On tää talvi ihanaa. Joko tulee lunta tai on kauhea pakkanen. Ei muuten lenkkeilykään aina ole ihan helppoa, kuten Tuike voi todistaa. Nuoskalumi ja pikkukoiran turkki eivät oikein sovi yhteen...
Onneksi on ihania, lämpimiä halleja, joissa treenata. Muutama vuosi sitten täällä päin ei ollut yhtään isoa lämmintä koiratreenihallia, nyt on jo pari kappaletta. Ollaankin siis ahkerasti käytetty niitä hyväksemme. Viikon sisään ollaan käyty hallitreeneissä useamman kaverin kera ja itsekseen. Torstaina oltiin Hennan kanssa aamutreeneissä, perjantaina oli kisatokovuoro isommalla porukalla, sunnuntaina treenattiin Jennyn ja Annan kanssa ja eilen käytiin mustien koirien kanssa tunnin reipas hömppäilytreeni. Kuten kuvista näkyy, niin hauskaa oli :).
En ala sen kummemmin erottelemaan tätä treenikimaraa. Riehalla on ollut oikeastaan kaikissa treeneissä aika samat isot asiat työn alla. Tunnari, seuraaminen ja luoksetulo.
Tunnarissa ollaan etsitty yhtä kapulaa ja siinä samalla muistuteltu kaunista luovutusta. Sen kanssa toimiikin aika hyvin ja yhdistettynä pitotreeniin ote alkaa olemaan taas korrekti. Pitotreenissä ollaan pariin otteeseen keskusteltu aika voimakkaasti kapulan pyörittämisestä, mutta sitten löysensin hieman pipoa ja otettiin enemmän hyvän kautta, niin asiasta vääntäminen väheni heti. Anna sanoikin hyvin, että pitotreeni on ainut treeni, missä on ikinä nähnyt Riehan ottavan vähän painetta sanomisesta. Muutenhan se ei juuri korvaansa lotkauttele. Mutta pääasia, että ote on parantunut. Ai niin ja se todettiin myös, että tunnarikapulaa ei kannata heitellä ja sitten pyytää hakemaan. Se kiihdyttää ja pureminen lisääntyy heti.
Lisäksi ollaan tehty vaikeutusta väärien kanssa. Kisatokovuorolla tehtiin treeni, jossa kaikki kapulat oli matalien kartioiden alla. Se hieman hämäsi Riehaa, mutta aika nopeasti taas paransi. Lisäksi muutamat yksittäiset koemaiset treenin on sujuneet hyvin ja oma on noussut varmasti. Eli ehkä kelpien elämän järkyttely ajoi ihan asiansa, ei pääse liian itsevarmaksi.
Seuraamisessa ollaan jatkettu muistuttelua oikean jalan mukana kulkemisesta ja hyvästä perusasennosta. Voisin jopa oikeasti sanoa, että toimii! Helpoiten Rieha menee lankaan heti lähdöissä, mutta kun sen saa siitä kiinni, niin skarppaa ja suoralla paikka alkaa olemaan aika hyvä. Tarkkuutta tämä vaatii, toivottavasti vaan jaksan pitää kriteeristä kiinni.
Luoksetulossa olen yrittänyt muistaa sen kriteerin myös. Lisäksi ajettiin kelpille sisään sitä, että merkille ei ole tarkoitus pysähtyä itsenäisesti. Miten ne oppiikin nuo asiat niin hyvin. Rieha on ihan varma, että merkin kohdalla kuuluu stopata ja alkaa sitten kyttäämään sitä. Olenkin siis tehnyt paljon suoria luoksetuloja suoraan palkkaan. Lisäksi satunnaisia stoppeja ihan missä kohden vaan, hyödyntäen myös takapalkkaa. Stopit on sinänsä olleet hyvällä mallilla, kunhan pidän kriteeristä kiinni.
Mitäs muuta. Kisatokovuorolla tehtiin ruutua käskytettynä ja se sujui hienosti. Lisäksi ollaan jumpattu kaukoja. Metallinoutoa sen verran, että päätin vaihtaa kapulaa astetta isompaan otteen parantamiseksi. Ja onhan se helpompi nähdäkin eri alustoilla. Paikallaolot treenattiin kisatokovuorolla, lisäksi paikkamakuun aloituksia jumpattiin Jennyn ja Annan kanssa. Niin ja agipuolelta tehty kontakteja, Puomilla hiipiminen on lisääntynyt kovasti ja ihan vaan sen takia, kun en luota siihen. Eli sitä ollaan tehty palkan kanssa.
Siinäpä Riehan treenin tiivistettynä. Muutamaan asiaan saa kyllä aikaa kulumaan :).
Viima on tehnyt nyt pariin otteeseen hupitokoa ja se on ollut aivan liekeissä. Miten siitä onkin tullut tuollainen villikko :D. Tosin suoritukset voi olla hyvinkin omaperäisiä, kuten todettiin. Viima etsi tunnarikapulaa piilosta, ei löytänyt ja Anna meni haukkumaan, jolloin kapulalle piti haukkua ja sen jälkeen häntä heiluen yrittää luovuttaa sitä ensin Annalle ja sitten Jennylle... Voi huoh, nämä pitäisi niin saada videolle :D. Mutta on siinä silti ollut intoa. Seuraaminenkin on maistunut ihan eri malliin kuin pitkään aikaan ja rallytokopätkääkin saatiin hyvin tehtyä. Puomit ja pujottelut menee myös kuin vettä vaan. Pääasia, että Viima on tyytyväinen.
Myös Tuike treenasi rallyjuttuja hallissa. Ilmoitin senkin nyt kisaamaan, eli pitää ihan tosissaan treenata peruutteluja ja ehkä hieman häiriötäkin. Eiköhän sekin siitä.
Tänään lenkkeiltiin umpihangessa kirpakassa pakkassäässä. Viima niin tykkää, kun saa työntää päätä hankeen ja haistella lintujen jälkiä. Ihan porokoiran keli! Tosin niin se taisi olla kelpienkin keli, semmoista kyytiä se veti koko parituntisen. Ja aina joukon ensimmäisenä, raivaten tietä umpihangessa lumen pöllytessä. On se vaan semmoinen urheilijaluonne, uskomaton tyyppi :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti