tiistai 18. maaliskuuta 2014

Tokokelpi tokoilee

 Pystykorvat kävi tänään pilkillä miesväen kanssa. Me käytiin Riehan kanssa sillä aikaa juoksemassa ja tokoiltiin. Tuike oli kuulemma rahdannut ahvenia syötäväksi oikein urakalla, se on kyllä sellainen pikkupeto. Viima oli keskittynyt lähinnä haukkumaan kaloja ja avantoja, se ei kuulemma ole jatkossa ykkösvalinta pilkkireissuille... Jännä.
 
Riehan kanssa vedettiin siis kotikotona pihatreeniä. Aloitettiin tunnarilla. Tein tarkoituksella tosi pitkiä lähetyksiä, kapulat oli ihan toisessa päässä pihaa nurmikolla. Kapuloita oli extrapaljon ja ne oli sekalaisessa järjestyksessä. Rieha oli tässä tosi hyvä, etsi oman varmasti ja palautti vauhdilla. Tehtiin joku nelisen toistoa. Erikseen treenattiin vielä luovutuksia niin, että heitin oman. Tässä vaiheessa se alkoi puremaan kapulaa, ilmeisesti yksittäisen kapulan hakeminen oli sen verran siistiä. Tästä jouduttiin hetki keskustelemaan, mutta loppupeleissä hyvin tuntui menevän perille. Seuruutin sitä kapula suussa ja huomautin, jos puri. Hyvin malttoi.
 
Seuraamisessa tehtiin temmonmuutoksia ja paikallaan käännöksiä. Kriteeristä kiinni pitäminen on se suurin ongelma ja koitin oikeasti olla sen kanssa tarkka. Nyt tuntui, että työsti tosi hyvin, ei keulinut, eikä pää tippuillut. Olen taas siirtänyt palkan oikeaan käteen ja Rieha saa kiertää hakemaan sen ja se kieltämättä parantaa paikkaa. Välillä aina innostun imuttelemaan sitä, mutta se saa Riehan loppupeleissä vaan keulimaan enemmän, kun vire on niin kova.
 
Luoksetuloa tehtiin taas kiertojen kautta. Pitäisköhän siihen joskus kehittää jotain muutakin :D... Mutta kun Rieha siitä niin tykkää ja sillä saa hyvän vauhdin. Eli stoppeja ja suoria luoksareita satunnaisesti. Välillä tein hämyjä ja stoppi pitikin tehdä ennen kiertoa. Näistä olin tosi ylpeä, R oli hienosti kuulolla, vaikka kiertäminen on siitä niin pal kivaa.
 
Loppuun vahvisteltiin nopeita sivulla maahanmenoja ja jättöjä lelupalkalla. Jännitettä, virettä, asennetta, niitä haetaan. Ja niitä onneksi Riehalla löytyykin.
 
Tänään tuli rotuyhdistyksen (Suomen bordercolliet ja australiankelpiet) lehti ja siellä oli julkaistu vuoden koira-kisojen tulokset. Rieha komeili Vuoden Tokokoira- kisassa sijalla 6. Se oli kuitenkin kelpieistä korkeimmalle sijoittunut koira, eli kai se on sitten viime vuoden paras tokokelpie :). Hieno Riesku!
 
En lähettänyt pk-tuloksia kisaan ollenkaan, viime vuonna kun saatiin vaan yksi tulos. Olisi ehkä pitänyt, kun yhtään kelpiä ei listalla ollut. Koitetaan tänä vuonna skarpata, toivottavasti muutkin kelpistit tekee samoin. Näistä kun on vaikka mihin, olen sen itse Riehan kanssa kokenut jo sen sata miljoonaa kertaa. Huippukoira, niin minun koirani.
 
 
Tokokelpie ansaituilla unilla. Onkohan tyyny varmasti hyvin?
Niin ja mitä ihmettä tuo valkoinen aine tuolla taas oikein on?!? Ei tämmöistä tilattu ollenkaan, juuri kun olin suunnitellut ulkotreenejä ja maastotreenejä ja vaikka mitä kivaa. En tykkää.

Ei kommentteja: