Tänään juttelin yhden pennunottajan kanssa koulutusjutuista ym. ja samalla kaivoin esiin Riehan pentuvideoita. Vitsit, että niitä katsoessa tuli hyvä mieli. Kai tässä itsekin on vähän herkkänä, kun odottelee jännittävää hetkeä :)
Muistan sen fiiliksen miten paljon tykkäsin Riehasta pentuna. Olin suorastaan äimistynyt miten loistava se oli. Se oli rohkea, vilkas, iloinen ja röyhkeä, eikä sen eloa hetkauttanut juuri mikään. Se rakasti tehdä hommia ja keskittymiskyky oli upea. Ja miten se leikki, sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut miettiä millä se leikkisi ja miten se leikkisi. Olin ihan ihmeissäni, miten tosissaan voi pikkupentu saalistaa lelua ja juosta sen kanssa täysiä takaisin, että saisi vielä repiä. Muistan myös miten kovilla sormet sen kanssa oli, melkein joka treenissä jostain tuli verta :D. Koska se vaan oli niin tosissaan. Silti se oli niin rento ja lunki tapaus missä vaan.
Olin niin onnellinen, että päätin sen ottaa (mietin asiaa oikeasti ihan viime hetkeen saakka) ja olen sitä vieläkin, ihan kaikin puolin. Se vaan on niin mun koira. Haluaisin ajatella että hyvää tiimiä ei tee vaan koira tai ohjaaja, vaan kumpikin yhdessä ja se meillä Rieskun kanssa on. Ohjaajan näpeissä on sitten se, miten pitkälle sen osaa hyödyntää. Mutta toisaalta, on ihan sama mitä saavuttaa tai tavoittelee, koska tärkein on jo saavutettu.
Rieha 13-viikkoa ja maahanmenoja
Rieha 3kk ja ruutu
Rieha 3kk ja nouto
Toivottavasti Riehan tulevat pennut perisivät äitinsä asennetta ja toivottavasti niiden tulevat omistajat olisivat yhtä tyytyväisiä pentuihinsa, kuin itse olin silloin kun Rieha meille tuli :). Ainakin hyvät mahdollisuudet siihen on, toivotaan vaan, että kaikki menee hienosti loppuun saakka!
2 kommenttia:
Ihania videoita! Varsinki toi ruutuun meno, awwws :)
Voi elämä miten pätevä se on ollu pienenä <3
Lähetä kommentti