Torstaina nähtiin Hennan kanssa hallilla. Aloiteltiin paikallaoloilla, niissä ei ollut huomautettavaa kummassakaan. Seuraamista ja sen paikka muistuteltiin taas ja se kuulemma välillä näyttää jo paremmalta, eli en siis ole kuvitellut asiaa.
Ohjattua tehtiin liikkuroituna, mutta hieman vaikeutettuna. Kaikki kapulat olivat merkin toisella puolella, eli välimatkat olivat lyhyempiä ja Riehan piti tosissaan miettiä, mikä on reunimmainen. Se olikin alkuun aika haastavaa ja olisi kovasti mieluummin kääntynyt keskimmäiselle. Toistojen jälkeen kaari alkoi taas löytymään ja lähti voimakkaammin sivulle ja oikea kapula nousi. Merkit oli hyviä, mitä nyt välillä se meinaa olla hieman kärsimätön niillä, eli kestoa pitää muistaa ottaa mukaan myös.
Kaukoihin tehtiin taas häiriötä. Siihen lankaan Rieha ei enää juurikaan mennyt, mutta nyt tuli kerran esiin taas se nuuskiminen. Sanoin siitä ja sen jälkeen Rieha oli hetken sitä mieltä, ettei tee enää yhtään mitään, jos se kerran on kiellettyä. Palkkailin sitten helpommista siirtymistä ja onnistui ne sitten pitkästäkin matkasta.
Eilen treffattiin sitten Jenny. Nyt oli päätös, että ei nipoteta, vaan tehdään pelkällä ilolla. Viime aikojen treenit on olleet aika vaikeita ja haastavia, välillä on hyvä tehdä helppoa. Vaikka toki aina kehun ja palkkaan ruhtinaallisesti, kun onnistuu, niin ainainen nipotus on välillä vähän rankkaa. Ehkä sen takia en ole ihan niin tavoitteellinen toko-ohjaaja, en aina muista ja jaksa vaatia.
Aloitettiin merkillä ja ruudulla. Merkistä palkkaa ja sehän löytyi hyvin. Ruudussa oli lelu valmiina, sinne sai siis tykittää täysiä. Sitten juostiin vähän merkin ja ruudun väliä. Lopuksi vielä etsittiin ruudun paikkaa läheltä, ruudun takaa ja sivuilta. Taidettiin vähän jumpata kaukojakin ruudussa. Näissä hyvä meno.
Hyppynoutoa taas isommalla metallisella. Ei ongelmia ja hyvä meno.
Tasamaanoudossa heittelin vaihteeksi kilon kapulaa. Tuo on muuten jännä tuo hallin pohja, kilonkin kapula lentelee ihan miten sattuu, välillä ihan hirvitti. Riehaa ei hirvittänyt ja kapula nousi hienosti ja laukalla takaisin.
Luoksetulossa tehtiin lähinnä suoria, mutta myös muutama stoppi. Kuvasin vähän videota stopeista. Ekassa on huono seisominen, mutta siinä näkyy hyvin loikat, joilla Rieha välillä tulee. Toisessa seisominen onnistuu jo paremmin.
Seuraaminen kuuluu jo vakiokauraan. Loppuun Jenny liikkuroi meille vielä koemaisen tunnarin ja se oli oikein pätevä. Oma nousi heti, kun haistoi, eikä pyöritellyt kapulaa.
Hyvin onnistui asennetreeni, eikä Rieha juurikaan edes hillunut (paitsi käy siihen- käsky tarkoittaa sille ilmeisesti nykyisin, että kieri autuaana selällään niin, että pöksyt lähtee jalasta). Mukavaa!
Niin ja hei, ollaanhan me juostu puomia melkein jokaisessa treenissä. Nyt alkaa taas vauhtia löytyä loppuun saakka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti