Vietettiin su-ti mökillä ja olipa ihanaa! Rieha riehui niin uskomattoman paljon että oikeasti ihmettelen miten se jaksaa. Plus että sillä on joku ihme itsepäisyys-tuhoamis-vimma, koska se haki koko ajan jotain tuhottavaa jostain. Onneksi se on niin hyvin ehdollistettu tuomaan kaikki esineet, että se tulee aina esittelemään niitä, joten ehdittiin suurin osa pelastaa. Oiskohan tää nyt jotain murkkuikää sitten.
Murkkuiästä voisi antaa viitteitä myös se, että Rieha oikeasti sai ekaa kertaa elämässään kunnon mörön viikonloppuna. Sen aiheutti kumollaan ollut mehukattila, josta tuli sellainen letku ulos. Ja voi herran jestas se oli kamala. Mulla oli niin hauskaa, Rieha kun ei koskaan pelkää mitään ja nyt se oli aivan sydänjuuriaan myöten järkyttynyt. No, otettiin lelu peliin ja kohta se jo heitteli kattilaa ja kaivoi lelua sen alta. Hauska eliö.
Mökillä myös vähän treenattiin. Väsäsin itse meille nyt tunnarilaudan ja Rieha pääsi sitä testaamaan. Laudan kanssa se malttaa hyvin ja nuuskii. Kokeiltiin kerran laittaa kaikki irtonaisiksi ja silloinkin nuuski, mutta oli ihan pakko maistella matkalla kaikkia muitakin kapuloita. Eli mennään edelleen laudalla. Tässä pieni video noista:
Lisäksi Riepotin on treenaillut sivulle tulon tarjoamista, paikkamakuuta ruuan kanssa ja lisäksi vähän kapulan pitoa. Semmoista pientä kivaa siis...
Viima sai tehdä tunnaria laudan kanssa ja se oli tosi pätevänä. Kauha tohotus ja into ja oma nousi varmasti! Se on taas niin intopiukkana tokoilusta että kai sen kanssa täytyisi välillä tehdäkin jotain.
Tuike teki myös tunnaria, usealla väärällä. Jostain syystä se nosti ekalla väärän, luultavasti vire oli hieman pielessä. Menin itse lähemmäs kapuloita ja johan alkoi oma nousta kun ehti miettimäänkin. Tuikelle kävi vähän tylsä homma ja se satutti tassuaan jossain. Nyt se on linkuttanut tämänkin päivän. Pitää seurailla sitä ja viedä lääkäriin jos ei mene ohi.
Ai joo, tein Riehalle yhden peltojäljenkin. Pituutta ehkä 20m ja joka askelella namia ja lopussa keppi. Täytyy todeta, että Rieha on yleensä ihan luonnonlahjakkuus kaikessa, mutta jälki ei kyllä ole sen juttu. Tai se kyllä selkeästi jäljestää, nytkin oli jo menossa itse jäljelle minun jälkiäni pitkin, mutta vauhti olisi sen mielestä sellainen kaahotetaan täysiä tuonne ja nameja ei kyllä ehdi syömään kuin sieltä täältä. Eli ei ehkä ihan peltojäljen ihannesuoritus... Keppi sen sijaa oli siisteintä ever... Mentiin sitten silleen että minä roikuin ihan kiinni valjaissa ja koitin olla kaatumatta nenälleni, kun kelpie koittaa mennä nelivetoa... Ehkä jätetään tämä hautumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti