Kyllä, Rieha on nyt niin erikoisella päällä ettei muuta selitystä löydy. Sillä on hirveä vimma touhuta jotain ja se ihan selkeästi uhmailee. Iltaisin se saattaa maata jossain, yhtäkkiä se haukahtaa ja oikein katsoo minkä reaktion saa aikaiseksi. Kiellosta on vähän aikaa hiljaa, mutta kohta haukahtaa taas uudelleen ja jää taas tuijottamaan että mikä on reaktio. Lisäksi se on nyt alkanut rähisemään sekä Tuikelle että Viimalle tietyissä tilanteissa. Lähinnä siis silloin kun Rieha on rapsuteltavana, eli omasta mielestään "ylempänä". Silloin alkaa huuli nousemaan ja jos ei ehdi reagoimaan niin rähinä on päällä. Viimahan vastaa saman tien takaisin, Tuike taas näyttää sydänjuuriaan myöden järkyttyneeltä. Eli nyt on aika niukassa pienen kelpien hellittelyhetket, jos ei käytös muutu parempaan...
Mitäs vielä. Autosta ulostulokäytös on muuttunut sekin ihan järkyksi ja vaikka sille sanoo ihan oikeasti aika kovasti siitä että kontista ei rynnitä, pienen hetken se on kuin herran enkeli, mutta kohta se koittaa samaa uudelleen... Kunnon pieni paksukallo.
Ja sitten ne treenit. Käytiin illalla Viihdekeskuksella parin kaverin kanssa ja Rieha ei ole kyllä koskaan ollut noin innoton treeneissä. Siis kyllähän se teki ihan hyvin, mutta pää pyöri ja kaikki kiinnosti heti jos jotain ei tapahtunut.
Tehtiin seuraamista, josta naksuteltiin takapuolen oikeasta paikasta. Ihan kivasti sujui tämä. Luoksetulo oli ihan kymppi kun tehtiin pari kertaa, eteentulosta on tullut tosi hyvä! Liikkeestä maahanmeno luonnistui liikkeenä ok, mutta seuraamisen painaminen meinasi välillä haitata sitä. Loppuun tehtiin paikkamakuu vieraan koiran kanssa ja se meni tosi kivasti.
Eli olihan treeneissä paljon hyvääkin, jotenkin vaan Riehan kanssa olen tottunut sellaisen extrasuperhyvään tekemiseen ja heti jos se muuttuu, niin tuntuu vähän laimealta. Liian hyvälle se minut on jo opettanut.
Ja jottei elämä olisi liian helppoa, niin Tuike ontuu edelleen ja Viima odottaa juoksuisena unelmiensa prinssiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti