Kokeen jälkeen käytiin heti seuraavana päivänä tekemässä palauttava treeni hallilla. Yritin mahduttaa treenisuunnitelmaan kaikki kokeen ongelmat.
Kiertohässäkkää ennen tehtiin ohjattu, koska se hämäsi Riehaa kokeessa, mutta treenissä ei sekoittanut näitä kahta enää. Lisäksi vahvisteltiin vinoja kapulan nostoja, eikä Rieha mennyt lankaan niissäkään. Hyppy onnistui, vaikka joutuikin tulemaan noutoon vaikeista kulmista. Muutenkin kierrot sujui hienosti.
Ruudussa tehtiin koemainen ja yritettiin saada Rieha reagoimaan liikkurin käskyihin. Ja menihän se lankaan eli pääsin palauttamaan. Sen jälkeen kesti houkuttelut hyvin. Lisäksi pääsin sanomaan sille nuuskimisesta ja ilme muuttui ihan erilaiseksi, kun oikeasti joutui sekä keskittymään että kuuntelemaan.
Muitakin pikkujuttuja vahvisteltiin, erityishuomio tuossa nuuskimattomuudessa. Rieha teki viime kokeessa hyvin, mutta oli vähän takki auki, mikä tarkoittaa että treenissä pitää antaa taas enemmän haastetta.
Lauantaina saatiin haastetta oikein kunnolla, kun ajeltiin Kana-Areenalle Outi Hermiön tottisoppiin. Olin kuullut Outista hyvää kouluttajana ja saatiin kyllä erittäin hyvää ohjausta. Loppupeleissä ohjaajassa taisi olla vaan enemmän koulittavaa. Rieha sai vaan kovasti kehuja, ihan ansaitusti.
Teemana meillä oli seuruu, edistämisongelma ja pk-tottiksen vire. Heti alkuun Outi sanoi, että jos haluan kaiken edistämisen seuraamisesta pois, on oltava todella mustavalkoinen, eikä sallia muuta. Myönnän, etten ehkä siihen pysty ja kokeneella koiralla se ottaisi todellakin aikaa, eikä kisaamista voisi ajatella. Mietittiin sitten muita vaihtoehtoja ja Outi sanoi, että Riehaa voisi herättää joissain kohti paikan pitämisestä. Kaikki edistäminen ei sillä välttämättä katoa, mutta yleisilme paranee kuitenkin. Samalla kun opin hallitsemaan virettä, niin paikka pysyy todennäköisesti ihan hyvin kuosiossa.
Ensin opeteltiin sitä, miten otan koiran tekemään ja millä asenteella. Eli lähdettiin tosiaa ihan perusasioista. Outi havainnollisti kuinka itse turhaan nostan Riehan virettä korkeaksi hätäilemällä ja samalla en edes anna sille mahdollisuuksia suorittaa itse. Eli treenasimme sitä, miten rauhoitan lähtötilanteita ja annan Riehalle enemmän vastuuta tekemisestä. Oli mukava huomata taas miten oma rauhallinen tekeminen sai Riehankin skarppaamaan eri lailla.
Sitten siirryttiin opettelemaan kävelyä ja sain kyllä paljon neuvoja siihen. Treenattiin lähinnä siis käännöksiä ja sitä, miten tekisin ne niin, että Rieha joutuu käyttämään takapäätään ja samalla korjaamaan myös paikkaa. Teen siis itse käännökset herkästi tosi jyrkästi sekä äkkinäisesti ja ikään kuin autan koiraa, kun ihanne pk-puolella olisi kuitenkin se, että koira tekee itse ne sähäkät käännökset. Kävelyn opetteleminen oli taas hyvinkin hankalaa, mutta Rieha vastasi siihen kyllä hyvin.
Vireen puolesta oli puhetta tuon oman rauhoittumisen lisäksi myös siitä, miten kiihdyttäviin rutiineihin kannattaa totuttaa koiraa. Riehallehan esim. ketjupanta, ampuminen ja vaikka ihmisten taputukset ovat kaikki merkki siitä, että nyt ollaan hauskan ytimessä. Eli enemmän siedätystreeniä niihin. Samoin puhuttiin siitä, että ei pidä pelätä vireen laskua, sitä kun ei todennäköisesti tämän tyyppisen koiran kanssa tapahdu. Koiran voi kuitenkin viedä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle, eikä esim. palkata sitä siitä, mistä se palkkaa odottaa saavansa. Itsevarman ja osaavan koiran kanssa tämä on erityisen tärkeää.
Rankan kävelytreenin lisäksi saatiin ottaa alkuun ja loppuun vähän tokoa. Tokihan vieras halli oli hyödynnettävä ja testattiin heti hässäkkää. Hyvinhän se pelasi. Toisessa setissä tehtiin alle ohjattu ja sitten hässäkkä toiseen suuntaan, eikä tämäkään hämännyt. Pientä korjailtavaa siellä oli, mutta pääasiassa Rieha suoriutui tosi hyvin. Myös eteenlähetyksiä vahvistelin ja saatiin vielä tehtyä evl:n paikallaolo porukalla. Antoisat treenit, kaikin puolin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti