Tottista

Tottisrupeama alkakoon nyt. Onneksi on reilun viikon loma, niin ehtii.

Kotipihassa tehtiin aamusta paikkamakuut ja seuruut ammunnan kera. Ammunta ei haitannut, seuruussa pikemminkin vaan nosti virettä. Makuu oli oikein skarppi ja hyvä, eli eilisen levottomuudesta ei ollut tietoa.

Iltapäivästä tehtiin pyörälenkki Vihtavuoreen. Springerin kanssa pyöräily on muuttunut turvallisemmaksi ja pääsee Riehaa kunnolla juoksuttamaan. Lähtötilanteissa se tuppaa keulimaan, mutta sen jälkeen ravaa hienosti.

Kunnon lämmittelylenksan päälle oli hyvä alkaa treenaamaan. Ensin eteenmenoja, palkka valmiina, sitten ilman palkkaa ja loppuun vielä palkalla. Näissä superhieno meno! Keskimmäisessä käskin maihin ja lakosi saman tien. Väleissä tehtiin seuruuta, jääviä ja luoksetuloa.

Vinoesteellä tehtiin yksi lelun nouto, josta Rieha oli ihan liekeissä. Se kyllä niin tykkää noista pk-esteistä!

Loppuun rikottiin kaavoja, eli tein seuruuta, jossa saattoi tapahtua mitä vaan. Viime aikoina on hieman tuntunut siltä, että Riehasta seuruu on tylsää, tekee kyllä, mutta vähän silleesti vasemmalla tassulla. Tällä treenillä sain ainakin kelpien hereille, oli hauskaa :D.

Tulokseton viikonloppu

Eilen käytiin kokeessa Ikaalisissa. Yövuoron jälkeen suoraan reissuun, osoittaa jonkilaista hulluutta. Tuloksilla ei valitettavasti juhlittu, mutta täytyy kyllä sanoa, että ei noissa olosuhteissa juhlinut kovin moni muukaan. Paikka oli muuten ok, mutta nurmikentän nurmi aivan todella pitkää, höystettynä kunnon voikukkaryppäillä. Noutokapuloiden ja merkkien bongaaminen oli tuolta todella haastavaa. Päälle vielä kuumuus, niin ei mikään helppo keikka.

Paikkaistuminen 7: Oli nostellut tassuja ja kerran kumartunut nuuskimaan.
Paikkamakuu 7: Heittänyt lonkalle ja muutenkin levottomuutta. Näissä veikkaan, että kuumuus vaikutti.

Ruutu 9: Rieha oli ainoa evl:n koira, joka löysi ruutuun ja eihän ne keltaiset merkit juuri tuolta voikukkien joukosta poikenneet. Merkki oli hieno ja Rieha lähtee juoksemaan hyvin kohti ruutua, vaikka ei silläkään ollut ajatusta siitä, missä se oli. Löysi sen kuitenkin, kun meni tarpeeksi lähelle.
Zeta 0: Tämä kieltämättä harmittaa, meidän olisi oikeastaan kuulunut saada uusia liike. Liikkuri ohjeisti meidät väärälle aloituspaikalle ja tästä syystä tein koko ensimmäisen suoran väärin. Pitäisihän tälläinen itsekin tajuta, mutta koejännityksessä en tajunnut. Mietin vaan, että jotain outoa tässä on ja tajusin vasta kotimatkalla videolta mitä tapahtui. Ilmeisesti outo fiilis tarttui Riehaan, sillä se teki seisomisesta istumisen, vaikka vaihdot on sillä tosi varmoja. Mutta nolla siis tuli ilmeisesti väärin kävelystä.
Ohjattu 9: Merkki hyvä, kapulaa ei nähnyt lähtiessä, mutta teki hyvän kaaren ja osui oikeaan eli vasemmalle.
Tunnari 0: Ei käyttänyt nenää ollenkaan, nosti ekan mihin osui.



Luoksetulo 7: Luoksetulon aloitus venyi, kun liikkurit suunnitelivat kehää. Tein sen virheen, että treenasin parilla puunkierrolla stoppeja ja viimeinen stoppi oli maihin. Siitä kehään ja Rieha teki seisomisesta hienon maahanmenon. Puhuinko jotain viime kokeen jälkeen, että liikkeitä ei saa treenata ennen kehää?!?
Kaukot 0: Nyt meni ihan Riehan piikkiin, ei kuunnellut alussa ollenkaan. Kahteen vaihtoon siis tuplakäskyt ja toinen jäi silti tekemättä. Sen jälkeen teki kyllä hyvin, eikä liikettä tullut.
Seuruu 9: Ihan ok, hieman kontakti tippui joissain kohti, selkeästi kuumuus jo vaikutti.
Metalli 0: Rieha ei löytänyt kapulaa sitten millään. Tekee töitä aivan hurjana, mutta kun lopulta osuu kapulalle, niin pasmat on jo ihan sekaisin ja koittaa viedä sitä tuomarille...



yht. 173p. ja meidän eka tulokseton koe evl:ssä. Tätä ennen kaikki on olleet vahvoja kakkosia tai sitten ykkösiä. Harmittaa joo, mutta elämää. Siellä oli säätöä, osa meistä johtuvaa, osa muista ja olosuhteista johtuvaa.

Treenilöt ja arskapäivän kuulumiset



Äidin kasvimaalla, raparperin alla... nautiskelee Viima :)



Eilen treenailtiin kisatokoryhmän treeneissä. Tehokas, mukava treeni. Aloitettiin ruudulla, johon olin vienyt nännikumin valmiiksi. Pahaksi onneksi se erottui sieltä aika hyvin ja Rieha bongasi sen heti. Tästä syystä koitti suoraan ruutuun, mitä ei tee ikinä. Stoppasi kuitenkin heti, jonka jälkeen merkki onnistui taas. Lähetin sitä kummastakin suunnasta ruutuun ja meno hyvää. Loppuosiossa koitti ennakoida sivulletuloa, reagoi ilmeisesti minun pään kääntöön. Siihen pieni muistuttelu, niin onnistui taas.

Luoksetulo tehtiin koemaisena. Hyvä alku ja hyvä stoppi, josta palkka liikkurilta. Samoin onnistui maahanmeno. Eteetulo oli hinasen vino, sitä treenailtiin lopuksi erikseen.

Ohjatussa haettiin taas kumpikin puoli. Vasen nousi hienosti, oikealla yritti mennä keskelle, mutta stoppasi heti käskystä ja sen jälkeen oikea nousi. Uusinta onnistui heti. Merkki hidastui tässä hieman, joten tehtiin erikseen kahdella merkillä motivaatiotreeniä eli lelu oli valmiina kummankin takana. Heti hyvä meno ja hienosti erotteli kahta merkkiä.

Seuraamista tehtiin myös. Juoksun aloituksessa tuli taas irtoamista, tuo on kyllä paha. Muuten ok meno. Kaukoissa oli taas S-M-jumi, Rieha istui ihan onnessaan ja minua kyrsi :D. Sekin onneksi sieltä korjaantui.

Tuike sai tehdä myös. Noutoja sekä puisella, että metallilla, kumpikin tosi hienoja. Luoksetulon stoppien vahvistusta, joka on haastavaa, mutta pienellä on niin hauskaa. Lisäksi seuraamista ja temppuja. Viima teki vielä kotipihalla keppikulmia ja silläkin oli hieno meno. Kaikille jotain pientä siis.

Tänään oli lepopäivä, käytiin lenkillä ja päivästä uimassa. Viimakin haki lelua järvestä ihan onnessaan. Se on sille ihan uusi juttu, yleensä se vaan kahlailee jos mennään rannasta, veneestähän se kyllä hyppää. Mutta tänään uimaleluna oli ilmeisesti jokaisen lappalaiskoiran lempilelu, eli lussupallo (pehmeä vinkupallo, jossa on nystyröitä). Viima lämpeni sille hitaasti, mutta nykyisin se on siitä aivan pop ja järvestäkin se piti hakea kovalla kiireellä. Rieha ja Tuike uiskentelivat myös lelun perässä, mutta niille se on tuttua hommaa. Ihana, aurinkoinen päivä!

Facebookissa oli myös kivoja uutisia, Riehan sulhasehdokas Tim oli saanut tänään koulutustunnuksen JK3, hienolla ykköstuloksella! Siinä on kyllä huikea pari, eilen he suorittivat myös rauniokokeen hyväksytysti. Ei paljon kaksi koetta peräkkäisinä päivinä vaikuta, työskentelymotivaatio on kohdillaan :).

Aksat ja vähän tokoa

Eilen äästiin pitkästä aikaa taas oman ryhmän agitreeneihin. Ennen treenejä käytiin vähän ottamassa tokoa. Oikeastaan Rieha pääsi esittelemään itseään ja hömppäiltiin sitten vaan kaikkea satunnaista. Vähän merkkejä, ruutuja, seuruuta ja luoksetuloa. Ilmeisen tyytyväisenä se esiintyi ja aiheutti taas kerran ihmetystä sillä, miten rauhallinen se on kun mitään ei tapahdu ja kuinka kuitenkin syttyy tehdessään. Ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta kun näin joku sanoi, mutta niin se vaan on :).

Aksassa ratana oli 2-luokan kisarata jostain muutaman viikon takaa. Rataantutustuessa tuntui, ettei tule onnistumaan millään, mutta ei se loppupeleissä ollutkaan niin paha, vaikka toki haastava:

Alku oli meille radalla kaikista vaikein. Putken väärä pää veti Riehaa varmaan kolme kertaa. Mutta sitten kun se kerran onnistui, niin se sujui todella makeasti. 4-hyppy oli vaikeassa kulmassa ja siinä oli pakko olla merkkaamassa hyppyä, mutta onneksi sen jälkeen oli hyvä suora puomille, jossa Rieha saikin irrota. En pysäytellyt ylösmenolla, en ole ihan varma osuiko joka kerta, mutta ihan sama. Alastulo sujui hyvin.

Pituus oli myös haastava, ei sen takia etteikö Rieha olisi irronnut "tyhjään" hyppyyn, vaan sen takia että sen jälkeen se todellakin oli kaukana ja kaarratti aika lailla. Parhaiten sujui, kun vaabn lähetin sen pituudelle ja menin ottamaan seuraavan hypyn yli vastaan. 10-15 pätkä onnistui tosi hyvin, tein 14-hypylle jaakotuksen ja toimi. Keinulla käytettiin alkuun apuohjaajaa palkkaamassa, että sain Riehan menemään loppuun saakka ilman, että tarvitsi saattaa. Siitä pystyin menemään ottamaan 16-hypylle vastaan ja ehdin auttamaan pujottelun sisäänmenoon, joka oli siis täysi avokulma. Tämä sujui tosi hyvin, Rieha pujotteli aika täydellisesti.'

Lopussa meinasi taas tulla kaarrosta ja R kävi pari kertaa hyppäämässä 5-hypyn 20-hypyn jälkeen. Siinäkin kun vaan liikuin reippaasti, niin alkoi kääntymään.

Meno oli varsinkin tokalla kierroksella oikeasti tosi pätevää. Päästiin pitkiä pätkiä täysin ongelmitta, pysyin ohjauskuvioissa ja uskalsin liikkua. Me mentiin oikeasti 2-luokan rataa aika pitkälti ilman yhtään väärää estettä tai lapasesta karkaamista. Jee!

Kliseinen, mutta tosi. Hyvä treeni, niin hyvä mieli!

Käytiin päivällä lenkillä siskon kanssa ja samalla reissulla tallattiin Riehalle esineruutu. Taas sellainen kapea suikale, jonka takareunaan kaksi esinettä. Riehalla oli tosi hyvä fiilis ja lähti heti käyttämään nenää. Tämä tosin tarkoitti pientä tarkistuskierrosta yhden rajamerkin kohdalla, mutta tällä kertaa ei koittanut hypätä puuhun sitä ottamaan ja jatkoi matkaa hienosti takareunaan, josta eka esine nousi. Luovutus oli tässä huono, värkkäsi esineen kanssa ihan huolella.

Toisen esineen kanssa muutin hieman lähetyspaikkaa. Taas upposi ihan taakse ja sai nopeasti hajun toisesta esineestä. Tässä priima luovutus ja treeni oli hyvä lopettaa siihen. Tosi hyvin Rieha nyt uppoaa ja käyttää oikeasti nenäänsä, eikä vaan juokse. Luovutuksia täytyy edelleen hioa. Hieman sillä meinasi olla kuuma, kun aurinko porotti ja kangasmetsä hehkui, mutta hyvin jaksoi etsiä. Sitäkin on vaan pakko treenata, viestikokeessa voi tulla pitkä ja kuuma päivä.

Muuten vedettiin kiva lenkki, koirat kävivät päätteeksi vielä uimassa. Uintikausi on korkattu ihan kunnolla, kun Vesku kävi niiden kanssa eilen veneilemässä. Rieha ja Viima hyppäävät mielellään veneestä uimaan ja Tuikekin oli käynyt kepin perässä polskimassa lähisaaren rannasta. Ihana kesä!

Viime kesältä mallia uintireissulta:



Illasta ajeltiin vielä SM-porukan treeneihin Vihtavuoreen nurmikolle. Rakenneltiin kehä valmiiksi törppöineen ja alettiin treenaamaan. Paikka on urheilukenttä, johon on kysytty lupa treenaamiseen kunnalta. Meni ehkä 10min, kun paikalle kurvasi mies, joka tuli tiedustelemaan ollaanko treenaamassa luvan kanssa. Asiallisesti vastailtiin ja homma oli sillä ok, vaikka näki että miekkosta harmitti. Ilmeisesti se on vaan joiltain pois, vaikka luulisi sen olevan pelkästään positiivista, että koiria koulutetaan. No, semmoista se on välillä.

Rieha aloitti seuruulla. Ja meinasi ihan himpan verran keulia ja merkit kiinnosti ja sillä oli vaan niin hauskaa :D. Itseäkin vaan nauratti, kun päälle vielä mun taskusta tippui matkalle leluja ynnä muuta. Mutta ei se oikeasti ollut pahaa, Riehalla oli vaan niin kivaa. Loppua kohden intoilukin hieman laantui ja saatiin tehtyä hyvää pätkää. Juoksun käännöksissä ei tullut irtoamista, mikä oli hyvä ja muutenkin tuntui, että pysyttiin aika hyvin yhdessä.

Sitten ohjattu. Ensin vasen ja sitten oikea. Kontaktista palkkaa liikkurin käskyn jälkeen, ei tosin nostanut itse, mutta vihjeestä kyllä. Merkit oli ihan supereita. Vasemmalle lähti ihan todella hienolla kaarteella, mutta ei nähnyt kapulaa ja lähti keskelle. Hienosti stoppasi kun käskin ja uusintakäskyllä vasen nousi. Selkeästi nurmikko oli vaan vaikea, koska kääntyminen ja kaarre olivat ihan täydellisiä ja yritti ihan tosissaan. Siitä lennosta palkka. Oikea sen sijaan oli ihan priima, meni täysiä ja tuli täysiä hyvään luovutuspaikkaan. Ei auta kuin treenata nurtsilla, muuten tämä liike on niin hieno!

Ohjatun jälkeen halusin ottaa tunnarin, koska viime kokeessa tämä kombinaatio oli vaikea. Mutta eipä ollut nyt. Rieha teki suorastaan huikean suorituksen, varmaan parhaimman tunnarin ikinä. Meni täysiä, nuuski ja nosti oman samantien kun törmäsi siihen. Se näytti suorastaan tapahtuvan lennosta ja samantien täyttä laukkaa takaisin. Ihan mahtava tunnari, ei voinut kuin hymyillä! Se kuulemma näytti niin nopealta, että jos kokeessa tekee noin, niin saattaa herättää keskustelua siitä, että nuuskiko se ollenkaan vai nostiko vaan tuurilla oman :D. Mutta se nuuski ja keskittyi ihan täysillä.

Luoksetulossa tehtiin hieman vaikeutusta. Tehtiin häiriönä sellainen treeni, jossa appari juoksi Riehan edestä samalla kun kutsuin. Halusin nähdä pystyykö stoppaamaan häiriössä. Ja pystyihän se, tosin ekalla kerralla ilme oli hieman hämmentynyt. Toisella kerralla se odotti juoksijalta palkkaa, mutta kuunteli, eikä stopeissa ollut mitään valittamista.

Ruudussa tehtiin myös häiriötä. Ei ehkä olisi tarvinnut, sillä ruutu oli aika vaikea jo ihan itsessäänkin ja muilla koirilla oli vaikeuksia löytää sinne. Merkit oli punaiset, eli vihreän alustan kanssa ei paras yhdistelmä. No, Rieha joutui miettimään ihan kunnolla, sillä se sai häriöksi makaavia ihmisiä, joista toinen makasi ihan juoksulinjalla. Sen ilme oli alkuun todella epäileväinen ja päässä selkeästi raksutti hulluna, mutta niin se vaan meni ruutuun joka kerta. Näistä sitä itsevarmuutta saa. Oli tosi vaikea treeni, mutta Rieha selvisi siitä hienosti. Tehtiin vielä muutama helpompi lähetys ilman häiriötä ja yksi sivulle tulo ihmisryhmän läpi.

Pidettiin hetki taukoa muiden tehdessä ja toinen kierros aloitettiin paikallaoloilla. Istuminen oli aika hieno. Näin piilosta, kun kerran liikautti tassuaan ja kun palasin sivulle, niin liikautti toista tassua ihan vähän. Makuu oli aikalailla priima, tosin reagoi naapurin sivukäskyyn. Oli aika herkällä noiden käskyjen kanssa ja treenattiin niitä vielä erikseen.

Itseksemme tehtiin vielä metallinoutoa hetsitreenillä. Täysiä sinne ja takaisin, oli motto tässäkin hommassa. Loppuun vielä kaukoja, jossa oli pieni jumi S-M-vaihdossa, eli meinasi herkästi istua. Ei kuitenkaa paha jumi, eikä missään nimessä mikään henkinen jumi, Riesku vaan unohti tekniikan. Korjaussarjan jälkeen saatiin oikein mukavia kaukoja. Tosin huomasin, että tässä oli vähän turhan häiriöherkkä, otti erityisesti häiriötä ruutuun menevistä koirista. Tätä on treenattava ennen SM:iä, kurjaa jos joku vaihto tarvitsee kaksoiskäskyn, kun koira ihailee naapurikehän ruutuun menoja.

Mutta ihan loistotreeni, loistoasenne ja loistoporukka!!

Erittäin onnistunut kolmen lajin treenipäivä

Aamulenkin ohessa tein lähimetsään esineruudun. Tein tarkoituksella hieman kapeamman, ehkä n. 15m leveän kaistaleen, joka oli kuitenkin ihan normaalin syvyinen. Sinne takareunaan kolme esinettä, jotka vielä piilotin normaalia paremmin, ettei näöllä ollut mahdollista etsiä.

Pystykorvat pääsivät ensin ruutuun. Tuike juoksi ruutuun ihan täysiä ja etsi kaksi esinettä tosi pätevästi, liikuin itse ruudussa mukana. Kertakaikkisen tohkeissaan oleva pikkukoiruus ja esineet palautui ihan täyttä laukkaa! Viimakin juoksi ruutuun ihan onnessaan, sillä oli selkeä ajatus siitä mitä tehdään. Sekin etsi kaksi esinettä nopeasti, mutta sitä piti hieman kehottaa ennen kuin lähti tuomaan ja sylkäisi esineen maahan ennen luovutusta, mutta väliäkös sillä. Sekin oli itseensä kovasti tyytyväinen Kivaa oli ja ruutu sai extratallauksen.

Rieha oli tietysti myös aivan täpinöissään, kun oli joutunut odottelemaan vuoroaan. Seuruutin sitä vähän ja pysyi sivulla, vaikka pää oli jo kovasti ruutuun suunnattu. Sitten lähetys ja eka esine nousi n. 20 sekunnissa. Se oli hanska, jota lähti tuomaan hyvin, mutta hieman sillä piti leikkiä ennen luovutusta. Uusi lähetys ja toinenkin esine nousi nopeasti. Se oli lapsen kenkä, jonka luovutus oli priima. Kolmas esine oli pehmeä hiirikäden tuki, joka oli myös kaikista pienin. Tässä joutui jo enemmän nuuskimaan ja käyttikin hienosti nenäänsä. Nopeasti sekin nousi, tosin tämäkin kanssa piti hieman pelata ennen luovutusta.

Hienosti sujunut ruutu siis, kolme esinettä tuli perille muutamassa minuutissa. Luovutuksissa oli hieman sanomista kahden kohdalla, mutta niitä ei auta kuin treenata. Otettiinkin saman tien erikseen pari luovutusta ja meno parani jo huomattavasti. Pitäisi muistaa ottaa muutama luovutus aina ennen esineruutuun menoa, siitä R muistaisi homman nimen. Muuten hirmu pätevä meno.

Kuva HennaK

Illalla nähtiin vielä Annan kanssa tokotreenien merkeissä. Oltiin tällä kertaa nurmikolla, jota pitäisikin treenata ennen SM:iä ihan tosissaan. Kaikki merkit ym. on nurmikolla kuitenkin ihan eri näköisiä. Kävin ennen treeniä tallaamassa Riehalle n. 150m pitkän keppijäljen ja se jäi vanhentumaan treenien ajaksi.

Rieha aloitti treenin ja mentiin tekemään zetaa. Ekalla kierroksella vaan kävely-/liikkuritreeni. Ihan ok seuruuta, itsellä oli taas vaikeuksia pitää linjat järkevänä. Toisella kiepillä tehtiin jäävät I-S-M, joissa ei ollut muuta huomatettavaa, kuin että jätti maahanmenossa ekalla kerralla kyynärät ilmaan. Tokalla ei ollyt ongelmaa ja pääsin palkkaamaan.

Sitten luoksetulo. Ensin jättötreeni ja sai tulla suoraan leluun kun olin mennyt n. puoleen väliin. Sitten seisominen, joka oli hyvä. Osasin jopa sihdata käskyn merkin kohdalle :D. Tämän jälkeen litania alusta ja annoin tulla maahanmenolle saakka, joka sekin sujui aika hyvin. Ihan hyvä fiilis on tästä, katsotaan taas vaan sitten kokeessa kuinka käy...

Loppuun Riesku teki vielä ruutua. Ensin nopeita asennemerkkejä, hieno meno ja paikka. Sitten lähetyksiä ruutuun kummastakin suunnasta ohjattuna. Meni lujaa ja haki paikan hienosti, mutta päätti jostain syystä vetää suorilta maihin. Tätä korjailtiin sitten vähän aikaa, vaikka se oli suorastaan hupaisaa kun Riesku oli niin varma, että maahan täällä mennään. En tiedä oliko sillä vähän kuuma, koska näytti jo siltä, ettei vaan jaksa seistä. Juosta se kyllä jaksoi, että tuskin se siitäkään oli kiinni. Mutta saatiin seisomiset esiin ja hyvä fiilis jäi tästäkin.

Sitten mentiin jäljelle, jossa oli viisi ihan itse sahaamaani keppiä. Koitin lähettää Riehaa jäljelle janamaisesti, tuntui onnistuvan, vaikka en olekaan ihan varma miten se kannattaisi opettaa. Nosti jäljen kuitenkin hyvin. Eka keppi oli jo aika alussa, en edes muistanut miten alussa ja ihan yllätyin kun Rieha yhtäkkiä kääntyi ympäri kepin kanssa. Loputkin kepit nousivat ihan yhtä hyvin, ei voi olla kuin tyytyväinen. Itse jäljestys sujui suurimmaksi osaksi hienosti, mutta polun ylitys oli Riehalle aika haastava, eli niitä pitää ehdottomasti treenata.

Mutta aika pätevä jälkieläin se on. Vai pitäisikö sanoa keppieläin, koska nuo kepit on sille niin tärkeitä :). Aloin jo miettimään, että jos treenaisi ahkerasti ja jos kaikki sujuisi, niin ehdittäisköhän me tänä kesänä kokeeseen... No aina saa haaveilla, itsellä motivaatio nousi nyt ihan todella, kun keppien opetus oli näin uskomattoman helppoa.

Potilaan kuulumiset sekä koko porukan treenailut totellen ja jäljestäen

Rieha alkaa jo olla parempi, onneksi. Ruokahalu on parantunut, tänään se söi jo melkein kaiken ruuan. Namit ja herkut maistuu ihan normaaliin malliin. Tänään olin myös niin onnellinen, kun se yritti tulla syömään muina naisina minun lautaseltani, tunki kainaloon silleen ihan muina koirina ja koitti kurkotella. Niin se tekee, minun oma röyhkeä pikku possuni! Oli ihan kauheaa, kun se oli alkuviikon niin rauhallinen ja huomaamaton. Sunnuntaille meillä oli koepaikka, mutta peruin sen. Tuleehan noita. Pääasia, että Riesku on kunnossa!

Saatiin muutama kuva maanantain mölliageista. Aika hauskoja hyppykuvia, lennokasta menoa! Kaikki kuvat ottanut Emma Kiiskinen, kiitos näistä :).

 Eilen käytiin jo varovasti ottamassa tokoa Vihtavuoressa. Riesku oli jo aika kivalla mielellä, mutta tehtiin vaan hauskoja juttuja, eikä kauheasti juoksemista.

Tehtiin merkitreeniä, jonka bongasin yhdestä blogista, eli jätin Riehan seisomaan vinosti merkkiin reilun matkan päähän ja menin itse seisomaan rintamasuunta kohti merkkiä eri kohtaan. Tässä Riehan piti itse tajuta tulla merkille oikeaan paikkaan, eli seisomaan minua vastaan, vaikka oltiin lähtötilanteessa ihan eri paikoissa eikä Riehalla ollut suoraa linjaa merkille. Tämä oli Riehasta tosi kivaa. Ei voi kuin ihailla, miten sillä aivoissa raksuttaa ja se tajuaa mitä haetaan!

Lisäksi naksuttelin sille ruudun paikkaa eri kulmista, tässäkin hieno meno. Loppuun vielä seuruuta, jossa paljon naksua ja paljon palkkaa. Ilme hyvä ja paikka hieno! Olipa mukava tunne, kun koira tuntui normaalilta!

Tuike pääsi testailemaan rallyryhmälle suunnittelemani rallyradat. Se oli aika häiriöherkkänä ja radoilla oli yllättävänkin haastavia kohtia. Pujottelu juosten oli ihan uusi juttu itsellekin. Ehdottomasti pitäisi treenata enemmän yleisessä hälinässä, se on selkeästi taas pahempi paikka. Toivottavasti saadaan rallyryhmä kasaan, niin pääsee mummukin tositoimiin!

--------------------------------

Tänään päivä alkoi jälkimetsässä, tehtiin eilen Viimalle ja Tuikelle verijäljet muhimaan. Jäljet ehtivät siis vanhentua ihan kunnolla, reilun vuorokauden verran. Vähän koefiilistä :).

Tuiken jälki oli n. 300m pitkä. Se söi alkumakauksen veret ja lähti jäljelle hyvin.Viiman haukunta autossa kuitenkin häiritsi ja sen piti pysähtyä kuuntelemaan muutamaan otteeseen. Lisäksi oli tosi kuuma ja vilvoitella täytyi joka ojassa. Hieman oli siis haahuilua ja aikaa meni tähän ylimääräiseen töhötykseen jonkin verran.

Selvittiin kuitenkin kaksi ekaa suoraa ok. Sitten en enää luottanut koiraan ja oli jo ihan varma, että oltiin pois jäjeltä. Kutsuin Tuiken pois ja meinasin lähteä kävelemään eri suuntaan, kunnes näin että kaadon merkit olivat ihan lähellä. Eli Tuike oli oikeilla raiteilla koko ajan. Kyllä harmitti! No, eikun kannustamaan sitä uudelleen ja hyvin se nosti loppupätkän. Ennen kaikkea se oli erittäin tyytyväinen lopussa olleeseen palkkaan. Eli iloinen mieli jäi, jatkossa muistan vaan luottaa pikkulambiin.

Viiman jälki oli n. 550m pitkä. Se lähti kaahottaen jäljelle ja ihan vinoon. Ärähdin ja kehoitin etsimään uudestaan, jolloin palasi jäljelle hyvin. Sen jälkeen eka ja toka suora kumpikin tosi kivasti ja varmasti. Makaukset merkkasi myös hyvin, jopa paremmin kuin yleensä. Tokalta makaukselta lähti kuitenkin ihan eri suuntaan (nyt olin siitä ihan varma). Viima oli myös tosi varman oloinen, olisiko siellä sitten ollut jonkun eläimen jälki, kun hirvenpapanoita ainakin riitti? No, käänsin sen kuitenkin ympäri ja palautuksen jälkeen jäljesti hyvin loppuun saakka.

Ihan ok jälki kesän ensimmäiseksi. Tosi hyvä, että pääsin puuttumaan tuossa alussa kaahotukseen ja sen jälkeen alkoi paremmin keskittyä. Nyt pitää vaan todella punnita miten ehditään treenaamaan ja ennen kaikkea onko minulla vapaita viikonloppuja MEJÄ-kokeisiin tänä kesänä. Niin harmi, että on niin aikaavievä laji :(.

Illalla ajeltiin Riehan kanssa kisatokoryhmän treeneihin. Paikalla meidän lisäksi Anna ja Satu. Ennen treeniä kävin tallaamassa Riehalle metsään jäljen, pituudeltaan ihan lyhyen, mutta uutena juttuna länttäsin sinne neljä keppiä. Ei olla vielä otettu keppejä jäljelle ja halusin vaan testata kuinka niiden kanssa käy. Jälki jäi siis muhimaan.

Aloitettiin tokot paikallaoloilla. Istuminen oli ihan super, makuussa oli mennyt lonkalle. Sitten ohjattua, jossa ensin merkin vahvistusta. Lähettelin sitä kahdelle eri merkille, käänsin vaan aina rintamasuuntaa. Erotteli nämä todella hyvin ja oli ihan liekeissä. Sitten haettiin eka vasen ja sitten oikea. Koitin saada Riehan kontaktiin ennen lähetystä ja aika kivasti se sitä alun jälkeen tarjosi. Merkit oli hyviä ja hienosti nousi kapulatkin.

Tunnari tehtiin liikkuroituna. Meni ok vauhtia kapuloille, osui heti omaan, jonka nosti mutta tiputti vielä varmistaakseen. Ei kuitenkaan maistellut muita ja palasi nopeasti omalle, jonka palautti laukalla eikä purrut yhtään :). Hyvä fiilis!

Sitten luoksari, josta ensin palkkaa nopeista maahanmenoista, koska niissä on ollut ongelmaa. Luultavasti se johtui vaan Riehan kipeydestä, koska nyt veti maihin hienosti. Sitten palkka sekä seisomisesta, että maahanmenosta, jotka kumpikin sujui tosi kivasti.

Loppuun vielä seuruutreeniä liikkuroituna, jossa yritin vaan liikkua järkevästi ja palkkailla Riehaa erityisesti temmon muutoksista ja käännöksistä. Rieha oli super, itse korkeintaan keskinkertainen. Ei auta kuin treenata...

Sitten se jälki, joka alkoi hienosti, kun tajusin ettei meillä ollut mukana valjaita saati liinaa. No, pannalla ja hihnalla mentiin... R nosti jäljen hyvin ja osui ihan suoraan ekalle kepille. Se oli suorastaan hurmiossa, kun tajusi, että sieltä löytyi KEPPI. Sen häntä alkoi vispaamaan hulluna, se nosti kepin heti ja toi sen minulle revittäväksi. Ihana :D. Siitä jatkettiin (tosin hetki piti patistaa että ymmärsi ettei jäädä leikkimään sillä kepillä). Toka keppi löytyi ihan yhtä hienosti. Kolmannesta meinasi mennä ohi, mutta hieman jarrasin ja sekin nousi. Viimeisestä annoin mennä ohi, mutta sepä kaartoikin takaisin ja nosti viimeisen hienosti. Ihan huisin taitava koira!

Melkein arvasin että kepit varmasti vaan lisäävät Riehan jäljestysintoa. Kepeillä kun on Riehan elämässä aika tärkeä rooli, joten miksei ne olisi sitä jäljelläkin. Pakkohan meidän on alkaa treenaata ihan tosissaan, kun koirakin on noin pätevä. Vielä kun joku opettaisi mulle, miten se jana kannattaa opettaa...

Eläinlääkärireissua ynnä muuta

Tuike kävi perjantaina kesätrimmissä ja nyt meillä asuu taas maailman suloisin valepentu! Tuo lyhyt turkki on vaan kertakaikkisen hurmaava, sitä tekee mieli vaan pitää sylissä ja rapsutella. Tuikekin tykkää, kun olo on vähän kevyempi. Pieni ihanuus!

Viikonloppu hujahti mökillä kattorempassa ja töissä, joten ei juuri treenattu. Koirat kirmasivat tietysti mökillä irti, joten veikkaan että niillä ei ollut asian suhteen valittamista. Riehan ykköstehtävä oli kuljettaa keppejä kaikkien vapaaehtoisten ihmisten perässä ja taisipa se aika monta kertaa saada tahtonsa läpi heittohommassa. Talviturkinkin se heitti rannassa. Viima ja Tuike keskittyivät piha vahtimiseen erittäin onnistuneesti.

Eilen käytiin aamusta hiekkamontuilla ja sieltä tuli räpsittyä muutama kuva.

Valepentu

Bongaa montuilta porokoira

Viima kuuntelee maata

Rieha ja valeraskauden turvottamat tissit...

Rieha jätti sekä lauantaina, että sunnuntaina osan ruuastaan syömättä, mikä oli sille todella outoa. Se oli kuitenkin muuten ihan ok ja koska sillä tosiaan on hieman valeraskautta, niin ajattelin syömättömyyden johtuvan siitä. Sen nisät on turvonneet ja on majaillut häkissään normaalia enemmän. Koskaan aiemmin valeraskaus ei ole kuitenkaan vaikuttanut sen yleisfiilikseen, eli hieman aloin olemaan huolissaan. Se myös oksensi vaahtoa eilen päivällä.

Lähdettiin kuitenkin treenaamaan, koska siinä vaiheessa se vaikutti olevan ihan hyvällä fiiliksellä. Treffattiin Annan ja Elisan kanssa Tiituspohjassa. Rieha teki ensin zetaa, jossa liikkuritreeniä ja sen jälkeen kaikki vaihdot. Tämä meni vielä oikein mainiosti. Sitten tehtiin luoksetuloa, jossa R oli ihan ihmeellinen. Tuli laukalla, mutta Riehaksi hitaasti. Lisäksi ei suostunut oikein menemään maahan. No, ajattelin että ehkä se on sitä valeraskautta. Loppuun tehtiin vielä tunnari, jossa oma nousi heti, mutta palautti ravilla. Tässä vaiheessa se ei enää suostunut ottamaan namia palkaksi, lelu onneksi kelpasi edelleen.

Edelleen ajattelin, että se on vaan jotain höpöhöpöä ja ajeltiin vielä Vihtavuoreen mölliagiin. Pohdin, että siellä ainakin näkee vaikuttaako fiilis miltä. Ilmoitin meidät mölliradalle. Rieha oli ihan innoissaan, kun tajusi, että ollaan tekemässä agia. Se söi taas nameja tyytyväisenä ja oli muutenkin tosi pirteä. Juostiin kaksi rataa, joissa ei tuloksilla juhlittu, mutta ei ne nyt niin pahoja olleet. Varsinkin, kun esteet olivat aika törkeän lähekkäin, mikä selkeästi Riehankin hyppäämistä haittasi. Kontakteilla vähän itse lepsuin ja lähdöissä myös, mutta ne nyt on niitä omia juttuja, joista pitäisi pitää kiinni.0

Tässä pieni pätkä, jossa tulee yksi lapasesta lähtö, mutta muuten Rieha on minusta ihan hyvin kuulolla, varsinkin kun taas ottaa huomioon viime aikojen treenimäärän:

Agiliitelyn jälkeen käytiin lämppälenkillä ja Rieha alkoi ripuloimaan. Ajettiin kotiin, niin se hyppäsi autosta ulos, oksensi ja jäi makaamaan pihaan. Se oli jotenkin tosi vetämätön, eikä suostunut syömään edes juustoa. Nyt alkoi ihan todella huolestuttamaan. Sitten minuun iski ajatus ja googlailin oireita ja melkein kaikki tuntuivat sopivan kohtutulehdukseen. Rieha oli vielä mielestäni pissaillut normaalia enemmän ja ehkä myös putsaillut takapäätään. Soitin sitten kahdelle eläinlääkäriasemalle ja kummassakin oltiin sitä mieltä, että märkäkohtu kannattaa tulla sulkemaan pois. Varsinkin kun aika sopi erinomaisesti, viime juoksuista oli aika tasan se 2kk.

Ajetiin sitten eläinlääkäriin, jossa Riehasta otettiin verinäyte, papa-näyte ja lisäksi ultrattiin kohtu. Pari tuntia siellä vierähti ja Rieha vaan nukkui odotushuoneessa tuolin alla (ja murisi pikkukoirille, joiden idiootit omistajat päästivät niitä fleksissä tulemaan aina lähietäisyydelle). Ultra näyti normaalilta ja lopulta saatiin myös verikokeiden tulokset. Niissäkin oli kaikki ok, haimaentsyymi oli hieman koholla, mutta yksistään se ei kuulemma ole vielä vakavaa. Eli märkäkohtu saatiin poissuljettua, mikä oli tietysti ihan loistavaa. Mielessä pyöri jo vaikka minkälaiset kauhukuvat lähtien kohdun poistosta kaikista pahimpaan... Loppupeleissä eläinlääkäri epäili, että kyseessä oli suolistotulehdus ja saatiin mukaan mahaa rauhoittavia lääkkeitä.

Eilen illalla Rieha ei suostunut vieläkään syömään mitään. Tänä aamuna se söi vähän, kun syötin sitä kädestä. Ripuloinut se on edelleen ja ulkona koittaa syödä kovasti ruohoa, jonka jälkeen yökkii. Eli aika mahaperäiseltä se kuulostaa, olisiko mökkireissulla sitten löytänyt jotain epämääräistä syötävää? Sisällä se nukkuu, mutta kun käytiin ulkona, niin siellä oli ihan reipas ja koitti jo tuoda keppiä heitettäväksi. Eli seuraillaan tilannetta, toivottavasti ei kovin kauaa kestä!

Palauttelevat ja rallytreeniä

Hennan kanssa treenailtiin Vihtavuoressa ennen kuin vetämänin rallytokokurssi alkoi. Tehtiin Riehalle palauttelevaa treeniä.

Aloitettiin ruudulla. Laitoin sen niin, että sinne pystyi lähettämään kummastakin suunnasta. Merkki säilyi koko ajan samana, mutta vaihdoin vaan välillä puolta. Ruudussa oli lätkä varmistamassa paikkaa. Rieha oli ihan liekeissä. Meni merkille tosi hyvin, yhdessä vaiheessa meinasi alkaa reagoimaan liikkurin käskyyn, mutta se jäi nopsaan pois. Ruutuun menossa näkyi se sen itsevarmuus, meinasi alkuun jättää lätkän ihan huomiotta, koska kyllä hän tietää, missä oikea paikka on. Alkoi kuitenkin tarjoamaan sitä ja paikka siirtyi taaemmas. Oikein hyvä treeni ja Riehalla superasenne.

Sitten tehtiin se tunnari. Henna liikkuroi kaksi koemaista, ekassa kapulat rivissä ja tokassa ympyrässä. Eikä Riehalla ollut mitään ongelmaa. Varsinkin toka oli erinomainen, nosti oman heti kun haistoi sitä. Palautti kummallakin kerralla laukalla ja asenne oli tässäkin hyvä. Mälläämistäkään ei juuri näkynyt. Eli ilmeisesti kokeen sekoilu oli jotain mystistä.

Sitten katsottiin meidän luoksaria. Olin antanut Hennalle narupallon jo alussa ja ilman, että R näki. Koitettiin siis saada koemaista fiilistä, mutta yllätyspalkalla. Ekalla kerralla lähdössä oli ongelmaa, eikä reagoinut ekaan maahan-käskyyn, mutta korjauksen ja palkan jälkeen skarppasi taas normaalisti. Ja se stoppi oli ihan täydellinen.... Henna kuvasi vielä toisen luoksaritreenin, jossa tehtiin kokonaan koemainen ja sekin sujui ok, tosin ihan niin hyvä stoppi ei ollut kuin ekalla kerralla. Pystyisi parempaan eli enemmän etupäällä tehtyyn jarraukseen, mutta kuuntelee ja stoppaa kuitenkin heti.  Nyt yritän tätä tuijottaa ja vertailla kokeeseen, että mitä teen eri lailla... Koitan oikeasti saada videolle jokaista luoksaritreeniä ja ideoita saa heitellä, jos sellaisia tulee jollekin lukijalle.



Loppuun tehtiin vielä seuruuta. Pitkää, liikkuroitua pätkää, jossa naksuttelin hyvästä paikasta. Edistämisestä ei tarvinnut huomauttaa kuin kerran, muuten paikka oli aika hieno. Ilme oli sekin aivan super, paitsi juoksupätkissä, joissa alkoi hieman haahuamaan. Ihan kuin sillä olisi niissä vähän tylsää. Testailin eri juttuja, mm. sitä, että juoksin oikeasti kovaa ja Riehan ilme muuttui heti. Se oikein syttyi, kun joutui tosissaan juoksemaan. Harmi vaan, etten taida oikeasti kokeessa pystyä tuollaiseen vauhtiin :D. Mutta täytyy nyt hieman rikkoa kaavoja, tehdä erilaista, mutta samalla vaatia siltä tiivistä paikkaa myös juoksussa.

Riehan treenin jälkeen vedin rallytokoa mukavalle ryhmälle. Tuike pääsi demonstroimaan jotain pientä, mutta oli niin järkyttynyt vieressä olleesta pumista, että ei oikein pystynyt. Loppuun se pääsi kuitenkin tekemään ja oli päässyt yli järkytyksestä. Tehtiin pujottelua, spiraalia, eteentuloja ja seuraamisen kikkoja. Oikein hyvä meno oli. Mukavaa jos saadaan rallyporukkaa enemmänkin tämän kurssin jälkeen, niin päästään treenailemaan porukassa!

Vielä jäi yhtä vajaaksi, eli EVL2

Tänään tokoiltiin Muuramessa iltakokeessa Mauri Pehkosen tuomaroimana. Täytyy ekaksi sanoa, että nuo iltakokeet ei ole kyllä mun juttu. Olin päivän vapaalla ja oli ihan kauheaa odotella kotona lähtöä. Mitään järkevään tekemistä en meinannut keksiä ja kelloa piti vilkuilla jatkuvasti. Päälle vielä paineet valioitumisesta... Ei hyvä. Eli ehkä tuo kakkonen oli minulle ihan oikein, seuraavaan kokeeseen voi taas yrittää rennommin.

EVL:ssä oli vain kolme koirakkoa, mikä oli ihan luksusta. Kaikissa aiemmissa kokeissa on ollut vähintään 15 osallistujaa, eli tämä oli todellinen pikakoe. Ilma oli aurinkoinen, tosin tuulinen. Liikkeet oli sekoitettu, mikä oli meille uusi juttu, kaikki aiemmat kokeet on menty normijärkässä.

Pisteet ja selitykset, liikkeet suoritusjärjestyksessä.

Paikkaistuminen 10: Tuomarin mukaan tosi hieno, ihan samoilla sijoilla oli.
Paikkamakuu 8,5: Hieman oli vaihdellut asentoa, oli lonkalla kun tulin piilosta.

Ohjattu 10: Saatiin vasen ja se oli hieno. Tuomari ei meinannut malttaa lopettaa kehumista, oli kuulemma just sellainen kuin pitääkin, kertakaikkiaan hieno :).
Tunnari 0: Jäikö ohjatusta liian kova vire, vai mikä painoi? Tuntui, ettei haistanut omaa ollenkaan ja nosti sitten vaan jonkun. Kävi vielä vaihtamassa sen ja toi silti väärän. Tosi tylsä virhe :(.
Metallinouto 10: Tämäkin oli ältsin hyvä, edelleen saatiin kehuja miten koira voi tehdä vauhdilla, mutta keskittyneesti.
Luoksetulo 6: Tämä menee jo ihan naurettavaksi. Rieha ei vaan pysähdy kokeissa seisomaan eli jonkun jutun se nyt yhdistää kokeessa tähän, koska en ole saanut tätä esiin yhdessäkään treenissä. Treeneissä stoppi on täydellinen ja samaa mieltä on olleet kaikki kouluttajat, jotka ovat sitä viime viikoina katsoneet. Eikä voi olla jännityksestäkään kiinni, koska ihan varmasti olen jännittänyt kun olen sitä koutseille esittänyt. Kokeessa tuntuu, että ei vaan yksinkertaisesti kuuntele... Se ei tule IKINÄ treeneissä stopista läpi. Ihan himskatin vaikeaa lähteä korjaamaan asiaa, jota ei saa treenissä esiin...



Kaukot 6: Kaksoiskäsky maahanmenoon, liikettä tuli taas enemmän kuin viime aikoina. Ei olla ehditty nyt niin paljon jumppaamaan ja se näkyy heti.
Zeta 9: Kaikki vaihdot ok, seuraamisesta tiputus.
Ruutu 8: Todella huono ruutu Riehalta. Merkki hyvä, mutta jäi ruutuun ihan etureunaan. Mietin, että käskenkö keskemmälle, mutta päätin käskeä maahan ja onneksi jäi ruudun sisään. Tarvitsi tosin kaksoiskäskyn maahanmenoon, eli siitä vähennykset. Loppu ok.
Seuraaminen 7,5: No, tämä oli kyllä ihan luokattoman huono. Tuli vinoja perusasentoja ja käännöksissä irtoamista. Ihan niin pahalta ei näytä videolla, miltä tuntui, mutta ei todellakaan tämmöistä jatkossa. Oma kävely voisi myös edelleen olla parempaa, en ainakaan turhaan auta koiraa...

Pohdiskelin tätä vielä jälkikäteen, niin ehkä se oma käytös oli tuossa aika huonoa muutenkin. En kehunut toisessa setissä koiraa enää niin paljoa, koska jotenkin se tunnarin noollaus painoi. Seuraamisen aloituspaikkaan meno on myös aikamoista haahuilua, ei olla siinä yhtään yhdessä, kun keskityn vaan liikkuriin. Seuraavalla kerralla pitää koitaa sulkea kaikki muu pois mielestä!



yht. 238p. II-tulos

Ekaan settiin oli tyytyväinen, tokassa tuli enemmän virheitä, enemmän sellaisia asennejuttuja. Toisaalta ne alkoi ehkä tuosta luoksarista, jossa ei kuunnellut ja sen jälkeen tuntui, että ei ihan ollut lopuissakaan liikkeissä ihan kuulolla, vaan teki enemmänkin oman pään mukaan. Sillä on ehkä vähän valeraskautta, nisät on turvonneet, ehkä se teki jotain. Oli muutenkin vaisun oloinen illalla ja ruokaakin närppi normaalia kauemmin. No, eipä näitä voi tietää. Mutta oli kiva saada hyvää palautetta noista onnistuneista liikkeistä. Kun saadaan koevarmuus kasaan, niin Rieha pystyy mihin vaan. On tämä edelleen niin uutta ja jännää kummallekin.