Kaikki ui, omalla tyylillään

Aamusta hallille. Rieha aloitteli pujottelulla. Otin puolikkaan ja laitoin siihen ohjurit. Kivasti alkoi työstämään ja kun vire pysyi alhaalla, niin pysyi hyvin väleissä. Jos kiihtyi liikaa niin alkoi myös pomppiminen. Mutta saatiin niin hyviä toistoja, että tauon jälkeen otin koko pujottelun ohjureilla. Se sujui tosi hyvin, ekasta välistä puuttui koko ohjuri ja silti haki tosi hienosti. Ihan samanlaista rytmiä ohjureilla ei vielä ole kuin verkoilla, mutta ei varmaan kauaa vie, että se hiffaa. Hieman oli maniaa taas havaittavissa, menisi nimittäin pujottelemaan ihan koko ajan jos vaan päästäisi...

A:ta tehtiin myös muutamia toistoja, se oli ihan ok. Sitten tehtiin ohajustreeninä samaa aloitusta kuin Janitan treeneissä ja maanantaina omissa treeneissä. Nyt oli enemmän hakusessa, meinasi varsinkin jättää ekaa hyppyä välistä. Putkijarrutusta treenattiin myös ja siitä saatiin onneksi hyviä toistoja.

Viima kävi tekemässä pujottelua ja lyhyttä radanpätkää: pujottelu, pituus, keinu. Tarkoituksena pelkkä motivaatiorilluttelu, Vimps on ollut hieman vaisu viime aikojen treeneissä. Ihan ei saatu nytkään parasta esiin, vaikka ihan mukavaa menoa olikin.

Tuike tokotteli pihassa: seuraamista, liikkeestä istumista, kaukoja. Kivasti se teki, ei siinä mitään. Kaukot on olleet ihan kivalla mallilla sisätreeneissä ja sama jatkui nytkin.

Iltapäivästä käytiin vielä Koirasportissa uimassa. Tuike oli oma innokas itsensä, rampilta veteen meno on aina hurjan jänskää, mutta sitten ui kuin vanha tekijä lelunsa kanssa. Ja purkaa itseään leluun puremalla kuin paraskin pk-koira :D.

Viima yllätti sen sijaan ihan täysin. Se meni ekaa kertaa uimaan ihan vapaaehtoisesti, ilman hihnasta vetämistä. Sen lisäksi se otti tukea Anskusta joka kerta veteen mennessään: pisti kuonon Anskun kättä vasten ja sitten meni kun oli tuki. Aivan liikkis! Aikaisemminhan Viima ei ole edes suostunut katsomaan Anskua, koska homma on ollut niin ällöttävää. Nyt se oli ihan rentona ja heilutti jopa häntää. Itse uiminen sujui hienosti, Ansku opetti sitä kääntymään välillä toiseenkin suuntaan ja sehän kääntyi.

Hullu-Rieha tuli viimeisenä. Se ui ja se ui ja se ui. Niin lujaa kuin pääsi (se on muuten lujaa!). Rampilla se ei suostunut käymään ollenkaan, sen sijaan se välillä malttoi vähän kellua. Mutta ei todellakaan paljoa, koska lujaa on mentävä! Vesipeto, mikä vesipeto.

Toko sujuu, mutta agi on kädetöntä

Treeni-ilta Killerillä taas kerran. Ensin parkkiksella tokoa, seurana Jenny ja Satu koirineen. Killerin parkkis on mainio häiriön takia, koko ajan trafiikkia ja vieressä treenaili vieraitakin koiria.

Rieha aloitteli seuruulla. Keskityttiin juoksuun lähtöihin. Todella hienosti meni, paikka säilyi ja lähtee innokkaasti mukaan. Tehtiin jopa evl:n juoksusta käännöksiä, ja edelleen oli tosi hyvä meno. Lisäksi treenattiin käännöksiä ja ihan treenien loppuun tehtiin vielä yksi koemainen pidempi seuruu, jossa ihan kerran jouduin sanomaan kontaktista. Tykkään!

Jättävät. Vahvisteltiin taas seisomista ilman liikettä ja parani. Seisomisen jankkaaminen näkyi maahanmenossa, jäi nimittäin seisomaan. Parin toiston jälkeen sekin sujui.

Ruutu. Rakensin ruudun valmiiksi, mentiin täyteen lähetysmatkaan, annoin Riehan bongata ruudun itsenäisesti ja lähteys. Ja se oli niin MAKEA!! Ihan kympin ruutu, kisamaisesti. Täysiä ruutuun ja stoppi on ihan nappi. Parasta on oikeasti se, että se tietää mihin se menee ja on siinä oikeasti varma. Otettiin vielä pari lähetystä ja liitin mukaan myös maahanmenon, ihan riskillä. No, pikkukelpiehän lakosi maihin suorilta jaloilta. Sivulle tulo on tuohon helppo liittää ja sitten onkin kisamainen ruutu valmis.

Luoksetulo. Yksi koemainen, joka oli nappi.

Paikkamakuu. Nalan ja Naavan kanssa rivissä. Pari minuuttia aikaa. Lähdössä pompahti kerran istumaan paikka-käskyllä, mutta lakosi samantein maahan takaisin. Muuten makuu oli hyvä. Yhden kerran koitti heiluttaa minulle häntää, mutta muuten oli aika kivan levollinen.

Olipa taas kiva treenata Riepottimen kanssa!

Tuike pääsi hönttäämään. Teemana naksuttelu ja hirmuiset kehut. Pikkupystäri olikin ihan innoissaan!

Aloitettiin ruudulla, joka oli ihan höpötystä. Meni ruutuun iloisesti pomppien, seiso-käskyllä veti maihin häntää heiluttamaan. Uusintakäskyllä tepotti ruudussa ympäriinsä häntä heiluen :D. Vahvisteltiin sitten vaan seisomista, että se ihan oikeasti tarkottaisi että pitää seisahtua niille sijoilleen, eikä teputella ympäriinsä, vaikka se kivaa onkin.

Liikkeestä istuminen. Nappi. Luoksari. Ihana vauhti ja ilme ja hyvä seisominen, jota vahvisteltiin.

Kaukot. Nämä oli ältsin hyviä! Palkkailin ensin jokaisesta siirtymästä erikseen ja pysyi ihan paikallaan. Sitten muutamat siirtymät yhdistellen paria. Edelleen hyvä meno.

Metallinouto. Kissanruokaa takapalkaksi, kolme toistoa, joista jokaisella piti tuoda kapulaa vähän lähemmäksi ja viimeisellä ihan perusasentoon. Kyllä muuten nousi kapula rivakasti, ihanalla laukalla ja ilme oli innokas. Kissanruokapalkka on saanut Tuikkusen niin hurjaksi, että se uskaltaa tiputtaa metallin vauhdista ja hypätä sen yli palkalle mennessään. Aiemmin se olisi ollut aivan hirveää, koska sehän voi vaikka osua jalkoihin. Niin se vaan motivaatio muuttuu ;).

Sitten oli vuorossa Riehan agitreenit, jonka rata oli tämännäköinen (aloitus lainattu eilisestä Janitan treenistä):

Aloitus olikin sitten oikeastaan ainoa sujuva kohta. Rieha irtosi 2-hypylle tosi hyvin ja sain hyvä etumatkan putkeen. 4-hypyllä meinasi tulla isoa kaarrosta, mutta kun kävin ikään kuin niistämässä sen mukaan, niin sujui.

5-putkella oli tarkoitus treenata putkijarrutusta, sitähän me emme tunnetusti osaa. Laitettiin lelu putken ulostulon viereen ja eikun lähettämään. Vissiin oli kelpillä pitkät piuhat tänään, kun pinkoi putkesta ulos, reippaasti ohi 10-hypyn ja jäin sinne hyppimään ihmeissään, että missä se lelu on... Ja itse siis seisoin tuolla 6-hypyn kohdilla. Tämä on nyt ihan pakko ottaa tiukkaan treeniin, sen verran lujaa se pinkoo tuolta putkesta. Muutenkin sai olla tositosi tarkkana, ettei käynnistänyt sellaista kelpie-putki-ikiliikkujaa. Jos olin yhtään ottamassa vastaan niin, että otin askelta kohti putkea, niin sehän ampaisi sinne takaisin. Saatiin me joku järkeväkin toisto, vaikka meinasi mennä jo hermo koiraltakin, se alkoi haukkumaan minulle ja meinasi kerran puraista kädestäkin kiihkoissaan.

8-hypylle piti tehdä persjättö ja se oli taas niin vaikeaa. Menin joko liian pitkälle, että tuli ihan turhaa kulmaa, tai sitten olin myöhässä ja Rieha tuli ohi. Argh, kyllä meinasi jo riepoa, miten yksi ohjaus voi olla noin vaikeaa...

Yksittäisenä tehtiin pujottelu-putki-pujottelu-pätkää. Verkot oli paikallaan ja meno niiden kanssa tosi hyvää. Pystyin lähettämään mistä vaan kulmasta, takaaleikkaamaan pujottelulle, vedättämään, jäämään taakse jne. Eipä tuossa juuri haastetta enää ole, menee niin lujaa kuin pystyy ja rytmitys on hyvää. Otettiin vielä erikseen keinua, ylösmenoa sai muistutella, alasmeno sen sijaan tulee kivasti.

Tyyppijuttuja

Eilen piti olla Vappu Alatalon hyppysemman toinen osa, mutta se valitettavasti peruuntui. Onneksi tänään päästiin vähän paikkaamaan, kun osallistuttiin Riehan kanssa Janita Leinosen agikoulutukseen. Kieltämättä hieman huimasi tätä ohjaajaa mennä tuollaisen gurun oppiin näillä taidoilla, mutta kyllä kannatti, saatiin paljon hyviä vinkkejä.

Rata sisälsi sen 36 estettä. Tutustuttiin koko rataan, mutta Riehan kanssa taidettiin päästä esteelle 15. Tehtiin pätkissä ja opeteltiin tekniikkaa. Tosi paljon tuli huomiota omiin linjoihin, koiran lähettämiseen jne. Tässä suunnilleen piirros, miltä näytti pätkä mitä me tehtiin:

Janita kertoili myös kelpien tyypillisistä ongelmista ja Riehalla on kuulemma aika paljon niitä. Putkien jälkeen kelpie ei kuulemma käänny samalla lailla ohjaajan suuntaan kuin muut koirat, vetää vaan suoraan sinne minne on menossa. Kieltämättä olen tämän huomannut ja siihen kiinnitettiin nyt huomiota mm. palkan suunnalla. Muutenkin sain noottia palkkauksesta, eli miksi palkkaan jo valmiiksi hurjan hyvin irtoavaa koiraa lentävällä palkalla, kun voisin ottaa sen käteen leikkimään. Nii-iin, ihan hyvä kysymys :D.

Tässä pari videota treenistä. Ekassa pätkässä harjoiteltiin kakkoshypylle lähettämistä ja siitä irti pääsemistä. Eli saman tien kun koira irtoaa, oma suunta on kohti seuraavaa estettä:
Osa1

Sitten jatkettiin. Tämä oli taas suht vaikeaa minulle noiden linjojen ja lähetysten kanssa, mutta tulihan sekin sieltä. Lopussa näkyy putkesta sinkoaminen:
Osa2

Sitten korjailtiinkin sitä ja ohjaajan palkkausta :D. Mutta saatiin pari ihan kivaakin onnistumista, vaikka vaikeaa olikin:
Osa3

Loppu olikin sellaista räpellystä, etten kehtaa laittaa videota näkyviin :D. Hyvää oli mm. tuohon mutkaputkeen irtoaminen, hyvin sujui pimeänä irtoamisena. Lopussa olikin sitten vuorossa simppeli takaaleikkaus 15-hypylle ja se tuotti ohjaajalle ihan älyttömiä vaikeuksia. Ne linjat, ne linjat... Lelun kanssa saatiin onnistumaan ok.

Rieha oli kyllä hirmuisen pätevä ja sai usealta katsojalta kehuja. Vielä kun ohjaaja opettelee ohjaamaan, niin hyvä tulee. Nyt meillä alkaa tekniikkatreenihionta, eikä vaan rallatella :D.

Mitattiin muuten Rieha virallisella mitalla ja tulokseksi saatiin 46,5cm-47cm. Ei se iso maxi ole, mutta selkeästi maxi kuitenkin. Noita maxihyppyjä pitää alkaa treenailla, tässäkin treenissä koitettiin ensin, mutta tuntui että oli tekniikkaan vielä liian vaativaa.

Rieha kävi välillä lepäilemässä ja tehtiin vielä perustokosetit hyvässä häiriössä. Seuraaminen oli niin nappi kuin olla ja voi. Seisomista vahvistettiin taas ja tuntui että se parani. Luoksarissa meinasi alkuun himmailla, mutta paransi koko ajan. Erikseen tehtiin sivulletuloja, että saataisiin se yksi tassu pois sieltä minun jalkojen välistä. Parani, parani sekin.

Muutaman päivän reenilöt

Kotipihatokoilu on jatkunut hyvällä menestyksellä lähes joka päivä. Luksusta etten sanoisi. Kehityskin näkyy, Riehan paikkamakuu on esim. parantunut todella paljon.

Eilen ajeltiin Killerille, jossa ensi tokoiltiin parin kaverin kanssa. Rieha aloitti liikkuroidulla seuraamisella, paljon käännöksiä ja lyhyttä pätkää. Se oli ihan erinomaista! Vire ei ollut ihan niin korkea kuin se välillä on ja paikka säilyi osaksi varmaan senkin takia paremmin. Liikkeestä seisominen sen sijaan oli aika löysää, Rieha oli jotenkin vähän nuutuneen oloinen ja seisomisessa tuli liikettä.

Luoksepäästävyys sujui ongelmitta. Paikkamakuu tehtiin kolmen muun koiran kanssa kahteen otteeseen. Ekalla kerralla Rieha oli reunassa, sitten keskellä, kumpikin n. pari minuuttia. Ja kumpikin oli ihan todella hienoja! Ei välittänyt ohikulkijoista ja makasi rauhassa paikallaan. Hyvähyvä!

Tuike tokotteli myös. Ollaan hömpötelty sen kanssa nyt paljon temppuja ja sai ensin tärpättää niitä kun ne on niin kivoja. Sitten seuraamista. Siinä on ollut hirmuisen hyvä fiilis kotipihatreeneissä ja sama jatkui nyt. Liikkeestä istuminen sujui myös hienosti. Luoksetulossa iloinen ja vauhdikas meno, stopitkin onnistui ok. Loppuun kaukoja, joissa piti vähän muistutella, mutta sitten hyviä siirtymiä.

Sitten mentiin agihalliin, vuorossa Viiman ryhmä. Rata oli tämännököinen:

Ensin pätkä 1-12. Ihan ok meno. Alku meni paremmin kun ohjasin ekan putken oikeaa puolta, silloin ei tarvinnut takaaleikata kakkosputkeen. Kuuliaisesti se teki ja haukkukin raikasi.

Toinen pätkä oli 9-18. Perushyvää tämäkin. Oli ihan yllättynyt miten hyvin Viima ohjautui 13- ja 14-hypyillä, yleensä se ei tykkää tuollaisista. Loppuun kun saatiin vielä iso kissanruokapalkka, niin johan vauhtiakin riitti!

Rieha kävi vielä hallissa tekemässä kontakteja. Tein puomilla eläinkokeen, eli koitin mitä tekee jos en pysäytä ylösmenolle. Ja sehän hyppäsi hienosti yli. Eli ei kun stoppaamaan. Hirveä meno sillä tuossa on ja välillä sai oikeasti sanoa, että kuunteli, mutta sitten kyllä kuunteli ja malttoi paremmin. Tosi hyviäkin toistoja saatiin, kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Keinulla oikeastaan sama meno. Se ei kyllä pelkää pätkääkään, yhdessä vaiheessa varasti ylösmenon ja en päästänyt menemään loppuun asti, jolloin jäi keikkumaan keskelle, rämäyttäen itse keinua edestakaisin hirmuisella raivolla :D. Menee hienosti matalana ja alastulon muistaa kyllä ottaa.

Tuikekin kävi hallissa vielä tokottamassa. Seuruuta, luoksaria ja liikkeestä istumista. Edelleen hieno meno, vaikka halli ja agiliitävät koirakot pientä vähän kiihdyttääkin.

------------------------------------------------------

Tänään oli vuorossa Laukaan kisaavien ryhmä. Otin mukaan vaan Riehan, kun oli hieman kiirus töihin. Alkuun tehtiin noutoja. Ensin tavan tasamaanoutoa, joka on hienosti hanskassa luovutuksineen. Sitten ohjattua. Tämäkin sujui niin napisti kuin vaan voi. Keskimmäinen kapula ei ole vielä mukana, mutta kahta lukee ainakin todella hyvin. Vuorottelin oikeaa ja vasenta, eikä kertaakaan edes meinannut mennä väärälle. Luovutti nämä myös hienosti.

Saatiin sitten seuraa ja samalla alkoi myös kunnon rankkasade. Sadehan ei ole Riehan elementti, koska on ällöä kun korviin sataa vettä. Tehtiin ensin seuraamista liikkuroituna ja häiriköitynä. Todella kivasti työsti, vaikka välillä ravisteli päätään hurjana kun vettä meni korvaan. Mutta paikka kymppi ja ilmekin hyvä, vaikka vähän ällöttikin. Ei juuri ottanut häiriötäkään.

Luoksetulossa alkoi sade vähän bäkymään siinä, ettei olisi malttanut odottaa. Jätin sen ja alkoi pikkuhiljaa lakoamaan matalammaksi, korvat sojottaen sivulle. Ekalla kerralla reagoikin liikkurin käskyyn ja tokalla nousi myös. Kolmas olikin sitten ihan nappi, nopeasti se tajuaa ettei kannata varastaa, koska palkkaa ei tule. Erikseen treenattiin edestä sivulle tuloja, koska jää herkästi nojamaan minuun tai sitten toinen tassu jää minun jalojen väliin. Tässäkin hyvä muistutus siitä, että ei kannata antaa käskyä heti liikkurin käskyn jälkeen, nopeasti oppiva pieni eläin oppii pian ragoimaan siihen.

Loppuun paikkamakuu kahden muun koiran kanssa ja sade vaan yltyi. Ällötys näkyi. Nousi kaksi kertaa istumaan itsekseen ja kerran kun viereisen koiran ohjaaja käski omaansa istumaan. Eu ikkut mitenkään levoton, näki vaan että ällötti hirmuisesti. Loppuvaiheessa painoi päänsä maahan ja makasi niin, siitä oli hyvä palkata, ilme oli tosi hyvä.

Mutta että voihan sade! Ei ole hörökorvaisten koirien keli se.

Riehan treeni-ilta

Meillä on nyt pienimuotoinen pintaremppa käynnissä ja sen takia koirat on olleet vähän vähällä huomiolla. Riehassa huomaa erityisesti, se tykkäisi kehittää kaikkea pientä askarreltavaa. Se onkin saanut viettää aikaansa häkissä pihalla. Väliin se viihtyy siellä oikein hyvin, väliin protestointi on kovaa.

Tänään päästiin kuitenkin treenaamaan urakalla ja kyllä Riepulla oli kivaa! Mentiin ensin Killerin parkkikselle treenaamaan tokoa, seuraksi saatiin Miia ja Tytti-mali.

Aloitettiin seuruulla, tein maahan kuviot (serpentiini ja neliö), joita pitkin seuruutin. Toimi tosi hyvin ja paikka pysyi. Neliössä tehtiin aina pysähdys käännöksen jälkeen ja hyvin toimi takapuoli. Jättävät toimi ok, seisomisessa vähän meinasi liikkua. Luoksetulossa meinasi vähän himmata lopussa, joten otettiin parit läpijuoksut suoraan leluun. Pientä ennakointia sivulletulosta oli myös havaittavissa. Palkkailin taas paljon eteentulosta, nähtävästi riittää että tekee yhden perusasentoon tulon viittä eteentuloa kohti, niin alkaa ennakoimaan jossain määrin. Onneksi tuota ei tarvitse sen kanssa jankatakaan, tulee sivulle tosi terävästi.

Paikkamakuu tehtiin Tytin kanssa. En mennyt kovin pitkälle, mutta pidensin matkaa loppuvaiheessa. Aikaa meni sen pari minuuttia. Rieha makasi hienosti, pää pyöri jonkin verran, mutta tassut pysyi paikallaan ja oli sinänsä levollisen näköinen. Häiriötä oli ympärillä paljon, eli hyvin ollaan edistytty. Jee! Luoksepäästävyyskin otettiin ja se sujui ihan mallikkaasti.

Loppuun tehtiin vielä metallinoutoa. Metalli nousee hienosti vauhtinoudoissa ja tulee hyvää vauhtia. Pitotreenissä meinasi alkuun vähän hampaat täristä, mutta paransi otetta koko ajan ja loppuun saatiin jo hyviä luovutuksia varmalla otteella. Ei se kyllä montaa vahvistusta tarvii, että alkaa onnistumaan.

Tässä vielä eilisen noutotreeniä, näkyy aika hyvin millä mallilla on. Videolta ei näy kapulan nostoja, mutta nostaa korrketisti, vaikka vähän loikkiikin.



Tokotreenin jälkeen oli vuorossa Riehan agiryhmän treeni. Rata oli tänään tälläinen:

Vaikeimmat kohdat oli 3- ja 4-hyppy, sekä 6-hyppy. Välistävetoa ei olla hirmuisesti treenattu, joten se oli aika hilkulla että saatiin rimat pysymään, koska reagoi ohjaukseen niin tarkasti. Saatiin kuitenkin onnistumaan, kun itse keskityin. 6-hyppy oli taas sen takia haastava, koska Rieha ampuu putkesta niin lujaa ja tässä tapauksessa ampui tosi herkästi 6-hypyn ohi, josta vasta hyppäsi väärään suuntaan (ja yleensä meni vielä siitä uudestaan putkeen). Muuten rata oli sujuvaa ja lukee esteitä tosi hyvin. Pimeään putkeen ei tarvinnut kuin huitaista niin siellä oli.

Erikseen tehtiin pujottelua verkoilla ja pujottelu-ikiliikkuja meinasi taas käynnistyä. Rieha oli menossa sinne ihan joka välissä... Hyvinhän se tekee, mikään kulma ei tuota ongelmia verkkojen kanssa, ei takaaleikkaukset jne.

Kontakteja otettiin myös. A:lla meno oli aika kivaa, muisti ottaa alastulon lähes poikkeuksetta. Lisäksi keinua, joka meni tosi hyvin. Yhdessä vaihessa meinasi tassut lipsua, kun meni niin lujaa, mutta seuraavalle kerralle haki painonpudotusta, eli meni ihan matalana ihan päähän asti ja siitä hieno 2o2o. Rämähdys ei jännitä yhtään, on vaan siistiä.

Viiman toinen MEJÄ-koe, niin mahtista!

Taas hurahti viikonloppu MEJÄ-kokeessa. Tässä on kyllä laji, joka rankkuudellaan vetää vertoja mille vaan. Helppoahan se on käydä agikisoissa tai TOKO:ssä, tekee oman suorituksensa ja lähtee pois. MEJÄ:ssä menee ihan koko viikonloppu. Lauantaina jälkien teko, eli kaksi kertaa kävellen sekä avoimen luokan jälki että voittajan jälki ja sunnuntaina oman koiran jäljestys, jonka päälle toisen koirakon opastus ja vielä jäljen purku. Eikä koepaikalta lähdetä ennen palkintojen jakoa, se kuuluu MEJÄ:n henkeen. Onneksi keli oli tällä kertaa vähän suosiollisempi ja kyytkin vältettiin. Hullua, mutta hauskaa touhua :D.

Viiman jälki oli tänään niin hyvä, että olin ihan onnessani. Harmittavasti siellä tuli yksi hukka, joka tiputti meidät ykköstuloksesta. Mutta oli se vaan pätevä, tarkasti ihmisjälkiä ja mm. jäljentekijän harha-askeleet. Kuitenkin tuo hukka taisi joltain marjastajan polulta tulla. Mutta vauhti oli tänään ihan ideaali, samoin makausten tarkastukset. Arvostelu oli minusta niin kiva:

"Viima tutkii alkumakauksen ja se ohjataan jäljelle. Jäljestys pääosin ilmavainuista ja sopivavauhtista. Ensimmäisen osuuden puolivälissä tarkastetaan marjastajien jättämät polut, mutta kehotuksella palataan takaisin jäljelle. Ensimmäisellä kulmalla ajaudutaan makauksen osoituksen jälkeen kauas sivuun, josta hukka. Puhdas jälki, jota jälkitarkasti kulmalle, makaus osoitetaan pysähtymällä ja tarkastetaan vielä jäljentekijöiden harha-askeleet ja jatketaan kolmannelle osuudelle. Jälkitarkasti kaadolle, jonka omistaa peittämällä. Hienoa jäljestystä varjosti tänään ajautuminen polulle, josta ei omin avuin selvitty jatkamaan. Hyvää yhteistyötä koirakolta."


Sillä siis AVO2-tulos ja 37p.


Harmi kun vuorotyö ja muutkin harrasteet vaikeuttaa näihin mittelöihin pääsemistä, koko viikonlopun vapauttaminen ei ole ihan itsestäänselvyys. Ensi kaudella jatketaan, tämä on kyllä niin Viiman laji!!

Se osaa olla paikallaankin

Treenattu ollaan joka päivä. Paikkamakuu on hyvässä mallissa ainakin kotipihahäiriössä. Hyvin olen pystynyt pidentämään matkaa ja aikaa, eikä nousemisia ole tullut. Ilmekin on muuttunut paljon levollisemmaksi. Hyvä!

Tässä vähän pätkää eilisen treeneistä. Rieha oli tuossa ehkä hieman ylivireessä ja se näkyy yhdessä kohtaa siinä, että koittaa RÄYHähdellä, Hyvin näkyy meidän suurimmat virheet, kuten seuraamisessa ajoittainen painaminen. Liikkeestä seisomisessa näkyy myös ongelma, mikä on jo välillä ollut pois eli stoppaa, mutta liikkuu sivuttain. Maahanmeno on ok ja luoksari minun mittapuulla erinomainen. Tiedä sitten meneekö joidenkin tokotuomarien mielestä liian tiiviiksi. Ei se kyllä törmää, tuo vaan leukaa lähemmäs ;).

Mutta on sillä vaan ihana ilme, pikkukelpi rakastaa tehdä hommia!





Vimps on treenannut joka ilta noutoa ruokapalkkaan, motivaation kohottamiseksi. Tuike on hömpötellyt ja tärpättänyt kaikenmoista, sillä tuntuu taas motivaatio olevan ihan kohdallaan!

Pieniä eroja ja iloja

Viimakin aloitti treenit uudessa ryhmässä, 1-luokan kisaavissa. Vuorossa oli tämän näköinen rata:

Tehtiin se kahdessa osassa, ensin 1-10 ja sitten 9-18. Viima oli ekalla kierroksella hieman paineistunut, joten aloitettiin helposta eli lähdettiin ketjuttamaan takaperin. Viima innostui ja saatiin tehtyä koko pätkä. Vauhti hidastui oikeastaan ainoastaa 9-hypyn takaakierrolle, se ei niitä kauheasti arvosta, varsinkin kun vienti sille oli suht pitkä, eikä se juuri irtoa.

Toka pätkä olikin jo mukavan vauhdikas. Pieniä kauneusvirheitä tuli, mutta niiden annettiin olla koska fiilis oli kohdillaan. Siihen oli hyvä lopettaa kun porokoiran naama loisti ja haukku irtosi.

Rieha kävi hallissa ensin tokoilemassa. Hyvin keskittyi, vaikka viereisillä radoilla tehtiin agia. Aika kuumana se on, mutta vielä hyvin hallussa. Seuraaminen oli erinomaista, paikka oli hyvä ja ilme mahtava. Luoksarissa meinasi ennakoida, joten palkkailin sitä vaan istumisesta lelupalkalla. Liikkeestä seisomisessa huomasin, että olen liian paljon palkannut sitä heti seisomisesta, eli meinaa lähteä palkan toivossa liikkeelle. Pitää siis vahvistaa myös seisomisen kestoa, eikä pelkkää nopeutta. Saatiin tähän hyviä toistoja.

R kävi välillä autossa ja tultiin vielä ihan lopuksi tekemään samaa agipätkää kuin Vimps. Keskityttiin vaan alkuun eli numeroihin 1-7. Hypyt oli maksikorkeudessa. Alku meinasi heti muodostua ongelmaksi. Veti taas renkaan alta, jos juoksin itse mukana. Ilman ohjausta hyppeli rengasta huvikseen kumpaankin suuntaan ihan oikein. Sen lisäksi kun kekkasi renkaan ali juoksemisen, niin alkoi juosta myös ekan hypyn alta. Se on katsokaas hirmu kätevää, kun valmiiksi alkaa jo lähdössä kenottamaan niin voi vetää tosi matalana ja ihan täysiä esteiden ali. Laitoin renkaalle apukepin alaosaan, ettei pääse siitä menemään ja keskityin ekan hypyn ohjaukseen, niin johan alkoi pomppu taas löytyä.

Ekoista esteistä kun selvittiin, niin ei voinut kuin ihalla tuo koiran vauhtia ja ohjattavuutta. Jäin käytännössä itse renkaan tasolle ja pystyin lähettämään sen siitä kahdelle seuraavalle hypylle ja putkeen. Ihan uskomatonta miten se kääntyy, vaikka edessä on ihan suoraan putken suu. 6-hyppy oli seuraava haastava kohta. Jos jäin yhtään eteen, niin meni ohi tai hyppäsi riman päälle. Siitä kun selvittiin niin vitsi että meni hyvin. Pöytäkin oli hyvin mielessä ja vetää sinne heti maihin. On se vaan mahtis.

Hieman saa asettaa itsensä eri moodiin noiden mustien kanssa. Kumpikin tekee parhaansa, mutta ne on vietävä niin eri lailla.

Tekniikkaa ja tokoa

Ajeltiin hallille ja aloiteltiin hyppytekniikkatreenillä. Riehalle tein ensin hyppykylmatreenin ja sitten perussarjan. Kumpikin sujui kivasti ja perussarjassakin tuntui että katsoi enemmän mihin hyppää. Tosin hieman oli pientä varastamista välillä, mutta Vapun neuvojen mukaan hyppytekniikassa ei siihen kauheasti puututa, joten annoin vielä olla.

Sen lisäksi tehtiin kontakteja, puomia, A:ta ja kerran keinuakin. Puomilla on nyt ihan pieni ongelma aloituskontaktilla, eli meinaa paukata siitä suoraan yli. Plus että jos menee yhtään sivusta niin hyppää reippaasti keskeltä ylösmenoa. Karkailua puomille oli myös havaittavissa. Eli hieman hillitöntä. Muutenkin pitäisi päättää mitä tuon ylösmenon kanssa tekee, eli vaadinko siltä tosiaan pysähdyksen. Vai pitäisikö siihen ottaa länget, vai mitä... Ärsyttäviä. Alasmenolla 2o2o sen sijaan toimii jo aika hyvin, myös A:lla. Keinukin meni kivasti, tosin aiheuttaahan se Riehassa pientä vireen nostoa, eli kauhealla ärinällä mennään.

Loppuun R teki vielä pujottelua neljällä kepillä ja ohjureilla. Alkuun sujui kuin rasvattu, sitten tuli hieman sekoilua ja lopussa meni taas hienosti. Ajattelin nyt ajaa sille nuo ohjurit sisään ja siirtää ne sitten suoraan koko pujotteluun.

Viima teki myös hyppytekniikkaa perussarjalla. Hirmuisen kivaa menoa siltäkin ja kovasti oli innoissaan. Sen kanssa on tarkempaa palkan kohta, liian kaukana oleva palkka sai sen hyppäämään kaksi viimeistä estettä samalla hypyllä.

Tuli taas tuossa treenissä mieleen, että Vimps pitäisi viedä silmätarkkiin. Se ei meinannut millään huomata maassa ollutta namialustaa ja etsi sitä ihan ihmeissään. Vasta kun laitoin siihen ihan namipurkin, niin alkoi näkemään. Toki punainen alusta vihreällä pohjalla ei ole paras mahdollinen, mutta kuitenkin.

Viima teki vielä putkia, puomia ja pujottelua superpalkalla motivaation ylläpitämiseksi ja kivaa sillä oli!

Tuike tokotteli vuorollaan pihalla. Ensin vahvistelin luoksarin stoppeja, sitten tehtiin koko liike ja se oli hieno. Liikkeestä istuminen sujui myös kuin rasvattu. Tunnari tehtiin vaikeutettuna, eli lätkäisin vääriä sellaisen 30kpl. Ekalla kerralla ei malttanut haistella ihan loppuun saakka ja epätoivoissaan nosti sitten väärän. Toka ja kolmas toisto sen sijaan olivat ihan nappeja. Ilme sillä oli taas ihana!

Lisäksi Tuikkusen kanssa hömpöteltiin temppuja. Sillä oli niin kivaa! Ehkä meidän pitäisi siirtyä koiratanssiin, harmi vaan kun ohjaaja ei tunne lajia omakseen. Rallytoko voisi myös olla Tuikkusen juttu, mutta sitä ei täällä päin juuri harrasteta.

Välillä käytiin lenkillä ja sen jälkeen Rieha pääsi vielä tokoilemaan. Perussetti, luoksaria (hyvä, vauhdikas, suora ja tiivis) ja jättäviä (maahanmenossa piti eka muistutella, koska jäi seisomaan, seisomisessa tuli myös ekalla hieman vinoutta niin vaihdoin palkan paikkaa takapalkasta kainaloon). Loppuun tehtiin paikallaolo niin, että otin Viiman makaamaan viereen. Kumpikin mustista makasi todella hienosti, Viimalta en muuta odottanutkaan, mutta Riehakin on selkeästi petrannut. Hyvähyvä!

Uimasilla

Ilmat kylmenee ja samoin tekee vedet, joten koitetaan taas käydä silloin tällöin uimassa Koirasportissa. Tänään siis taas pitkästä aikaa.

Viima aloitti. Se on porukan vastahankaisin. Tulee ok rampille, mutta sitten kun pitäisi mennä uimaan, nin yök. Edelleen se pitää joka kerta avittaa altaaseen, vaikka siellä ollessaan uikin hyvin ja rauhallisesti. Edes kesän rantahittilelu ei kelvannut, vaikka järvestä sitä pystyi ongelmitta hakemaan. Anskuakaan ei voi edes katsoa, koska on niin ällöttävää. Ansku uitti Viimaa, eikä sitä edes läähätyttänyt, eli kunto on kohdillaan. On se vaan hupaisa :D.

Tuike oli alusta saakka hirmu reipas ja vaati ekalla kerralla vaan pienen avustuksen rampilta veteen menoon ja sen jälkeen meni itse. Sillä on aina hauska lähtö, kauhea kauhominen etutassuilla ennen kuin tasaantuu uimaan. Tuike sai hakea kelluvaa lelua ja se olikin siitä tosi kivaa. Tuikelle tämä on niin rankkaa, se ihan tärisee kun on niin puhki aina rampille päästessään. Tekniikka sillä on kyllä hyvä ja takapotkua löytyy.

Sitten Rieha. Edelleen uidaan samaan malliin kuin aiemmin, eli niin kauan kuin mahdollista ja niin lujaa kuin mahdollista. Ansku sai ihan tosissaan juosta että pysyi pikkukelpin perässä. Pari teki myös hienoja agilityn ohjauskuvioita altaassa, Ansku kääntyi ympäri toiseen suuntaan ja samalla Rieha toiseen suuntaan. Loppuun Rieha sai vielä vaan hakea lelua ja sehän haki, heitti vielä omaa lenksaa. Taisi käydä rampilla sen kaksi kertaa koko aikana, koko ajan olisi vaan pitänyt mennä lisää. Kyllä tuolla vauhdilla lihakset kasvaa!

Tokoiltiin myös vähän pihalla. Riehan kanssa imuteltiin eka seuruuta ja sen paikkaa, paljon palkkaa, käännöksiä ja peruutusta. Siitä parit jättävät, jotka on kivalla mallilla ja pystyy sekoittamaan niitä vuorotellen. Sitten luoksaria. Ekalla kerralla tuli kyllä niin lujaa ja tiiviisti että meinasi ihan sattua. Seuraavalla kerralla onneksi taas rajoitti ja vaikka tuli tiiviisti, niin ei tökännyt. Hyvällä mallilla tämäkin. Loppuun vielä avoimen kaukoja, palkaten istumisesta ja noutoa ketjuttaen taaksepäin. Kaukoissa vielä vähän ennakointia havaittavissa, mutta nouto alkaa olla aikasta pro.

Niin ja tehtiinhän me paikkamakuukin. Yksi nouseminen, jonkun hajun perässä. Hyvä että pääsin puuttumaan, sen jälkeen makasi oikein levollisesti.

Tuike teki kaukoja. Hirmuisen hankalaa meinasi olla alkuun, kun takana oli palkkana raaka luu. Kärsivällisesti kun otettiin niin saatiin oikein hirmuisen hienoja siirtymiä.

Vimps teki pari noutoa luupalkalla. Hyvä fiilis, eka ei kelvannut, koska tuli vajaaseen perusasentoon. Tokassa sen sijaan oli erinomainen.