HOTin koulutuksessa

Kolmen peräkkäisen viikonlopun tokokoulutusputken ensimmäinen päivä takana (olipas vaikea ilmaisu). Ajeltiin siis Orimattilaan, jossa järjestettiin Hollolan Tokotiimin koulutus. Paikkana maneesi, jossa oli onneksi aika kiva pohja, verrattuna esim. Laukaan maneesiin. Pohja oli tasainen, eikä pölissyt eli ihan mukavat olosuhteet treenipäivälle.

Treeni oli jaettu kolmelle kouluttajalle. Oltiin ensin Valkosen Lauran ryhmässä. Laura on kelpieohjaaja, mikä tietysti oli kiva juttu. Otettiin ongelmaksi ohjattu. Siinähän on ollut viime aikoina merkillä kuuntelemattomuus ja kapuloiden veto, joka on sitten aiheuttanut ongelmia myös suunnissa.

Tehtiin liikettä ohjattuna ja heti tuli esiin kapuloiden vetovoima. R pinkaisi reippaasti merkin ohi ja koitti mennä keskikapulalle. Stoppasi heti, kun kielsin ja palasi merkille. Puhuttiin sitten merkin arvon vahvistamisesta. Tähän saatiin vinkeiksi lelun viemistä merkin taakse, joko itse tai sitten liikkurin toimesta ja hetsilähtöjä. Ja ehdottomasti aina kapulat vievän liikkurin kanssa, koska siinä se merkin "tylsyys" tulee esiin. Kapuloiden tai lelujen heittely merkin ympärille ei tuota mitään ongelmia. Hetsilähtöjä voi tehdä ihan niin että vapauttaa koiran sivulta kehujen kera, kun fokusoi hyvin merkin suuntaan ja lähettää siitä lennosta sitten merkille. Tehtiin parit merkille lähetykset ja ihan hyvin toimi merkin takana olleen lelun kanssa.

Kun merkillä oli parempi keskittyminen, niin otettiin mukaan suuntia. Aloitettiin vasemmalla ja R meinasi taas mennä keskikapulalle. Stoppasin sen ei-käskyllä ja se palasi merkille. Tästä sain muistutuksen, että kannattaa ennemmin pysäyttää koira ja lähettää siitä uudestaan. Merkille palaamisesta liike saattaa mennä nollille eli sitä ei kannata opettaa. Totta, pitäisi sekin tilaisuus tietysti käyttää hyväksi. Tämän jälkeen vasuri nousi hyvin, samoin oikea.

Tehtiin loppuun vielä ajattelutreeniä, eli jätin Riehan seisomaan ihan keskikapulan viereen, josta sen piti lähteä oikealle. Tämä oli aika vaikeaa ja meinasi aiheuttaa Riehassa ajattelutiltin. Ekalla kerralla koitti kääntyä ja nostaa keskimmäisen. Sen jälkeen meni ruutuun, joka oli oikean kapulan takana, vaikka aiemmin se ei haitannut ollenkaan. Mutta se mietti ja lopulta oikea nousi. Tätä treeniä tekemällä saisi vahvistettua keskikapulan huomioimattomuutta. Lopulta olisi tarkoitus siirtää koira keskikapulan toiselle puolelle, jonka ohi sen on mentävä hakemaan oikea kapula. Tässä on muistettava pitää alkurutiinit selvänä, että koira oikeasti tietää mistä liikkeestä on kyse.

Loppuun Laura vielä kehoitti tekemään Riehalle istumis-/odottelutreeniä, koska sen tassut kuulemma elää hieman sivulla odotellessa. Eli rauhallisesti kiellettään tassujen liikkuttamisesta ja laitetaan tassu vaikka itse takaisin paikalleen. Tässä voi myös hieman töniä koiraa, että siis ymmärtäisi ihan oikeasti, että siinä kuuluu istua kuin tatti. Ihan hyvä huomio, otetaan treenin alle.

Tokana mentiin Marko Osalan oppiin, joka on myös kelpieohjaaja. Halusin katsoa tunnaria ja kerroin sen pienestä epätasapainosta. Valitin lähinnä kapulan puremisesta ja välillä hitaasta palautusvauhdista, joiden ajattelen johtuvan epävarmuudesta. Näytettiin ensin koemainen suoritus. R meni kapuloille tosi hyvin ja nuuski varmasti. Nosti oman, mutta jäi se se suussa tuijottamaan paikallaan. Kun en antanut mitään käskyä, tiputti oman, nuuski vielä muut ja nosti taas oman. Sanoin tuo ja R toi kapulan hyvällä laukalla ja ilman puremista. Pohdittiin, että kapuloille jämähtäminen johtui varmaan osaksi epävarmuudesta (piti vielä kerran tarkistaa kaikki) ja osaksi siitä, että olen palkannut sitä heti nostosta.

Marko ehdotti, että tekisin nyt sellaisia suht helppoja juttuja itsevarmuuden kasvattamiseksi. Tehtiinkin sitten kahdella kapulalla, jolloin R nosti oman heti ja lähti samantien tuomaan, jolloin pääsin palkkaamaan omaehtoisesta lähdöstä. Vauhdin lisäämiseksi Marko ehdotti myös sitä, että jättäisin koiran välillä kapuloiden toiselle puolelle odottamaan ja saisi ikään kuin tuoda kapulan suoraan luovutukseen. Puremista ei nyt esiintynyt, ei edes sillä ekalla kerralla, vaikka jäi arpomaan. Ehkä se mun puremattomuustreeni tällä viikolla toimi?

Sitten katsottiin luoksetuloa. Sepostin miten olen vaihtanut palkkaustapaa sekä käskyä ja homma on omasta mielestäni parantunut huomattavasti. Mutta silti jännäsin miten käy, kun lähdettiin esittelemään liikettä. No, Rieha teki aika lailla täydellisen koemaisen luoksarin :). Eipä siinä sitten ollut treenaamista, kuulemma saa olla todella tyytyväinen noihin stoppeihin ja vauhtiin.

Loppuun vielä kaukoja. R teki takapalkalla aika peruskaukot. S-I vaihdossa oli tullut vähän eteen ja sitten jossain toisessa saman verran taakse. Eli aloitus- ja lopetuspaikka oli aikalailla samat, mutta hieman liikettä tuli. Aika samoja ajatuksia oli kuin itselläkin: tekniikkaa, takajalkojen ajattelua ja etupalkan käyttöä. Eipä siinä auta kuin treenata.

Tässä välissä oli tauko ja kuunneltiin Huotarin Oilin luento vireestä ja kisavalmistautumisesta. Aika paljon tuttua juttua, mutta toki uuttakin ja ehdottomasti erittäin hyvää muistutusta. Tututkin asiat meinaa vaan välillä unohtua. Päällimmäisenä jäi mieleen perusasioiden kuntoon laittaminen. Eli ensin tulee vire, fokus ja motivaatio, vasta kun ne ovat kunnossa, niin voi treenata tekniikkaa. Eikä tekniikkaa treenata ikinä näiden asioiden kustannuksella. Tämä on niin totta.

Oili kysyi, että kuinka moni on tyytyväinen koiransa vireeseen ja kyllä mun täytyi myöntää, että yleensä olen tosi tyytyväinen Riehan vireeseen. Se tekee innokkaasti, halukkaasti ja minulle. Kun se on duunissa, niin sitä ei kiinnosta mikään muu. Se tarjoaa ja on itsevarma, mutta ei kuitenkaan häslää. Se ilmentää myös minusta sellaista voimaa ja asennetta, mistä tykkään. Toki huonompia hetkiä sattuu mille tahansa koiralle, mutta Riehalle olen ainakin osannut jotenkin rakentaa sellaista virettä kuin koiralle haluan. Yritetään pitää sitä myös jatkossa yllä, rikkomatta mitään osa-aluetta. Siinäpä onkin hommaa :).

Tauon jälkeen käytiin vielä Marko Vuorenmaan opissa. Katsottiin ensin seuruuta, jossa kerroin, että herkästi edistää innoissaan. Tehtiin koemainen liikkuroitu pätkä ja tulipa hyvin esiin koetilanteen jännitys, huhhuijaa :D. R työsti aikalailla tyypillisesti, oli todella innoissaan, häntä heilui ja kontakti hyvä. Välillä paikka oli edessä ja tunsin sen itsekin. Ilme oli Markonkin mukaan hyvä ja kuulemma R seuraisi maailman tappiin saakka. Paikka on välillä edessä ja samalla se hieman aukeaa takaa.

Lähdettiin työstämään seuraamista ensin treenillä, jossa otin kolme askelta ja käännyin paikallaan joko oikealle tai vasemmalle ja samantien stoppi. Jos Rieha jäi eteen, niin korjauskäsky ja sama uudestaan, kunnes onnistui. Toinen treeni tehtiin suoralla, jossa tein äkkipysähdyksiä. Tässä tuli hyvin eteen se paikan edessä oleminen. R jäi tosi herkästi eteen seisomaan, eikä korjannut paikkaa heti. Mutta kun tehtiin näitä muutamia, niin alkoi heti paremmin korjaamaan. Näitä täytyy nyt ottaa ohjelmistoon, että olisi paremmin kuulolla.

Toisena liikkeenä tehtiin ruutu. Ensin koemainen. Se oli aika hyvä, merkki olisi voinut olla nopsempi ja hinasen ennakoi maahanmenoa, mutta ei näistä kokeessa olisi paljoa rokotettu. Katsottiin kuitenkin vielä merkin vauhdin vahvistamista, lähinnä että saisi siihen ihan samanlaisen laukan kuin ruutuunkin. Tehtiin eka treeni, jossa laitettiin yksi matala törppö samaan linjaan merkin kanssa. Menin itse puoleen väliin ja lähetin Riehan ensin kiertämään toista merkkiä ja sen jälkeen lennosta toiselle merkille. Oma lähetys mahdollisimman neutraali ja koemainen. Toimi aika hyvin ja oli kivaa vaihtelua.

Tehtiin vielä toinenkin merkkitreeni. Tässä jätin Riehan istumaan, vein lelun merkin taakse ja tulin itse seisomaan matkalle lähemmäs merkkiä kuin Rieha. Kun lähetin merkille, niin juoksinkin itse nappaamaan lelun Riehan nenän edestä. Seuraavalla kiekalla sama juttu, mutta nyt annoin Riehan mennä itse nappaamaan lelun. Eli tähän haettiin kilpailumielessä vauhtia ja Riehalla oli niin kivaa. Tämäkin oikein hauska ja vaihteleva treeni, ehkä olen merkillä hieman jämähtänyt lähettämään vaan aina perusasennosta.

Mukava treenipäivä! Kolmen kouluttajan opissa sai erilaisia vinkkejä ja ainakin tarpeeksi treeniä. Koska homma pyöri kolmessa kehässä yhtäaikaa ja katsojia oli ja kulki ympärillä, niin tuli samalla myös mukavaa häiriötreeniä. Rieha työsti mahtavasti ja itselle sain tämän takia hyvää koefiilistä. Ainoa mikä pikkaisen ärsytti aikataulun venyminen. Olin nimittäin jo etukäteen kysynyt, että onnistuuko ryhmän ensimmäisenä olo, jotta pääsen ajoissa lähtemään ja sen piti onnistua, mutta sitten siihen tuli kuitenkin säätöä ja lähtö venyi. Onneksi ehdittiin tästäkin huolimatta. Ei ole aina helppoa tämä vuorotyöläisen harrastaminen.

Kotipihan kapulatreeni

Treenattiin kotipihan sulaneella pläntillä. Ensin merkkiä ja ohjattua naksun kanssa. Merkin paikka parani kahdella naksautuksella taas ihan täydelliseksi, on se vaan helppoa tuollaisen tarjoavan koiran kanssa. Maltti oli merkillä hieman hakusassa ja sitten tarjoaminen meinasi mennä vähän överiksi, eli koitti tamppailla merkin ympärillä jos ei heti naksua tullut. Pari räyhähdystäkin taas kuultiin, kun ei meinannut pienen keepin päähän mennä, että välillä joutuu myös odottamaan. Tähän varmaan vaikutti myös se, että olin vienyt kapulat jo merkin taakse, joten odotti osaksi niille menoa. Malttitreeniä tehtiin siis myös ja naksuttelin ihan rauhallisesta odottamisesta merkillä.

Sitten liitettiin mukaan kapuloiden noudot, ensin haettiin vasenta. Kääntyi hyvin ja naksuttelin pelkästä kääntymisestä. Kun tämä sujui, niin aloi siirtämään keskikapulaa lähemmäs, lopulta n. 30cm päähän vasemmasta ja naksautus tuli oikean kapulan nostosta. Tämä pelasi vasemmalle hienosti. Sama juttu sitten oikean kanssa. Tässä keskikapulan tuominen lähemmäs oli vaikeampaa ja nosti sen pari kertaa. Ei selkeästikään miettinyt enää niin hyvin ja vauhti vei voiton. Lopulta onnistui oikeallakin. Loppuun naksuttelin myös luovutuksista, ettei jäänyt mielikuvaa pelkästä nostosta oikeana toimintana.

Seuraamisessa naksuttelin pään paikasta hitaassa kävelyssä. Aika kiva meno. Pitäisi oikeasti useamminkin ottaa mukaan naksu, koska sillä saa niin hyvin merkatuksi oikeaan juttua. Muutenkin meno oli hyvää, ei keulinut, eikä koittanut ennakoida takaa tulevaa palkkaa.

Päivän treenin vaikein juttu oli ehdottomasti tunnarikapulan pitotreeni. Riehan teki niin kovasti mieli mällätä kapulaa, näki oikein kuinka silmät muljahteli, kun oli niin kivaa ja sitten piti vähän purra. Aloin miettimään onko puremisongelman perimmäinen syy kapulan paikassa suussa. Rieha haluaa ottaa kapulan pitotreenissä takahampaisiin ja silloin on tosi kiva vähän rusauttaa otetta tiukemmaksi. Samoin kun se hakee kapulaa, niin ottaa etuhampailla, mutta pyöryttää kapulan taakse ja rusauttaa. Nyt koitin naksutella kauniista pidosta. Alkuun oli tooosi vaikeaa ja kapulasta alkoi jo irrota säikeitä (oikeasti kokeessa ei tietenkään noin pahasti pure, nyt oli sama kapula käytössä koko ajan ja se ehti sitä siis rusautella monta kertaa). Sitten aloin käyttämään nätisti-sanaa muistustusanana ja sen avulla aika nopeasti vähensi puremista ja pääsin naksuttelemaan kauniista pidosta. Loppupeleissä piti jo pitkiä aikoja hyvin. Liitin mukaan kapulan heittoakin ja niissäkin meno parani. En tiedä lähtisikö näillä paranemaan.

Viikonloppuna päästään kunnon toko-oppiin, kun ajellaan HOTin tokokoulutukseen Orimattilaan. Siitä alkaa mukava kolmen viikonlopun treenirupeama, ensi viikolla on luvassa Pulliaisen Riikan koulutus ja sitä seuraavalla Kiviahon Katjan vetämä Nuorten koirien ringin koulutus. Kivaa!

Ihan Oikeita Agiratoja ja tokoreissu Pieksämäelle

Eilen käytiin Riehan kanssa JATpailuissa, eli oman seuran agilityepiksissä. Startattiin ensin mölliradalla:

Ekalta radalta saatiin 10vp. ja tokalta vissiin 15vp. Virheet tulivat lähinnä hyppyjen ohituksista. 9-hyppy oli tosi vaikea, en vaan saanut Riehaa kääntymään muurin jälkeen ja se kiersi sen kummallakin radalla. Tämän aiheuttaa kova vauhti putkesta yhdistettynä pitkiin hyppyihin ja siihen etten osaa kertoa kääntymisestä ajoissa. Luultavasti olin vaan liian pitkäll ohjaamassa. Mutta muuten radalla oli mainio meno, kontakteissa ei ollut mitään ongelmia ja R oli hienosti kuulolla.

Starttattiin vielä myös 1-luokan radalla:

Tällä radalla saatiin kummallakin kerralla hylky, koska palautin Riehan kontaktille. Muuten olin menoon todella tyytyväinen. Siellä oli monta ansapaikkaa, missä R olisi voinut rallattaa edessä olleelle esteelle, mutta se kuunteli! 

5-hypylle tein jaakotuksen, joka jopa tokalla kerralla toimi ja R kääntyi tosi hienosti. Suorassa putkessa putkijarru toimi ja se kääntyi, samalla pystyin ottamaan etäisyyttä hyppysuoralla. Pujotteluun meno oli tosi haastava avokulma, mutta toisella kierroksella onnistuttiin ihan täydellisesti.

Ainoa pieni miinus oli alastulokontaktit, joissa se alkoi hieman ottamaan vapauksia, mutta voi olla, etten itsekään ollut ihan selkein vapautuskäskyjen kanssa joka esteellä. Millähän sen saisi taottua päähän, että koiraa ei vapauteta liikkeellä tai millä tahansa sanalla, vaan ainostaan vapautuskäskyllä. Hienoa oli kuitenkin se, että kun jollain kontaktilla Riehan palautin (ekalla kierroksella A:lla ja tokalla keinulla), niin sen jälkeen loput sujuivat hyvin. Ylösmenokontaktit toimi pysäytyksellä hienosti.

Kaikista parasta radoissa oli se, että me oltiin oikeasti alusta loppuun yhdessä, samalla radalla. Ehkä olen itse reipastunut ja oppinut ohjaamaan tämän tyyppistä koiraa, tai sitten Rieha on jotenkin fiksuuntunut. Veikkaan itse ensimmäistä :). Aloin ihan harkitsemaan taas virallisia kisoja. Hyvä fiilis! 

Rieha palkitsi itsensä kotona varastamalla pöydältä kananmunakennon ja syömällä neljä kokonaista kanamunaa, joka teki yhdessä sen oman iltaruuan päälle viisi kokonaista kananmunaa... Haju oli myös sen mukainen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

----------------------

Tänään käytiin Annan ja Hennan kanssa Pieksämäellä treenaamassa. Tehtiin evl:n liikkeet kahdessa setissä. Ekassa setissä:

Seuruu: Pelkkä kehääntulo ja lyhyt seuruu. Oli hyvin kuulolla, mutta aika vireessä. Askelsiirtymissä oli vähän turhan innokas, eli tuli pomppuja, mutta suoralla paikka ja ilme hienoja.

Zeta: S-I-M. Kaikki jäävät hyviä, seuraaminenkin aika lailla ok. Eipä suuremmin valittamista, osasin jopa kävellä kulmat aika hyvin.

Luoksari: Takapalkka ensin seisomisesta, oli aika priima. Sitten yksi suora palkka pelkästä jätöstä ja takapalkka maahanmenosta. Maahanmenossa ei mennyt ihan suoraan maahan, mutta välittömästi kuitenkin. Aika hyvällä mallilla!

Ruutu: Palkkailin ensin merkkiä, joka oli ihan ok, tosin meinasi tökkiä. Ruudussa lätkä, jota ei ekalla kerralla huomannut ja jouduin korjaamaan. Sen jälkeen paikka hieno. Loppuosiossa tuli ekalla kerralla viimeiset metrit ravilla, joten se uusittiin, että saatiin koko matka laukkaa. Tässä vaiheessa R oli hieman vetämätön ja syykin selvisi heti kun mentiin hallista ulos. Eiliset kananmunat vielä painoivat pakissa ja se juoksi heti päästämään ilmoille kunnon varpusparven.... Ahneella on kirjaimellisesti paskainen loppu.

Tokassa setissä:

Ohjattu: Vahvistin ensin merkkiä kapulahäiriössä, eikä ollut ongelmaa. Mutta sen jälkeen kun liikkuri veikin kapulat, niin merkki aivan unohtui. Eli liikkurin viemänä kapulat kasvattaa arvoaan huomattavasti. Vahvistelin siis taas merkkiä, jonka jälkeen menikin sinne ongelmitta. Ensin haettiin vasenta ja keskikapulallehan Rieha suuntasi. On nyt ihan ihme homma. Korjasi ihan ok. Oikea sen sijaan nousi hyvin.  Vähän on nyt tasapaino hukassa tässä liikkeessä.

Hyppynouto: Ensin hetsaten yksi toisto ja kapula tuli vauhdilla. Sitten koemainen ja edelleen mainio meno.

Tunnari: Hyvällä laukalla kapuloille, varma oman nosto, reippaalla ravilla takaisin ja kerran taisi pyöräyttää kapulaa. Luovutus hyvä. Ihan olen tähän tälläisenä tyytyväinen. Palautusvauhti on nyt hieman hukassa, mutta parempi niin, kuin että nostaisi väärän.

Kaket: Takapalkalla. Annan mukaan ei liikkunut eteen ollenkaan, mahtavaa! Sen sijaan hieman kääntyi kohti palkkaa eli meni kieroon ja otti silloin kuulemma askeleen taakse. Muuten ripeät ja hyvät vaihdot.

Loppuun paikallaolot Pipsan kanssa. Kumpikin hienoja. Erityisen hyvä oli istuminen, jossa ei liikuttanut tassuja edes sivulle tulessa, mikä on ollut hieman ongelmana.

Pihalla tehtiin vielä eteenmenoa. Palkan kanssa hyvä meno ja kuunteli myös hyvin maahamenokäskyt. Tätä pitäisi vaan treenata niin paljon ja häivyttää palkka kunnolla. Huoh, katsotaan miten paljon ehditään ennen kesäkuun koetta.

Apea tassunalle ja patteja

Viiman tassu aukesi taas uudestaan. Lenkillä se linkkasi ja nahat oli taas irti. Tossut jalassa onneksi pystyy pieniä lenkkejä tekemään, niin ei aivan toimettomaksi jää. Mutta nyt täytyy kyllä tarkkaan varoa noita. Vimps on ihan raukka, tosin se taitaa vähän käyttää myös tilannetta hyväkseen extrarapsuilla ja -nameilla.

Ja tältä se apea tassunalle näyttää (kuvitelkaa tuohon silmät ja kuono, niin se on ihan kuin pieni koala turkistakissa :) ).

Jottei tässä vielä kaikki, niin bongasin Tuikkusen kainalosta epämääräisen patin. Sillä on vanhemmiten ollut erinäisiä patteja joo, mutta ne on olleet ihon pinnalla ja sellaisia finnimäisiä. Tämä on sellainen pehmeä ja liikkuva ja selkeästi ihon alla. Pinnalta katsottuna ei sitä edes juuri huomaa. Toivottavasti se on vaan joku rasvapatti.

Tuike ja Viima pitää viedä tällä viikolla rokotuksille, niin saa ell samalla katsoa pattia ja jos Vimpsin tassu ei ota parantuakseen, niin sitten tietysti sitäkin.

Rallypätevyys Tuike ynnä muuta

Tuike kävi tänään elämänsa kolmannessa rallytokokokeessa ja ansaitsi siellä hyväksytyn tuloksen 94/100p. Tämä tarkoittaa sitä, että se sai rallytokon koulutustunnuksen RTK1 ja samalla siirtyi kisaamaan avoimeen luokkaan!! Tuiken kanssa on ollut tosi kiva rallyilla ja kaikki hyväksytyt tulokset on olleet yli 90p. ja onpa se ollut kerran myös tuomarin suosikki. Toivottavasti laji virallistetaan Kennelliitossakin nopeaan, niin saadaan tulokset näkyviin sinnekin. 

Nyt täytyy sitten miettiä jatketaanko vielä uraa ylempiin luokkiin. Niissä tulee enemmän uusia liikkeitä, eikä enää pysty menemään pelkällä tokopohjalla. Katsellaan, Tuike tykkää kovasti lajista ja onhan se mukavaa vaihtelua omaankin treenaukseen.

Tämän päivän radan tuomaroi Minna Hillebrand ja se näytti tältä:

On melkeinpä noloa myöntää, mutta mokasin heti ekalla kyltillä... Siinä oli siis pujottelu, joka alkoi vasta kyltin jälkeen. Minä lähdin kuitenkin pujottelemaan jo kylttiä, mikä rallyn sääntöjen mukaan tarkoitti väärin suoritettua kylttiä ja vähennys siitä on 10p. Onneksi tajusin tämän melkein heti ja pyysin uusintaa, jolloin vähennys on vain 3p., olettaen tietysti että liike onnistuu muuten. Ja sehän onneksi onnistui!

Alun töppäily hieman nosti omaa verenpainetta ja jännitys kasvoi. Tästä syystä ei ehkä ihan parasta suoritusta saatu, mutta hienosti Tuike teki, vaikka ohjaajaa jännittikin. Tämä on rallyn paras puoli, koiraa pääsee oikeasti kehumaan, eikä jännityksestä tule sellaista kierrettä.

Loppurata meni kuitenkin hyvin. Kaikki kyltit suoritettiin onnistuneesti. Kaksi pistettä lähti kiristyneestä hihnasta ja yksi puutteellisesta yhteistyöstä viimeisellä kyltillä. Siinä en ole kyllä ihan varma mitä tapahtui, Tuike teki minusta ihan hyvin. Mutta se on myös rallyn vaikeus, kaikkea ei välttämättä ehdi itse huomata, kun samaan aikaan pitää miettiä sekä rataa, että koiraa.

Mutta kiva kisa ja niin pätevä ja onnellinen Tuike, kun se pääsi ihan itsekseen reissuun ja tekemään :)!

Tässä vielä pari Hennan ottamaa kuvaa radalta. Kiitos niistä!

Neiti keepien kanssa lähdettiin iltapäivällä Killerille treenaamaan kera Marin ja aussieiden. Ja voi vitsit, eipä ole naismuistiin mennyt treeni näin huonosti...  Riehan kanssa treenaaminen on aina jotenkin niin uskomatonta, se kun tekee ja yrittää niin täysiä. Ja jos ei joku heti onnistu, niin se korjaa parilla toistolla ja nostaa itsenä ihan uusiin sfääreihin. Kai se täytyy välillä pudota maan pinnalle tuon superneron ja maailman pätevimmänkin eläimen kanssa. Rieha oli itse asiassa tosi outo ja jouduin vääntämään sen kanssa monesta asiasta ihan huolella. Se teki toisaalta omalla intensiivisellä tavallaan, mutta toisaalta jotenkin jähmeästi... Ja kun se Riehan  jähmeä on sekin aika intensiivinen, mutta itse sen huomaa. Välillä tuntui, että se tiesi ihan tarkkaan mitä ajettiin takaa, mutta teki silti toisin ja räyhähti päälle... Onko viime päivinä ollut liikaa treeniä, vai mikä painoi, mutta ihan oma itsensä se ei ollut.

Ensin tehtiin zetatreeniä, jossa treenasin seuruuseen lähtöjä. Seuraaminen olikin tosi hyvää. Seisominen onnistui, maahanmenoon tarvittiin kaksoiskäsky, mutta istuminen ei onnistunut sitten millään. En tiedä oliko maa Riehasta liian märkä vai mitä, mutta voi vitsit me jankattiin. Myönnän, että meni jo kovistelun puolelle, kun tuntui ettei neiti keepietä vaan yksinkertaisesti huvittanut vaikka helpotin ja palkkasin. Keppi-porkkana-tuokion jälkeen homma alkoi sentään jotenkin sujumaan sujumaan. Onneksi tuo on se kohtuullisen kova tapaus, muuten ei olisi tälläistä treeniä voinut vetää. Toistoja tuli aika törkeän monta. Se ei hetkeksikään lannistunut, lähti joka kerta tekemään samanlaisella innolla ja stoppasi hienosti, harmi vaan kun asento oli tosiaan seisominen sen istumisen sijaan. Ja siinä se nökötti katsoen silmiin, vaikka juuri oli sekä palkattu, että kovisteltu istumisesta... Zeta on ollut meillä todella varma, tämä oli hyvinhyvin erikoista.

Sitten ohjattuun. Ja voi elämä, sama meno jatkui. Vasen ei meinannut nousta millään, suuntasi vaan keskikapulalle. Palauttelin sitä merkille ja R alkoi jo sieltä kommentoimaan räyhähdyksillä homman hitaasta edistymisestä. Se ei vaan yksinkertaisesti lähtenyt kääntymään ja meni aina keskelle. Kävin näyttämässä kapulan, sitten nousi. Mutta sama toistui myös oikealle mennessä. Argh. Se oli jotenkin ihan kapuloiden lumoissa, merkilläkin oli ihan menossa jo ja komensi jos ei saanut heti noutokäskyä. Palkkailin sitä sitten pelkästä merkistä ja vietiin yhdessä kapulat, jonka jälkeen ne taas nousi.

Tunnari sentään sujui. Palautusvauhti oli tosin aika hidas, joten uusin ja tein lentävän lähdön ja oman nostosta suoraan palkka leluun. Tähän täytyy kyllä hakea vinkkejä, tuntuu etten saa nyt millään tasapainoa nopean palautuksen, rauhallisen nuuskinnan ja kapulan pureksinnan kanssa...

Loppuun naksuttelin Riehalle vielä istumisia ja maahanmenoja. Nyt homma sujui, mutta jotenkin se edelleen mallasi pyllyään ihan ihmeellisesti. Oliko se maa vai mikä, mutta ei yhtään Riehamaista...

Viima ja Rieha pääsivät vielä seurustelemaan aussiepoikien kanssa. Viima oli niin onnessaan, se suorastaan rakastui ihaniin herrasmiehiin ja hyppeli niiden kanssa korvat tötteröllä. Se oli niin liikkis ja niin iloinen! Pitäisi käydä sen kanssa useamminkin tapaamassa kivoja poikakoiria, kun se niistä niin paljon tykkää.

Rieha sen sijaan jatkoi keskarilinjaansa, sitä ei kiinnostanut muiden kanssa leikkiminen pätkääkään. Itse asiassa sen mielestä poikien ei tarvinnut tulla lähellekään. Se keskittyi lähinnä tuijottamaan minua. Ihan kuin se olisi ollut suorastaan järkyttynyt hyvän treenin keskeytymisestä tuollaisella turhalla seurustelulla. Se olisi myös halunnut toimia poliisina huulia nostellen, josta jouduin sanomaan. Loppupeleissä se meni sitten itse avoinna olleeseen autoon ja häkkiinsä, yksin. Aivan ihme meiniki :D.

Parin päivän tokot, sisältäen mm. sujuvaa häiriönsietoa

Viiman tassut on parantuneet tosi hyvin, hieno juttu. Jos niitä nyt jatkossa vielä rasvailisi, etteivät uudestaan aukea. Muuten se on oma hömppä itsensä, juuri äsken suolisti kalliin turkislelun, jonka oli mystisesti saanut tassuihinsa. Siihen kuului myös Viimalle tyypillinen esittelykierros, jossa se kulkee muiden koirien edessä edestakaisin lelu suussa, että ne kurjat varmasti tajuavat, mistä jäävät paitsi. Tämä erityisesti Riehalle, jota homma harmitti aivan vietävästi. Eli Viima saavutti juuri sen, minkä halusikin :D.

Jos se on Viiman, niin se on Viiman

Eilen käytiin Riehan kanssa hallilla treenaamassa. Saatiin seuraksi Merja ja sheltti Ruu, tuloksena oikein mukavat treenit kaikinpuolin :). Eilen me tehtiin:

Luoksaria: Takapalkaten stopeista, väliin suoria luoksetuloja. Näissä sikahyvä meno. Mutta kerran jätön jälkeen nuuski, mistä jouduin sanomaan, mur. Sen jälkeen palkkasin kerran taas pelkästä makuusta ja pää pysyi taas ylhäällä. Loppuun vielä muutamat stopit kiertojen kautta vaihtelun vuoksi.

Tunnaria: Extrapitkä matka kapuloille. Meni hienosti, nuuski ja nosti oman hyvän. Palautuksessa hieman puri, mutta ei pahasti. Luovutus ok, ei ennakointeja. Pitkä matka ei hämmentänyt, mikä oli hyvä. Palautusvireeseen pitäisi edelleen kiinnittää huomiota.

Seuruuta: Ehkä hieman epätasaista, välillä sikahyvää, välillä joutui huomauttamaan. Mutta ilme ja kontakti hienoja ja se kuulemma heilutti häntää perusasennoissakin :).

Ohjatun palautuksia: Näitä tehtiin kierron kautta ja tuli sieltä vinoon, ikään kuin olisi hakenut oikean. Otin apuun putken painot ohjureiksi ja niiden kanssa tuli hyviä palautuksia.

Merkki ja ruutu: Merkillä mallasi itseään ihan tasan merkin taakse, oli oikein pätevä. Ruutuun mennessä oli matkalla aika pahoja häiriömerkkejä ja kävikin yhdellä kääntymässä ennen kuin meni ruutuun. Ruudun paikka olisi voinut olla parempi, eli oli aika reunassa. Se vaan alkaa valumaan, kun ei vahvista.

Tänään oli vuorossa kisatokoryhmän treenit. Kehittelin pienen häiriötreenisuunnitelman ja koska paikalla oli porukkaa, niin saatiin sitä toteutettuakin. Mulla oli itsellä vaan ihme jännitys päällä, kun oli pitkästä aikaa enemmän katsojia. Siis ihan kokonaista neljä kappaletta :D. Tämä näkyi nopeutettuna toimintana ja ne ketkä mut tuntee, tietää, etten normaalistikaan ole ihan mikään hitain ihminen. Kai me ollaan Riehan kanssa ihan toisillemme sopivia, kumpikin tykätään tehdä asiat nopeasti :D. Mutta välillä se hengenveto voisi olla ihan hyvä juttu. Tänään tehtiin:

Merkkiä & ruutua: Koska se ruudun paikka on alkanut valumaan, niin otin treeneihin vanhan kunnon lätkän, jonka R muisti heti. Lätkä ruutuun ja ai että oli hienolla paikalla. Tämä kun sujui pitkästä matkasta niin päästiin asiaan, eli häiriöön. Kolme ihmistä ruudun taakse/reunoille ja yksi seisomaan matkan varrelle. Lisäksi lätkäisin sinne yhden häiriömerkin. Seisovat ihmiset ei juuri Riehaa haitanneet, matkan varrella ollutta piti hieman katsoa. Sitten ihmiset alkoivat liikkumaan ja pomppimaan. Tässäkin R oli tosi super, edelleen ainoastaan matkalla ollut sai pienen reaktion pään kääntämisen muodossa. Lopuksi matkalla ollut ihminen meni kyykkyyn ja tästä se jo sitten selvisikin. Aika pätevä plikka, niin se vaan painaa ja stopit oli aivan priimaa.

Note to self: Treenaa myös sitä ruudun loppua, se on jäänyt nyt aivan paitsioon...

Zetaa: Ensin kävely-/liikkurin huomioimattomuustreeni. Ei reagoinut liikkuriin ja seurasikin aika hienosti. Ihan lopussa alkoi keulimaan, eli kasvaako palkan/jäävien odotus niin kovaksi, ettei ihan enää malta? Sitten tehtiin jäävien kera ja palkkasin seuruuseen lähdöistä. Järkkä S-M-I. Istumisessa jäi seisomaan, mikä oli iso oho. Uusinnassa korjasi heti. Seuraamiseen lähdöistä palkkaaminen ei ehkä ollut paras idea, koska hieman ehkä alkoi ennakoimaan. Siihen siis palauttava treeni piakkoin.

Luoksetuloa: Satunnaispalkaten taas stopeista, suorasta luoksarista tai pelkästä makuusta. Stopit oli aika hienoja. Varsinkin kun oli saanut kerran takapalkan, niin seuraavan kierroksen stoppi oli aikalailla täydellinen. Suorassa luoksarissa alkoi hieman pomppimaan, mutta vasta n. 5m ennen minua. Eteentulo oli ok, ehkä ihan hitusen oli vinossa. Mutta pätevä meno ja on tämä taas palautunut aika hienoksi. Itse sain palautetta jätöistä, että voisin vähän niitä rauhoittaa ja tottahan se on. Rykäisen herkästi heti liikkeelle, kun voisi odottaa sen sekunnin, saattaisi jäädä Riehallekin vähän varmempi fiilis.

Paikkaistumista: Tähän tehtiin taas häiriöhärjoitus, eli muut koittivat saada Riehaa menemään maahan. Mutta neiti kelpiepä oli ihan sairaan pätevä, eikä mennyt kertaakaan maahan! Tätä kun tehtiin ekoja kertoja, niin se meni joka ikisellä käskyllä maahan. Nyt se ei juuri edes katsonut huutelijoita, keskittyi vaan minuun. Mahtilikka!

Tosi hyvä treeni!

Kaksi lepää, yksi treenaa ja lisää pääsäiskuvia

Vesku kävi eilen Viiman ja Riehan kanssa juoksulenkillä. Viima oli ollut lenkillä tavallista haluttomampi ja illalla oli sitten nuoleskellut etutassujaan. Tarkempi tutkimus paljasti, että sillä on kummankin etutassun isossa anturassa haavaumat. Onneksi ne on ihan siistejä, eikä kovin syviä. Toisessa tassussa nirhauma on ihan pieni, mutta toisessa on sellainen palkeenkieli. Ei ihme, jos ei oikein juoksu maittanut... Näki, että tassut on tosi kipeät, ulkona se vaan linkkasi hitaasti ja halusi rapsutuksia. Kevät on ihanaa noi yleensä, mutta koirien kannalta ihan syvältä. On joko niin liukasta, että saa koko ajan varoa, tai sitten joka paikka on päällystetty terävällä sepelillä, joka rikkoo tassuja.

Kultaisin porokoira

Soitin tassuista eläinlääkärille ja tultiin siihen tulokseen, että hoidetaan niitä kotona. Putsailin ne ja ulkoiluun Viima saa tossut jalkaansa. Se on kyllä niin ihanan sympaattinen hoidettava, kiltisti antaa tehdä kaiken. Tossut oli siitä alkuun ihan kaameat, mutta ulkona se lönkötti menemään ne jalassa ihan tyytyväisenä. Mitä nyt piti kieriä parin metrin välein hangessa, ilmeisesti tossujen irtoamisen toivossa. Mutta hyvä juttu, että ne jalassa ulkoilu onnistuu, ilman niitä sattui selkeästi aika paljon.

Viima paimentaa moottorikelkkaa

Tärkeä ördäyshetki

Yksi koira on siis saikkarilla. Tuike taas kävi tänä aamuna Markus Laioksen käsiteltävänä. Yllättäen availtiin taas lantion seudun jumeja. Laioksen mukaan jumit johtuisi edelleen siitä parin vuoden takaisesta liukastumisesta, missä polvikin meni. Tiedä häntä, mutta jumissahan se sieltä aina on. Jumeja saatiin taas avattua ja se näkyikin oikean jalan parempana liikkuvuutena, mutta kuten Laios sanoi, se on vähän sellaista sipulin kuorimista, kun jumeja on kertynyt pitemmän aikaa. Onneksi Tuike on oma iloinen itsensä, sen liikkuminen on minusta ollut viime viikkoina tosi hyvän näköistä, eli ravaa nätisti.  Mutta Tuikekin on nyt parin päivän lepotauolla.

Tuikelle ei kannata luovuttaa hanskaansa, sitä ei ehkä saa takaisin

Sydän

Riesku on onneksi treenikunnossa (kopkopkopkop x 1000). Illalla oli vuorossa oman ryhmän aksat ja lämpättiin vanhaan malliin tokoa, kun hallin vierestä löytyi yksi sula paikka.

Seuraaminen on ihan hitsin kivan oloista nyt. Se on alkanut skarppaamaan pään kanssa ja takapalkkaus pelaa. Tehtiin tempon muutoksia ja askelsiirtymiä oikein urakalla ja ilme säilyi läpeensä makeana. Luoksetulossa otettiin vaan pari suoraa luoksaria, niissä hyvät eteentulot. Merkkiä treenattiin kapulahäiriössä ja nyt malttoi hyvin keskittyä merkkiin. Vissiin se vaan vaatii välillä muistuttelua. Loppuun temputtiin jääviä namipelillä. Hyvin se skarppaa, enkä saanut sitä lankaan kertaakaan eli aina tuli oikea asento. Pätevyys :).

Paimenhiips sinne

Paimenhiips tänne

Päivän treenirata oli suunnilleen tälläinen, mukaelma viime viikonlopun Lempäälän 1-luokan radasta:

Ensinnäkin mietin ennen radalle menoa mitä tehdään kontakteilla. Ylösmenojen opettelu on jäänyt vähälle, ei vaan yksinkertaisesti riitä aika siihen toistomäärään. Olen toisaalta alkanut miettimään, että mitä himskattia minä niistä stressaan. Meillä ei tässä vaiheessa ole muita tavoitteita, kuin pysyä samalla radalla, joten kontaktit on siinä aika toissijaisia. Päätin siis tehdä kontaktit meidän alkuperäisellä tavalla, eli että pysäytän Riehan myös ylösmenolle. Tästä on "gurut" vaan sanoneet, että niin ei kannata tehdä, mutta sou what, se on minun koirani ja meidän treenit ja jos tällä tyylillä saadaan jonkinlainen rata aikaseksi, niin sillä mennään. Ihan turhaan stressaan itseäni sillä, jos en ehdi opettamaan sille muuta tapaa, aksa on tällä hetkellä niin sivulaji. Eli gurut ja agilityhikipinkot vaviskoon, me mennään nyt tällä :D. 

Ja kontaktit toimi ihan älyttömän hyvin! Tosin R tipahti kerran sekä keinulta, että puomilta, kun lähti pysähdyksistä niin sutien, mutta se oli jopa ehkä hyvä juttu, koska sen jälkeen se malttoi vähän paremmin. Mutta muuten se oli hienosti kuulolla ja teki tasan niin kuin käskin. Alasmenot toimi myös.

 Kaulaan kietoutunut lelu aiheutti suunnattomasti hupia, se ei koskaan lakannut taistelemasta vastaan!

Itse radasta sitten. Olin niin ylpeä aloituksesta, kun pystyin menemään ottamaan koiraa vastaa 3-hypylle ja Rieha tuli niin hienosti ekat hypyt. Tällä tavoin ehdin itse valssaamaan kolmosen jälkeen ja blokkaamaan edessä olleen putken suun. Päästiin puhtaana rata ysille saakka, jossa valitettavasti meni väärään päähän putkea. Tämä korjaantui heti, kun otin vähän vastakkaista kättä mukaan vientiin.

12-hypyllä tuli hieman kaarrattusta ja testattiin siihen sekä persjättöä, valssia, että yksinkertaisesti kääntämistä. Mutta en pitänyt tuota itse kovin pahana, koska se ei sentään lähtenyt mihinkään muualle :D. Pujotteluun päästiin hienosti ja sekin pelasi kuin unelma, ihan älytön vauhti ja keskittyminen. Lopussa taas vähän kaarratusta, mutta selvittiin aika hyvin.

Meillä ei ole mennyt näin hyvin pitkään aikaan ja se kuulemma myös näkyi!! Viimeksi manasin, että ei ole asiaa 1-luoka radoille, mutta tämän radan perusteella taas ei olisi mitään ongelmaa. Me oltiin ihan samalla radalla, siinä oli asennetta, eikä R irtoillut yhdellekään väärälle esteelle. Hylky olisi tullut vain tuosta yhdestä väärästä putken päästä. Jee!

Semmoinen päivä tänään. Tässä vielä pilkkireissua

Viima tuijottaa pilkkiavantoon

Viima ja Rieha tuijottaa pilkkiavantoon

Rieha arvosti pilkkikalustoa

Ja kaikki kovat keepit ajaa moottorikelkalla!

Pääsiäiskuvat vol1, tunaria ja kevään ekat viestit!

Pääsiäinen vietettiin mökillä. Aurinko paistoi, ruoka oli erinomaista, seura parasta ja pihasauna lämpeni joka ilta. Kyllä te tiedätte :). Räpsyjä tuli otettua useampi sata, tässä taas niistä osa.

Viima oli taas parissa päivässä muuttunut niin maalaiskoiraksi ja eleli rouviksi nauttien herkuista ja jakamattomasta huomiosta :D.

Etsi kuvasta porokoira

Ihan pikkaisen treenattiin ja jännin juttu oli kevään eka viestitreeni, joka vedettiin kelkkauraa pitkin. Matka ei ollut järjetön, sellaiset 300m lyhyine siirtymineen, mutta ei kai sitä talvitauon jälkeen tarvitsekaan kaikista vaikeimmasta aloittaa. Juoksutettiin neljä väliä.

Onnellinen juoksija

Rieha oli ihan liekeissä jo nähdessään pk-liivit, aika hyvin se on niihin ehdollistunut. Vesku jäi A:lle ja käveltiin B:lle. Meinasi varastaa lähdössä, mutta sain pidettyä sen sivulla. Sen sijaan seuruussa oli kovasti kuulolla, tosin edistäähän se meinaa herkästi. Pitäisi varmaan jättää seuruukäsky tästä kokonaan pois ja käyttää jotain muuta, koska ihan varmasti tuo keuliminen näkyy muualla. Kunhan sen saa jollain lailla hallinnassa vietyä lähetyspaikkaan, niin hyvä.

Lähti tosi hyvin ja juoksi joka matkan ihan täysiä ja onnessaan. On se vaan ihanaa nähdä, kun toinen nauttii! Minun päässä ei pitänyt minkäänlaista ääntä, Veskun päässä oli päästänyt kummallakin kerralla lähtöhaukun. Muuten oli hiljaa, mikä oli tietysti tosi positiivista. Toisaalta tässä ei ollut mukana muita koiria kirittämässä ja virettä nostamassa, eikä se joutunut jäljestämään kovin vaikeassa maastossa. Mutta tästä se lähtee!

Jäällä koko porukka riekkui perinteiseen tapaan

Varastettu hanska saa kyytiä

Viima suorastaan villiintyi

Tuike vastasi päivän ilmekimarasta

Treenattiin Riehan kanssa vähän tokoakin. Tunnarissa oli edelleen vaikeutustreeniä. Extramäärällä kapuloita ja oma esim. kiinni jossain esteessä. Oma nousi varmasti joka kerta. Koitin hakea myös palautuksiin vauhtia, koska herkästi tulee ravilla, mutta siinä on vielä työstettävää. Tein mm. treeniä, jossa heitin tavallista kapulaa toiseen suuntaa ja Riehan piti lennosta tiputtaa ja lähteä siitä suoraan tunnareille. Hienoa oli nähdä, että haisteluun ei vaikuttanut millään lailla tuollainen hetsaus, mutta ei se kyllä ehkä vauhtiinkaan vaikuttanut. Tehtiin erikseen pitotreeniä ja jouduin sanomaan sille kapulan puremisesta. Lopetti ja alkoi skarppaamaan. Tämä on kyllä sellainen tasapainoiluliike, ettei tosikaan...

Tässä vaiheessa päivitystä blogger päätti, ettei lataa enää kuvia, joten loput kuvat saa tulla seuraavaan postaukseen...

Koemaista ynnä muuta

Hennan kanssa käytiin ihanassa aurinkoisessa säässä treenaamassa. Tosin maneesissa, joten eihän se aurinko sinne kauheasti paistanut. Mutta maa pölisi senkin edestä, kaameaa. Voi kun nuo parkkikset ja kentät sulaisi pian!

Tänään teemana oli koemainen. Liikkeet kahdessa setissä, ruudusta poikki.

Seuruu: Virittelin Riehaa ehkä vähän liikaa ja se oli lievästi sanottuna liekeissä. Se ei äännä ikinä tehdessään, mutta nyt alun askelsiirtymissä kuului hienoista mouruamista. Mutta ilme oli ihan sikamakea, se oli niin innoissaan. Paikkakin oli suurimmaksi osaksi aivan korrekti. Juoksu superhyvä. Häiriömerkitkään ei haitanneet. Oikeastaan alun levottomuuden jälkeen oli tosi hyvä meno.

Zeta: I-S-M. Hyvät jäävät, ei ongelmia. Lopussa seuruu hieman edessä, muuten hyvä ja ei ennakoinut.

Luoksetulo: Wau, ihan mahtavat stopit!! Vielä paljon paremmat kuin aiemmin tällä viikolla. Maahanmenossa se oikein kaivautui maneesin möyhyyn. Kympin liike muuten, mutta ennakoi sivulletuloa.

Ruutu: Tämä oli kympin liike. Jos jotain korjaisi, niin paikka ruudussa olisi voinut olla taaempana.

Ohjattu: Haettiin oikea. Katsoi hienosti viennin ja oli ihan kuulolla. Ampui kuitenkin merkistä ohi, mitä tekee harvoin, eli kapuloiden arvo on viime treenien takia noussut liikaa. Taisin antaa kolme käskyä ennen kuin meni merkille, eli kokeessa olisi ollut nolla. Luulen, että olisi mennyt vähemmälläkin. Sen jälkeen kun oli merkillä, niin oikea haku sujui hyvin. Maneesin möyhy haittasi sen verran, että juoksi hieman kapulan päälle. Luovutus hyvä, mutta ennakoikohan tässäkin sivulletuloa.

Metallihyppy: Hirveän hieno asenne! Möyhyn takia kapula oli hetken hukassa, mutta ei lannistunut ja toi laukalla. Irrituksessa nytkähtelyä, palkan odotus oli aika kova

Tunnari: Oli hyvin kuulolla sivulla, hienoa. Maneesin pohja oli taas vaikea ja meni ohi kapuloista. Tämä vissiin toi hieman epävarmuutta ja tiputti oman kerran ja varmisteli muut ennen kuin toi. Plus että puri kapulaa, mikä on kanssa merkki epävarmuudesta. Ja taisipa ennakoida tässäkin sivulletuloa.

Kaukot: Takapalkkavalmistelujen kera ehkä hieman paremmat kaket kuin viime kokeissa. Viimeiseen istumiseen tuplakäsky. Varmaan jotkut seiskan kaukot.

Kokonaisfiilis oli hyvin innokas. Kehuin välillä innoissani hieman liikaa ja siitä syystä Rieha räyhähteli pariin otteeseen. Tämän kanssa pitäisi olla tarkkana, muuten pian lennetääm sm-kokeessa pihalle... mutta on se vaan ihana asenteensa kera! Nyt vaan taas malttitreeniä. Erityisesti liikkeiden lopetuksiin.

Tuiken kanssa tehtiin vielä rallytokoa, noutoja, luoksetuloa ja kaket. Kivaa oli ja hyvin sujui. Sen tokoliikkeet on varmaan parhaimmassa kunnossa kuin ikinä ja se oli niin innoissaan :).

Niin monta pientä asiaa

Eilen oli Riehan agitreenien vuoro. Lämpättiin pihalla ensin tokoa. Liukasta oli, joten tehtiin aika minimuotoisena. Toisaalta on välillä ihan hyvä treenata vähän liukkaammalla, että R oppii paremmin hallitsemaan kroppaansa myös sellaisella alustalla.

Seuraamisessa askelsiirtymiä. Keskittyminen hienoa, kontakti ei tipu. Ei myöskään roikkunut jalassa ja paikka säilyi. Nyt vaan taas huomaa, että olen vahvistellut sille paljon lähtöjä ja niissä se meinaa ennakoida. Eli heti kun kuulee käskyn, niin vähintään pään täytyy nytkähtää, vaikka itse en liikkuisi mihinkään. Ei paha virhe, mutta tätä voisi hioa. Lisäksi tehtiin jännite-sivulletulotreeniä, eli tein kaikkea tosi outoa ja Riehan piti osalta tulla sivulle eri kulmista ja vaikka kyyristelin ym. Tämä oli hirveän hauskaa ja toimi hienosti :D.

Ohjattua tehtiin minimatkalla ja vain oikeaa. Siinä halusin vahvistaa sekä kunnon kääntymistä (kapula samassa tasossa) ja oikean luovutusta, jossa ohjaamassa oli merkki. Kääntymiset sujui hienosti. Merkin kiertäminen oli Riehalla alkuun vaikeaa, halusi ihan välttämättä tulla merkin oikealta puolelta, jolloin luovutusasento oli sellainen poikittainen. Näin hyvin se on sillä siis hallussa oikealta tullessa... Opastin sitä kiertämään merkkiä ja alkoihan se suora luovutus löytyä. En vaan ole ihan varma, että siirtyykö tämä tositilanteeseen, jos merkki ei ole auttamassa... Mutta ensin tätä pitäisi tehdä sen sata kertaa ainakin.

Luoksetulossa treenattiin eteentuloja ja sivulle menoja. Niissä hyvä meno.

Sitten päästiin aksaamaan, rata oli tämmöinen, ilmeisesti joku 1-luokan kisarata:

Tässä oli jo tutustuessa tosi monta ansapaikkaa Riehan tyyppiselle koiralle, koska ansaesteitä oli joka paikassa. Riesku päättikin ottaa ekan irtoamissuoran heti alkuun, eli veti renkaan jälkeen myös pituuden. No, siinä oli itsellä huono linja, sitten kun menin oikeasti ottamaan sen nenästä renkaalta, niin lähti kääntymään. 4- putkeen meno oli myös haastava, R luki tosi herkästi 5-hypyn. Tässä tein taas perisyntiäni, eli jäin seisomaan ja yritin saada irtoavaa koiraa kauko-ohjattua putkeen, kun olisi oikeasti pitänyt vaan ohjata se sinne putkeen.

Pujotteluun laitettiin ohjurit, koska vasemmalta ohjaus aiheutti taas lopussa ulostulon. Ohjurien kanssa hyvä meno, sain etumatkaa ja putkeenhan R irtoaa. 8-hypylle tuli hurjia kaarroksia, vaikka kokeiltiin persjättöä, valssia ja koiran vastaanottamista hypyn takaa. Viimeisin toimi ehkä parhaiten. 9-14 toimi ihan ok, kun olin vaan rohkea pituuden jälkeen ja lähdin tekemään persjättöä heti. Silloin se ei ehtinyt lukemaan mitään muuta.

Lopussa menin ottamaan koiraa vastaan 16-hypyn taakse, koska putkeen R irtoaa ja ehdin hyvin. Ja jollain piti blokata hypyn jälkein ansaputki. Tämä tuntui toimivan, kunhan vaan annoin koiralle tilaa hypätä, jäin taas herkästi seisomaan sen tielle.

Riehalla oli aika hurja menofiilis päällä ja hiki tuli sekä mulle, että sille. Ihan hauskaa kuitenkin oli, vaikka taas näki, että ei me taidettaisi kisoissa kovin pitkälle päästä...

Viima lähti eilen jo pääsiäisen viettoon mökille äidin ja siskon kanssa. Muut mennään  huomenna perässä. Eli pääsiäinen menee maalla mökkeillessä, ihanaa!

Pesin Tuiken eilen, nyt vaan odotellaan, milloin sen voisi taas ajaa kesälookkiin alias valepentulookkiin. Vielä pitää ehkä hetki odotella lumien sulamista. En uskalla riskeerata selän paleltumista.

Riehan kanssa tehtiin tänään lenkin jälkeen kotipihassa pari juttua. Aloiteltiin tunnarilla, teemana taas kaikki vaikea. Ensin pitkä rivi, ihan kiinni autotallin seinässä. Aloitti nuuskinnan keskeltä, mutta nosti oman heti siihen osuessaan. Rivissä olisi varmempaa, jos aloittaisi nuuskinnan reunasta, mutta kai se näinkin toimii. Seuraavaksi iso ympyrä, edelleen varma oman nosto. Sitten tooosi pieni ympyrä, eli kapulat oli parin sentin päässä toisistaan. Tämä jännäsi eniten, koska pelkäsin, että alkaa lääppimään tassuillaan. Mitä vielä, hienosti nousi oma. Tästä rohkaistuneena vielä rivi pienillä väleillä ja taaskaan ei ongelmaa. Eli neljä vaikeutettua tunnaria ja täydelliset oman nostot!

Sitten seuraamistreeniä, paikan muistuttelua. Aika kiva meno, on alkanut enemmän ajattelemaan pään paikkaa. Tein sille hämyjä, eli äkkipysähdyksiä kumpikin jalka vuorottelen edessä ja silti piti malttaa pysyä kiinni vasemmassa. Muutaman kerran meni lankaan, mutta paransi koko ajan.

Loppuun tehtiin vielä eteenmenoa, koska älysin, että pitäähän meidän alkaa treenaamaan pk-tottistakin pikkuhiljaa jos meinataan kesäkuussa kokeeseen. Käytiin viemässä palkka yhdessä ja sitten valmistelevaa seuruuta. Ja heti meinasi unohtua se pää, mitä juuri treenattiin, eli keuli. Kun siis tiedättekö, kun siellä edessä on se palkka ja se on niin siistiä?!? Paransi kyllä kun huomautin, mutta ei ollut helppoa. Itse eteenmeno oli hyvä, pitää sitä vaan nyt oikeasti treenata. Mehän ei käytännössä sitä osattu ekassa kokeessamme, joten päätin, että seuraavaan se osataan, eikä anneta tottiksessa pistevähennyksiä sen takia... Katsotaan ;).