Rieha pääsi turisteloimaan JATin agikisoihin, jossa järkättiin samalla japsien agimestaruus. Täytyy taas vaan kehua pentua, niin reippaasti se veteli menemään hälinässä. Ihmiset käytiin moikkailemassa surutta, erityisesti lapset sai hurjat naamanpesut osakseen. Muutaman kiltin aikuisen koirankin kanssa se sai värkätä ja kivasti meni. Alkuun se saattaa olla vähän naps, naps-meiningillä, mutta ei sitä kyllä suuremmin pelota ja vaikka vähän jänskättääkin niin heti on menossa häntä pystyssä perään kun kaveri lähtee. Japaninpystykorva Paisti oli Riehasta ihan ykkönen ja penne riehui menemään, napsien naskaleillaan Paistista valkoisia karvatuppoja...
Haukkuvat koirat on siitä välillä jänniä, mutta tuolla ei ollut juuri moksiskaan, eikä muutkaan äänet keinun kolahduksista kuulutuksiin haitanneet. Ostin sille Hurtan kojusta uuden lelun, jolla leikki heti hurjana. Samoin alkoi leikkimään innoissaan ihan vieraan ihmisen kanssa tyhjällä kahvimukilla (josta oli ensin kaatanut kahvit varautumattoman silittelijän hihalle kun teki pusuloikkiaan), hirmuinen ärräys ja häntä pystyssä tarjosi kuppia uudelleen ja uudelleen revittäväksi. Hyviä leikkikaluja bongasi muitakin: avainnippu, kaulassa roikkuvat silmälasit ja tietysti kaikki kaulahuivit. Kontaktin otto ja imuttelu sujui myös ihan täysin ongelmitta keskellä katsomoa. Eli reipas pieni! Välillä vein sen nukkumaan autoon, jossa veteli ihan täysiä hirsiä, vaikka esim. viereisessä autossa oli koko ajan kiljuva koira.
Hirmuseisti se sai kehuja reippaudestaan, isoista korvistaan ja hurjasta menostaan. Useampi ihminen sanoi, että se on kuin aikuinen koira minikoossa, niin hyvin se hallitsee itsensä ja pistää menemään. Rotuveikkauksia tuli taas kaikenmoisia porokoirasta manchesterinterrierieriin. Osuipa siellä pari ihan kohdilleenkin, vaikka väri sai silti ihmettelyä (ja kovasti kehuja). Eli Rieha vei kyllä pisteet kotiin 
.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti