Pesimistä, lenkkiä ja liitelyä

Aamulla Rieha pääsi pitkästä aikaa Naava-snautserin kanssa lenkille. Mentiin läheisille hiekkamontuille, jossa olikin hyvä rallattaa. Rieha juoksi oikeastaan koko ajan, oli niin kivaa. Kyllä muskelit kasvaa kun pehmeässä hiekassa revittää ;).


Illalla oli vuorossa Viiman agitreenit ja otin myös Riehan mukaan. Aino oli suunnitellut tälläisen radan:

Viima on ollut koko viikon tosi kummallinen. Se vaan makaa häkissään, eikä juuri suostu sieltä poistumaan. Lisäksi se vahtii koko huonetta ja leluja Riehalta ja tytöillä on ollutkin pari rähinähässäkkää (joiden jälkeen ne aina leikkivät hulluna). Selkeää valeraskausoireilua (tarkistin vielä kalenterista ja sopisi ajallisestikin tosi hyvin). Sen takia vähän epäilytti mitä se sanoo agilitystä.

Mutta mitä vielä, Vimps oli selkeästi todennut että oli erakoitunut tarpeeksi ja teki oikein kivaa rataa. Taidettiin saada ekalla yrityksellä lähes puhdas rata ja sillä oli kiva fiilis. Haettiin vaan loppuun vielä vauhtia ja uusittiin kohta 7 -12 ja siinäpä se sitten olikin kun meno oli kivaa. Lisäksi tehtiin Viiman kanssa puomia ja putkea superpalkaten ja vauhdin lisäämiseksi. Mukava meno niissäkin. Loppuun Vimps sai hakea pari kertaa noutokapulaa ja jumpattiin vielä hallissa.

Riehan kanssa treenasin ensin erikseen pujottelua ohjureilla. Väleistä taisi puuttu neljä ohjuria. Suurimmaksi osaksi oikein hyviä toistoja, mutta välillä meinasi mennä överiksi ja silloin unohtui myös keskittyä. Pujotteluikiliikkuja meinasi käynnistyä ja välillä sai oikeasti käskeä sen olemaan paikallaan kun koitti tunkea pujotteluun ihan koko ajan.

Sitten tehtiin puomia. Ylösmeno oli nyt ihan hukassa, luultavasti sen takia, että oli jo niin kiihdyksissä tuosta pujottelusta. Eli sitä sai muistuttaa. Lisäksi huomasin taas miten paljon huonommin se toimii oikealta ohjaten. Tokokoira, mikä tokokoira...

Rieha sai tehdä vielä tuota samaa rataa kuin Vimps. Oikean puolen ohjauksen huonous näkyi keinulla, vasemmalta osasi hakea sinne heti, mutta oikealta meinasi tulla ohi. Treeniä, treeniä... Muuten radalla oli kiva meno. 9-11- hypyt oli suht haastavia, mutta kun otin vastakäännöksen ysille, niin johan alkoi kääntymään. Loppusuora toimi hienosti, tein takaaleikkauksen muurille ja R luki tosi hyvin.

Hieman meinasi olla kiihkeää menoa, mutta saatiin onnistumisiakin. Nyt tuo oikeain puolen ohjaus pitäisi ottaa erikoistarkasteluun. Erityisesti kontakteilla on kovasti hukassa siltä puolelta vietäessä.

Rieha epiksissä ja eka voitto agin saralla!

Tänään juostiin kaksi rataa JATin möllikisoissa. Luokkana möllimaxit, eli radalta puuttui keinu, rengas ja pujottelu.

Rata oli hyvin suoraviivainen perus-serpentiini ja helppoahan se on Riehan kanssa mennä, koska se irtoaa niin hyvin. Itselle ei edes tule hiki kun ei tarvii juosta (vrt. Viima, joka olisi tuollakin radalla pitänyt viedä joka esteelle loppuun saakka). Hurja vauhti sillä olikin. Kontaktit meni ok, tosin onhan niissä vielä paljon treenattavaa että ovat varmat. Varmasti joku sanoo nyt, että miksi menen koiran kanssa "kisaamaan" jos ne ei ole ihan satavarmat, mutta minusta Riehalla on niistä idea hyvin selvillä, ainoastaan omaa liikettä ym. pitää kasvattaa. Eikä me muutekaan oteta tätä liian vakavasti, mie en ole tottunut tuollaiseen tykkiin, joten mulle melkein kelpaisi tuollaiset kontaktit, koska silti Rieha on sata kertaa nopeampi kuin mihin olen tottunut :D. Ja tämä on kuitenkin se meidän kakkoslaji, missä ohjaaja obn poissa siltä mukavuusalueeltaan ;).

Ekalta radalta saatiinkin sitten nollatulos, ihannaika alittui yli 25 sekunnilla ja sillä irtosi sitten voitto. Rata näytti tältä:



Käytiin vielä uusimassa sama rata, mutta siinä käännän Riehan pituudella liian aikaisin ja se tekee kiellon. Kontakteja saatiin paremmin treenattua tällä yrityksellä.



On se vaan hurrjan hieno!

Erkkiä, pomppuja ja näyttelyposeerausta

Pullaisen Riikka kävi taas Laukaassa kouluttamassa ja mehän tungettiin oitis mukaan Tuiken ja Riehan kanssa. Kiva koulutus taas kerran ja paljon hyviä vinkkejä aina kannustavalta Riikalta!

Tuike pääsi tekemään yhden setin valvovan silmän alla. Halusin että katsotaan sille juttuja, millä saisi vireen pysymään kokeissa yllä. Tähän otettiin aseeksi temput. Tuike tykkää hyppiä vasten joten alettiin naksuttelemaan siitä. Hyvin pian se hiffasi ja alkoi pomppimaan innoissaan. Otettiin seuraamista liikkuroituna, josta sitten aina pompun kautta palkka. Tarkoituksena siirtää tämä kokeisiin: saa tehdä liikkeiden välillä jonkun kivan ja palkkaavan jutun. Toinen temppu mitä testattiin oli pyöriminen ja se saattaisi olla se meidän juttu, koska Tuike alkoi hieman pomputtamaan jalkaansa kaiken hyppimisen jälkeen :(. Kauhean iloinen se oli, mutta ei viitsi pientä palleroa rikkoa...

Lisäksi treenattiin koemaista sisääntuloa, josta ekasta perusasennosta vapautus ja tempun kautta palkka. Näitä pitäisi treenata kovasti, että saataisiin kokeessa heti alusta saakka vire säilymään. Treenien lopuksi Tuikkunen sai vielä pelata pallolla ja tehtiin seuraamista, luoksarin stoppeja ja kaukoja. Kovasti oli pieni innoissaan ja pallopalkka kelpasi (tosin minun piti se aina kalastaa kiinni, koska ei halua luovuttaa palloa vapaaehtoisesti ilman namia ja namit oli loppu). Semmoin pieni hömpäkehärpäke se on.

Rieha teki ekassa setissä ruutua ja luoksarin stoppeja. Ruutu oli valmiiksi rakennettu, otettiin suoraan bongaus ja lähetys. Mahtavasti se bongaa!! Ruutuun meni ekalla kerralla aika etureunaan, mutta kun en antanut stop-käskyä, niin korjasi heti itse keskemmälle ja siitä stopin kautta palkka. Toka yritys oli kerralla nappi ja eipä siinä oikein treenattavaa ollut.

Luoksarin stoppeja lähdettiin työstämään peruuttamisen kautta. Koira istumaan, lähden itse peruuttelemaan, josta kutsun ja stop-naks-palkka lentää. Riehalla siis on ollut ongelmana se, että stoppaa kyllä jos minulla on lelu ja pystyy vähän ikään kuin lukemaan vartalosta apua. Tämän avulla lähdetään hakemaan neutraalimpaa stoppia ilman vartaloapuja. Alkuun tehtiin stoppi niin, että pysähdyin samalla kun annoin käskyn, sitten jatkoinkin liikettä. Hyvin hiffasi ja viimeinen toisto tehtiin niin, että juoksin ja siitä stoppi. Tähän vaan vahvistus ja vauhti, niin hyvä tulee.

Tokassa setissään Rieha teki merkkiä ja ohjattua. Ensin ohjattua. Kerroin miten oltiin tehty ja päätettiin ottaa heti mukaan myös keskimmäinen kapula. Riikka vei väärät ja käytiin yhdessä viemässä oikea. Sitten laitoin sen merkille ja lähetys. Yhden kerran lähti hakemaan keskimmäistä, muuten aivan supermeno sekä oikealle että vasemmalle. Väärälle kapulalle lähtöön saatiin myös hyvä vinkki, miten saa noutohullun kääntymään, eli seis-käsky ja samaan aikaan lentää narupallo kenttään niin lujaa, että siitä kuuluu kunnon ääni. Johan kääntyi kelpiekin :).

Merkkiä ei olla juuri tehty aiemmin, joten lähdettiin lähestymään sitä sheippaamalla. Rieha älysi idean todella nopeasti ja tarjosi monta kertaa täydellisen merkin. Oli siellä joukossa mm. merkin läiskyttelyä tassulla, sen päällä seisomista jne., mutta hirveän hienosti se tajusi mistä on kyse ja pystyin lähettämään ja muutamasta metristä. Fiksu pieni eläin! Ai niin, meidän merkin nimi on tästä lähtien Erkki. Tämä siitä että kun lähdin sanomaan mmerkki, niin pikkukelpie veti mmaahan, koska kuulosti niin samalta. Erkki sen sijaan sopi heti hienosti.

Kolmannessa setissä tehtiin kaukoja. Rieha oli tässä eniten ulapalla ja mukaan tuli jonkin verran haistelua ja haahuilua esim. jätettäessä. Mietin että eihän se vaan ole juoksua tekemässä, kun kovasti hajut kiinnostaa.. Mutta jättöihin saatiin vinkisi tehdä apuohjaajan (tai peilin) kanssa, niin että appari näyttää kun Rieha jää kunnolla ja terävänä, jolloin vapautan sen suoraan leluun. Tarkoituksena saada  koiran mielenkiinto minuun katkeamattomana eikä vaan sellaista sinne päin-juttua. Avoimen kaukot oli muuten hyvällä mallilla.

Sen sijaan voivoi-kaukojen jumppa oli kovin haastavaa. Riehahan osaa jumpata niitä, mutta kiihtyy siitä tosi nopeasti ja alkaa tekemään sellaista seiso-maahan-ikiliikkujaa ilman mitään järjen hiventä. Nyt pitäisi siis kasvattaa jokaiseen asennonvaihtoon malttia. Tässä piti ihan käyttää odota-käskyä ja kun malttoi olla paikallaan pari sekuntia niin palkka. Pikkuhiljaa...

Tosi kiva treeni ja Riepu sai paljon kehuja! Voi että mie ootan että päästä ylempiin luokkiin, siellä pitkissä vauhtiliikkeissä nuo sen taidot tulee oikeasti esiin :).

Viima kävi pyörälenkillä Veskun kanssa ja ajoivat kentälle katsomaan menoa. Samalla käytettiin tilaisuus hyväksi ja Raisa treenasi sen kanssa näyttelyjuttuja (Raisa on luvannut viedä sen näytelmiin). Miehän olen noissa ihan käsi, mutta niin Raisa vaan sai Viiman heti kulkemaan tosi hienosti. Viimalla oli vielä jopa tosi hauskaa, eikä sitä juuri edes käynyt ahdistamaan. On sillä vaan kaunis liike kun ravaa sujuvasti, meidän kauneusprinsessa :D.

Parin päivän agit ja tokot

Torstaina ajeltiin Killerille, vuorossa Viiman agiryhmän treenit. Ennen sitä oli sopivasti aikaa ja vapaa kenttä, joten treenasin sitten Riehakin. Nyt oli tarkoituksena keskittyä vaan tekniikkaan, eikä rillutella rataa.

Aloiteltiin puomilla. Tosi hyvä meno, malttoi ottaa myös ylösmenon, enkä joutunut palauttamaan kertaakaan. Samoin alastulo oli hienoa, joten liitettiin vauhtia eli mentiin puomille parin hypyn kautta. Edelleen hyvä meno, kesti liikettä ja stoppasi hyvin. Tehtiin myös keinua ja siinä sama meininki.

Tekniikkana otettiin kahdella hypyllä välistävetoa. Koitin linjata koiraa, että saisin sen mahdollisimman optimaalisella kaarella. Silti se meinasi loikkia niin pitkälle, että teki monta takaakiertoa. Piti palkata useamman kerran pelkästä käteen tulosta, että alkoi reagoimaan, eikä vaan kaahottanut onnessaan. Niin se vaan kaksikin hyppyä voi kiihdyttää... Saatiin lopuksi onneksi hienoja onnistumisia, pitää nyt vaan oikeasti treenata tuota käteen tulemista ja lähelle hyppäämistä.

Loppuun otettiin vielä putkijarruja ja tuntui että Riehalle alkoi idea selvitä. Alkuun pidin lelua putken vieressä, mutta lopussa otin sen pois ja edelleen reagoi hyvin jarrukäskyyn. Ehkä me vielä saadaan hallituja putkia, eikä putkesta 20m päähän sinkoamisia ;).

Viiman treeni oli vähän erikoisempi. Tehtiin kolme eri pätkää n. 7-12 estettä. Saatiin itse suunnitella niihin kohtia, mitkä tuntuivat vaikeilta ja vastaavasti mitkä tuntuivat helpolta. Ekassa pätkässä vaikea kohta oli pujottelusta putkeen meno, eli suoraan edessä oli väärä pää. Tämä ei tuottanut Vimpsille vaikeuksia ja saatiin onnistumaan kerralla. Ainoastaan loppuun haettiin lisää vauhtia ja sitä saatiin loppupalkan kanssa.

Toisen pätkän vaikean kohdan suunnittelin itse. Siinä oli puomin alla putki, ensin mentiin kahden hypyn takaakierron kautta putkeen ja sitten kahden hypyn takaakierron kautta puomille. Yllättävästi tämä oli Viimalle vaikea ja se meni puomin sijasta putkeen ekalle kierroksella. Sen jälkeen kun vein selkeämmin, niin sujui. Loppupätkässä treenattiin linjaamista, se sopii Viimalle, koska ei ole irtoavaa sorttia ja tykkää että mennään yhdessä.

Viimeisessä pätkässä vaikea kohta oli pujotteluun meno. Viimalle tämä oli helppoa ja se pujotteli hyvällä menolla ja sai vielä revittää loppusuoralla. Oikein pätevä treeni Vimpsiltä!

----------------------------------------

Tänään käytiin kisaryhmän tokotreeneissä, paikalla Marjo bortsuineen. Tulin suoraan töistä, joten en jaksanut ottaa mukaan kuin Riehan. Tehtiin:

Ruutu: Vieras ruutu ja otin suoraan bongausta. Kentällä oli ekaa kertaa muitakin merkkejä ja Rieha selkeästi skannasi niitä. Mentiin vähän lähemmäksi, niin johan ruutu taas löytyi. Vaihtelin lähetyksen suuntaa ja tosi hienoa menoa oli. Useampi stoppi ja yksi maahanmeno ja kaikki sujui. Jatkossa voisi ottaa noita hämymerkkejä kentälle, niin oppii erottelemaan.

Nouto: Marjo liikkuroi, tarkoituksena taas vahvistaa sitä että liikkurin käskyyn ei reagoida. Ja eihän se reagoinutkaan, vaan napotti hienosti. Tehtiin pari vauhtinoutoa ja yksi luovutuksen kanssa ja kympin liike on tämä.

Hyppy: Avoimen hyppyä. Jotenkin oli hassua, nimittäin Rieha ei meinannut hypätä ekalla käskyllä. Oisinko sitä sitten liikaa pidätellyt, ettei reagoisi liikkuriin? Samoin istuminen oli vähän hukassa, joten treenattiin sitä erikseen. Ehkä sillä on vielä mielessä alokkaasta että hypyn takana kuuluu seistä. Sillä on muuten luonnostaan aivan sairaan makea tekniikka seisomisesta istumiseen, peruuttaa ihan automaattisesti, eli kaukoja ajatellen todella hyvä juttu :).

Toisessa setissä tehtiin:

Metalli: Pari vauhtinoutoa ja yksi luovutuksen kanssa. Ilme on hieno ja nosto nopea, tosi hyvä. Luovutuksessa hieman himmaili, joten metallin kanssa pitää sitä vahvistaa.

Kaukot: Marjo liikkuroi tätäkin. Eka istuminen tuotti ongelmia, mutta sitten Marjo sanoi että annan ekan käskyn ihan eri sävyllä. Se kun korjattiin, niin johan alkoi sujumaan. Kympin kaukot tämän jälkeen.

Fyssarilla

Tuike ja Rieha pääsivät pitkästä aikaa Maaritin käsiteltäviksi. Tuiken halusin tsekattavaksi, koska viime viikolla Rieha hyppäsi sen selkään sohvalta ja se on ollut jäykän näköinen sen jälkeen. Tuike antoi käsitellä toisen puolen hienosti, mutta vasen puoli selästä oli todella jumissa. Etutassun ja olkavarren antoi vielä käsitellä, mutta siitä alaspäin mentäessä alkoi heti kipristelemään ja kääntyilemään, vaikka muuten makaa käsiteltäessä rauhassa. Varattiin sille heti uusi aika ja nyt saa lenkkeillä rauhassa takki päällä. Jumpata pitää itsekin taas ahkerasti. Lihaksisto sillä on onneksi hyvä, leikattu jalka ihan vähän huonompi kuin leikkaamaton, mutta ero on pieni.

Rieha sitten. Se oli alkuun sitä mieltä että paikallaan makaaminen oli tosi tylsää ja koitti venkoilla, mutta loppuvaiheessa käsittelyä se nukkui ihan täyttä häkää. Riehan lihakset sai kehuja ja onhan se sellainen pieni vinttari. Takaosa sillä oli hyvässä kunnossa, alaselässä jotain pientä, mutta sen sai hyvin käsiteltyä. Etupäässä sillä oli jonkin verran jumeja, luultavasti johtuen ihan sen paimenkoiran liikkumisesta ja sen hurjasta riekkumisesta. Pitää itse alkaa nyt kunnolla venyttelemään sitä, niin saadaan sekin vetreäksi.

Maanantain agit

Rieha käväisi taas omassa ryhmässään. Aloiteltiin keinulla, jossa meno on hurjaa, mutta hyvin malttoi stopatakin. Silti, haluaisin kehittää tuohon ylösmenoon jotain muuta kuin ainaisen pysäyttämisen, mutta en oikein tiedä että mitä...

Rata oli tänään tälläinen:

 Aloitettiin eka hyppysuoralla. Apuohjaaja oli lelun kanssa suoran päässä. Se sujui alkuun, mutta sitten R alkoi sukeltamaan viimeisen hypyn ali. Totesin että lelu on sille liian suuri palkka lopussa jos se on näkyvillä ja tehtiin ilman loppupalkkaa. Se sujui hienosti, Rieha kyllä irtoaa ja nyt malttoi sitten hypätäkin kun ei tarvinnut saalistaa lelua matalana.

Radan alku oli hirmuisen haastavaa, Rieha sinkoili kaikkiin muihin putkiin paitsi sinne minne piti. Vein sitä kyllä huonosti. Kun menin rohkeasti hyppyjen lähelle kuljettamaan niin alkoi oikeakin putki löytyä. Muuten loppu sujui tosi hyvin. Tässä pätkä treeniä, ihan lopusta ja R on jo vähän väsynyt (tuo putkesta ulostulo oli ihan ihme, sitä ennen se oli syöksyillyt noita putkia varmaan 20 kertaa):




Erikseen tehtiin vielä pujottelua. Verkkoja puuttui neljä ja sujui tosi hyvin. Tässä vielä pätkä siitä (viimeinen toisto on niin, että olen itse paikallani n. 10m pujottelun sivussa):

Kisaviikonloppu

Minulla ja Viimalla oli aikamoinen urakka kun startattiin oman seuran kisoissa neljä kertaa. Ei ehkä kummoista monelle, mutta Viiman kanssa ei voi aina tietää miten käy. Olin itse vielä kumpanakin päivänä loppupäivän kisoissa töissä, joten siinäpä se viikonloppu hujahti ja voi sanoa että väsyttää.

Lauantaina oli vuorossa kaksi agirataa, jotka tuomaroi Johanna Nyberg. Ekalla radalla tulokseksi HYL, meni jostain syystä yhden hypyn ohi kohti ratatyöntekijää ja hyppäsi sen hypyn sitten väärin päin. Muuten hyvä rata ja hyvä fiilis! Ja ihmettelijöille, Viima osaa pujotella kyllä ihan ilman käsiapujakin, mutta monesti kisatilanteessa se saa siitä lisävauhtia kun ikään kuin härnää sitä "namikädellä". Ja kun hyvin ehdin ja kuitenkin joudun Viiman kanssa yhdessä juoksemaan, niin eipä se mitään haittaa.



Lauantain toisella radalla oli nolla niin lähellä, mutta valitettavasti Vimps tiputti yhden riman loppuvaiheessa, eli tuloksena 5 (aika -3,55) ja sillä sijoitus 5. Voi hitsi, voi harmi, Vimpsillä oli hyvä meno ja aika olisi riittänyt kivasti.



Sunnuntaina oltiinkin sitten ehkä vähän väsyneitä kumpikin ja se näkyi menossa. Eka rata oli agirata, jossa tuomarina Minna Väyrynen. Siinä Viimalle tuli ihan ihme tenkkapoo ennen kolmatta estettä, eli putkea ja jäi suoranaisesti haahuilemaan. Loppuradallakin meno oli vähän nihkeää, vaikka välillä ihan kivaakin. Mutta jos Vimps päättää jolkottaa, niin se jolkottaa. Tuloksena siis nolla, mutta neljä sekuntia yliaikaa...



Toinen sunnuntain rata oli hyppäri (tuomari Väyrynen), tuloksena HYL. Vimps päätti edelleen jolkottaa ja koko rata meni oikeastaan käsille itseltäkin. Ehkä nämä neljä rataa on Viimalle kuitenkin vähän liikaa. Ja yksi juttu, mitä sille pitää treenata on radalla olevat ihmiset, koska jos jolkottaa, niin meinaa mennä moikkailemaan ratatyöntekijöitä.



Mutta kokemuksia rikkaampia ollaan taas ja lauantai todisti, että saadaan me tarvittaessa ihan kivaakin menoa aikaiseksi. Varsinkin kun ottaa huomioon että Viima on vasta nyt 5-vuotiaana alkanut olemaan sitä mieltä että agi on ihan hauskaa hommaa ;).

-----------------------------------------------------------------------

Mulla oli kumpanakin päivänä muutkin koirat mukana ja lauantaina päästiin omien ratojen välissä tekemään vähän tokoa häiriössä. Eli Killerillä oli samaanaikaan Lappalaiskoirien tokotreeni, jota Raisa veti ja tarvitsivat sinne esimerkkikoirakon avointa luokkaa esittelemään. No, sinnehän Rieha on seuraavaksi menossa, joten eikun esimerkiksi vaan (eihän se haittaa, vaikka ei olla kaikki liikkeitä edes tehty ;) ).

No, Riehahan ylitti kaikki odotukset taas kerran. Tehtiin siis liikkeet liikkuroituna, mutta palkkasin niiden väleissä:

Seuraaminen: Tosi hieno kontakti, hieman painoi. Mutta paljon parempaa kuin kokeessa. Helposti ainakin ysin seuruu.

Liikkeestä maahanmeno: Hyvä seuruu ja hieno man. Kympin liike!

Luoksari: Stoppasi vasta toisella käskyllä, eli sitä pitää treenata. Loppuosa suoraan sivulle ja oli ihan nappi.

Liikkeestä seisominen: Hieman meinasi kääntyä mukana kun menin ohi ja ennakoi pa:n, joten se nyt erityishuomioon.

Nouto: No, tämä oisi ollut nolla, koska lähti liikkurin käskystä. Muuten hieno nouto. Ja juuri eilen treenattiin sitä, ettei liikkurin käskyyn reagoida... Mutta saa treenata siis lisää, koska nouto on vaan Riehasta niin kivaa, ettei aina malta.

Kaukot: Tehtiin ekaa kertaa koematkasta. Ekaan istumiseen kakoiskäsky, muuten ihan sairaan hienot kaukot. Ei muuta kuin varmuutta matkaan, niin sujuu.

Hyppy: Tämä tehtiin valehtelematta ekaa kertaa avoimen mukaan. Ja se oli kertasuorituksella kympin hyppy!! Ei kai sitä muuta tarvitse, kun osaa hypätä, istua ja tulla sivulle (ja Riehan tuntien se hyppää esteen AINA kun on mahdollista, eli sitä ei luultavasti kauheasti tarvitse treenata) niin siinähän se kympin hyppy on ;). Ja tuntuu toimivan hienosti tuo suoraan sivulle tulo.

Eli ihan SUPER avoimen treeni. Hiontaa, niin siellä ollaan. Liikkeiden välejä pitää treenata erityisesti, koska taas tuli haukkuja kun vähän innostui liikaa. Pitää varmaan itse ottaa ihan tyynen rauhallinen linja ja kehua hyyyvin hillitysti. Häiriöstä se ei välittänyt mitään, tekemistä katsoi ihan vierestä 6 ihmistä, vieressä oli skeittiramppi ja agikisaajat kävelyttivät koiriaan ympärillä.Eli kokeet, kokeet, here we come!!

Tuike oli häiriökoirakkona parille koiralle. Tehtiin kaukoja, jotka oli ihan super. Seuraaminen sujui myös hyvin, samoin kuin liikkeestäs istuminen. Lisäksi se temputti ja oli kokonaisuudessaan tosi hyvällä päällä, vaikka häirittävän ollut koira meinasikin sille rähistä. Ihku T!

Sunnuntaina treenattiin Riehan kanssa vielä tuota noutoa liikkuroituna. Selkeästi se nyt keksi sen, että liikkurin käskyllä voisi lähteä. Mutta kun sitkeästi sitä palautin kolmisen kertaa, niin johan alkoi pysyä.

Hyvä treeni ja huippufiilis!

Ihmisiä varmaan jo kyllästyttää tämä ainainen hehkutus, mutta kun se vaan on niin. Oli nimittäin taas niin makeat treenit, ettei tosikaan.

Niin, oltiin siis kisaryhmän treeneissä Vihtavuoressa. Rieha teki:

Kaukot: Avoimen kaukot parista metristä, takana liikkuri huitomassa. Eipä siinä ollut mitään, tosi tärpät ja hienot vaihdot. Kerran koitti ennakoida maahanmenoa, mutta muisti sen jälkeen taas hienosti odottaa käskyä. Liikkuri ei härinnyt.

Metallinoutoa: Tässä aloitus liikkuroituna, mutta otin suoraan leluun. Liikkuritreeni on aina plussaa, ettei ala reagoimaan käskytykseen. Yksi varastaminen tuli, en muistanut sanoa odottaa ennen liikkeen alkua. Sen jälkeen muistui taas sekin. Itse liike on niin mahtava, menee täysiä, mutta nostaa korrektisti ja nopeasti ja takaisintulo on yhtä nopea kuin menokin. Ihan mahtava! Otin vielä pari luovutustakin ja hienosti napotti metalli suussa.

Ruutua: Ei mitään apuja, suora bongaus. Erinomainen ruutuunmeno joka kerta. Hakee hyvin paikkaa ja pysähtyy terävästi. Kerran ennakoi maahanmenoa, mutta sen jälkeen taas hienoja seisomisia. Asenne, millä menee on aivan loistava!

Tunnaria: Tunnarilaudalla nelisen toistoa. Ekalla koitti maistella muita, sen jälkeen muisti nuuskia ja oma nousi ilman maisteluita sekä keskeltä että reunalta.

Paikkamakuun: Kahden muun koiran kanssa, parisen minuuttia. Kävin ekaa kertaa piilossa ja kesti sen hienosti. Hyvä ja levollinen makuu.

Seuruuta: Otin yhden pidemmän pätkän siankorvapalkalla ja se oli tosi hieno. Kontakti katkeamaton ja ilme kymppi. Ei siitä oikein muuta voi sanoa.

Tuike-pieni pääsi hömpöttämään. Tehtiin nimittäin Rally-Tokoa. Kaukalossa oli oikein Rally-Toko-rata, kyltteineen päivineen. Tämä olisi niin meidän laji, Tuike oli ihan innoissaan kun sai tehdä rennosti ja minä sain kehua ja kannustaa. Rataan kuului mm. seuraamista eri muodoissa käännöksineen, liikkeestä maahanmeno, törppöjen pujottelua, peruuttamista koira edessä, koiran kiertämistä jne. Olipa meillä hauskaa! Alettiin jo suunnittelemaan mummo-osaston kanssa kisaamista tässä lajissa :).

Lisäksi Tuike sai tehdä ruutua, siinä haettiin lähinnä oikeaa paikkaa. Loppuun Janne liikkuroi meille yhden tunnarin, joka oli ihan kympin suoritus. Hyvä pikku-T!

Linjaamassa

Tänään osallistuttiin Riehan kanssa Tiia Vitikaisen agilitykurssille. Kurssi oli tosi antoisa, erityisesti muiden treeniä seuraamalla sain paljon irti, meidän oma treeni kun oli aika pätkittäistä.

Tiia keskittyi treenissä linjaamiseen. Tämä oli tosi hieno juttu, koska olen juuri itse paljon miettinyt miten saisin Riehaa vietyä niin, että sillä olisi optimaaliset linjat ja että se ei rikkoisi itseään tiukoissa käännöksissä. Puhuttiin alkuun siitä minkälaista agiohjaaminen monesti on (ja kuulemma Suomessa erityisesti), koiraa viedään tiukassa kontrollissa, sen pitää kääntyä ja olla juuri siinä missä ohjaaja haluaa. Usein meno onkin sellaista että mennään täysiä, jarrutetaan ja taas mennään täysiä. Linjaamisessa tarkoituksena on viedä koiraa mahdollisimman optimaalisesti ja koiralla on ehkä enemmän vapauksia. Jännä juttu, kuulostaa ihan peruskauralta, mutta ei se käytännössä mene niin.

Saatiin tutusta rataan ensin itse ja sitten katsottiin yhdessä. Jokaisella ohjaajalla oli eri kohtiin omia kuvioita: niistoja, ihmisnuolia, pakkovalsseja, vastakäännöksiä (minulla oli jotain rävellystä, mutta ryhmän kokeneemmat veti ties mitä hienouksia). Sitten käytiin rata läpi Tiian kanssa ja Tiia ehdotteli muutamiin kohtiin linjaamista. Yksinkertaisesti että viedään koira oikeaan linjaan tiukasti hanskassa pitäen ja terävästi askeltaen. Oli hauska nähdä kun 3-luokan koirille kellotettiin eri ohjauksia ja niin se vaan tuo perusohjaus voitti useammalla sadasosalla aikavertailussa hienot kikkailut. Ja itselle erityisen hienolta näytti se, miten paljon paremmin koirat liikkuivat. Niille ei tullut yhtään töksähtävää käännöstä tai epämääräistä hidastus-kiihdystä. Niin simppeliä. Ja kieltämättä itseäkin hieman lohdutti se, ettei joka kohtaan välttämättä tarvitse osata kikkailla.

Mites meidän oma treeni (me tehtiin mustaympyräistä rataa). No, Rieha oli aivan liekeissä. Se sai heti ihan hirmuisesti kehuja asenteestaan, vauhdistaan ja innostaan. Mutta sitten samaan syssyyn tuli kommenttia, että ei sitä ole kyllä helppo viedäkään, koska on niin nopea ja vauhdikas ja samalla irtoava. Ihan ekana meille tuli läksyksi taas se putkijarrutus. Edelleen pitäisi treenata ja treenata sitä, ettei koira sinkoa putkesta kymmentä metriä suoraan sinne minne nokka näyttää. Toisena juttuna Tiia sanoi, että sille pitäisi opettaa perusohjauksia parilla esteellä, koska sen vire nousee niin ylös radalla, ettei se ehdi ajatella. Plus silloin käyttää namipalkkaa vireen laskemiseksi. Toistoja se kyllä kestää, eli siinä ei ole ongelmaa. Riehan kanssa oisi kuulemma hauskaa testailla ohjausjuttuja :).

Saatiin me sujuvaakin kohtaa tehtyä. Linjaus tuntuisi sopivan Riehalle tosi hyvin, sille vaan pitää opettaa nyt mitä tarkoittaa kun vien sitä tietyllä lailla. Se lähti tosi herkästi takaakiertoihin jne., kun ei osannut lukea minua. Linjaamalla vietiin alun 1-8. Ja 8-hypyllä tehtiin yksi niistokin ;). Siitä taas loppuun saakka oikeastaan vaan linjaamalla. Tosi kiva treeni ja paljon ajateltavaa!

Mejäilijät

Ajeltiin koko porukka metsään ja eikun vetämään jälkeä. Tehtiin kaikki jäljet laimennetulla verellä, koska vanhennusaikaa ei nyt ollut.

Samalla reissulla tuli testattua Riehan ääniherkkyyttä. Paikka mihin mentiin oli ihan Vihtavuoren ruutitehtaan vieressä ja loppuvaiheessa siellä alettiin räjäyttelemään ihan tosissaan. Oma sydän hyppäsi kurkkuun joka kerta ja Vesku oli jo maastoutumassa pahimpien räjähdysten aikaan. Rieha oli irti ja ei välittänyt hommasta mitään, siinäkin mielessä hyvin järkevä pieni elukka :).

Tuike pääsi aloittamaan jäljestyksen. Sille sattui tosi kiva maasto, sammalepohjaista ja tasaista metsää. Pituutta jäljelle tuli sellainen 250m. Pikkukoira jäljesti koko jäljen hyvin varmasti, mutta tuulesta ja maaston tasaisuudesta johtuen meni aikalailla ilmavainulla ja välillä selkeästi jäljen sivussa. Plus että vauhti oli välillä aika lujaa, yleensä Tuiken kanssa saa mennä suht rauhassa. Mutta hienoa ja varmaa menoa silti. Kaikki makaukset löytyi ja tutkittiin ja kaadolla olleen hirven luun kantoin ylpeänä autoon natusteltavaksi. Pätevä pieni koira!

Viiman jälki oli vuorossa seuraavaksi, sillä oli jo haastavampaa maastoa ja pituutta tuli n. 400m. Viima veti jäljen ihan uskomattoman hienosti. Vauhti oli juuri sopiva, maavainulla ja nuuski kaikki makaukset ja harha-askeleet tarkasti. On se vaan mahtava, työskentelee niin intensiivisesti ja varmasti, hötkyilemättä. Hitsi kun pääsisi pian kokeisiin!!

Ja lopuksi Rieha pääsi testaamaan verijälkeä, ensimmäistä kertaa elämässään. Tehtiin sille n. 60m pitkä jälki yhdellä kulmalla. Se oli ihan innoissaan ja jäljesti meidän jälkiä koko matkan hirveällä kiskonnalla. Sama olikin sitten ongelmana itse jäljellä (ja Vesku saikin viedä sen, kun omat kädet ei kestäneet). Verta ei pelännyt yhtään ja lähti kaahottamaan jäljelle nelivetoa ja liinassa sai roikkua ja jarruttaa ihan tosissaan. Se vetikin sitten kulmasta ohi. Uusintayrityksellä löysi kuitenkin perille kaadolle, vaikka meinasi siitäkin vetää yli innostuksissaan. Mutta voi sitä onnea kun metsästä löyty luu, kyllä oli ylpeää pientä kelpiä! Mutta ehkä vielä into korvaa järjen...