Niin monta pientä asiaa

Eilen oli Riehan agitreenien vuoro. Lämpättiin pihalla ensin tokoa. Liukasta oli, joten tehtiin aika minimuotoisena. Toisaalta on välillä ihan hyvä treenata vähän liukkaammalla, että R oppii paremmin hallitsemaan kroppaansa myös sellaisella alustalla.

Seuraamisessa askelsiirtymiä. Keskittyminen hienoa, kontakti ei tipu. Ei myöskään roikkunut jalassa ja paikka säilyi. Nyt vaan taas huomaa, että olen vahvistellut sille paljon lähtöjä ja niissä se meinaa ennakoida. Eli heti kun kuulee käskyn, niin vähintään pään täytyy nytkähtää, vaikka itse en liikkuisi mihinkään. Ei paha virhe, mutta tätä voisi hioa. Lisäksi tehtiin jännite-sivulletulotreeniä, eli tein kaikkea tosi outoa ja Riehan piti osalta tulla sivulle eri kulmista ja vaikka kyyristelin ym. Tämä oli hirveän hauskaa ja toimi hienosti :D.

Ohjattua tehtiin minimatkalla ja vain oikeaa. Siinä halusin vahvistaa sekä kunnon kääntymistä (kapula samassa tasossa) ja oikean luovutusta, jossa ohjaamassa oli merkki. Kääntymiset sujui hienosti. Merkin kiertäminen oli Riehalla alkuun vaikeaa, halusi ihan välttämättä tulla merkin oikealta puolelta, jolloin luovutusasento oli sellainen poikittainen. Näin hyvin se on sillä siis hallussa oikealta tullessa... Opastin sitä kiertämään merkkiä ja alkoihan se suora luovutus löytyä. En vaan ole ihan varma, että siirtyykö tämä tositilanteeseen, jos merkki ei ole auttamassa... Mutta ensin tätä pitäisi tehdä sen sata kertaa ainakin.

Luoksetulossa treenattiin eteentuloja ja sivulle menoja. Niissä hyvä meno.

Sitten päästiin aksaamaan, rata oli tämmöinen, ilmeisesti joku 1-luokan kisarata:

Tässä oli jo tutustuessa tosi monta ansapaikkaa Riehan tyyppiselle koiralle, koska ansaesteitä oli joka paikassa. Riesku päättikin ottaa ekan irtoamissuoran heti alkuun, eli veti renkaan jälkeen myös pituuden. No, siinä oli itsellä huono linja, sitten kun menin oikeasti ottamaan sen nenästä renkaalta, niin lähti kääntymään. 4- putkeen meno oli myös haastava, R luki tosi herkästi 5-hypyn. Tässä tein taas perisyntiäni, eli jäin seisomaan ja yritin saada irtoavaa koiraa kauko-ohjattua putkeen, kun olisi oikeasti pitänyt vaan ohjata se sinne putkeen.

Pujotteluun laitettiin ohjurit, koska vasemmalta ohjaus aiheutti taas lopussa ulostulon. Ohjurien kanssa hyvä meno, sain etumatkaa ja putkeenhan R irtoaa. 8-hypylle tuli hurjia kaarroksia, vaikka kokeiltiin persjättöä, valssia ja koiran vastaanottamista hypyn takaa. Viimeisin toimi ehkä parhaiten. 9-14 toimi ihan ok, kun olin vaan rohkea pituuden jälkeen ja lähdin tekemään persjättöä heti. Silloin se ei ehtinyt lukemaan mitään muuta.

Lopussa menin ottamaan koiraa vastaan 16-hypyn taakse, koska putkeen R irtoaa ja ehdin hyvin. Ja jollain piti blokata hypyn jälkein ansaputki. Tämä tuntui toimivan, kunhan vaan annoin koiralle tilaa hypätä, jäin taas herkästi seisomaan sen tielle.

Riehalla oli aika hurja menofiilis päällä ja hiki tuli sekä mulle, että sille. Ihan hauskaa kuitenkin oli, vaikka taas näki, että ei me taidettaisi kisoissa kovin pitkälle päästä...

Viima lähti eilen jo pääsiäisen viettoon mökille äidin ja siskon kanssa. Muut mennään  huomenna perässä. Eli pääsiäinen menee maalla mökkeillessä, ihanaa!

Pesin Tuiken eilen, nyt vaan odotellaan, milloin sen voisi taas ajaa kesälookkiin alias valepentulookkiin. Vielä pitää ehkä hetki odotella lumien sulamista. En uskalla riskeerata selän paleltumista.

Riehan kanssa tehtiin tänään lenkin jälkeen kotipihassa pari juttua. Aloiteltiin tunnarilla, teemana taas kaikki vaikea. Ensin pitkä rivi, ihan kiinni autotallin seinässä. Aloitti nuuskinnan keskeltä, mutta nosti oman heti siihen osuessaan. Rivissä olisi varmempaa, jos aloittaisi nuuskinnan reunasta, mutta kai se näinkin toimii. Seuraavaksi iso ympyrä, edelleen varma oman nosto. Sitten tooosi pieni ympyrä, eli kapulat oli parin sentin päässä toisistaan. Tämä jännäsi eniten, koska pelkäsin, että alkaa lääppimään tassuillaan. Mitä vielä, hienosti nousi oma. Tästä rohkaistuneena vielä rivi pienillä väleillä ja taaskaan ei ongelmaa. Eli neljä vaikeutettua tunnaria ja täydelliset oman nostot!

Sitten seuraamistreeniä, paikan muistuttelua. Aika kiva meno, on alkanut enemmän ajattelemaan pään paikkaa. Tein sille hämyjä, eli äkkipysähdyksiä kumpikin jalka vuorottelen edessä ja silti piti malttaa pysyä kiinni vasemmassa. Muutaman kerran meni lankaan, mutta paransi koko ajan.

Loppuun tehtiin vielä eteenmenoa, koska älysin, että pitäähän meidän alkaa treenaamaan pk-tottistakin pikkuhiljaa jos meinataan kesäkuussa kokeeseen. Käytiin viemässä palkka yhdessä ja sitten valmistelevaa seuruuta. Ja heti meinasi unohtua se pää, mitä juuri treenattiin, eli keuli. Kun siis tiedättekö, kun siellä edessä on se palkka ja se on niin siistiä?!? Paransi kyllä kun huomautin, mutta ei ollut helppoa. Itse eteenmeno oli hyvä, pitää sitä vaan nyt oikeasti treenata. Mehän ei käytännössä sitä osattu ekassa kokeessamme, joten päätin, että seuraavaan se osataan, eikä anneta tottiksessa pistevähennyksiä sen takia... Katsotaan ;).