Nää ois aika supertreenaajia

Yövuoron jälkeen oli vuorossa treenipäivä, aloitettiin se tokohommilla kera Annan. Pakko vääntää vielä kun ehtii!

Ekassa setissä Rieha teki:

Liikkeestä istuminen: Liikkuroituna, välillä juoksusta, välillä normikävelystä. Eikä yhtään väärää ja muutenkin oli supernopea istuminen.

Seuruu: Anna liikkuroi käännöksiä ja mie palkkasin takakautta. Hyvä ilme ja paikka oli korrektimpi, olematta kuitenkaan matkalaukku.

Ruutu: Nyt se alkoi sitten ennakoimaan maahanmenoa... Hirveän pätevää joo, mutta jos kuitenkin odottaisi käskyä. Tätä piti siis kertailla, mutta loppupeleissä muisti kuunnella ja jäädä seisomaan. Mutta joutuu ehkä lauantaina hieman varmistelemaan ja käskemään aika pikaisesti maahan sen seiso-käskyn jälkeen... Tehtiin myös yksi ruudusta sivulle tulo, se oli priima.

Nouto: Halusin treenata loppua, eli että ei ennakoi sivulle tuloa. Ja ei se nyt ennakoinutkaan, mutta oli hyvä että sain palkatuksi sitä eteentulosta (narupallo treeniliivin sisällä).

Tauon jälkeen toka setti:

Luoksari: Kiertojen kautta stoppeja, liikkurin kera. Ei reagoinut käskyihin millään lailla ja stopit oli hyviä, jee! Näin se treeni tuottaa tulosta.

Kaukot: Nyt oli pitkästä aikaa ongelma jätön jälkeinen kontaktin hajoaminen, eli ei oikein ollut "kuplassa", vaan katseli muualle. Tämän takia ekoihin siirtymiin tuli tuplakäskyjä, mur. Palkkasin sen kerran satunnaisesti vaan siitä, että kävelen pois ja se ehkä vähän skarppasi. Muuten meno oli hyvää, eli kun pääsi kuulolle tuon ekan siirtymän jälkeen, niin sen jälkeen ei tarvinnut tuplakäskyjä. Tosin jostain syystä m-i oli tänään herkästi m-s, vissiin ollaa treenattu sitä enemmän.

Tunnari: Pari namia kapuloiden joukkoon, tosi rauhallinen nuuskinta, varmisteli oikein huolella. Oma nousikin hienosti. Tosin oli jo ottanut niin rauhallisesti, että palautus oli sitten ravilla, mutta se nyt on ihan sama tässä vaiheessa.

Tuike teki loppuun rallytokoa hyvällä ilmeellä ja käytiin pikkaisen käpsimässä, kunnes siirryttiin seuraaviin treeneihin, eli VEPE-treeneihin.

Ehdittiin tehdä veneestä hyppy ja hukkuva. Veneestä hyppy on varmaa kamaa. Hukkuvalla Riehaa piti hieman kannustaa ja päästi kerran irti, mutta palasi sen jälkeen ja veti hukkuvan hyvin rantaan. Ei tuo vaatisi kuin toistoja, mutta taitaa tälle vuodelle jäädä haaveeksi soveltuvuuskokeeseen meneminen.

Vepestä ajettiin vielä hallille agitreeneihin ja tietysti ensin lämppälenkille. Ollaan Riehan kanssa estevarmuus- ja tekniikkaryhmässä, mikä on varmasti oikein hyvä juttu. Alkuun tehtiin sekä pujottelua että puomia ja katsottiin niihin varmennusta ja treenisuunnitelmaa. Puomin ylösmenolle Riehalle tulee nyt käyttöön "länget", että oppisi menemään matalampana ja osumaan ylösmenolle. Tässä treenissä tuntui toimivan hyvin, se ei välitä niistä tippaakaan, mutta sukeltaa sen verran, että osuu. Pujottelu treenataan nyt varmemmaksi ohjurien avulla. Riehahan "osaa" pujotella, mutta käytännössä se osaa sen vaan kun olen itse sijoittunut tiettyyn paikkaan. Nyt on tarkoitus tehdä siitä varmempi ja itsenäisempi, sellainen että kolmosissakin pärjää.

Ohjaustreeninä oli simppeli irtoamistreeni. Sain ohjeeksi vaikeuttaa tätä tekemällä yhteen väliin persjätön, vaikka siinä ei sitä tarvittukaan. Ja Riehahan tiputti heti riman. Eli noita ns. helppoja treenejä aletaan vaikeuttamaan ja tekemään niihin jotain, jolloin koiran joutuu enemmän itse miettimään ja lukemaan esteitä ja rimoja. Toisena treeninä oli pimeään putkeen irtoaminen ja Riehahan irtosi oikein kivasti.

Käytiin koko sakki jäähdyttelylenkillä treenikaverin kanssa, mukava oli nähdä että osaa nämä vielä kävellä vieraidenkin koirien kanssa hihnassa. Välillä nimittäin tuntuu, että täällä maalla koko porukan käytöstavat on taantuneet jonnekin keskiajalle...

Oikein kiva päivä, eikä juuri Riehan vauhtia hidastanut tälläinen kolmen lajin treeniputki. Jos ei nyt aina tuloksilla juhlitakaan, niin ei voi ainakaan innon puutteesta syyttää :D.

Viikko ennen

Koirat joutuivat eilen taas poseerauksen uhreiksi. Pitäisi oikeasti hommata parempi putki tuohon kameraan, tuolla ei oikein onnistu kuin nämä posetukset. Liikekuvat vaativat jo enemmän säätöä, kun putki ei riitä kauempana olevien elukoiden kuvaamiseen.

Viimakin suostui kameran eteen, ylväs porokoira

Tässä kuvassa näkyy syy, miksi se suostui poseeraamaan. Veriletut aiheutti äkillistä kuolan eritystä kesken mallinhommien....

Hennan kanssa päätettiin vetää eilen pikatreenit Vihtavuoressa agikisojen häiriössä. Oikein hyvä idea, pm-kisoihin on tulossa 40 koirakkoa ja koe käydään kahdessa kehässä, joten häiriötä on sielläkin varmasti tiedossa. Toki SM-kisojen häiriöön verrattavissa ei varmasti ole, mutta kuitenkin tällä korkeudella iso koe :).

Liikkeestä istumistreeni jatkui taasen. 10 toistosta taisi mennä kaksi väärin, eli prosentti on ihan hyvä. Loppua kohden alkaa kuuntelemaan selkeästi paremmin. Luoksarin stoppeja treenattiin kiertojen kautta ja huomattiin, että se reagoi edelleen herkästi liikkurin käskyyn. Plus huomasin, että namipalkalla stoppien valuvan, lelu siis ehdottomasti parempi tässä. Loppuun vielä kakeja, Hennan liikkuroidessa, niissä hyvä keskittyminen.

Tänään kotipihalla jatkui luoksarin stoppien liikkurin käskytykseen reagoimattomuus, Veskun toimiessa liikkurina. Ja meno parani huikeasti, ei nykinyt stopeissa ollenkaan ja keskittyi. Liikkeestä istumisissa ei tullut yhtään väärää liikettä. Tein tähän viahtelua tekemällä välillä valmistelevan osuuden juosten tai hitaasti kävellen. Hyvähyvä! Kaukoissa meno oli priimaa ja keskittyminen hyvä.

Nyt vielä parille päivälle:
- liikkeestä istumiseen edelleen vaan toistoja, niitä toivottavasti ehditään tekemään ti, ke, to, ainakin se 10kpl ;)
- ruudusta yksi treeni, palkaten kerran stopista ja kerran sivulle tulosta, huomenna Vihtavuoressa
- kaukot liikkuroituna huomenna ja keskiviikkona, kotona muutama vahvistus to ja pe vaikeista vaihdoista
- huomenna hyppynouto ja luovutusasennon vahvistus, ettei reagoi liikkuriin
- huomenna ja ke tunnari liikkuroituna, torstaina/perjantaina kotitreenissä pari toistoa, palkka vaihdellen luovutuksesta/sivulle tulosta
- luoksarin stopeista yksi treeni liikkuriin reagoimattomuudesta, ke
- metskua iltaruualla yksi toisto ti, ke, to
- seuruuta, palkaten takaa, erityisesti askelsiirtymiä, kotitreenissä muutamaan otteeseen

Keskiviikkona Tuikella ja Riehalla on fyssariaika, joten sen jälkeen ei hirveästi voi tehdä. Mutta toivottavasti ennen sitä, ehditään jossain kentällä treenaamaan. Torstai ja perjantai vaan jotain pientä, mielenvirkistystä. Siinäpä se sitten onkin.

Kisatokoryhmä

Tänään ehdittiin tekemään vaikka mitä, kiva juttu. Paikalla oli myös reippaasti porukkaa, eli saatiin hyvät häiriötreenitkin tehtyä.

Tuike muistutteli mieleensä voittajan juttuja ja nauratti yleisöä itsetietoisella tekemisellään. Se teki ruutua, johon meni varmasti. Stoppeja piti vähän hakea, mutta sitten kun onnistui, niin oli tosi hieno. Metalli tehtiin isolla kapulalla, Tuike nosti tosi hienosti ja toi reippaasti. Loppuun vielä luoksari. Seisominen oli Tuikelle ihan ok, pikkaisen valui, mutta pysähtyi. Maahanmeno oli hyvä. Kyllä se vaan nämä osaa! Loppuun tehtiin sen kanssa vielä häiriötreenissä rallytokojuttuja, oli sille erinomaisen hyvä treeni, kun ympärillä pyöri koiria joka paikassa.

Rieha sitten:

Seuruu&liikkeestä istu&ruutu: Nämä tehtiin ketjutettuna. Seuruu oli kovasti taas yli-innokas, eli painamista esiintyi. Muuten jaksoi hyvin ja teki hienolla ilmeellä. Viikon kotitreeniin nyt siirtymät&palkkaus takaa, jos sitä kautta saisi paikkaa korjattua korrektimmaksi. Liikkeestä istuminen oli hyvä. Sen kanssa päätin, että koitan tehdä nyt joka päivä 20 toistoa. On se kumma jos ei suju kokeessa. Ruutu oli palkkaliikkenä, eli siellä oli narupallo valmiina. Tämän jälkeen laitoin sen vielä hakemaan ruutu ilman palkkaa. Silloin tuli ihan ihme peruuttelu ruutuun, joten höpöhöpöttelin sen sieltä pois ja tehtiin vielä uusinta, joka oli onneksi priima.

Hyppynouto: Harjoittelin lähinnä omaa kapulan heittoa, siitä ei toivottavasti seuraavassa kokeessa lähde pisteitä... Reipas meno ja hyvä nosto. Palautus olisi voinut olla ripeämpi. Luovutus oli hieno, mutta ennakoi sivulle tulon. Luultavasti tämä johtuu siitä, että reagoi kapulan ottoon ikään kuin se olisi käsiapu takaakiertoon. Tähän pitää nyt treenata malttia ja paljon.

Tunnari: Appari laittoi pari namia taas joukkoon ja nuuskinta oli rauhallinen. Nosti oman, tiputti sen ja varmisti vielä pari kapulaa, jonka jälkeen toi. Luovutus hyvä, mutta taas ennakoi perusasentoon tulon kapulaa ottaessa. Viime kokeessa ei tullut perusasentoon ja nyt ennakoi sen :D. Hitsin vaikea laji tämä toko, toista osaa kun treenaa, niin toinen hajoaa...

Luoksari: Stopit priimaa, mutta taas ennakoi. Nyt ei malttanut odottaa liikkurin käskyä ekan stopin jälkeen, eli koitti lähteä omin luvin. Treenailtiin tätä ja kovasti oli haastavaa. Se on niin virittyneenä tuossa stopissa, että lihakset vaan nykii, liikkurin käskyilläkin tuli aina pientä yritystä. Pikkuhiljaa saatiin paremmaksi, mutta nyt kotitreenissä pitää muistaa tehdä aikaa odotukseen ennen kuin palkkaa tai kutsun.

Kaukot: Liikkurihäiriötä taas kerran. Nyt ei ollut niin paha kuin edellisenä päivänä, eli malttoi keskittyä, eikä yhteenkään vaihtoon tarvittu tuplakäskyä. Muuten meno oli tosi hyvää ja paikka säilyi. Kotitreenissä nyt vaan mahdollisimman paljon toistoja ja palkka tarkasti vain siitä kun keskittyy ja tekee.

Paikkamakuu: Rivissä yhteensä seitsemän koiraa, eli oikein kiva koemainen treeni. Juoksuntarkastuksen kautta kehään ja parille alokasluokan koiralle tehtiin vielä luoksepäästävyys. Rieha oli kivasti kuulolla koko ajan. Itse makuu oli ollut hyvä, oltiin piilossa 3min.

Treeni oli sikahyvä, saatiin esiin ongelmakohtia, joita toivottavasti ehditään treenaamaan tässä viikon aikana kuntoon!

Pari kuvaa ja päivän treeni

Tänään mulla oli kaksi innokasta mallia, kun oli tylsää. Kolmas poistui paikalta kameran huomatessaan...

Tuikella oli mötkökoira

Vai oliko mötkökoiralla Tuike?

 Rieha tykkää olla lähellä

Iloinen pieni, joka sai tänään myös uudet valjaat. Ne on myyjän mukaan marjapuuron väriset. Minusta ne on ihan pinkit. Juuri sopivat tasoittamaan pikkukoiran imagoa.

 Riehan mielestä tää on ollut viime päivinä ihan paras lelu (ja se ei siis riko sitä, kunhan leikkii ja koittaa saada jonkun heittämään). Tämä voi myös johtua siitä, että Viima on ominut kaikki kivemmat lelut.

Pm-kisat lähestyy ja jännittää. Kotitreenissä on olleet nyt kaukot ja tunnari. Kaukot meinaa välillä kiristää hermoa, jotenkin erityisesti kotitreeneissä ne tuppaa olemaan sähellystä. Kentällä jotenkin keskittyy paremmin. Tunnari on ollut myös sähellystä, eli on maistellut vääriä, mutta siinä ollaan edistytty taas toistojen myötä. Tänään muistuteltiin myös luoksaria kiertojen kautta.

Illalla treenattiin ihan uudella kentällä (joka oli muuten aika super), Annan ja Saijan kanssa.

Seuruu: Anna liikkuroi pätkän, jossa oli paljon käännöksiä ja paikallaan käännöksiä. Ilme super, mutta voi että se keuli, painoi ja röyheili kuin pieni porsas. Mua vaan nauratti :D. Mutta joo, ennen koetta voisi koittaa tehdä askelsiirtymiä kotitreeninä namin kanssa, että saisin sitä suorempaan. Tuon ilmeen kun pitää, niin kiva!

Ruutu: Yksi ruutu pallo valmiina ruudussa. Sitten koemainen. Se on kyllä aika hieno, seuruukin oli korrekti, vaikka tuleekin täysiä.

Mekki+ohjattu nouto: Huvituksena, pitkästä aikaa. Merkki oli hienosti muistissa, menee ihan keskelle. Loppuvaiheessa alkoi hieman laskemaan vauhtia merkille mennessä, mutta ei pahasti. Mutta siihen tulevaisuudessa huomiota. Ensin oikea, joka oli aiva sairaan hieno. Vasen oli vaikeampi ja jouduttiin tekemään pari toistoa, koska meni keskikapulalle. Toisaalta ehkä epäreilua tehdä kumpaakin puolta samassa treenissä, mutta toisaalta se oli oikein hyvää mietintää Riehalle. Tykkään siitä, että se osaa käskystä katseellaan hakea kapuloita ja saan siitä kehuttua, jolloin se myös menee oikealle kapulalle.

Tunnari: Viikon paras! Pyysin Annaa laittamaan pari namia kapuloiden joukkoon ja Rieha söi niistä yhden. Nuuski hienosti ja rauhassa, ilman maisteluita ja oma nousi varmasti

Kaukot: Saija toimi häiriönä huitoen vieressä. Häiriö olikin tämän treenin vaikein juttu, Riehan piti ihan pikkaisen heilutella häntää uudelle ihmiselle. Kielsin sitä lyhyesti ja sen jälkeen keskittyi. Vaihdot oli tänään oikein hyviä, voi kun tekisi noin kokeessakin!

Viestitellen

Päästiin jo toista kertaa kimppatreeneihin, hauskaa! Mukana oli yksi koira, joka juoksi lyhyempää matkaa, joten Rieha sai katsella alkuun muiden lähtöjä. Omaan lähetykseen matkaa tuli n. 800m.

Rieha lähti ihan tosi hyvin, kuin tykin suusta. Ajattelin, että ei mitään ongelmaa, laitettiin toinen koira parin minuutin päästä perään ja lähdettiin siirtymään. Kunnes Raisa soittaa, että Riehaa ei näy, samaan aikaan toinen koira tuli jo a-pisteelle. Pienen odottelun jälkeen se palasikin takaisin b-pisteelle, josta julmasti käskin sen takaisin matkaan. Lähti tästäkin taas hyvin, mutta edelleen se jäi jonnekin matkalle. Loppupeleissä kuitenkin saapui Raisan päähän.

Yhtään ei tiedetä, mitä se matkalla teki. Lähtö oli niin hieno ja taas kuului vaan haukuntaa kun se veti täysiä eteenpäin. Luultavasti sille tuli tenkkapoo kohdassa, jossa aukea sammalepohjainen metsä muuttuu risukkoiseksi, pajukkoisei hakkuuaukeaksi n. 100m ennen a-pistettä. Olivat nimittäin kuulleet Riehan haukun ihan jostain läheltä, kunnes se sitten ilmeisesti kääntyi takaisin. Ja kun se sitten loppupeleissä tuli tuon aukean poikki, niin se tuli eri reittiä kuin jo perillu tullut kokeneempi viestikoira. Eli oisiko nuo maastonmuutokset vaan niin haastavia? Mutta pääasia oli, että tuli perille ja uskon että tämä oli sille aika hyvä harjoitus, kun joutui itse miettimään ja ratkomaan.

Raisa lähetti Riehan vielä takaisin minulle, ei tehty siirtymää. Tämän matkan se tuli taas hienosti ja ihan täysiä. Varmasti oli hyvä treeni, sai loppuun positiivisen kokemuksen tuosta matkasta ja vaikeista kohdista selviämisestä.

Loppuun haluttiin vielä vahvistaa a-pisteelle menoa ja otettiin metsäautotiellä ns. baanalla juoksemista. Matkaa sellainen 450m, jossa yhden risteyksen ylitys ja näköyhteyttä ei ollut. Tämän Rieha juoksi tosi hienosti ja ihan täysiä, eli voisi hyvinkin vahvistaa teoriaa siitä, että maastonmuutokset on sille yksin mennessä vaikeita tässä vaiheessa.

Sateisen maanantain treenilöt

Ennen yövuoroa treenit Vihtavuoressa kera Annan. Vettä satoi, mutta ei se mitään. Rieha ei ihan hirveästi sadetta arvosta, iltapissallakin takaovesta mennessä pitää hetki miettiä ennen sateeseen astumista. Onneksi treeneissä se ei näy, eli nou hätä. Tuike pääsi myös mukaan. Se oli koko viikonlopun ihan järkyttynyt, kun vaan mustat otettiin mukaan agikisoihin, joten tämä oli ihan ansaittua ;).
Tuike treenaili ensin sekaisin rallyjuttuja, että hieman tokoa. Vaikka olen päättänyt, etten enää kisaa sen kanssa tokossa, niin silti vähän välillä tekisi mieli. Nytkin se oli niin pätevä, tehtiin ruutua ja tunnaria ja kumpikin sujui hyvin. Toisaalta, koetilannehan on aina ollut meille se ongelma, treeneissähän se on oikeasti ihan järjettömän hyvä. Mutta sitten, jos sen kanssa treenaisi kovasti koetilanteita ja häiriötä... Ehkä se rallytoko on kuitenkin se viihdytys nro yksi, siinä ei koetilanne oli niin paha, kun saan kannustaa ja kehua, niin häiriötkin unohtuu. Mutta ihan hyvä varmaan pitää mielessä nuo tokojututkin.

Rieha aloitti tunnarilla. Olin päättänyt, että ruutu on tänään palkkaliike ja vein sinne valmiiksi lelun. Tunnarissa R sitten bongasi lelun ja meinasi lähteä ruutuu, josta kielsin. Tästä ehkä hieman kiukustuneena, ei malttanut nuuskia ja toi satummanvaraisesti väärän. Uusinta oli parepmi, oma nousi, tosin hieman tökki kuonolla vääriä. Tähän nyt ihan ehdottomasti kotipihassa nenänavaustreeniä!!!

Liikkeestä istuminen tehtiin koemaisesti ja se oli priima, tosin seuruu oli hieman ylivireinen ja näkyi edistämisenä. Siitä sai sitten mennä ruutuun ja lelulle, hirrveän kivaa!

Koska Vihtavuoren kentällä on vinoeste, niin suunnittelin loppuun hieman pk-tottista. Vinoestettä tehtiin niin, että oli namikupit kahdella puolella. Ekalla lähetyksellä ajattelin, että R tulee kyllä takaisin, koska viime treenissä tuli, joten en näyttänyt estettä. No, eipä tullut. Plus että eka ylitys oli sille selkeästi vaikea, vinoeste oli pystympi kuin aiemmin. No, seuraavalle yritykselle näytin esteen palatessa ja johan alkoi sujumaan. Tehtiin vissiin neljä toistoa edestakaisin ja ekan jälkeen ei ongelmia enää ollut. Mutta kyllähän se pieni saa ihan tosissaan kiivetä, ihan sydämestä ottaa :D.

Anna avusti vielä eteenmenotreenissä, josta minulla ei ole sen tarkempaa käsitystä, että miten opettaisin. Tehtiin namikipolla, jonka Anna vei piiloon. Hyvinhän se sinne juoksi, mutta lopussa hidasti. Hyvä ajatus siitä, että ehkä kannattaisi käyttää tuossa mieluummin lelua, niin saisi enemmän sähäkkyyttä. Lelullahan sillä on tehty ruudut ym., niin miksi tuossa käyttäisi ruokaa... En tiedä, mutta kun en ole tätä aiemmin koirille opettanut, niin ei ole niin selkeitä suunnitelmia. Tää meidän pk-tottis on kyllä muutenkin vähän räpeltämistä, katsotaan miten käy jos joskus kokeisiin päästään.

Loppuun tehtiin vielä kaukoja etupalkalla. Oikein hyvä meno, mitä nyt hieman meinasi jumittaa kun pelkäsi Nellin syövän sen etupalkan. Silloin ei voinut nousta, kun oli niin jännää. Hassua, miten tuo jumittaa Riehaa noin paljon, taitaa olla jotain paimenkoirajuttuja. Tuike ratkaisisi asian syömällä namin ennen kuin joku muu ehtii, Rieha katsoo sitä ihan järkyttyneenä "ei voi ottaa tai liikkua, mutta kun tekisi mieli ottaa, ei voi ottaa...". Tosin viikonloppuna agikisoissa tosi kovassa vireessä varasti namin useammankin kerran ja se oli vaan siistiä. Hupaisa. Nytkin kun häiriökoira poistui, niin johan alkoi vaihdot sujua.

Joskus tuntuu, ettei vaan tiedä mitä sitten

Sunnuntaina jatkettiin kotikisoissa. Tänään kisasi vaan Viima, tarkoituksena metsästää sitä viimeistä nousunollaa. Hieman harmitti etten ilmoittanut Riehaa, koska kisoissa käytiin myös SBCAK:n rotumestaruudesta ja se oli mennyt multa ihan ohi. Olisihan sitä ihan kannatuksen vuoksi voinut kisata...

Viiman kanssa ei paljon tuloksilla juhlittu. Eka rata oli ihan ok ja aikakin olisi riittänyt, mutta Vimps hyppäsi renkaan väärästä kolosta ja siitä HYL. Tällä radalla sillä oli oikein hyvä fiilis ja oli ihan itseensä tyytyväinen.

Sitten se toka rata. Tehtiin puhdas rata, mutta aivan järkyllä yliajalla. Viima ei liikkunut sitten ollenkaan, vaikka kuinka hihkuin. En tiedä yhtään, millä perusteella se yhtäkkiä muuttaa menon tuollaiseksi, mutta ei olla koskaan tehty yhtä hidasta rataa...

Pitää nyt mietiskellä mitä sen kanssa tekee. Toisaalta se tykkää agista kovasti, toisaalta se on välillä kisoissa ihan maansa myynyt. Toisaalta, sitten kun fiilis on kohdallaan niin nollia tulee suht helposti ja ei oikein viitsisi jättää hommaa kesken yhtä nollaa vaille kakkosiin. Toisaalta, en tiedä miten oma hermorakenne kestää tälläistä yllätyskisaamista, josta ei voi koskaan tietää millä fiiliksellä mennään... Toisaalta, sinne kakkosiin kun pääsisi, niin homman voisi hyvillä mielin jättää siihen. Katsellaan.

Sen mie tiedän, että se on miun rakas porokoirani, vaikka ei yhtään agirataa enää juoksisikaan :).

Ai niin, Rieha oli toki mukana ja tehtiin agikisahäiriössä tokoa. Superilme ja muutenkin aika mahti meno. Seuraaminen aivan sikahyvää, vaikka taas totesin, etten osaa kävellä askelsiirtymiä ollenkaan järkevästi. Joku kävelykoulu minulle, kiitos! Kaukoissa jatketasn etupalkkaa hyvällä menolla.

Erilaiset esineruudut ja lauantain agikisat

Perjantaiaamun lenkillä päätin tehdä koirille mielenvirkistykseksi esineruutua. Alla syy miksi. Rieha oli hieman sitä mieltä että olen ollut liikaa koneella ja jotain siistiä pitäisi keksiä ;).

Vaikka treeni oli hieman suunnittelematon, niin sujui silti hyvin. Tallasin lähimetsään sellaisen 10x40m alueen ja mukana oli kolme esinettä. Jokainen koira teki omaan malliinsa.

Riehalle yksi esine taakse ja kaksi johonkin puoleen väliin, ei nähnyt esineitä tai vientiä. Ensimmäinen esine oli kännykän kotelo puolesta välistä, tuli n. 20 sekunnin kuluessa. Toinen esine oli Ikean koiranhäntänaulakko takarajalta, joka tuli sekin varmaan minuutin sisään. Kolmas haettiin yhdessä alueella kävellen, koska en ollut itsekään enää varma, missä se oli. Hyvin se nostaa ja tuo vauhdilla. Esineen luovutuksen kanssa saa olla sen verran tarkkana, että tuo käteen saakka. Ikean naulakko oli siitä hirmu kiva ja olisi leikkinyt sillä mieluummin kuin mukana olleella narulelulla :D. Mutta tämä ei varmaan tule sille alokasluokassa ongelmia tuottamaan, se on niin nopea ja kuitenkin malttaa ihan hyvin haistellakin.

Tuike oli ehkä maailman suloisin esineruutuilija. Se näki kun vein esineet ja oli ihan tohkeissaan. Se eteni alueella sellaista sievää ravia, koko ajan nuuskien. Eka nousi hienosti, tokaa ja kolmatta piti hieman avittaa, että lähti oikeaan suuntaan. Mutta on se pätevä!

Viima näki myös esineiden viennin ja se oli ihan innoissaan. Ikean naulakko tuli pienen mietinnän jälkeen (siis miten tämä otetaan suuhuun?), mutta oli ihan onnessaan sen tuonnista. Sitten alkoi porokoira-soveltaminen :D. Seuraavaksi se toi parin metrin päästä jonkun muovisen roskan ja palkkasin sen siitä, koska mistäs se koira tietää, mikä ihmisen viemä esine sieltä pitää tuoda. Sitten se päätti tuoda kepin ja siitä en enää viitsinyt palkata, koska kai se nyt jossain pitää raja olla. Lähdettiin yhdessä kävelemään aluetta ja nousihan ne kaksi oikeaakin esinettä. Jotenkin niin Viimamaista.

Tänään kisattiin JATin agikisoissa. Viima meni agiradalla ja Rieha hyppärillä. Tuomarina Jari Tienhaara.

Agirata oli aika suoraviivainen, lähdössä mm. ihan suorassa linjassa hyppy-pituus-muuri-pujottelu-putki. Oli kovasti Viiman oloinen rata, koska sen kanssa ehtii. Tosin Viima oli alkuun sitä mieltä, että se ei edes tule halliin, mutta Riehan tukemana tuli kuitenkin. Ja se alkoi pikkuhiljaa ihan innostumaan, eli radalle päästiin hyvällä fiiliksellä. Ekan suoran pujottelu oli hiidas, mutta siitä vauhti alkoi kasvamaan mukavasti. Puomin jälkeen oli jyrkkä 180 asteen käännös puomin alla olevaan putkeen, mikä ei myöskään ollut Viiman lemppari, mutta selvittiin. Loppusuoralle saatiin hyvä vauhti, jopa niin hyvä, että Vimps teki tohkeissaan elämänsä ensimmäisen lentokeinun. Tuloksena 10vp ja vähän yliaikaa. Toisesta virheestä ei ole mitään havaintoa, oisiko joku rima tai sitten puomin ylösmenosta? Ihan mainio rata ja Viima oli kovasti itseensä tyytyväinen.

Hyppäri oli kinkkinen ja se näkyi, ainoastaan neljä maksia sai koko porukasta edes tuloksen ja niistä ainoastaan yksi oli nolla. Meidän pelastus oli kun sain Riehan ohjaukseen tosi hyviä vinkkejä yhdeltä seuralaiselta ja niiden avulla vedettiin tähän menessä paras kisarata. Radalla oli pari tosi vaikeaa kohtaa, missä moni hyllytti, mutta me vedettiin niistä läpi! Yksi rima taisi tulla alas ja yhdellä hypyllä meni ohi. Pujottelussa jouduin korjaamaan viimeisen välin ja loppusuoralla tuli sitten hylly, kun R veti ohi pituudesta ja korjatessa hyppäsi sen väärin päin. Virheitä siis tuli, mutta ne oli suurimmaksi osaksi omia mokia ja Rieha teki parhaansa. Se ei valinnut yhtään väärää estettä tai irtoillut väärissä kohdissa. Pikemminkin oli ylpeä siitä, miten rohkeasti uskalsin sitä neuvojen jälkeen viedä, ihan reipasta takaaohjausta, enkä edes yrittänyt ehtiä tekemään valsseja tai persjättöjä. Me oltiin niin samalla radalla!! Ihan selkeästi tarviin jonkun kokeneemman kertomaan mulle noita ohjauksia, itse en olisi uskaltanut yrittää puolikaan.

Oikein kiva fiilis jäi tästä päivästä, antoi toivoa jatkoon :).

Nopea, nopeampi, nopein

Kuvasin eiliseltä tyyppien kimppaluoksetulon. Tuike ottaa veteraanin oikeudella hieman etumatkaa, mutta kelpie vetää puolta pidemmillä jaloillaan ja nuoruuden innolla ohi. Tuike 8-vee pärjää kuitenkin hienosti. Vimps tulee omaan taattuun tyyliinsä, tietäen että palkan saa ilman riehuntaakin.


Semmoinen pystykorvapuhallus :).

Tänään oli vuorossa viestitreenit ja ekaa kertaa oli mukana ihan vieraita koirakoita. Jännää! Olin itse yön töissä, joten ajattellin jättää lenkkeilytyksen metsään. Ei ehkä ollut ihan paras idea, Rieha oli nimittäin aika himskatin kovassa vireessä. Kivahan se on, että on hauskaa, mutta nyt meinasi olla jo överihauskaa :D.

Mentiin kahden muun koirakon kanssa b-pisteelle n. 500m päähän. Matkalle tuli yksi ison tien ylitys, lisäksi pienemmän polun ylitys. Lisäksi maasto oli tien jälkeen tosi risukkoista ja vaikeaa n. 50m ajan, kunnes muuttui mukavaksi kangasmetsäksi.

Rieha lähti koirakoista viimeisenä. Se seurasi muiden lähtöjä ihan intopiukeana. Sitä piti komentaa välillä ihan huolella ja siitäkin huolimatta meinasi hieman keulia ja sinkoilla hihnassa. Lähetykseen se sen sijaan patosi hienosti ja seurasi ihan hullun hyvällä ilmeellä. Tuossa se oli ihan hiljaa, mutta heti kun sai luvan lähteä, niin voi sitä kiljumisen määrää. Se oikeasti rääkyi keuhkojensa kyllyydestä ja meni niin, että sammaleet pöllysivät. Huhhuijaa...

Eka matka meni muuten hienosti, mutta sillä oli ilmeisesti ollut pieniä ongelmia tien ylityksessä tai jossain niillä main. Tien ylitys on haastava juttu ja kaksi edellistä koiraa olivat kumpikin menneet eri reittiä, joten kokemattomalle koiralle tuollainen on vielä vaikeampi paikka. Raisa sanoi, että kuuli sen rääkyvän paikallaan hetkisen, mutta huudon jälkeen oli tullut perille. Tarkkaa tietoa siitä, mitä siellä tapahtui ei ole, aloin itse miettimään että hidastiko vauhtia vaan tuo vaikeampi risukkopaikka vaiko oikeasti se tie. Mutta ei siis mikään helpoin matka tämä.

Minulle päin juoksi hienosti, nyt lähti koirakoiden keskimmäisenä. Eli tie ei enää haitannut haitannut. Edelleen se rääkyi, tosin hiljeni siinä vaiheessa kun joutui jäljestämään siirtymää. Eli kun on enemmän duunia, eikä pelkkää ihanaa juoksemista, niin oli heti hiljaa. Siirtymä oli n. 100m.

Kolmannelle lähetykselle päätettiin kuitenkin hieman helpottaa, kun matkassa ei tuntunut olevan ongelmaa. Eli mentiin hieman lähemmäksi tuota tietä, kuitenkin matkaa oli edelleen reilu 400m. Lähtö oli edellisen toisinto, lähetyksessä hiljaa, matkaan päästessään alkoi huuto. Nyt meni ihan suoraan ja hienosti perille. Jätettiin homma siihen.

Todettiin, että Rieha ei kyllä välttämättä enää tarvitse noita muita koiria jäniksiksi. Sillä tuntuu olevan hyvin idea selvillä ja muiden koirien lähteminen nostaa sen virettä ehkä jo vähän liikaakin. Toisaalta, se voi myös olla pelkkää uutuuden viehätystä, kun mukana oli kaikkia siistejä tyyppejä. Ensi viikolle on luvassa ainakin yhdet kimppatreenit, pitää hieman miettiä miten Riehaa siellä juoksuttaa. Olen myös sitä mieltä, että siltä voisi alkaa vaatimaan paremmin nätisti oloa odottelun aikana, se tuskin laskee sen virettä yhtään (todettu esim. agissa). Tai pikemminkin laittaa se tekemään jotain hommia, silloin se malttaa.

Mutta semmoinen treeni, on se ainakin ihan hemmetin nopea ja innoissaan, ei voi muuta sanoa...

Kotipihatreenissä oli tänään kakejen lisäksi tunnari. Kaksi toistoa ja oma nousi hyvin, tuli laukalla ja koko luovutushässäkkä oli hieno. Nyt kun saa tämän vaan ylläpidettyä kokeeseen saakka. Lisäksi tehtiin kiertojen kautta luoksarin stoppeja. Niissäkin oli hieman liioittelun makua, Rieha kiersi innoissaan n. 5 puuta, kun se yksikin olisi riittänyt :D.

Yli esteiden

Tänään treenattiin Raisan kanssa tokoa ja tottista Viihdekeskuksella. Tehtiin lenkki metsässä ennen treeniä. Rieha löysi jonkun jäniksenraadon, mistä ehti syödä aika paljon, ennen kuin aloin ihmettelemään miksei kelpiä näy. No, omaehtoista barffiahan se vissiin vaan on. Viima oli tästä hyvin, hyvin kateellinen. Kumpikin oli vielä niin rohkea, että koittivat pariin otteeseen palata takaisin raadolle, vaikka oli aika selväksi tehnyt, että se on nounou. Ruoka on pystykorvaisten elämässä aika tärkeä asia. Tuike-raukka ei hiffannut koko raatoa, muuten sekin olisi varmasti nälkäisenä pienenä koirana koittanut päästä osingoille.

Sitten se treeni. Ei ehditty Riehalle ampumaan, mutta koko pystykorvalauma kuunteli Naakalle ammuttaessa autossa, eikä kukaan ollut moksiskaan tälläkään kertaa. Rieha oli pikemmninkin ihan hulluna liekeissä päästessään tekemään kentälle, jossa ihan selkeästi tapahtuu kaikkea siistiä.

Aloitettiin jäävien erottelula. Alkuun tuli muutamia virheitä, mutta loppua kohti alkoi paranemaan ja apusilmienkin mukaan ilme alkoi muuttumaan. Siitä mentiin sitten pk-A:lle, jota Rieha teki toista kertaa. Vahvistettiin sille vaan edestakaisin kulkemista ja kyllähän se kulki. Otin käskyksi nyt Yli, erottaakseni sen agin A:sta. Tehtiin kahdella palkalla, kummallakin puolella estettä ja alkuu appari taputti estettä, että varmasti tuli yli. Kovasti on tästä innoissaan ja menee tosi rohkeasti. Pikkuhiljaa edetään ja se metrinenkin pitäisi varmaan sisäänajaa jossain vaiheessa. Loppuun vielä kaukoja, joissa meno on aika kivaa. Toivotaan ettei tule ennen pm-koetta mitään jäkkejä tässä. Etupalkka on ollut nyt joka treenissä, on varmaan pakko testata ilman sitä muutamaan otteeseen.

Tuike teki rallytokoa ja muisteli myös hieman tokojuttuja, sekä totutteli taas lapsen seuraan. Viima riekkui kentällä yleisenä ilon aiheuttajana (erityisesti Milla-taapero on Viimasta kovin innoissaan). Kokeilipa se myös pk-A:ta ja eipä se tuottanut porokoirallekaan mitään ongelmaa, oli pikemminkin ihan liekeissä. Harmi vaan, että pk-tottikseen kuuluu muutakin :D. Mutta tämä lupasi hyvää viikonlopun agikisoja varten!