Rallya ja Kiviahon Katjan koulutus

Perjantaina käytiin koko porukan kanssa maneesilla. Rakentelin sinne 15 kyltin rallytokoradan, jonka tein jokaisen kanssa pariin otteeseen.

Rieha oli sfääreissä ja voi sitä yliyrittämisen määrää. Rally nostaa sen kierroksia tosi paljon ja koitti pariin otteeseen radalla jopa komentaa. Mutta onhan se sen tekeminen aika näyttävää, kun askel lentää ja häntä heiluu ja kaikki liikkeet tehdään sekunnin murto-osassa. Se on vähän sellainen pieni partiolainen, mutta aineissa :D. Totesin, että tällä hetkellä meille vaikein kyltti on peruuttaminen niin, että koira tulee aina eteen. Rieha on tästä ihan liekeissä ja tulee niin kiinni, että työntää päänsä joka askeleella enemmän mun jalkojen väliin. No, ei ainakaan jännitä iholle tulemista :D.

Tuike oli tosi pätevä, sen meno on juuri sellaista rallyyn sopivaa. Iloista ja terhakkaa. Vaikein kyltti on 360 astetta oikeaan, niin kuin viime postauksessa selostinkin. Mutta takapään käyttö on parantunut ja toivoisin, että sen kanssa selvitään. Muuten T teki tosi hienosti koko radan.

Viimakin pääsi hommiin ja olin ihan yllättynyt, miten innoissaan se oli. Se jopa ennakoi välillä juttuja, eli koitti itse tarjota. Ehkä rally kuitenkin on enemmän Viiman juttu. Parissa kohdassa sitä sai kannustaa enemmän, mutta välillä se tuli ihan todella upeasti. Mutta verrattuna tokoon, niin se esim. tarvinnut yhtään tuplakäskyjä maasta istumiseen. Meillä on niin edessä eläkeläisura rallytokossa!
Rieha teki vielä vähän tokoa. Stoppeja ja suoria luoksetuloja kierroista, niissä hieno meno ja Rieha oli aivan onnessaan, kun sai juosta. Merkkiä treenattiin eri suunnista ja häiriömerkkien ohi. Tässäkin pätevä meno ja hyvin erotteli. Lisäksi treenasin jättöjä lelupalkalla, eli sai tulla suoraan leluun, kun oli skarppina.

-----------------------------------

Eilen treenattiin tokoa oikein pitkän kaavan mukaan, kun LAUKA järjesti Kiviahon Katjan koulutuksen. Rieha treenasi kaksi settiä.

Ekassa setissä katsottiin zetaa. Selostin meidän ongelmat, eli seuruu keulii, ennakoi lähtöjä ja on levoton makuussa. Jäävät itsessään on onneksi hyviä ja nämä ongelmat on tulleet esiin tauon jälkeen. Katja katsoi ensin koemaisen zetan, joka meni juuri niin kuin selostin. Katjan mukaan Rieha on tosi kovassa vireessa ja se tykkää tehdä jääviä niin paljon, että odotusarvo niihin on tosi iso, jolloin seuruukin unohtuu.

Ensin lähdettiin puuttumaan nuuskimiseen. Se ei ole pahaa, mutta käyttää nenää maassa. Voi olla, että rauhoittelee itseään, kun on niin kovassa vireessä. Katja otti nameja ja kun käskin Riehan maahan, niin nameja lensi sen ympärille. Ja Rieha meni heti lankaan. Pääsin puuttumaan ja seuraavalla kerralla pystyi sulkemaan namit pois. Tehtiin myös sellainen toisto, jossa namit oli valmiina maassa ja Rieha joutui menemään maahan niiden keskelle. Tämä oli hieno ja Riehan ilme oli tosi mainio ja skarppi. Näitä lisää ja kriteeri muutenkin selväksi, eli heti höpöhöpöt jos nuuskii yhtään.

Sitten katsottiin lähtöjen ennakointia. Tehtiin zetaa koemaisesti, mutta kun lähdin koiran taakse, niin vaihdettiinkin kävelijäksi Katja, joka koitti kutsua Riehan mukaan. Tähän lankaa ei kelpi kuitenkaan mennyt, se vaan tuijotti minua intensiivisesti. Lisäksi tehtiin ohikävelyitä, joita itsekin olin jo tehnyt.

Sitten siihen seuraamiseen. Katjan mukaan liike piti saada rikottua ja Riehan odotusarvo zetasta pois. Lähdettiin tekemään tätä niin, että kesken seuruun tehtiinkin jotain ihan muuta. Eli peruuteltiin, tehtiin käännöksiä, kaukoja jne. Tämä tuntui pelaavan hyvin. Täytyy myöntää, että zetaa tulee treenattua ihan liikaa koemaisena, eli aina kävellään samalla lailla. Rieha ihan varmasti tietää mistä liikkeestä on kyse ja rikkomalla sen saa taas paremmin kuulolle. Hyvä treeni!

Toisessa setissä katsottiin ruutua ja siinä lähinnä loppua. Riehan ruutu on oikeasti tosi hieno, se menee täysiä ja on tosi näyttävä. Se on saanut siitä aina hyvät pisteet. Mutta on siellä silti hiottavaa. Se saattaa joskus käyttää nenää maassa maatessaan, se on tosi herkillä lähtemään ruudusta sivulle ja lopussa tulee sivulle hieman kaartaen, jolloin paikka saattaa jäädä vähän auki.

Taas näytettiin koemainen. Rieha teki upean merkin ja ruutuun menon. Nuuskaisi kerran maata kohti kävellessä ja tuli hieman vinoon sivulle. Eli hyvin tuli ongelmat esiin.

Sitten alettiinkin työstämään. Tehtiin loppua ja minun piti sanoa normaalin sivu-käskyn sijaan jotain muuta. Rieha reagoi välittömästi sinkoamalla sivulle. Itse asiassa uskon, että se oisi lähtenyt pelkällä pään käännöllä, ilman mitään käskyä. Palauttelin sitä varmaan 4 kertaa, ennen kuin alkoi kuuntelemaan edes vähän. Väliin otettiin ihan oikeita lopetuksia, eli sai tulla sivulle ja olipa vaikeaa pikkukelpille hiffata näiden eroa. Mutta siitä niin näki, kuinka sillä raksutti. Ilme muuttui koko ajan skarpimmaksi ja nuuskiminen jäi pois saman tien. Oli oikeasti todella vaikea treeni, mutta miten huikeaa Riehan kanssa on tehdä, kun se ei lannistu vaan koittaa loppuun asti ratkaista, mikä on homman nimi.

Kummastakin treenistä jäi taas päällimäisenä mieleen se vaihtelevuus, liikkeiden rikkominen ja koiran haastaminen. Rieha osaa, se on näyttävä, nopea ja innokas. Se vaatii sitä aivotyötä, että skarppaa loppuun asti ja oikeasti kuuntelee. Muuten se vaan rallattaa nupit kaakossa, mikä saattaa toimia kokeessa, tai sitten ei. Oli taas niin huippua kuulla, että mulla on käsissä todella hyvä koira, jolla on potentiaalia. Koska se on.

Loppuun tehtiin vielä kimpassa häiriötreenejä. Ensin kaukoja ympyrässä niin, että kaikki käskytti i-m-vaihtoja. Se ei tuottanut Riehalle ongelmia. Hieman vaikeampaa oli se, kun Katja tuli Riehan viereen/eteen ja teki siinä itse kaukoja samaan aikaan. Kyllä oli kelpin ilme näkemisen arvoinen, kun Katja pomppi vieressä istumaan ja maahan :D. Se oli suorastaan järkyttynyt. Hyvin se tässäkin loppupeleissä skarppasi. Katja koitti myös saada koiria maahan istumasta ja Rieha lankesi ansaan pariin otteeseen, ennen kuin päätti, että ei katso Katjaan ollenkaan. Sitten kutsuttiin koiria rivistä vuorotellen luokse, siinäkään ei ongelmia. Ihan loppuun tehtiin vielä lyhyt paikkamakuu pitkässä rivissä ja R oli hyvin kuulolla ja makasi nätisti.

Riehan laps Fiini kävi myös viihdyttämässä meitä hetken verran. Sanoinkin Lauralle, että onpa hyvä että tuo pennun sosiaalistumaan, kun se on niin kamalan arka. Se nimittäin kiipesi ihan saman tien joka ikisen halukkaan syliin makaamaan selälleen häntä heiluen ja pussaili naamaan minkä ehti.  Se myös leikki aivan tosi pätevänä ja teki vielä vauhtinoutoja leluun 13-viikkoisen itsevarmuudella. Niin hauska tyttönen!