Tuhannen kilometrin riiuureissu

Torstai-iltana startattiin Veskun kanssa auto kohti Turkua. Tuike ja Viima jäivät reissun ajaksi porukoilleni hoitoon. Tuike on muuten ehkä maailman suloisin, kun se tajuaa, että ollaan lähdössä jonnekin. Nytkin se karkasi ovesta ja juoksi auton ympäri monta kertaa koittaen etsiä koloa, josta pääsisi kyytiin. Päälle kauhea hännänheilutus ja nappisilmien vetoava katse. Hieman säälitti toista jättää, mutta onneksi se jäi hyvään hoitoon.

Yö vietettiin Mäntysaloilla ja Rieha oli onnesta soikeana nähdessään kasvattajiaan. Siitä tulee sellainen hysteerinen pikkupentu, joka koittaa kaikin keinoin mielistellä itsensä suosioon :D. Myös äippäkoira Lahja aiheuttaa Riehassa samanlaista hysteriaa, mielistelyä ja suupielten lipomista. Nalli-kelpietä piti myös väistellä suosiolla, mutta Nakke-kooikkeri sai jo vähän murinoita osakseen, jos pappa koitti tehdä liiaksi tuttavuutta. Kai se on sitä sosiaalista järkevyyttä, että nimenomaan vanhempia rouvia kannattaa kunnioittaa.

Perjantaina ajeltiin Turkuun ja laivamatka Ahvenanmaalle alkoi. Rieha jäi siksi aikaa Mäntysaloille. Nukuttiin yksi yö Maarianhaminassa ja lauantaina treffattiin Angelica ja Tim Maarianhaminan satamassa. Tim teki heti positiivisen vaikutuksen ulkomuodollaan, se oli iso ja korkearaajainen kaveri. Sillä oli riittävä luusto, mutta se ei missään nimessä ollut yhtään muhku, vaan todellakin hyvin sporttisen näköinen. Sillä oli myös todella paksu turkki, vaikka ilmeisesti hieman karvanlähtöä olikin takana. Tämä tosi kiva juttu, Rieha kun ei kaikista vahvaturkkisin eliö ole. Ulkona Tim liikkui rennosti ravilla, eli liikekin oli oikein kivan näköistä.

Sitten siihen tärkeimpään, eli luonnepuoleen. Tim oli Angelicalla irti lähes koko ajan ja se oli hyvin kuuliainen kaveri, joka ei hönkyillyt turhia, vaikka oltiin satamarakennuksessa sisällä. Kun jäätiin puhumaan, niin se parkkeerasi jonkun luokse rapsuteltavaksi ja osasi olla aikamoinen sylikoira. Kaikkiin ihmisiin se suhtautui samanlaisella innolla ja tosiaan oli kirjaimellisesti valmis kiipeämään jokaisen syliin. Oli hauska näky, kun "pieni" ruskea kelpie kiipesi syliin istumaan. Se aiheuttikin kovasti huvitusta kanssaihmisissä :). Hyvin sosiaalinen kaveri siis.

Angelica teki sisällä myös hieman tottista ja temppuja. Tim oli heti valmis hommiin ja teki temppuja innoissaan ja nopeasti. Eli vaikka se muuten olikin aika lunki mies, niin hommia tehdessään siitä kuoriutui sähäkkä kaveri. Oli kiva nähdä, että sosiaalinen palkka oli sille todella iso asia, se oli aivan onnesta soikeana, kun sai kehuja ja sai hypätä Angelican kainaloon. Angelica sanoikin, että sitä on todella helppo palkata kokeissa, kun se ei tarvitse kuin ohjaajan kehut. Tähän tietysti pitäisi pyrkiä jokaisen koiran kanssa. Oli mukava muutenkin jutella Timistä ja Angelica vahvisti monia ajatuksia siitä, millainen se on. Angelica kehui Timiä kovasti, ainoa miinus sen kanssa on suhtautuminen toisiin uroksiin, joita se ei automaattisesti siedä. Mutta senkin asian kanssa tulee toimeen ja Tim elää omassa laumassakin uorsten kanssa.

Laivamatkalle lähdettin sitten kolmestaan ja tämä oli tosi kiva tilaisuus nähdä, miten Tim käyttäytyi ilman ohjaajaansa. Ja edelleen, se oli todella mahtava tapaus. Matka taittui uudella Viking Grace-laivalla ja voitte kuvitella millainen meno siellä oli lauantaina ja hiihtolomaviikon päätteeksi... Känniläisiä ja kirkuvia ja juoksevia lapsia riitti. Tim oli niin hienosti, se ei välittänyt mistään, mutta heti jos joku halusi moikata, niin se oli heti valmis. Suurin osa matkasta vietettiin ravintolakerroksessa käytävän varrella istuen. Siitä kulki ihmisiä ihan jatkuvalla syötöllä ja vieressä oli pelihalli, jonka melu oli välillä aika infernaalinen. Tim vaan nukkui pöydän alla ja suurin osa ohikulkijoista ei sitä edes huomannut. Ihan uskomattoman helppo matkustuskaveri, jota ei todellakaan tarvinnut komentaa tai vahtia millään lailla.

Välillä käytiin kävelemässä ja pyörähdettiin kannellakin, vaikka siellä oli aikamoinen myrsky. Samanlaisella reippaalla menolla Tim meni sielläkin, vaikka kansi oli todella liukas ja tuntui, että tuuli meinasi viedä mennessään. Laivasta poislähtiessä jouduttiin tietysti uskomattomaan ruuhkaan, sielläkin Tim meni todella hienosti. Itseä jännitti enemmän, että joku känniääliö ajaa sen päälle kaljakärryillään, mutta onneksi ihmiset koiraa väistivät todella kivasti. Ramppeja, portaita tai muita erikoisia alustoita se ei huomannut ollenkaan. Liukuportaat se matkusti tyytyväisenä Veskun sylissä :D.

Turussa vaihdettiin koiria, eli Erja otti Timin ja me otettiin vaihdossa Mäntysalojen Pinko ja Nakke. Tim oli vissiin laivareissulla kerännyt energiaa ja se koitti ihan onnessaan metsästää lumihiutaleita :D, eli sellainenkin hassuttelupuoli siitä löytyi. Tim taisi hurmata sekä minut, että Veskun. Edelleen uskon, että se on oikein mukava pari Riehalle ja sen pystyi hyvillä mielin lähettää morsmaikkua tapaamaan. Pari jäi nyt siis Mäntysaloille rauhassa tutustumaan toisiinsa. Erja laittoikin jo viestiä, että selkeää ihastumista oli heti ilmassa ja piharallia oli vedetty. Ihanaa!

Tim laivassa, mielessä siintää jo kenties tyttöystävän tapaaminen?