Parhaat lahjat on parhaita ystäviä

Viikonloppu sujahti allekirjoittaneen pyöreitä vuosia juhliessa, niitä valmistellessa ja niistä toipuessa. Koirat hengaili juhlissa mukana, jokainen omaan tyyliinsä. Viima kerjäsi ruokaa ja makasi aina jossain keskellä kulkuväylää. Rieha etsi leluja ja keppejä, joista ensimmäisiä vieraat ansiokkaasti heittivät ja kelpien naama loisti. Se esitteli myös pujottelutaitojaan, tosin se oli kuulemma liian nopea seurattavaksi ja Viiman hitaampi esitys sen takia parempi. Näin ne ei-koiraihmisten ajatukset on hieman erilaisia :D. Tuike kerjäsi ruokaa ja muisti aina välillä haukkua epäilyttäville tyyppeille, kunnes sai taas ruokaa. Kaikki meni hyvin ja oli ihanaa saada niin iso joukko ystäviä saman katon alle. Kiitos kaikille!

Ja tosiaan, lahjoilla ei olisi niin ollut väliä, mutta niitäkin sateli. Erityisen jännittävä oli tämä jättiläispaketti:

Onko se jättiläissuklaalevy? Tai jättiläistabletti?

Riehan kanssa purettiin paketti tänään ja sieltä paljastui lahja kelpien makuun:

Eli meillä on nyt oma metrinen pk-este. Mallina vielä tuo kätevä, kevyt pressu, jota on helppo kuljettaa mukana. Hyppytreenit siis kuuluvat jatkossa ahkerasti ohjelmaan! Kuten kuvasta näkyy, niin tänään treenattiin jo pikkaisen. Ihan en laittanut täyteen korkeuteen, oisikohan jossain 80 sentissä. Aikamoinen ilmavara tuossa hypyssä on, eli ei metrinen ole todellakaan ongelma.

Tämän päivän ohjelmaan kuului myös pitkä lenkki umpimetsässä ja uintia. Lisäksi tein mustille jäljet. Riehan jälki oli n. 200m, sisältäen 20m pitkän janan, yhden kulman, välissä muutaman nappulan, kolme namikippoa ja yhden kepin. Sen vanheni n. 45min.

Jana meni suorastaan upeasti. Älyttömän nopeasti se on hiffannut suoraan etenemisen ja nosti taas jäljen täysin ongelmitta oikeaan suuntaan. Vähän matkan päässä janasta oli ekat namit ja ne laskivat nenän mukavasti alas. Oikeastaan koko jäljen Rieha työsti nenä matalalla ja pysyi hienosti jäljen päällä.

Kulma oli todella hieno, sielläkin muutama apunami. Kulman jälkeen tuli pieni tenkkapoo, kun en ollut jälkeä tehdessä tajunnut, että kävelin melkein yhden muurahaispesän päältä. Ja vaikka nameina oli tavallista nappulaa, niin ne olivat ihan täynnä kusiaisia. Riehaa tämä ällötti kovasti ja sen täytyi keskeyttää jäljestys kieriäkseen oikein antaumuksella. Samaan kohtaa se ei enää halunnut palata, mutta otti hajun pesän takaa ja jatkoi taas upeaa jäljestystä. Näin ne vaikeat kohdat ratkaistaan, hyvä Rieha! Loppuun asti mentiin hienosti nenä maassa ja lopun keppi ilmaistiin hyvin.

Tosi hieno jälki, nyt ei ollut puhettakaan nenä ilmassa esineiden etsinnästä! Jälkitilasto:

Matka 1900m
Kepit 30/33

Viima ajoi Veskun tekemän verijäljen, joka vanheni reilun tunnin ja tehtiin laimennetulla verellä. Kaksi kulmaa, niissä namipurkit. Pituutta reilu 500m.

Lähtö jäljelle oli aivan super ja Viima eteni kuin juna. Vauhti oli MEJÄän erinomainen. Ekalle makuulle ja palkalle tultiin hienosti. Jäljentekijä ei tosin ollut tajunnut jättää kansia purkkeihin paikoilleen ja koko purkki olikin ihan täynnä kusiaisia... Onneksi Viima ei tästä lannistunut, poistettiin kiukkuiset kusiaiset makkarasta ja se söi ne hyvällä ruokahalulla. Toiselle suoralle lähti hieman kierrättäen, mutta siten eteni taas kuin juna toiselle makuulle. Tästä lähtö oli erinomainen ja lopun kaadolle tultiin varmasti ja suoraan.

Viimalta aivan kertakaikkisen upea suoritus! Tuolla jäljestyksellä olisi ollut ihan reilu ykkönen. Kaikista hienointa oli sen varma ja sopivan rauhallinen eteneminen. Kyllä oli porokoira nakkinsa ansainnut ja kokeeseen meno tuntuu taas järkevältä, vaikka siihen taas yksi vähistä vapaista viikonlopuista meneekin.

Vähän treeniä ja turkkijuttuja

Torstaina käytiin Riehan kanssa hyppytreeneissä. Tehtiin perussarjaa, set pointtia ja korkeuden arviointia. Ekalla kerralla perussarjassa Riesku leiskautti oikein komeasti viimeisen riman päälle, hyvin näki, kuinka ei yhtään ajatellut, painoi vaan menemään. Sen jälkeen tuli aivotkin peliin. Lähdöissä pitäisi olla tarkkana, herkästi jättää toisen tassun taaemmas ja silloin ekan hypyn ylitys on huonompi. Samoin lähdön paimenkyyristelyyn pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Hyvin se siitäkin huolimatta hyppää, mutta hyppäisikö paremmin, jos olisi ryhdikkäämmin.

Korkeuden arvioinnissa mentiin aina 65 senttiin saakka, ei tuottanut ongelmaa. Tosin, kun alettiin laskemaan, niin leiskautti edelleen yli, niin kuin olisi korkeampi hyppy. Aina ei vaan ehdi ajatella. Hyvä treeni ja pitäisi enemmän tehdä, varsinkin pk-hyppyä ajatellen.

Hyppytreenin jälkeen tokoiltiin vielä Annan kanssa. Rieha teki seuruuta ja jääviä. Seuruussa pitkä, liikkuroitu pätkä, jossa palkkailin satunnaisesti. Ilme oli hyvä, mutta hieman oli epätasaista. Tempon vaihdoissa pää tippuu vähän liian herkästi. Mutta muuten tykkäsin fiiliksestä. Jäävät sujuivat ok.

Siinäpä meidän treenailut viime päiviltä. Vähän on sellainen lomafiilis, voisi vaan rentoutua. Ei kai se välillä huonoa tee.

Viiman turkin kanssa on nyt ollut hieman pelaamista. Sillä on edelleen ihan todella paksu aluskarva, vaikka se sitä tiputti aika huolella. Sen ihoon ei meinaa päästä käsiksi ollenkaan, erityisesti takapäässä karva on tosi tiheää. Tämä on nyt tuottanut ongelmia, kun se on lätrännyt vedessä. Se ei meinaa kuivua sitten millään ja takapäähän on tarttunut sellainen tunkkainen haju. Hotspotiksi asti ei onneksi vielä ole kehittynyt, mutta ei se varmaan kaukana tuolla karvalla ole. Sillähän on pari kertaa se ollut juuri takapäässä.

Pesin sen sitten eilen hajun poistamiseksi. Kuivasin sen vielä hiustenkuivaajalla kuivumisen varmistamiseksi. Voitte kuvitella, että porokoira näytti niin hakatulta tämän toimenpiteen jälkeen :D. Kiltisti se antaa käsitellä, mutta varmasti oli sitä mieltä, että hulluiksi ovat tulleet. Toivotaan nyt, että vähän helpottaa. Mietin jopa sitä, että ajaisin senkin kaljuksi, koska ei tuolla turkilla tee kesällä mitään. Ainoa, mikä tökkii on se, että se näyttäisi kaljuna varmasti ihan kauhealta. Nyt sillä on niin hieno turkki, oikein näyttelykamaa. Mutta ei toisaalta haluaisi rajoittaa sen uimistakaan. No, pitää mietiskellä.

Tuikenkin turkki on jo kasvanut aika lailla. Täytyy katsoa, josko sen ajaisi vielä toisen kerran tänä kesänä. Silläkin alkaa takapään alusvilla kivasti takkuuntua. Rieha on perheen ainoa turkkiongelmaton, koska sillä ei sitä juurikaan ole ja hyvä niin :D.

Turkkimonsteri, ei kukaan haluaisi kuskata sitä näytelmiin :)?

Hei me liidetään

Vepetreenit oli peruttu, joten päivän ohjelmaan kuului vain agitreenit, pitkästä aikaa. Ja olipa kivaa! Oli ihan melkein sellainen flow-fiilis, oltiin Riehan kanssa niin samalla radalla ja tiedättekö, kun se sujuu tuollaisen koiran kanssa, niin huhhuijaa. Osasin ohjata jotenkin rauhallisesti ja hosumatta ja Rieha vastaa siihen upeasti. Minulle nämä agin onnistumiset on niin isoja juttuja. Mahtista!

Rata oli suunnilleen tälläinen:

Alussa menin ihan reilusti ottamaan vastaan 4-hypylle, josta vastakäännöllä putkeen. Toimi ihan sairaan makeasti. 4- ha 13-hypyillä treenailtiin ennakoivia valsseja, niihinkin sain aika hyvää kääntymistä, kun kerroin Riehalle sen suhinalla. Pujottelu sujui ja putkenkin päät löytyi oikein, kun vaan ohjasin. Loppusuoralle saatiin hieno tykitys ja oli hauska treenata vähän pidemmillä esteväleillä.

Aivanhan tästä innostuu, pitäsiköhän kaivaa kisakalenteri esiin... Suurin ongelma kisaamisessa on se, että tarviisin mukaan jonkun kertomaan, miten ohjaan. Olen vielä tosi huono soveltamaan ohjausta Riehalle, mutta toisaalta ehkä siinäkin kehittyisi, jos vaan menisi rohkeasti kisaamaan. Mitä sitten jos hylkyjä kerääntyy, samalla kerääntyy kokemusta. Katsellaan siis!

Aksan ohessa tehtiin vähän tokoa, kai nämä nyt oli palauttelevaa ääsämmien jälkeen. Metskusa Rieha on nyt jostain syystä keksinyt, että kapula tiputetaan ennen luovutusta. Se ilmeisesti odottaa vaan lentävää palkkaa. Treenattiin siis aina luovutukseen saakka. Muuten asenne oli pop, meni ihan täysiä ja nosti supernopeaan. Seuraamista tehtiin myös, siinä ilme oli myös tosi hyvä. Jäävät muistuteltiin myös mieleen, erityisesti se maahanmeno. Semmoista pientä hömppää siis, mukavasti sujui sekin,

Walk down memory lane

Kaivelin kuvavarastoja ja sieltä löytyi niin hauskoja juttuja. Pakko laittaa esille pari Tuikkusen agivideota. Ihan alkoi tekemään mieli pikkukoiraa agikoiraksi! Ja muutenkin tuli niin ikävä noita aikoja. Tuiken kanssa oli niin kivaa tehdä ja ehkä sitä nykyisin osaisi vähän paremmin opettaakin asioita. Kuten vaikka pujottelua, joka tökki joka videolla... Mutta kun muulla tavoin ei opetettu kuin käsillä vedättämällä, niin niinhän me tehtiin. Muuten meno oli pätevää, Tuike on vaan niin ihku, ihanasti itsepäinen pieni pystykorva :).







Ehkä mun pitäisi vaan ryhdistäytyä neiti kelpien kanssa ja suunnata agikisaamaan. Silleen rennolla mielellä :). Muutenkin pitäisi rentoutua harrastusrintamalla, ihan turhaa stressiä sitä on taas ottanut itselleen. Tämä on kuitenkin harrastusta ja kaikista tärkeintä on se, että on hauskaa ja nautitaan tekemisestä. Hömpätä saa ja pitää, se on parhautta.

Rieha on tipunut sm-kokeen koetuksesta ja teki tänään kaksi jälkeä kaatosateessa. Ekassa saatiin apusilmiksi kokeneempi jäljestäjä, mikä oli ihan huippujuttu. Rieha oli tänään kyllä ihan sekaisin, miten musta tuntuu, että se on nyt sekoittanut jäljen ja esineruuduun, sen verran korkealla nenällä se koittaa keppejä hakea... No tämän päivän kahdelta jäljeltä keppisaldo oli 10/12, mikä oli todella hyvin, ottaen huomioon, että Rieha tosiaan kaahotti nenä ylhäällä miten sattuu. Täytyy varmaan palauttaa se nurtsille ainakin pari kertaa. Mutta janalle saatiin huippuvinkit ja Rieha suoritui tänään kahdesta alokasluokan janasta aikalailla täydellisesti. Ei mitään puhettakaan takajäljen ottamisesta ja eteni muutenkin todella hienosti.

Jälkitilasto on nyt kuitenkin tämmöinen:

Matka 1700m
Kepit 29/32

Palkataan parempi ohjaaja

Pitkä, pitkä päivä tokon SM-kisoissa takana. Kai sitä nyt ainakin yhden kokemuksen on rikkaampi jos ei muuta?

Oltiin tosiaan ihan loppupäässä koirakoita ja odottelua tuli paljon. Lämpötila tietysti lähenteli 30 astetta ja aurinko porotti. Oltiin paikalla yhdeksän aikaan, paikallaoloihin päästiin 14 aikaan, yksilökehiin siitä 1,5 tunnin päästä ja niissäkin tuli välillä sellaisia 15 koirakon odotteluita. Ja minähän olen tunnetusti hyvä odottamaan, paniikki on päällä, ruoka ei maistu, pyörryttää ja jännittää... On sillä vaan noissa olosuhteissa merkitystä onko alku- vai loppupäässä koirakoita.

Paikallaoloihin mennessä Rieha oli aika kovassa vireessä. Istumisessa oli nuuskinut, siitä 7 ja paikkamakuussa meni tokalla maihin ja perusasento jäi tekemättä, siitä 5. Sitten odoteltiin.

Ekassa yksilökehässä oli ohjattu ja luoksetulo. Oli niin hyvä fiilis ja Rieha teki varmaan parhaat luoksarin stopit ikinä evl:ssä. Ohjattukin oli upea, nopea ja varma. Ohjatusta 9 ja luoksetulosta 9, eli todella hienosti. Fiilis oli loistava, sekä koira, että ohjaaja loistivat ja vielä oli mahdollisuudet vaikka mihin!

Seuraavassa kehässä oli seuruu ja meitä ennen vielä 15 koirakkoa, eli mentiin taas odottelemaan. Rieha oli ollut tosi iloinen ja vilkas oma itsensä, kaivoi taskuista leluja ihan innoissaan, heilutteli häntää ihmisille ja kerjäsi lelunheittoja. Siinä odotellessa se alkoi koko ajan menemään alaspäin, vaikka koitin sitä juottaa ja viilentää. Yhdessä vaiheessa samoin Annalle, että nyt Rieha oksentaa, se oli ihan sen näköinen. Mitään ei kuitenkaan tullut tässä vaiheessa.

Kun meidän vuoro oli lähellä niin mentiin kehän laidalle. Rieha ei enää oikein halunnut leikkiä, koitti vaan kovasti kiskoa johonkin. Oltiin jo menossa kehään, mutta tuomari tuli sanomaan, että pidetään tupakkitauko ja odottakaa. Se oli oikeasti meidän onni, koska samantien tajusin, että Rieha yritti kyykätä kentälle. Lähdin juoksemaan lähimpään puskaan ja heti kun päästiin sinne, niin Rieha ripuloi oikein kunnolla. Jos oltaisiin oltu kehässä, niin tiedän, että se olisi ottanut ritolat ja juossut itse täysiä samaiseen puskaan... Ehdittiin juuri takaisin kehään, mutta selkeästi Riehan fiilis oli ihan eri. Seuraaminen oli aikamoista laamailua, ei yhtään Riehamaista, siitä 6.5.

Jälkikäteen mietin, että olisi oikeasti kannattanut keskeyttää koe. Rieha yritti, mutta se ei vaan ollut oma itsensä, ei yhtään. Pitäisi osata miettiä koiran kannalta, mutta kai sitä on sen verran kilpailuhenkinen, että jatkettava oli...

Ruutu oli seuraavan kehän ainoa liike. Siitä sai punaisen kortin lähemmäs 20 koiraa, koska koirat menivät ulos kehästä (punaiset merkit vihreällä alustalla, takana heiluva kehänauha, jossa punaisia ja keltaisia merkkejä). Riehankin merkki oli normaalia epävarmempi, mutta ruutuun meno oli hyvä. Tässä se vielä jaksoi suunnilleen skarpata, koska tykkää liikkeestä niin paljon ja saatiin arvosanaksi 8.5.

Viidennessä kehässä oli zeta ja tunnari. Zetassa yksi vaihto väärin, seuraaminen huonoa, siitä 5.5. Metallin tiputti kaksi kertaa ja toi vasta lisäkäskyllä, siitä 0.

Viimeisessä kehässä oli meidän huonoimmat liikkeet, eli tunnari ja kaukot. Fiilis jo aika huono, en saanut Riehaa nostetuksi oikein millään. Se lähti tunnariin ravilla, nuuski hyvin ja nosti kapulan suht ripeästi. Tuodessa se pysähtyi katsomaan viereiseen kehään, jossa tehtiin ruutua. Tässä tuli itselle joku ihme sekoilu, ajattelin sen tuovan väärää kapulaa (miksi ihmeessä????) ja kutsuin sen pois kehujen kera. Tuomari antoi tästä aika huolella palautetta, kapula oli siis oikea ja jos koira olisi sen tuonut hetken katseltuaan, niin pisteitä olisi tullut. Mutta eipä tullut, koska mokasin. Kaukot sitten jatkoivat samaa linjaa, Rieha ei noussut kolmannella käskyllä ekaan istumiseen, se oli jo ihan poikki. Arvosana 0.

Yhteensä saatiin 164p., ei tulosta, sij. 81/123. Kieltämättä harmittaa, että jatkoin hommia, vaikka Rieha ei selkeästi ollut oma itsensä. Se oli kehien jälkeenkin ihan nuutunut, ei suostunut syömään tai juomaan, makasi vaan apaattisena häkissä. Surkuhan siitä meinasi tulla ja tulee edelleen. En tiedä sitten, mistä tämä johtui, oliko se sitten lievää lämpöhalvausta? Ero alun ja lopun välillä oli nimittäin aivan järjetön. Pelkän kuumuuden ei pitäisi tuolla lailla vaikuttaa, nähtiinhän se esim. viime viestikokeessa, jossa suoritukset on huomattavasti rankempia. Ehkä en vaan sitten juottanut sitä tarpeeksi ja luotin liikaa, että pysyy viileänä. Ja kun nyt mietin, niin ei se loppupeleissä tainnut paljoa juoda, vaikka jotenkin ajattelin niin. Kotiin tullessa se meni suoraan sängyn alle nukkumaan ja maha on edelleen hieman sekaisin.

Toinen asia, mikä harmittaa on se, miten edelleen kokeesta toiseen onnistun itse mokaamaan jotain? Miten vaikeaa voi olla vetää yhtää koetta häsläämättä? Tänään pisteet ei onneksi olleet pelkästään siitä kiinni, mutta monesti aiemmin ne on olleet. Ja suurin osa on asioita, jotka ihan hyvin tiedän. Lopputulemana tästä päivästä taitaa olla se, etten osaa huoltaa koiraani, enkä myöskään ohjata sitä reilusti. Ensimmäinen on oikeasti jo vähän vakavampi juttu, vaikka kuinka jännittäisi ja panikoisi, niin koiran olosta pitäisi muistaa pitää huolta. Riehakin yrittää loppuun saakka, vaikka olo olisi huono.

No, ei kun kohti uusia seikkailuja, vai miten se nyt oli... pienen hetken taas ottaa, että muistaa taas ne positiiviset puolet. Onneksi mulla on mahtikoira, kenen kanssa treenata!

Viimeiset tokotreenit ennen seuraavia ja kesän ekat VEPEt

Päivä oli jo aamusta tosi helteinen, mutta mentiin reippaana Vaajakosken nurtsille vetämään "kenraalit". Saatiin vielä liikkurikin avuksi, kiitos Raisalle! Ei olla tällä nurtsilla käyty tänä vuonna, eli siinäkin mielessä oli hyvä testi siitä miten homma pelaa.

Aloitettiin ohjatulla. Kapulat oli pitkästä aikaa puunväriset (meidän pinkit kapulat on ehjemmät ja niitä tulee sen takia aina käytettyä), mikä oli sekin ihan hyvä muistustus... Ne oli ekaa kertaa myös niin, että laippa oli kohti koiraa, eikä osa josta koira ottaa kiinni. Haettiin eka vasen ja R meinasi mennä keskimmäiselle. Oli selkeästi vaikeaa, ei nähnyt ja koitti sitten tarjota jotain. Hyvin kuunteli kuitenkin käskyt ja lopulta vasen nousi hienosti. Oikea kapula, eli se "vaikeampi" sen sijaan nousi heti aivan superhyvin, luovutuskin oli ihan priima. Tässä näkyy taas se nurtsin vaikeus, kun ei näe, niin ei ihan malta sitten edetä loppuun saakka. Mutta ihan hyvä fiilis tästä jäi, tämä on kuitenkin onnistuessaan hyvin näyttävä liike.

Luoksetulo tehtiin koemaisena. Se oli aika hyvä ja palkkasin maahanmenosta. Tämäkin on hyvä ja näyttävä liike, jos vaan saadaan koekirous pysymään poissa (viime kokeessa se oli jo aika lähellä).

Tunnarista tehtiin pari toistoa. Siinä ei ollut ongelmaa, nuuski todella kauniisti ja koski vain omaan. Palautukset korrekteja, tosin ihan hinasen olisi voinut olla enemmän vauhtia. Mutta mieluummin maltti ja hieman rauhallisempi meno.

Seuraaminen tehtiin liikkuroituna. Hieman oli epätasainen fiilis, katseli merkkejä ym. Mutta semmoista perussettiä loppupeleissä. Nurmikko oli aika kuoppainen ja se vaikeutti omaa kävelyä. Toivotaan siis tasaista alustaa!

Loppuun Riehaa taas kiusattiin, eli se teki istumistreenin häirittynä. Raisa oli ihan liian hyvä häiritsijä ja Rieha meni lankaan kerta toisensa jälkeen... Erityisesti edestä juokseminen käsiä taputtaen ja Riehan nimeä hihkuen oli ihan vastustamatonta. Meinasi jo epätoivo iskeä, kun aina vaan palauttelin sitä äristen ja kohta se taas sinkosi ihan onnessaan juoksevan Raisan perään... No, ehkä se kuitenkin loppupeleissä alkoi skarppaamaan ja saatiin ihan onnistuneita suorituksia. Näillä mennään!

Tuikekin sai olla avustajana ja tehtiin pari koemaista tunnaria. Kova into aillä oli ja oma nousi hyvin, mutta luovutus oli vähän unohtunut. Se katsoi sen näköisenä, ettei oikein tiennyt kelle kapula piti viedä :D. Mutta kyllä se sieltä taas muistui ja pikkukoira sai ansaitsemansa palkan!

Polskahduksia viime kesältä

Illasta saatiin ajatukset hetkeksi pois tokostressistä, kun vuorossa oli kauden ekat VEPE-treenit. Ja mikäs sen loistavampi tapa viettää todella lämmintä ja aurinkoista kesäiltaa!

Tehtiin kaikki soven liikkeet, vähän näki missä mennään. Veneestä hypyssä ei ole edelleenkään ongelmaa. Samoin esineen vienti on Riehalla aika varma nakki, tällä kertaa olin itse veneessä vastaanottamassa, mutta veisi varmasti samalla lailla vieraallekin. Vauhti on kova ja asenne kohdillaan!

Veneen haussa ja hukkuvassa oli sen sijaan enemmän haastetta. Rieha otti köyden huonosti suuhun, ikään kuin väärästä suunnasta ja jatkoi vielä hetken uimista eteenpäin se suussa ennen kuin kääntyi kohti rantaan. Tästä johtuen vetoon tuli aika paha nykäys köyden kiristyessä, jolloin pieni koira meinasi mennä ympäri. Tämä toistui sekä veneessä, että hukkuvassa. Kummankin sen kiskoi loppupeleissä jotenkin rantaan, mutta otetta piti korjailla. 

Mietin, että sille pitäisi jotenkin opettaa köyden ottaminen niin, että se kääntyisi veneen vierellä uimaan kohti rantaa ja vasta sitten ottaisi köyden. Silloin sillä olisi suora linja lähteä uimaan, eikä siitä tulisi niin pahaa nykäystä. Ei luulisi olevan kauhean vaikea opettaa? Toki varmasti itsevarmuus kasvaa, kun treenejä tulee alle, jaksoihan se viimekin kesänä ihan hyvin kiskoa venettä sove-matkasta, mutta ei se ainakaan haitaksi ole helpottaa pienen koiran hommaa.

Tuike esittää kunnon mahaplätsiä

Hiontaa

Eilinen ja tämä päivä vietettiin mökillä. Koirat on olleet päivät irti, uineet ja juosseet. Rieha ui varmasti kilometrejä, sitä kun ei hevillä järvestä pois saa.

Eilen tuli myös SM-kokeen osallistujalistat. Me ollaan numerolla 98/128, eli luvassa on todella pitkä päivä... Säätiedotus lupaa hellettä, eli oikein rattoisa päivä odotella jännityksestä jäykkänä. No, eipä näille mitään voi, mutta olisin kyllä ollut alkupään paikasta enemmän kuin kiitollinen. Kokemuksena tämä on vaan otettava, mitään menestyspaineita ei onneksi ole. Jos itse selviä päivästä pyörtymättä, niin se on jo plussaa... Ei voi kuin ihmetellä mihin sitä on taas päänsä pistänyt. Pakko koittaa vaan tsempata ja olla positiivinen, niin eiköhän se siitä :D.

Treeneissä ollaan jankattu lähinnä nurtsitunnaria ja kaukoja. Eilen tehtiin mökillä tunnaria itsekseen pitkällä tunnaririvillä, jossa oli namit alussa rauhoittamassa. Tuntui toimivan tosi hyvin, eikä Riehalle tullut kiire, vaikka omaan ei heti osunutkaan.

Tänään treffattiin Annan kanssa Vihtavuoressa. Tein alkuun merkkiä ja ruutua, lähetyksiä kummastakin suunnasta ja palkka satunnaisesti eri osioista. Loistava meno, vauhti riitti, haki sekä ruudun että merkin paikan hyvin ja stopit oli täpäköitä. En huomannut juurikaan eroa eri puolilta lähettäessä, ihan yhtä keskelle meni.

Zeta tehtiin liikkuroituna, muuten onnistui, mutta itse muistin järjestyksen väärin... Toivottavasti lauantaina paremmin...

Loppuun sama tunnaritreeni kuin eilen, mutta liikkurin kera. Parikymmentä kapulaa jonoon, ensin namien syönti maasta ja sitten nuuskimaan. Oma nousi todella varmasti kaksi kertaa, vaikka vaihdettiin sen paikkaa. Vääriä ei yrittänytkään maistella ja ilme oli muutenkin hyvä ja keskittynyt.

Juhannuskuulumiset ja -poseeraukset

Juhannuspäivänä Viiman kasvattaja Salme nappasi tytöistä hienoja kuvia. Ohessa niistä muutamia, kiitoksia taas kerran! Nyt täytyy ehkä vaihtaa bannerin yläkuva hieman kesäisempään kimppakuvaan.

Tuike 9v., Viima 7v. ja Rieha 3v.

Poseeraukset sujui hyvin, tosin Tuike ja Viima ovat ilmeisesti jo hieman kyllästyneitä ainaiseen kuvaamiseen, koska kuvissa ei meinannut jaksaa pitää silmiä auki. Mallin homma on niin rankkaa :D.

Viima on aina yhtä onnessaan nähdessä Salmea. lisäksi se pääsi hieman leikkimään Skoda-bordercollien kanssa. Viima aivan hurmaantui herrasmiesmäisesti käyttäytyneeseen poikaan. Riehalla taas ei meinannut huumori riittää ja se olisi kovasti halunnut toimia yleisenä järjestyspoliisinä, kunnes pääsi sitten autoon. Tuike patsaseti kuin isokin koira ja sai pönkitystä egolleen, kun Skoda fiksuna miehenä väisti pientä äksyä  naista :D.

Kuvausten jälkeen ajeltiin Vihtavuoreen nurtsille treenaamaan. Rieha teki ensin häiriöpaikkaistumisen ja tällä kertaa meni vain kerran lankaan, kun lelua vedettiin ihan sen nenän edestä. Muuten skarppasi todella hyvin. Luoksetuloa tehtiin myös ja stopit sujui aika hienosti. Nurtsin pito on hieman erilainen ja on hyvä hakea siihen tuntumaa. Tehtiin myös kaksi tunnaria ja kovasta tuulesta huolimatta Rieha selvitti ne ok. Toisessa toistossa meinasi taas maltti hieman unohtua ja maistoi pikaisesti yhtä väärää. Aivot ei vaan meinaa pysyä perässä... Loppuun tehtiin vielä hyppynoutoa metskulla. Siinä meinasi ekalla kerralla käydä kuten viime kokeessa, eli sylkäisi kapulan eteen. Tajusin, että se johtuu varmasti siitä, että viimeksi se on saanut palkkaa lennosta, eli loppu on jäänyt vähemmälle treenille. Nyt keskityttiin sitten luovutukseen ja alkoihan se sieltä palautua.

Rieha pääsi vähän rallattelemaan

Määränpää on selkeä

Muuten jussi sujui mukavassa seurassa syöden, pelaillen ja maailmaa parantaen. Koirat oli mieluusti mukana pihalla, Rieha kunnostautui mm. mölkynkantajana.

Ihanat pystykorvat

Lauman vanhin ja nuorin

Tosi kiva juhannus ja nyt mulla on loma!

Rieha 3-vee ja häiriötreeniä

Rieha täyttää tänään 3-vuotta. Huikea pieni eläin, jonka kanssa on vielä niin paljon edessä!

 

 

Eilen treenattiin Annan kanssa Vihtavuoressa nurtsilla. Teemana oli häiriö ja keskittyminen. Aloitettiin paikkaistumisella, jossa koemainen sisääntulo kentälle, jossa oli merkit valmiina. Hyvin saatiin esiin kokeen asenne, Rieha oli ihan liekeissä ja menossa merkeillä, eikä oikein keskittynyt. Mentiin sitten istumaan, jossa Anna häiriköi, koittaen saada Riehaa menemään maahan tai nuuskimaan.

 

Alkuun Rieha meni lankaan ihan helposti, mutta sitten syöksyin pyörremyrskynä kieltämään ja johan alkoi kelpi skarpata. Annan heitteli sen ympärille nameja, kaiveli maata ym. ja aika tiukkaa teki, mutta niin se vaan alkoi keskittymään. Loppuvaiheessa se ei edes katsonut Annaa. Todella hyvä treeni, Riehan asenne muuttui ihan erilaiseksi, se todella teki töitä, eikä vaan hengaillut. Yhtään ei paineistunut, vaikka annoin tiukkaa palautetta ja asenne oli super. Ehkä tälläisellä treenillä saa itsevarman kelpieneitokaista vähän heräteltyä :).

 

Samanmoinen treeni tehtiin kaukokäskyihin. Anna meni viereen heittelemään kapulaa, mikä oli sekin aika kiinnnostava juttu. Hienosti alkoi tässäkin skarppaamaan ja saatiin hyvä treeni.

 

Luoksetulo tehtiin koemaisena, halusin nähdä miten sujuu kokeen jälkeen. Sujui hyvin, stopit oli hyviä ja osasi tällä kertaa tulla myös eteen.

 

Loppuun vielä tunnaria, nurmikko tuo sen oman vaikeutensa, laitettiin kapulat vielä merkkien joukkoon. Ensimmäinen suoritus oli kuitenkin taas ihan täydellinen, se osui omaan ekana, nosti sen välittömästi ja toi täysiä. Välillä tuntuu, että sujuu kuin vettä vaan. Pakko oli tehdä vielä uusinta, koska olen todennut, että jos tunnari sujuu noin hyvin, niin sen jälkeen Riehan itsevarmuus on taas sitä luokkaa, että unohtaa nuuskia. Ja niinhän siinä kävi. Juoksi kapuloille ja nosti pikaisesti samassa kohdassa ollut kapulaa kuin missä äsken oli oikea. Tajusi heti homman nimen, alkoi nuuskimaan ja nosti oman, jonka toi hienosti. Ihan hyvä herättely tämäkin, aina ei voi olettaa.

 

Miten näitä häiriötreenejä tulee tehtyä niin vähän, vaikka niistä on selkeästi todella paljon hyötyä. Jotenkin ennen koetta sitä vaan jankkaa niitä liikkeitä, vaikka Riehankin tyyppiselle koiralle tekisi niin hyvä rikkoa kaavoja. No, ehkä sitä taas vähän aikaa tämän muistaa.

 

Hyvää Juhannusta kaikille!

Tämä pikku possu meni kokeeseen

Kyllä nyt meinaa olla tiukassa se viimeinen ykkönen. No, semmoista se on. Pitää itsekin pitää mielessä se, että Rieha on mun eka koira evl:ssä ja ei se vaan ole helppoa pitää koko isoa pakettia kasassa samaan aikaan.

Oltiin siis eilen Lempäälässä kokeessa, tuomarina toimi Tiina Heino, joka veti aika tiukkaa linjaa. Pisteet ja sepostukset, liikkeet suoritusjärjestyksessä:

Paikkaistuminen 0: Oli nuuskinut ja meni maihin.
Paikkamakuu 6: Nuuski lisää, mennyt lonkalle, toisella käskyllä maihin.

Ohjattu 9: Ihan super liike muuten, mutta nuuski alussa.
Zeta M-I-S 9: Kaikki vaihdot ok, vähennys jostain.
Kaukot 6: En tajunnut miten kovassa vireessä Rieha oli ja annoin ekan seisomiskäskyn ihan liian voimakkaasti. Tästä riemastuneena Rieha hyppää (kirjaimellisesti) eteenpäin n. puoli metriä... Muuten vaihdot ok, ei voi ainakaan sähäkkyyden puutteesta moittia. Tämä on vaan niin herkällä tuon vireen kanssa.
Tunnari 7: Suht tiukka tuomio, Rieha meni ja toi laukalla, kapulassa ei ollut jälkiä ja luovutus oli kunnossa. Tiputti kuitenkin oman kerran ja nuuskaisi vielä yhden kapulan ennen tuontia.



Seuraaminen 8,5: Ihan perushyvää, kova vire näkyi askelsiirtymissä. Itsellä oli vaikeuksia taas pysyä pystyssä ja meinasikin melkein kaatua lopussa.
Luoksetulo 8: Annoin käskyt lujaa ja kumpikin stoppi onnistui. Seisominen olisi voinut olla hinasen nopeampi, en tiedä lähtikö vähennys siitä vai kenties minun kovista käskyistä. Rieha päätti soveltaa lopussa ja tuli suoraan sivulle.
Ruutu 10: Hieno asenne, loistava vauhti ja reagoiminen.
Metalli 6: Lähti täysiä, nosti hyvin ja lähti tuomaan laukalla. Hypyssä tuli joku ongelma ja tiputti kapulan, nosti sen ja tuli taas suoraan sivulle. Joku ihme sekaannus siinä tuli. Oliko siinäkin tulossa suoraan sivulle ja meni sitten pasmat sekaisin?



yht. 226,5p. 2-tulos, sij. 2/8

Päästiin siis palkinnoille, ykkösiä ei herunut tänään yhtään kappaletta.

Kokonaisfiilis kokeesta oli hyvä. Asenne oli ihan loistava, häntä heilui ja se oli niin itsevarma ja kertakaikkisen tyytyväinen itseensä läpi kokeen. Se näkyi ilmeisesti myös yleisöön, kun useampi ihminen kävi kyselemässä rodusta ja ihastelemassa sen vauhdikasta menoa :).

Ainoa asia, mikä nyt on pielessä on nuo paikallaolot. Ne kun olisi sujuneet, niin ykkönen olisi ollut plakkarissa. Rieha alkaa olemaan niin itsevarma, että se on paikallaoloissa ikään kuin vaan hengailemassa. Sillä on vähän tylsää ja se tietää, etten pysty siihen puuttumaan. Sama näkyy joidenkin liikkeiden aloituksissa. Treeneissähän se ei tälläistä tee lähellekään samassa mittakaavassa. Se on varmaan jotenkin se kohtuullisen kovan ja vilkkaan koiran yhdistelmä. Toisaalta, edelleen otan tuhat kertaa mieluummin tämän asenteen kuin anteeksi pyytelevän ja paineistuvan. Tätä on vaan pakko työstää, natsikuri peliin siis. Muuten en nyt kauheasti jaksa nipottaa ennen sm-koetta.

Ai niin, Rieha muuten rakastui kokeessa palavasti pieneen kääpiösnautseriurokseen. En ole sen koskaan nähnyt tykkäävän jostain vieraasta koirasta noin paljoa, se oli suorastaan lumoutunut. Pohdittiin minkä näköisiä pentuja tälläisestä yhdistelmästä tulisi: tan-merkkisiä, parrakkaita kiitäjiä :D.