Vuoden Tokotähti ja viestileiri osa 2

Rieha palkittiin eilen Jyväskylän Agility Teamin Vuoden 2012 Tokotähtenä :). Tähtihän se onkin, ihan kaikin puolin.

Tokotähti ja vauhdikas merkki

Ei valitettavasti päästy vastaanottamaan palkintoja, koska viestileiri vei koko viikonlopun. Tänään jatkettiin treeniä saman porukan kanssa kuin eilen. Vettä satoi koko päivän, mutta mitäs sitä ei hauskan harrastuksen eteen tekisi.

Tällä kertaa valittiin juoksupaikaksi hiekkamontut. Eka pätkä juostiin montulla, josta siirtymän jälkeen mentiin metsään. Treenissä tuli siis suht haastava pohjan vaihdos, aukealta ei ole mikään helpoin sukeltaa metsään. Hienosti koko porukka siitä kuitenkin selvisi, vaikka mukana oli kokemattomiakin koiria.

Kokonaisuudessa matkaa tuli reilu 400m kahden siirtymän kera. Eli aika lyhyttä Riehalle, mutta välillä näin. Rieha juoksi viisi matkaa ja lähti tällä kertaa kolmantena. Otin taas aika tiukan asenteen odottelussa ja seuraamisessa. Se oli hyvä, koska varsinkin ennen ekaa lähetystä R oli hieman tuhmana, eikä ihan malttanut kuunnella. Sillä on vaan niin kova motivaatio juoksemiseen ja ekalla matkalla tietysti eniten virtaa. Se on varmaan eka viestikoira, joka pitäisi juoksuttaa ennen viestille menoa... Mutta kun se joutui kuuntelemaan, niin alkoi itse kuuntelemaan ja lähetys oli hieno.

Rieha selvitti kummatkin siirtymät hienosti, eikä pohjan muutos hämmentänyt sitä ollenkaan. Lähetyksessä a-pisteeltä d-pisteelle se hieman jollotti matkalla, samoin viimeisessä lähetyksessä haukahti kun hyppäsi jonkun risun yli, mutta muuten oli hiljaa. Eikä noista kumpikaan olisi kokeessa haitannut, niin pientä se oli. Kokeilin myös sitä komentamista, mutta en tiedä oliko sillä vaikutusta. Odottelut sujui muuten tosi hienosti, se veteli taas kerällä torkkuja, eli ei paljon homma rassannut. Oikein mukava treeni!

Viestin jälkeen mentiin vielä esineruutuun. Tallattiin valmiiksi useampi ruutu ja Rieha haki kolmesta ruudusta esineen. Ensimmäinen tehtiin ihan selkeällä viennillä niin, että Rieha näki esineen (toppahanskan) pudotuksen. Siinä ei ongelmia. Toisessa ruudussa näki, kun appari otti esineen ja lähti, mutta sen jälkeen vein Riehan pois. Tässä tehtiin myös ilmottautuminen tuomarille. Lähti ruutuun täysiä ja jäljesti apparin jälkiä takareunaan. Sitten sai ilmavainun esineestä, meni sinne suoraan ja hyvä nosto ja vauhdikas tuonti.

Kolmas esineruutu tehtiin niin, että esine oli kokonaan valmiina. Tämä oli tosi vaikea, esineen paikka oli pienessä notkelmassa ja ilmeisesti haju ei sieltä liikkunut, koska edelliselläkin koiralla oli ollut vaikeuksia. Rieha yritti kovasti, mutta ei vaan saanut hajua, eikä sitten oiken lähtenyt uppoamaankaan tarpeeksi syvään. Ehkä se oli jo vähän väsynytkin? Lopulta kävelin sen kanssa ruutuun ja esine nousi. Tehtiin tähän sitten vielä helpotus näkölähdöllä, että saatiin sille mielikuva syvälle menosta. Löytyihän se ja toivottavasti Riehalle jäi hyvä mielikuva. Jatkossa täytyy tehdä noita kaistaleita, joissa esine on aina takana.

Tuike ja Viima olivat mukana myös ja käytiin niiden kanssa hömppäämässä esineruutua. Viima oli vaan niin onnessaan, ettei ehtinyt esineitä etsiä kaikelta hyppelyltä, mutta pikku-Tuike etsi niin hienosti ja nouti ruudusta kaksi esinettä :).

Välillä syötiin ja juteltiin ja vielä ihan loppuun käytiin tekemässä lyhyet tottikset. Rieha teki vähän seuruuta ja kolme eteenmenoa. Ekalla vietiin taas narupallo yhdessä, kahdessa muussa pallo oli valmiina. Hyvällä asenteella meni ja eteni suoraan. Eli ajatus vahvistuu!

Kiitos vielä mahtavasta leiristä koko porukalle!! Paljon hyviä juttuja ja treeniajatuksia jäi taas mieleen!

Nyt koitan olla treenaamatta, koska tiistaina nähdään viedäänkö viimeistä vaiko ei...

Viestileiri päivä 1

Keski-Suomen Palveluskoirat järkkäsi tälle viikonlopulle viestileirin ja mehän oltiin tietysti innolla mukana. Ihan loistavaa porukkaa nämä meidän alueen viesti-ihmiset, kun jaksavat tälläistä järjestää! Tuhannet kiitokset siis heille! Leiri jatkuu vielä huomenna, mutta ajattelin kirjoittaa jo tämän päivän kuulumiset, kun ne on vielä tuoreessa muistissa.

Porukka oli jaettu valmiiksi ryhmiin, me päästiin Tiinan ja Seijan oppiin ja eihän sitä paremmassa opissa voisi olla, kuin viestin SM-kultaparin kanssa. Porukassa oli meidän lisäksi kaksi riiseniä (tai kolme, kun Tiinan ja Seijan Ruka oli myös mukana) sekä yksi lk collie. Tällä porukalla metsään ja pienen keskustelutuokion jälkeen viestille. Riehalle ajatuksena treeni, jossa otetaan todella rauhallisesti, ei yhtään yllytystä tai vietin nostoa.

Maasto oli alkuun haastavampaa risukkoa, joka muuttui aukeammaksi yhden kunnon mäen jälkeen. Matkalla oli sekä ojan, että tien ylitys. Eli sopivan haastava reitti.

Eka lähetys b-pisteeltä tuli jo n. 100m päästä. Porukassa oli eri tasoisia koiria, joten akoitettiin helpolla. Rieha juoksi ekana, ei ongelmia, ihan pieni mölinä alussa ja yksi huomautus nykimisestä ennen lähetyskäskyä. Siirtyminen c-pisteelle n. 100m ja sinne Rieha oli lähtenyt taas erinomaisesti, tosin ilmeisesti oli meinannut tässäkin nykiä. Ekalla matkalla on vielä niin paljon intoa. Tämän matkan tuli ihan hiljaa.

C-pisteeltä lähetys takaisin a:lle, tämä oli erinomainen, ei ääntä, rauhallinen ja varma lähtö. Siirtymä d-pisteelle n. 200m, lähetys sinne ja sieltä vielä takaisin a:lle. Lopuissa lähetyksissä oli aivan huikea meno. Rieha odotti upeasti, aivan täydellisessä rauhassa. Lähdöissä ei tarvinnut liikaa natsittaa ja kaikista parasta oli tietysti se, että se juoksi hiljaa. Ekana lähteminen ei tuottanut ongelmaa ja meno oli kertakaikkisen hienoa. Oltiin ekaan treeniin todella tyytyväisiä kaikin puolin.

Ihan sairaan pätevä ja onnellinen viestikoira

Välillä lähdettiin syömään ja samalla reissulla käytiin Raisan ja Jannen kanssa tekemässä esineruutu. Rieha oli hieman poikki viestin jälkeen, eikä mennyt ihan niin täysiä kuin normaalisti. Muutenkin ruutu tuntui haastavalta. Tekikö sen vieraat esineet pitkästä aikaa vai sitten täysin tuuleton ilma, en osaa sanoa. Ekaa etsiessä joutui pyörimään aika lailla, mutta löysi kuitenkin. Esine oli vauvan lelu, jossa oli vinku sisällä ja sen luovutus oli Riehalle normaalia haastavampaa. Sitä piti jäystää ja vähän leikkiä, ennen kuin malttoi tuoda.

Toinen esine ei meinannut nousta millään. Rieha pyöri takareunassa vaikka kuinka ja tuntui, että sillä oli haju esineestä, mutta se ei vaan noussut. Se alkoi jo vähän turhautumaan ja jouduin ottamaan sitä takaisin. Uuden lähetyksen jälkeen se pyöri ulos ruudusta ja toi onnellisena ruudun ulkopuolelta muovisen purkin kannen. Tämä ei siis millään lailla liittynyt esineruutuun, mutta esinehän se oli, Rieha vielä luovutti sen hienosti. Palkka tästä, koska mistäs koira tietää mikä on oikea esine ja mikä ei. Ei voi ainakaan ongelmanratkaisukyvyn puutteesta syyttää... Käytiin sitten hakemassa se oikea esine yhdessä, käveltiin ruudussa ja nousihan se sitten vihdoin.

Mutta vähän oli tahmeaa, huonoin esineruutu pitkään aikaan. Mutta yksi esine nousi ja toinenkin, valitettavasti se ei vaan ollut oikea. Täytyy huomenna tehdä joku tosi helppo palautteleva, jotta saataisiin taas normimeno.

Sitten jatkettiin toiseen viestitreeniin. Eka lähetys b:ltä a:lle 200m. Rieha lähti toisena ja meni hienosti. Siirtymä c:lle reilu 200m. Nyt kuului ölinää matkalta. Mielestäni se kuului b-pisteen paikkeilta, eli vähän samaan tapaan kuin aiemminkin ölisi siinä kohti kun siirtymä alkaa. Ei ollut paha ääni, mutta kuului hetken kuitenkin. Loppumatkan tuli ok.

Ennen kolmatta lähetystä tuli pitkä odotus ja Rieha alkoi jo nukkumaan mättäälle. Heti, kun sen vuoro taas tuli, niin se oli ihan valmis hommiin. Ihan uskomaton on-off-koira. Lähetys oli rauhallinen, mutta n. 30m päässä ölisi taas hetken. Sen jälkeen hiljeni ja meni loppumatkan hiljaa.

Toisessa treenissä siis tuli vähän ääntä, ei pahasti, mutta hieman. Tuskin olisi kokeessa vaikuttanut, mutta silti haluaisin karsia kaiken pois. Tuo on vaan tosi paha tilanne, kun Rieha oli odotellessa ja lähdöissä ihan hipihiljaa, se ei edes piipannut hiljaa. Se oli muutenkin todella rauhallinen ja lunki kaikki väliajat. Jossain kohti matkalla joku aiheuttaa jostain syystä sen pienen mölinän. Siihen on aika vaikea puuttua. Tosin seuraavalla kerralla ajattelin vaan karjaista minkä keuhkoista lähtee, että hiljaa. Jos ei se toimi, niin seuraavaksi otan vaikka sitruunapannan treeniin mukaan. Riehalla ei ole mitään ongelmia tehdä asioita hiljaa, se ei vuoda kovassakaan vietissä esim. tottiksessa, eli en pelkää antaa sille palautetta, koska se pystyy. Ja ehkä se jopa kovassa vietissä ja kohtuullisen kovana koirana sen vaatii.

Muuten treeni oli ihan loistava. Riehan motivaatio on ihan täydellinen, eikä sitä todellakaan tarvitse yhtään nostattaa tai yllyttää viestille. Itse asiassa ei edes lähdössä tehty yhtään minkäänlaista houkuttelua ja muutenkin pidettiin meno erittäin hillittynä. Vaikea maasto tai lähetyspaikan muutos ei vaikuttanut menoon millään lailla. Se vaan tekee tämänkin asian niin suurella sydämellä ja innolla, ettei tosikaan! Sen kanssa on vaan niin kiva harrastaa, tätäkin lajia.

Viestin viejä ja kakkosohjaaja odottelevat vuoroaan

Huomenna lisää!

Olennaista treeniä

Tänään käytiin Tiituspohjassa treenaamassa Satun ja Elisan kanssa. Viereisellä kentällä oli nappulaliigan treenit, eli ääntä ja häiriötä oli mukavasti. Eipä ne tosin juuri Rieha haittaneet. Ohessa myös parit Hennan ottamat kuvat Pullaisen Riikan koulutuksesta.

Ohjattu: Ensin palkkaa kontaktista liikkurin käskyn jälkeen. Ja Rieha alkoi jopa sitä tarjoamaan, eli ehkä se jumi sieltä aukeaa. Vasta kontaktin jälkeen lähetys merkille, joka sujui hyvin. Haettiin eka oikea, sitten vasen ja loppuun vielä oikea. Kaikki nousivat hienosti, vaikka oikealle mennessä ei käänny yhtä hyvin kuin vasemmalle ja selkeästi katsoo myös keskikapulan. Mutta katsokoon, nyt ainakin tuntui siltä, että katsoo ja muistaa samalla, että tuo se ei ainakaan ole. Hyvä vauhti palautukseen ja yhden otin eteen saakka, sekin sujui.

Luoksetulo: Palkat seisomisesta ja maahanmenosta ja yksi pelkästä odottelusta. Stopit sujui hienosti ja odottelukin parani heti, kun taas sitä vahvistin. Ainoa pieni miinus oli se, että ihan hinasen ennakoi seisomisesta lähtöä. En kuullut liikkurin käskyä kovan tuulen takia ja sen myötä odottelusta tuli aika pitkä. Ihan siihen ei maltti riittänyt ja lähti n. sekunnin sadasosaa ennen käskyä.

Tunnari: Liikkuroituna koemainen. Hyvä meno, nosti oman, mutta tiputteli ja varmisti vielä yhden kapulan. Ei kuitenkaan maistellut vääriä ja nosti oman melkein saman tien. Palautus laukalla, joten palkkasin heti lennosta. Ihan ok meno, pakko vielä ehkä kuitenkin treenata pariin otteeseen.

Tunnarin pitotreeniä

Riehalla on jotenkin luottavainen ilme :)

Kaukot: Häiriössä, eli takana hillui ihminen. Palkkailin alkuun vaan ekasta siirtymästä. Istuminen oli vaikeampi, siinä ei noussut toisella kerralla, uusintayritys onneksi onnistui heti. Seisomiset oli hyviä. Loppuun pidempi pätkä, kaikki vaihdot sujui ja paikka oli myös ok.

Seuruu: Pienen tauon jälkeen tehtiin koemainen, pitkä seuruu. Mun on vaan ihan pakko treenata sitä liikkurin kanssa tekemistä, koska homma muuttuu heti ihan erilaiseksi. Rieha työsti hyvin koko seuruun, mutta välillä oli hieman levoton. Juoksuihin lähdöissä tuli irtaantumista ja joissain täyskäännöksissä. Juoksussa se johtuu varmasti siitä, että oma meno on ollut niin huojuvaa, niin Riehan ottaa varmuudeksi vähän etäisyyttä. Hidas kävely oli sen sijaan oikein hyvää. Eikä paikasta tarvinnut huomauttaa kuin kerran ja yritin oikeasti olla sen kanssa tiukkana!

Treenattiin erikseen vielä noita juoksuun lähtöjä sekä täyskäännöksiä ja tuntui, että heti kun tein ilman liikkuria, niin se sujuivat tosi hyvin. Siis oma pää paremmin kasaan ja tasaisempaa menoa!! Askel suoraan ja pää ylös!! Rieha on hyvä, nyt vaan on itse tehtävä oma osuus.

Nännikumi on lempparilelu

Huisku kansikuvatyttönä ja toko/jälki/agi/rallytreenit

Postilaatikkoon oli tupsahtanut japsien rotulehti ja kannessa komeili tuutu naama. Lehdissä poseeraaminen on  Tuikulle tuttua puuhaa. Rotulehdessä se on esiintynyt lukemattomia kertoja ja se on ollut myös Koiramme-lehden japsiesittelyssä. Lisäksi se poseeraa Viiman kasvattajan Salmen kirjoissa useampaankin otteeseen. Ihan selkeää malliainesta siis!

Treenit sitten. Eilen treenasin itsekseen Vihtavuoressa. Ennen tokoilua tallasin Riehalla nurmikolle jäljen, jolla oli pituutta 200 askelta ja se sisälsi yhden kulman. Namia oli välillä joka askeleella, välillä oli useita tyhjiä. Jälki vanheni tokoilun ajan.

Rieha aloitti ruudulla. Koitin ensin vahvistaa sille kontaktin ottamista ennen merkille menoa ja tässä se tuntui sujuvan paremmin kuin ohjatussa. Merkit oli hyviä ja samoin ruutuun meno. Vaihdoin vielä puolta, eli lähetykset ruutuun tuli kummastakin suunnasta, se ei tuottanut ongelmaa.

Zetassa treenattiin kulmien kävelyä ja käytiin läpi kaikki jäävät. Istuminen ja seisominen oli hyviä, maahanmenossa jätti taas ekalla kerralla kyynärät ilmaan. Ilmeisesti olen sen lähiaikoina tästä palkannut, kun nytniin ahkerasti sitä yrittää. Ekan kerran jälkeen ei enää mennyt halpaan ja kyynärät painui maahan.

Ohjatussa ensin sitä kontaktin vahvistusta. Sujui hyvin, mutta ehkä hidasti hieman merkille menoa? En halunnut enää liittää merkille lähettämistä, joten suunnat treenattiin suoraan merkiltä. Vasen oli super, mutta oikealle mennessä meinasi lähteä taas vasemmalle. Kuunteli kuitenkin hyvin stoppia ja korjasi uusinnalla oikealle. Sen jälkeen vielä uusi oikea ja nyt sujui heti. Ihan hyvä meno.

Tunnarissa tein alkuun vauhdin kasvattamista yhdellä kapulalla, se sujui hyvin. Sitten koitin samaa treeniä yhdistettynä nuuskimiseen, mutta se oli liian vaikea ja R nosti ensimmäisen eteen osuneen kapulan. Uusinnan tein ihan perinteiseen malliin ja oikea nousi sen jälkeen ongelmitta. Pitää miettiä noita vauhtitreenejä erikseen seuraavan kokeen jälkeen, mutta nyt tässä vaiheessa on tärkeää vaan se, että tuo oman. Loppuun vielä tunnarin pitotreeniä, ihan muistutteluksi.

Tuike kävi vielä kentällä juoksemassa vähän ruutua ja lisäksi tehtiin rallyjuttuja. Avoimessa luokassa eteen tulee houkutus, joten treenailtiin sitä. Houkutuksena leluja ja seuruutin pikkukoiraa niiden välissä. Tämä ei tuottanut ongelmia, enemmän jännitän houkutusta, jossa on ruokaa. Se on ahneen pikkujapsin kanssa aika haastava asia. Muistan elävästi mm. yhden agiradan, jossa mentiin hienolla vauhdilla nollana, kunnes se haistoi kentällä olleen yhden frolicin. Välittämättä mistään käskyistä se juoksi etsimään namia ja n. 15 sekunnin etsinnän ja namin syömisen jälkeen se palasi radalle ja mentiin taas hienoa vauhtia maaliin. No, ei auta kuin treenata.

Sitten se jälki. Rieha muisti heti, mistä on kyse ja nenä painui maahan heti kun juttelin, että mennään jäljelle. Jäljesti omia menojälkiä pitkin jo ennen "virallisen" jäljen alkua. Nenä ei noussut missään vaiheessa, mutta vauhti meinasi kiihtyä ihan todella, eikä syönyt kaikkia nameja. Heti kun sai painetta valjaisiin, niin alkoi vetämään kahta kauheammin ja samalla alkoi myös kääntyä jäljen päällä. Sille varmaan toimisi panta paremmin, koska valjaat on selkeästi vaan hyvä apu hulluun kiskontaan. Lopulta kyllästyin roikkumaan tuskalla sen valjaissa, joten päästin sen menemään pitkällä liinalla. Kauhominen rauhoittui, ei edelleenkään syönyt kaikkia nameja, mutta pysyi jäljellä. Vauhti oli suht kova, mutta selvitti hienosti kulman ja jäljen loppuun saakka.

Meidän mahdolliset tavoitteet ei ole peltojäljellä, niin oikeastaan aivan sama vaikka ei askel askeleelta jäljestäisikään. Ajatus sillä ainakin on ihan kohdillaan. Pitäisi oikeasti vaan siirtää jälki metsään ja tehdä siitä heti reilun pituinen, niin eiköhän se kelpin kaahotuskin laannu. Niin ja ne kepit pitäisi tietysti opettaa. Katsotaan mihin riittää aika - ja kärsivällisyys.

Tuike kävi viimeistelemässä jäljen ja se taas oli kuin paraskin peltojälkikoira. Se meni askel askeleelta, ettei vaan yhtään namia jäänyt. Sillä meni varmaan 10min kauemmin kuin Riehalla. Hauska pieni :).

---------------------------------

Tänään en jaksanut enää töiden jälkeen lähteä agitreeneihin, joten treenattiin vähän omalla pihalla. Ensin Riehan kanssa pujottelua, joka toimi tänään todella hyvin. Haki pujottelua itsenäisesti ja pystyi pujottelemaan loppuun saakka vaikka jäin kauas taakse seisomaan. Edelliskerran jäkistä siis ei ollut tietoakaan. Se on jännä, kun välillä tuntuu että pujottelu onnistuu miten päin vaan ja välillä ei taas millään. Lisäksi tehtiin kahdella hypyllä välistävetoja. Siinä vasemmalta ohjaus sujui paremmin, oikea puoli vaati enemmän treenausta. Me vaan ollaan niin tokon toispuoleisia...

Päälle tehtiin pitkää seuruutreeniä, jossa käännöksiä ja temponvaihdoksia. Aika hyvä meno, paikka pysyi lähes koko ajan korrektina. Lisäksi palkkailin sitä nopeista maahanmenoista sivulla ja erikseen namia heittelemällä eri jäävistä. Kertaakaan ei jättänyt kyynäriä ylös maahanmenoissa, eli toivottavasti siitä päästiin!

Viima kävi tekemässä samoja aksajuttuja kuin Riehakin. Kovasti se oli taas innoissaan ja ohjautui mukavasti. Onhan se tosi paljon hitaampi kuin Rieha, mutta ihan helpotus välillä. Semmoista leppoisaa touhuilua, josta kumpikin tykkää.

Kuntoilua ja tottista

Aamu startattiin taas uinneilla. Hyvin näkee erityisesti pystykorvissa, miten useampi peräkkäinen uimakerta vahvistaa hommaa. Tuike on reipastunut uintiin lähdössä taas ihan todella ja sen häntä heiluu koko ajan. Viima kääntyy altaassa itse uudelle kierrokselle, eikä sitä tarvitse kehoittaa. Rieha on joka kerta enenevissä määrin ihan sika. Se ei kuuntele enää yhtään mitään, kun tajuaa pääsevänsä uimaan. Altaassa se vetää kuin heikkopäinen, eikä sitä ihan hevillä saa pois. Mieleistä hommaa siis jokaiselle.

Jottei kuntoilu loppuisi siihen, niin pystykorvat kävivät isän kanssa juoksemassa ja sen jälkeen viriteltiin isän kanssa pyörään spirngeri. Samalla kaivoin pyöräilykypärän kaapista, koska edelliset pyöräily-yritykset neiti kelpien kanssa olivat aika hazardeja. Springeri oli kuitenkin yllättävän tehokas vempain ja äkilliset sinkoamiset eivät aiheuttaneet pyörän keikahtamista. Kieltojen ja kehujen kautta Rieha myös nopeasti hiffasi, että sinkoamiset eivät olleet enää sallittuja. Loppupeleissä mentiin hyvällä menolla pitkä pätkä ja Rieha sai rennosti ravata vierellä. Eiköhän me jatketa näitä kunnonkohottajaisia ja uskalletaan muuallekin kuin omalle tielle.

Viima näyttää mallia kuntoilusta, tässä veto on ihan sallittua, kun perässä on  juoksija

Pyörälenkin jälkeen ajattelin tehdä Riehan kanssa vähän pujottelua. Mutta sillä oli taas joku ihme jäkki ja ei millään meinannut pujotella loppuun saakka. Jotenkin se ennakoi palkkaa, mutta en osaa sitä nyt korjata. Alkoi jo hermoa kiristämään, kun se pujotteli tosi hyvin, mutta sitten sitten toiseksi viimeisessä välissä jumitti ja tuli ulos. Tämä siis tauolle ennen kuin omat herneet räjähtää...

Ajeltiin vielä illasta Toivakkaan treenaamaan tottista Tiinan ja Rukan kanssa. Ihan superia, kun joku ehtii katsomaan meidän räpellystä tälläkin saralla!

Tultiin kentälle tuomarin ilmottautumisen kautta, siinä ei ollut ongelmaa. Sitten seuruuseen, joka oli suurimmaksi osaksi aika hyvää. Kerran huomautin paikasta ja R korjasi hyvin. Ihan pikkaisen uusi kenttä aiheutti pälyilyä, varsinkin kun otin sen tekemään melkein suoraan autosta eli ei ehtinyt skannata paikkaa kunnolla. Nopeasti se onneksi unohtui, mutta näkee hyvin että vilkkaan neitokaisen kanssa kannattaa ehkä vähän tehdä jotain ennen kuin vie sen tositoimiin.

Jäävät ja luoksetulo tehtiin myös. Maahanmenossa jätti taas kyynärät ilmaan, huomautin ja uusinta oli ok. Mutta tämä täytyy ottaa nyt työn alle, en missään nimessä halua että ensi viikon kokeessa joku liike menee nollille sen takia, etten huomaa ilmaan jääviä kyynärpäitä... Istuminen ja luoksetulo sen sijaan sujuivat todella hyvin, samoin seisominen.

Pari tasamaanoutoakin tehtiin kiloisella kapulalla. Rieha oli super, omat heitot vähän niin ja näin...

Sitten tehtiin sitä eteenmenoa. Vietiin ensin palkka Riehan kanssa yhdessä kentän laitaan, sen jälkeen Tiina vei sen ilman että Rieha näki. Tosi hyviä toistoja jokainen, eteni suoraan ja oli varman oloinen.

Loppuun vielä paikkamakuu ammunnan kanssa. Melkein arvasin, että kevään ensimmäinen laukaus on Riehasta hirmu kiinnostava ja niinhän se nousikin seisomaan ja oli ihan sen näköinen, että lähtee Tiinan luo tsekkaamaan mielenkiintoisen äänen. No, höpöhöpöt kehiin ja uudestaan maihin. Sen jälkeen kaksi laukausta, eikä mitään ongelmaa. Makasi rennosti ja varmasti, eli ei se taas muuta vaadi kuin sen muistuttamisen.

Tässä vielä Riehan paikkaistumista Pulliaisen Riikan koulutuksesta, kiitos Tiinalle näistä. Huomatkaa palkkaele jälkimmäisessä, minusta on varastossa useita kuvia samanlaisessa asennossa. Mistähän tuokin ele juontaa juurensa... Mutta onpahan ainakin selkeä sosiaalinen palkka, ennen kuin kaivan taskuja ;).

Nuorten koirien ringin koulutus by Katja Kiviaho

Tänään päästiin kunnolla starttaamaan Nuorten koirien tokoringin koulutukset, kun Katja Kiviaho tuli porukkaa kouluttamaan Keuruulle. Itse lähdin koulutukseen reippaana suoraan yövuorosta :). Onneksi hyvä treeni, mukava seura ja suurimmaksi osaksi aurinkoinen ilma helpottivat väsymystä!

Katja piti meille alkuun luennon, jossa käsitteli mm. omia treenitapojaan ja kisoihin valmistautumista. Katja puhui paljon samoista jutuista, kuin Oilikin toissa viikonloppuna. Asenne on edelleen se tärkein, sitten vasta pystyy hiomaan tekniikkaa. Jos treenaat asennetta, niin luutavasti tekniikka hieman kärsii, mutta sille ei voi mitään. Toinen tärkeä juttu on fokus, koiran halu tehdä sinulle töitä. Katja muistutti sosiaalisen palkan tärkeydestä, sitä ei voi liiaksi korostaa, itselläkin tulee herkästi kaivettua se lelu suoraan esiin, kun ensin pitäisi palkata sosiaalisesti. Katjankin mukaan koiran pitää olla itsevarma, jopa hieman röyhkeä, että se uskaltaa yrittää.

Osaavimmille koirille Katja puhui pakan rikkomisesta ja sitä pitäisi Riehankin kanssa tehdä paljon. Palastella, tehdä vaikeita ja tosi erikoisia juttuja. Sillä on jo jonkin verran rutiinia ja itsevarmuus on kohdillaan, jolloin sitä pitää haastaa ja vaatia ajattelemaan. Ja ennen kaikkea on oltava mustavalkoinen, jos joku ei ole sallittua, niin se ei ole koskaan sallittua. Tämä on kieltämättä itselle ehkä se vaikein asia, joskus vaan päästää läpi asioita ikään kuin ihan huomaamattaan. Toiminta pitäisi heti keskeyttää ja ottaa uudestaan. Ei ole helppoa, mutta yritys on kova...

Sitten yksilöliikkeisiin. Tehtiin ekassa setissa ohjattua. Vaikka se onnistui viime kokeessa (ja on onnistunut itse asiassa joka kokeessa), niin silti haluaisin sitä hioa täydellisemmäksi. Rieha ei aina ole minusta ihan kuulolla ja kytistää kapuloita/merkkiä. Tehtiin yksi koemainen suoritus, jossa haettiin vasen. Se oli hyvä suoritus, kuunteli merkillä, lähtiessä kääntyi hieman huonosti, mutta meni suoraan vasemmalle, jonka toi hyvällä laukalla. Kokeessa olisi varmasti irronnut ysi helposti.

Katja oli sitä mieltä, että vaikka liike on hyvä, niin Rieha on tosiaan liiaksi kiinni kapuloissa/merkissä/liikkurissa, kun sen pitäisi olla kiinni minussa. Se ei ihan kuuntele ja silloin saattaa tulla mokia. Olen ikään kuin se välttämätön paha, jonka käskyä kelpie joutuu odottamaan, ennen kuin pääsee ihanuuteen eli juoksemaan merkille/kapuloille. Eli vaikka periaattessa liike on kondiksessa, niin nyt hiotaan niitä viimeisiä silauksia. Tämä on kuulemma hyvin tyypillistä ja hänen Zenillään on ollut ihan samanlaisia juttuja.

Olen opettanut Riehan tarkoituksella katsomaan kapuloiden viennin. Tämä on ihan ok, mutta en ole sen jälkeen vaatinut siltä kontaktia, eli se on ihan luvan kanssa saanut jäädä kytistämään. Koitettiin saada Rieha ottamaan kontaktia liikkurin käskyn jälkeen. Ja voihan vitsi, kun oli vaikeaa. Vaikka se alkoi ottamaan jo jollain tasolla kontaktia kapuloiden viennin jälkeen, niin heti kun kuuli liikkurin käskyn, niin se lukitsi itsensä merkkiin. Eikä muuten meinannut nostaa kontaktia sitten millään, kyyristeli vaan korvat sojossa. Tätä pitää nyt treenata erikseen, nyt pieni keepie ei meinannut hiffata juttua ollenkaan. Ketujutus menisi siis niin että liikkurin käsky-kontakti ja siitä superlelupalkka. Nyt en saanut Riehaa nostamaan kontaktia ilman huomautusta ollenkaan. Eli näin voi hyvästäkin liikkeestä löytyä hiottavaa ;).

Kyttäävä paimenninnin

Tonen setti aloitettiin luoksetulolla. Tehtiin koemainen, jossa seisominen oli hieno, juuri sellainen kuin pitikin. Maahanmenossa jätti pyllyä ilmaan (märkä maa?), muuten sekin sujui, samoin eteenmeno. Katjan mielestä tämä oli stoppien ja vauhdin osalta oikein mallikas suoritus. Maahanmeno ei ole kuitenkaan yleensä ongelma ja siinäkin stoppasi välittömästi. Tehtiin tähän vaikeutustreeniä, jossa Katja lähti kävelemään Riehaa kohti, kun kutsuin sitä luokse. Riehan piti hieman Katjaa vilkaista, mutta selvisi kuitenkin oj. Katja kehoittikin vaikeuttamaan stoppien tekoa. Stoppi voisi tulla vaikka niin, että juuri silloin joku kävelee Riehan edestä. Silloin ei taas kokeessa yllättävät tilanteet saisi huomiota ja liike olisi taas yhdeltä osalta varmempi.

Lisäksi puhuttiin jättötreenistä, koska R oli ekalla kerralla nuuskinut maata jätön jälkeen. Ärsyttävä ongelma joka tulee esiin heti, kun olen keskittynyt vaan stoppeihin, enkä ole muistanut palkata skarpista jäämisestä. No, onneksi siihen on työkalut, kunhan niitä vaan käyttää. Mur, ei ole helppoa pitää näitä liikkeitä kokonaan kasassa...

Loppuun katsottiin vielä seuruuta. Tehtiin liikkuroitu pätkä. Katja tykkäsi kovasti Riehan ilmeestä ja asenteesta ja aktiivisesta tekemisestä, mutta paikka oli välillä edessä. Sen kun saa hiottua, niin liike on hieno ja kokeiden kympit ei ole kaukana.

Työstettiin paikkaa volttitreenillä, jossa välillä peruuteltiin. Rieha alkoi työstämään todella hyvin ja paikka siirtyi myös suoralle. Katja kehoitti tekemään tätä erityisesti hitaassa käynnissä, koska siinä R herkästi yliyrittää innoissaan. Kun vaan aina muistaisi olla mustavalkoinen ja antaa heti palaute, jos paikka elää. Peruuttelu toimi siis tässä hyvin ja voin myös ihan reippaasti nostella vasenta jalkaa ilmaan ja ikään kuin "vallata" sen oman paikan takaisin. Intervallitreeniä myös paljon, siinä koiran on osattava säännellä tempoa. Nytkin parin huomautuksen jälkeen Riehan paikasta tuli ihan tosi makea, eli ei se vaadi kuin järjestelmällisyyttä.

Täytyy taas hehkuttaa miten mahtista Riehan kanssa oli tehdä pitkää seuruutreeniä. Se ei hetkeksikään tiputa kontaktia ja tekee niin makealla asenteella ja voimalla. Seuruuhullu ihanuuskelpie!

Yhteistreenissä tehtiin paikallaolot. Maahanmenossa R meinasi jättää kyynärät ilmaan, huomasin ja uudella käskyllä laski maahan. Muuten oli skarpit paikallaolot.

Tehtiin vielä itsekseen eteenmenoa, koska nyt oli käytössä niin hieno kenttä. Ensin pari valmiiksi viedyn palkan kanssa, mutta se alkoi tuottamaan pomppuja, koska etsi palkkaa katsellaan nurmikosta. Tein myös kaksi lähetystä ilman palkkaa ja niistä eka oli aika täydellinen. Toisessa alkoi sitten ennakoimaan palkan heittoa ja jouduin kehottamaan uudestaan. Vähän vaikea tasapainoliike, en haluaisi katseella palkkaa etsivää koiraa, enkä myöskään heittopalkkaa ennakoivaa. Toisaalta, uskon kyllä että Riehalle menee aika nopeasti kaaliin se, että ennakoimalla palkkaa ei tule. Mutta mietiskellään, onneksi huomenna päästään taas tottisoppiin.

Lisää kotipihan temppuja ja kevään eka esineruutu

Eilen tehtiin taas vähän kotipiha-agia. On se vaan muuten hitsin helppoa ja kivaa! Toko on aina ollut itselle ykköslaji sen takia, koska sitä voi treenata missä vaan ja itsekseen. Omat esteet nostaa agin pisteitä tässä mielessä, kun ei aina tarvitse ajella sinne hallille.

Tehtiin erilaisia ohjaustekniikoita kolmen hypyn puoliympyrällä. Viima teki eka ja se oli taas aivan onnessaan. Sitä on helppo ja kiva viedä ohjauskiemuroissa, koska se menee kuin juna, eikä sinkoile. Ehtii jopa itse ajatella tekemisiä. Se kääntyi ihan yllättävänkin hyvin pienissä kiemuroissa. Mutta pääasia oli, että sillä oli todella hauskaa.

Rieskun kanssa treenattiin ensin sivuttaisirtoamista, eli koitin kasvattaa omaa etäisyyttä hyppyihin. Toimi aika hyvin. Sitten siirryttiin ohjauskikkailuihin, joissa koitin ajaa sille sisään suhinaa merkkaamaan lyhyttä hyppyä ja kääntymistä. Tuntui menevän ajatuksiin ihan kivasti, vaikka alkuun olikin suht haastavaa alkaa vääntämään pientä kuviota, kun juuri oli saanut rallattaa esteitä suoraa. Mutta Riehankin treenin lopputulema oli todella postiivinen, sain sen kanssa tehtyä pientä kiemuraa, enkä edes ollut pahasti myöhässä tai edessä. Ja Rieha todellakin arvostaa omia hypyjä pihassa, se on suorastaan aivan riemuisa asia!

Lisäksi naksuttelin Riehan seuruun paikkaa ja tunnarikapulan pitoa. Loppuun tehtiin vielä eteenmenotreeniä, ensin valmiilla palkalla ja sitten ilman. Kaikki sujui oikein mukavasti.

Ja koska Tuikenkin piti päästä jotain tekemään, niin sekin sai testata ohjauskuvioita rimat maassa. Edelleen, meno oli niin ihanan hyväntuulista, ettei tosikaan. Tehtiin oikeasti ehkä viiden minuutin treeni, mutta pikkujapsin naama loisti ja sisälle tullessaan se halusi vaan kiivetä syliin ja pussailla, kun oli niin onnessaan. Aivan ihanaa, kun saa pienelle noin hyvän mielen!

Meillä on uusi sänky ja tänään otettiin päiväunet koko porukan kera (Viima on sängyn alla)

Aamulenkin ohessa tehtiin tänään kevään eka esineruutu. Tallasin ihan kunnon kaistaleen ja merkkasinkin sen. Kolme esinettä, kännykkäpussi, muovinen teroitin ja joku actionfguuri. Kaikki kolme pääsivät hakemaan esineitä omalla tyylillään ja jokainen oli aivan onnessaan.  

Tuike sinkosi ruutuun heti kun pääsi irti, kuljin sen kanssa ruudussa ja se etsi ihan tohkeissaan. Kaksi esinettä nousi hienosti ja luovutuskin sujui. Viiman kanssa kuljin myös ruudussa, mutta se touhotti sekä ruudussa että sen ulkopuolella, joten sitä piti hieman auttaa näyttämällä oikeaa suuntaa. Sitten kun se törmäsi esineeseen, niin voi onnen päivää. Se jopa luovutti esineet aika kivasti ja olin ihan yllättynyt miten hyvin se ottin muovisetkin esineet suuhun. Pystykorvat siis viihdytetty huvimielessä ja samalla tuli ruutu tallattua ihan kunnolla.  

Rieha teki sitten virallisemman esineruudun. Se oli joutunut odottelemaan, mikä oli sekin hyvää treeniä. Eikä muuten haukkunut yhtään, vaikka Viima välillä vieressä huusikin. Ruutuun menossa sain ottaa sen ihan kunnolla haltuun, että malttoi seurata. Lähti ruutuun hyvin ja upposi taakse. Nosti alle minuutissa hieman keskilinjan takana olleen kännykkäkotelon ja toi sen ihan täysiä hyvään luovutukseen.  

Seuraava esine ottikin hieman enemmän aikaa. Kännykkäkotelo oli esineistä kaikista näkyvin ja se ilmeisesti sai Riehan unohtamaan nuuskimisen ja koitti etsiä katseella. Teki hulluna hommia, muttei ihan malttanut loppuun saakka. Näin, kun se yritti hypätä puuhun ottamaan siellä ollutta takalinjan merkkiä. Onneksi oli niin korkealla, ettei yltänyt... Lopulta, kun tajusi ettei sinkoilu tuota tulosta, niin nenä tuli taas peliin ja tarkalla työskentelyllä nosti edessä olleen teroittimen. Rieha on onneksi niin nopea, että aikaa ei tässä mennyt kuin minuutti tai pari, eli ajasta ei homma jää kiinni. Toisen esineen ei luovutus ollut ihan yhtä hyvä, sylkäisi teroittimen kerran maahan, mutta nosti itse ja luovutti sen jälkeen ok.

Jatkossa pitää muistaa piilottaa esineet paremmin, että oikeasti pitää nenän auki koko ajan. Toisaalta tämä oli erinomainen harjoitus siinä mielessä, että joutui miettimään ja muuttamaan toimintaansa ihan itse. Motivaatio on kohdillaan tässäkin hommassa.

Kotipiha-aksaa ja kaikkea muuta näperrystä

Maanantaina koirilla oli uintiaika, tällä kertaa Vesku käytti porukan, kun itse nukuin yövuoron jäljiltä. Normisetit kaikille ja Tuike oli ollut erityisen pätevä omalla vuorollaan. Muutenkin maanantai meni lähinnä lenkkeillessä. Rieha on tosin tehnyt tunnarinpitotreeniä joka päivä muutamaan otteeseen. Se on aika hyvällä mallilla, jatketaan treeniä.

Eilenkin pääasiassa lenkkeiltiin. Tosin lenkillä otettiin ihan pienesti viestiä, kun oltiin kumpikin paikalla. Ihan vaan motivoivat lähetykset kumpaankin suuntaan, matkaa joitakin satoja metrejä. Tosin ei Rieskua paljon tarvitse motivoida, se oli ihan liekeissä. Pikemminkin olen alkanut miettimään miten hommasta saisi mahdollisimman seesteistä ja rauhallista :D. Lähtöhaukku tuli vissiin kummassakin päässä, muuten juoksi hiljaa.

Saatiin viikonloppuna vihdoin agiesteitä omaan pihaan ja tänään ehdittiin niitä testaamaan, kun ilmakin oli kaunis. Aika kivaa, helpottaa kummasti treeniä. Eikä nyt voi enää vedota satunnaisiin syihin, kuten pitkään treenimatkaan, jos ei tule agia treenattua. Settiin kuuluu muutamia hyppyjä ja hieno pujottelu. Ja koska meidän pihaan ei kauhean isoa treeniä mahdu, niin joudutaan ihan oikeasti treenaamaan tekniikkaa.

Aloitettiin lenkin jälkeen hyppytekniikalla ja siinä etäisyyden arviointia. Viima teki ensin ja sillä oli aika mukava meno. Tuntui, että se innostui koko ajan enemmän, jolloin hyppykin parani. Eikä sille tullut kertaakaan sellaista kompuroimisongelmaa, kuin joskus aiemmin tässä treenissä on tullut. Rieha teki saman treenin ja se oli oma innokas itsensä. Hyvin se sovitti askeleet väleihin, eikä viimeisen esteen liikuttelu vaikuttanut.

Rieha näyttää mallia uusilla esteillä

Hyppytekniikan jälkeen treenattiin Viiman kanssa vielä vähän ohjaustekniikoita kahdella hypyllä. Ja se oli aika pätevä, etten sanoisi. Tehtiin pakkovalssia ja kaikennäköistä pientä näpertelyä. Hyvin riitti into ja Vimps tykkäsi, kun sai hypyistä paljon palkkaa. Veikkaan, että näillä omilla esteillä saa Viimallekin motivaatiotreeniä paljon paremmin, kun ei tarvitse jännätä hallia. Erikseen tehtiin vielä pujottelua ja siinäkin Vimps oli suorastaan liekeissä. Hyvähyvä! Riesku kävi myös tekemässä parit pujottelut, toivottavasti nyt toistojen myötä saadaan niistä extravarmat.

Keskittynyt pujottelija

Jopa Tuike sai käydä tekemässä ohjauskuvioita kahdella hypyllä, rimat maassa. Se oli niin innoissaan ja kääntyi niin hienosti. Voi pientä, se olisi niin mainio aksakamu edelleen!

Illasta ajettiin kaukalolle treenaamaan tokoa Annan kanssa. Rieha teki:

Merkkiä ja ruutua: Rakensin valmiiksi koko setin. Merkin taakse valmiiksi narupallo ja ruutuun lätkä. Lisäksi häiriömerkkejä extrapaljon matkalle. Sitten menoksi. R meni hyvin merkille ja oli suorastaa yllättynyt, kun siellä olikin palkka. Tämä on varmasti ihan hyvää herättelyä, ei koskaan tiedä onko siellä palkkaa vaiko ei. Merkille menot sujuivat muutenkin tosi hyvin. Sitten ruutuun. Häiriömerkit ei haitanneet, ei vaikka tuotiin ne vielä lähemmäs. Kosketusalustan tosin meinasi jättää alun jälkeen huomioimatta, ilmeisesti tiesi omasta mielestään jo mihin kuului pysähtyä. Vaadin siltä kuitenkin alustalle menon, jos se siellä on. Loppuosaa treenattiin erikseen, se meni ok. Annalta hyvä huomio omasta pään käännöstä ja käskystä, eli ne pitäisi tehdä enemmän yhtäaikaa.

Metallinoutoa: Hetsinoutoja. Yllytin oikein kunnolla ja pidin niskavilloista kiinni. Käskyn jälkeen lähdin itsekin ryntäämään kapulalle ja keepi oli aivan liekeissä. Nopeasta nostosta heti palkka. Loppuun yksi nosto ilman omaa mukaan lähtöä, joka sujui sekin ok, vaikka ihan niin lujaa ei mennyt kuin silloin jos "kisaan" sen kanssa kapulasta.

Seuruuta: Häiriöseuruu, eli Anna koitti saada reagoimaan. Pariin maahanmenokäskyyn reagoikin ja kerran taisi istuakin. Sen jälkeen alkoi hyvin jättämään käskyt huomiotta. Pahempi häiriö oli kentällä tuulen mukana liikkuneet merkit, niitä piti katsella. Ehkä seuraavassa treenissä heitellään merkkejä?

Luoksetuloa: Yksi takapalkkaus hyvästä stopista ja hyvä se oli.

Paikkaistuminen ja -makuu: Nellin kanssa rivissä. Ei huomautettavaa, ei nuuskinut, eikä tassut liikkuneet. Skarppia ja kaunista.

Ja jottei päivä olisi vielä siinä, niin ajeltiin vielä Riehan agitreeneihin. Rata oli tänään ihan pitkä ja kauhulla katselin irtoamissuoria:

Ja aikamoista rallatteluahan se oli. Rieha on nyt keksinyt lähdöissä ekan riman alta sukeltamisen. Tämä siis tapahtuu tilanteissa, jossa menen ottamaan sitä reilusti vastaan ja siellä on edessä joku este, mitä se alkaa kytistämään. Tässä tapauksessa se oli tuo putki, jonka loppuun menin ottamaan sitä vastaan. No, tuplarimalla se korjaantui ja keepi sai huomata, että nopein reitti (riman ali) ei ole se sallittu.

Muuten alku meni aika hyvin. Sitten alettiin päästä noiden putkien makuun. Eipä toimineet putkijarrut ei. Jäin leijeröimään pujottelun toiselle puolelle 11-putkea, että olisi helpompi ottaa 12- hyppy. Mutta Riehaa ei paljon leijeröivät, sivulla olevat ohjaajat hidasta, kun edessä on toinen putki. Eli se kävi aika monta kertaa juoksemassa kaksi putkea peräkkäin, kun 3-putki tarjosi päätään.  Itse olin siis tässä vaiheessa jossain 13-hypyn vieressä, eli en todellakan tyrkkäisemässä lähelläkään. Tosi tiukalla palkkaamisella saatiin se kääntymään, mutta sama juttu oli edessä seuraavan ansaputken kanssa. Sai mennä tosissaan 13-hypyn riman päälle vetämään vastakkaisella kädellä, että keepi vihdoin pystyi luopumaan edessä olleesta putkesta.

Putkihässäköistä kun selvittiin, niin loppurata sujui taas hyvin. Pujottelu onnistui, ehdin persjättöön ennen A:ta, kontaktit sujui. Eli sinänsä lopulta hyvää menoa. Meille on vaan tosi vaikeaa jos ensin saa rallattaa putkissa ja sitten yhtäkkiä pitäisikin kääntyä. Mutta Riehalla oli niin kivaa, sen naama suorastaan loisti kaiken putkissa rallattelun jälkeen. Voi sydänhymppä toista, kun on vaan niin järjetön vauhti ja into.

Palauttelevat kaiman opissa ja luottamusjuttuja

Tänään aamulla meinasin jo jättää päivän koulutuksen väliin. Vuorossa oli siis kisatokoryhmän koulutus Pulliaisen Riikan opissa. Väsytti ja en oikein saanut ideaa siitä, mitä oltaisiin treenattu heti kokeen jälkeen. Sitten kuitenkin pohdin asiaa ja päätin lähteä, koska jonkinmoinen palautteleva treeni oli tehtävä. Se oli erinomainen päätös, koska saatiin aikaiseksi hyvät treenit ihanassa aurinkoisessa ilmassa. Riikka on aina iloinen ja positiivinen kouluttaja, jolta saa hyviä vinkkejä. Ihan parhautta oli myös se, että sain oikeasti ajatuksen siitä, miksi luoksetulo ei eilen kokeessa toiminut. Pakissa on taas useita uusia ideoita ja hirmuisesti treeni-intoa!

Aloitettiin treeni kimppajutuilla. Ensin paikallaolot. Lyhyt istuminen, jossa R oli kuulemma kerran liikauttanut tassua, muuten hyvä. Sitten tehtiin paikkamakuu extrahäiriössä. Riikka kävi jokaisen koiran edessä heiluttamassa lelua, heitteli rivin edestä palloja, hyppi ja hihkui. Rieha ignoorasi kaiken muun tosi hienosti, mutta kun Riikka sanoi jotain ärrällä alkavaa oikein iloisesti hihkuen, niin silloin kelpie hieman nykäisi. Pysyi kyllä maassa, mutta näki, että selkeästi pohti kutsuttiinko sitä. Mutta pätevä se oli.

Sitten tehtiin treeni, jossa Riikka koitti saada sivulla kontaktissa olevia koiria häirittyä. Tässä Rieha meni lankaa saman tien. Sille ei tarvinnut sanoa kuin maahan, niin johan aina valmis pieni partiolainen lakosi salamana. Pari kertaa jouduttiin toistamaan ennen kuin tajusi, että käsky ei tule minulta. Sen jälkeen ei enää mennyt lankaan, ei vaikka olin metrin takana. Hyvä treeni!

Yksärikierros aloitettiin sillä luoksetulolla. Sepostin, kuinka liike on treeneissä toiminut todella hyvin, mutta miten eilen kokeessa koko liike meni ihan oudosti. Mietittiin sitä, että reagoiko Pieksämäen "merkkikujaan" ja rakennettiin kentälle sellainen. Sen läpi tehtiin sitten koemainen luoksetulo. Se oli lähestulkoon täydellinen, eikä Riikka löytänyt siitä huomautettavaa. Eli juuri sellainen luoksari, mitä odotin kokeessakin...

Pohdittiin syitä, miksi liike ei eilen toiminut ja sitten minulla välähti. Luoksetulo oli kaukojen lisäksi ainut liike, mitä treenasin ennen kehään menoa. Ne olivat myös liikkeet, missä tuli kokeen oudoimmat virheet. Ja selvää oli, että Pieksämäen parkkiksella en saanut treenattua niin kuin treenaisin normaalisti. Ei ollut tilaa ja en oikein kehdannutkaan, koska vieressä pyöri alempien luokkien kehä, mitä en halunnut häiritä. Homma oli vähän sellaista hiljaista piiperrystä. Tehtiin me toki seuraamistakin, mutta siinä pystyin palkkaamaan normaalisti.

Jännitän kokeita ja sen takia olisi aina kiva treenailla ennen kehään menoa. Se jotenkin luo itselle varmuutta. Mutta käytännössä, mikä sen antama hyöty on? Pahimmassa tapauksessa hyvin sujunut homma hajoaa, niin kuin ilmeisesti eilen kävi. Pitäisi oikeasti luottaa koiraan ja sen osaamiseen. Tai jos treenaa, niin treenaa sitten rennosti ja normaalisti. Ensi kerralle taas hyvää mietittävää ;).

Katsottiin myös tunnaria. Ensin koemainen, joka oli aika tyypillinen. Meni hyvin laukalla, nuuski rauhassa ja nosti oman heti. Palautus ravilla ja pari kunnon puraisua kapulasta. Mietittiin ensin palautukseen vauhtia. Tehtiin treeniä yhdellä kapulalla niin, että jätin Riehan istumaan ja kapulan sen eteen n. metrin päähän. Sitten menin itse reilun matkan päähän koiran taakse ja annoin tunnarikäskyn. R nosti hyvin ja toi hienosti laukalla, mutta lähestyessä alkoi puremaan kapulaa. Kauempana ollessaan ei purrut, joten lähelle tuleminen aiheuttaa mälläämisen.

Jätettiin sitten vauhtitreeni ja keskityttiin pitoon. Riikka oli sitä mieltä, että kun luovutus ja pito saadaan rauhallisiksi, niin vauhtikin kasvaa. Hyvin mahdollista. Tehtiin simppeliä pitotreeniä, jossa annoin kapulan Riehalle ja samalla pidin leuasta kiinni. Rieha käy tunnarikapulaan kiinni ihan innoissaan ja vetää sen saman tien syvälle takahampaisiin, jolloin sitä on helppo rusauttaa. Sen takia oli tärkeää, että pidin koko ajan kiinni kapulasta ja kun R nappasi kapulaan kiinni takahampailla, niin siirsin sen etuhampaiden taakse. Siinä hetken rauhallinen pito, naks ja palkka. Rieha hiffasi asian taas kerran supernopeasti ja alkoi muutaman toiston jälkeen korjaamaan paikkaa eteen. Päästiin treenissä siihen, että annoin kapulan seisten ja pystyin iroittamaan otteen leuasta.

Riikka ehdotti, että tehtäisiin nyt intensiivitreeni kapulan pidossa. Kun pito sujuu, niin kapula laitetaan maahan, sitten se pitää tuoda vähän kauempaa ja kauempaa jne. Koko ajan olen valmis tukemaan toisella kädellä leuasta ja auttamaan. Vihjesana myös mukaan rauhalliseen pitoon. Tämä kun sujuu, niin liitetään väärät mukaan. Ihan varteenotettava ajatus, katsotaan mihin se vie.

Toisessa setissä halusin humputella ja tehtiin kuuntelutreeni. Riikka kehitti meille kolme eri versiota, jossa mentiin merkeille, ruutuun, hypylle, tehtiin noutoa, kaukoja, kiertoja ja luoksetulon stoppeja. Siellä oli pari oikeasti todella haastavaa tehtävää, mutta Rieha on vaan niin ihana, kun yrittää loputtomasti. Yhtään se ei lannistu, vaikka muutamaa juttua joutui miettimään ihan todella. Sitten kun se hiffasi, niin se oli niin onnessaan. Nämä treenit sopii niin hyvin Riehan tyyppiselle koiralle, se rakastaa, kun saa miettiä, juosta ja tehdä eri tehtäviä. Samalla tulee sitä kuuntelua ja vaikeita lähetyksiä esim. ruutuun ja merkeille. Mahtikoiruus!

Se ois yhtä vajaa eli Riehalle EVL1!!

Muutaman vahvan kakkostuloksen jälkeen saatiin tänään toinen ykkönen evl:stä. Minun ensimmäinen tottelevaisuusvalioni on oikeasti enää yhden ykkösen päässä, aika huisia :).

Tuomarina Pieksämäellä Ossi Harjula ja evl:ssä taas hurjat 15 koirakkoa.

Videokin kokeesta on, latailen sen kun ehdin. Rivi oli tälläinen, liikkeet meni ruudusta poikki:

Paikallaistuminen 9: Kuulemma oli porsaana nuuskinut jossain vaiheessa.
Paikkamakuu 10

Seuraaminen 9: En ehtinyt katsoa muiden suorituksia ja mulle on aina paha paikka mennä seuruuseen ilman ajatusta kaaviosta. Käännöksiä tuli heti alussa paljon ja pätkät oli muutenkin lyhyitä, mikä on minulle vaikeaa, koska en ehdi kunnolla sisäistää kaikkea. Jännitys olikin valtaisa ja kuulemma olin esim. juoksussa mennyt kunnon serpentiiniä. Ja hidas kävely on sekin aika kauheaa, kun katsoo videolta, en tajua miten se on aina kokeen jännityksessä ihan mitä sattuu... Rieha teki kuitenkin ilmeisen hyvin, onneksi se paikkaa ohjaajaa!
Zeta 9,5: M-S-I, kaikki vaihdot oikein.
Luoksetulo 5: Tämä oli hieman mur. Rieha ei ollut seisomisessa kuulolla ollenkaan, ei tullut mitenkään tuhmasti läpi, oli vaan jotenkin hämääntyneen oloinen. Merkit olivat ikäänkuin kujana, eli luoksetulo tehtiin niiden välistä, en tiedä vaikuttiko se. Seisomiseen siis kaksoiskäsky ja stoppi valui. Maahanmeno oli onneksi hieno. Toinen outous oli se, että tuli takaakiertäen suoraan sivulle, sitä ei ole tehnyt koskaan.
Ruutu 10



Ohjattu nouto 9,5: Jee!!! Treenien sekoilu oli ilmeisesti väliaikaista, tai sitten se korjaantui pelkästään sillä oman pään kääntämisellä.
Metallinouto 9
Tunnistusnouto 8: Puri kapulaa jonkin verran, siitä vähennys.
Kaukot 7: Meidän parhaat kaukot ikinä, siis tekniikaltaan. Harmi vaan, kun ei noussut ekaan istumiseen, eli yksi vaihto jäi suorittamatta. Mutta ilman sitä pisteet olisi olleet huikeat ja onhan se paljon parantanut. Takapalkka toimii, tosin se sitten herkästi myös jumittaa.



Yhteensä siis 270p. ja EVL1

Tosi tyytyväinen olin Riehan suoritukseen ja siihen, miten se oikeasti paikkaa minua niin hyvin. EVL:ssä kisaaminen on edelleen minulle aikamoinen jännitys ja joka kerta opin uutta. Mahtista, että mulla on noin kiva oppimiskaveri!! Vielä jäi petrattavaakin, erityisesti luoksetulossa Riesku pystyy huomattavasti parempaan. Kiitos Annalle taas seurasta ja treenit jatkukoon!