Rallyy, tokoo, viestii

Treenit on vetäneet taas tämän porukan puoleensa. Tiistaina nähtiin Annan ja Lauran kanssa hallilla, mutta koska vettä "ei juurikaan" satanut, niin loppupeleissä mentiin ulos. Se on kuitenkin tänä kesänä ihan hyvä juttu.

Tuike teki kuitenkin ensin hallissa rallyn voittajaluokan juttuja. Käytiin läpi Annan kanssa mitä sinne tulee ja testailtiin niitä. Oikealla seuraamisesta Tuikella alkaa olla joku idea, mutta siinä peruuttaminen ja kääntyminen on kyllä vielä tosi hankalaa muutenkin köpölle mummolle. Jalkojen välistä puolen vaihdot sujuu ihan ok, samoin kaikki liikkeestä jäävät. Takaa puolen vaihtoa pitää vielä treenata, mutta yhteiset käännökset samaan ja eri suuntiin sujuu. Kaukot sivulla onnistuu myös. Paljon se siis osaa, mutta paljon pitää vielä treenata. Päätin kuitenkin, että jos se vaan on kunnossa, niin japsien rotumestaruuksiin tähdätään voittajaluokkaan.

Koska se vaan on pieni ja pätevä. Kuva Henna Kyllönen

Riehalle tehtiin liikkuroitua zetaa, jossa olii hyvin kuulolla. Maahanmeno oli hinan hidas, mutta voimakkaammalla käskyllä tokeni sekin. Tunnarissa puhuttiin Riehan alun kuuntelemattomuudesta, eli ehtii siinä kyllä katsella ihan muualle kuin liikkuriin. Se kuitenkin skarppaa hienosti itse hakuun ja oma nousee varmasti, niin päätin, etten nyt ala sen ihmeemmin kikkailemaan sen kanssa. Korkeintaan kehun, kun katsoo liikkuriin. Tunnarin aloitusta voisi kyllä treenata paremmaksi ja vihjesana tarkottaisi jo skarpimpaa asentoa.

Seuraamisessa keskityin juoksun liikkeellelähtöihin, koska niissä Rieha ryntäilee herkästi, jolloin paikka huononee. Siinä täytyy vaan itse olla tarkkana ja tehdä lähtö enemmänkin ylös- kuin eteenpäin. Siinä ihan hyvää treeniä meille kummallekin.

Ohjatun palautuksen suoruustreeni vaihtui kapulan pidoksi, koska Rieha oli ihan possu ja puri kapulaa ihan törkynä. Tosin en saanut sitten kriteeriä pidettyä, eikä Rieha enää oikein tiennyt tuliko huomautus eteentulosta vai kapulan pidosta. Ei ehkä paras treeni ja jos treenaa näitä, niin ne on tehtävä erikseen, koska kummastakin ei voi huomauttaa järkevästi. Loppuun se sai vielä juosta ruutuun, mikä ehkä korvasi edellisen treenin tylsyyden.

Kuva Toko SM:stä

Keskiviikkona päästiinkin sitten toukokuun treenaamaan viestiä. Saatiin oikein kimppatreeni aikaiseksi kolmella koiralla ja koemaisella matkalla. Raisa oli Riehan apuohjaaja jääden A-pisteelle. Viime kerrasta taisikin olla jo vuosia aikaa, mutta Rieha onneksi juoksee melkein kenelle vaan ja varmasti Raisalle, joka on yksi lempi-ihmisistä.

Treeni todella tulee tarpeeseen. Rieha oli niin innoissaan, ettei meinannut malttaa millään. Eka koira haukahti vähän, toka huusi puolet ja Rieha kruunasi potin. Kaksi ekaa matkaa se huusi nimittäin ihan huolella, ei vaan pystynyt, kun oli niin siistii, niin siistii. Ei auttanut kovistelut tai tottistemppujen teettämiset ennen lähetystä.

Kolmannelle lähetykselle C:ltä A:lle otin sitten eri lähestymistavan. En vääntänyt, enkä kovistellut kuin kerran sanomalla hiljaa. Lisäksi jätettiin tuomari pois. Seuruutin sitä hetken ja lähetin sen siitä ihan huomaamatta. Ja Rieha meni ihan hipihiljaa, koko matkan! Lopetettiin treeni siihen ja Raisa palkkasi Riehan ruhtinaallisesti.

Puhuttiin kokeneempien kanssa, että SM:ssä on niin tylsää ottaa vähennyksiä haukusta, vaikka se hiljeneekin lopuille matkoille. Eli nyt treenataan vain lähetyksiä ja hiljaisuutta lyhyellä matkalla. Lyhyellä matkalla haukkuun pystyy paremmin puuttumaan ja voidaan opettaa hiljaisuus taas alusta saakka. Rieha on kuitenkin niin varma juoksija, että matkalla ei ole mitään merkitystä, eikä oikeastaan muullakaan mitä siellä sattuu. Puhuttiin myös yllätyksellisyydestä treeneissä, pitää ehkä vähän kikkailla, jolloin Riehakin joutuu vähän keskittymään.

Ai että, miten hieno vino ote. Tuon kun saisi aina!

Eilen nähtiin Satun ja Lauran kanssa Killerillä. Nyt oli helle, suorastaan painostava ilma. Tuike aloitti taas rallyjuttujen treenauksella. Saatiin takaa puolen vaihtoa edistymään jo ihan kivasti ja oikealla puolella seuraamista samoin. Kyllä siitä vielä pätevä tulee!

Riehan kanssa tehtiin ensin zetaa häiriköitynä. Ei mennyt lankaan vääriin käskyihin, vaikka keskittymään joutuikin. Häiriköinti lisää sen seuraamisen keulimista, joten se ei ollut siisteinä mahdollista. Jäävät onnistui muuten, paitsi yhden istumisen mokasi.

Tunnaria tehtiin ensin yksin koemainen, jossa ei ongelmia. Sitten päätin tehdä eläinkokeen. Olin nähnyt jonkun bortsun videon, missä yhdistetään ohjattu ja tunnari. Eli aloitus kuten ohjatussa, mutta kapulat tunnarikapuloita. Haettiin vasen, jolloin oikealle ja keskelle tuli yksi tunnarikapula, mutta vasemmalle sitten kuusi ympyrään ja niistä piti sitten malttaa nuuskia oma. Sitten vaan testaamaan. Ja Rieha oli todella hyvä! Hieno merkki, hieno vasemmalle kaarratus, rauhallinen nuuskiminen ja oma palautui täysiä. Ihan pro-Rieha, ei sitä niin vaan hämätä :).

Luoksetulossa muistuttelin vaan kumpaakin stoppia ja sivulle tuloa. Ei tarvinnut hinkata, koska ne oli onnistui hyvin.

Loppuun hinkattiin vielä sitä juoksuun lähtöä seuraamisessa. Rieha on kyllä niin kertakaikkisen ihana tuossa seuraamisessa, kun se vaan on niin innoissaan. Kaverit nauroikin, että se osaa jo melkein juosta paikallaan, kouluhevostyyliin ja sitten kun lähteen liikkeelle, niin ne jalat lentää edelleen. No, on se hyvä juttu, että yhdelle koiralle olen saanut opetettua että seuraaminen on maailman siisteintä :D.