaa ruoka maistua.

Lenkeille Rieha ei halua entiseen malliin, varsinkin iltaisin tykkää, että pikkukävely riittää. Tätä komppaa myös Viima, jolle sopii oikein hyvin, ettei iltalenkillä käydä, kun se voi omasta mielestään vaikka hengata takapihalla. Tuike on tällä hetkellä ainoa, joka lenkkeilee mielellään ajasta ja säästä riippumatta :D.

Riehan lenkkien suojavarustus

Mitäs vielä. Sohville ja autoon hyppääminen on muuttunut kiipeämiseksi ja pitipä se yksi ilta nostaakin sänkyyn (jonka jälkeen on kyllä taas hypännyt sinne ihan itse). Öisin se on levottomampi kuin normaalisti, jolloin sitä ei meinaa saada hereille sitten millään.

Pentulaatikossa voi käydä, mutta ei sen enempää

Muuten on ollut aika hiljaiseloa. Sunnuntaina kävin kouluttelemassa rallytokoa ja siitä innostuneena treenailtiin Tuiken kanssa rallyliikkeitä. Viima on tehnyt vähän tokoa ja Rieha hieman seuruuta. Tein periaatepäätöksen, että en vie edes pystykorvia nyt mihinkään kimppajuttuihin tai halleihin. Tässä vaiheessa kun ei haluaisi mitään kennelyskää riivaamaan. Se on sitten syönyt vähän treeni-intoakin. Mutta palataan sitten lomalta intoa puhkuen!