On vissiin laiskuus (ja työelämän raadollisuus) iskeneet päälle, kun ei ehdi treenejä samantien kirjaamaan.
Tiistai
Viima pääsi ekaa kertaa agiliitemään ryhmässä uuden hallin aikaan. Se oli itse asiassa aika kivaa! Eihän se ole tykki, mutta kivaa sillä oli. Leikittiin hallin pihassa pitkät pätkät vinkuankallakin, sekään ei onnistu kuin silloin kun oikeasti on kivaa. Rata, jota tehtiin näytti suunnilleen tältä:
Tehtiin se pari kertaa ja tehtiin ihan ok rataa. Ekalla kerralla pussi oli vähän hidas, tokalla se mentiin hyvin. Toisen putken jälkeen sille alkoi kertyä vauhtiakin hienosti ja meinasi jopa vähän karata hanskasta. Hypyt 12-14 olikin vaikeimmat, ekalla kerralla olin tosi myöhässä, jolloin Vimps oli matkalla 12-hypyltä 14-hypylle ja toisella kerralla otin niin varmasti, että teki kiellon 12-hypylle. Mutta sujuvasti se liikkuu, eikä esteissä ole ongelmaa. Toivottavasti agifiilis jatkuu hyvänä!
Keskiviikko
Viima ja Rieha pääsivät Maaritille fysioterapiaan. Riehalla tutkittiin lähinnä onko jumeja lastakaudesta ja katsottiin jumppavinkkejä jalan täydelliseen paranemiseen. Rieha antoi hoitaa itseään ihan ok, mitä nyt pussailukohtaukset oli välillä vähän hillittömiä. Muutama jumi löytyi alaselästä, eikä ihme sen lastan kanssa elämisen jälkeen. Ne saatiin ihan ok avattua. Syvien lihasten jumpassa näkyi, että varoo vielä varvasta vähän, mutta muuten lihakset on säilyneet symmetrisinä ja hyvinä.
Viima oli taas ihan oma tapauksensa. Sehän ei anna hieroa juuri mitenkään ja lähdettiin sitten vaan tutustumislinjalla. Maarit siis syötteli nameja ja silitteli Viimaa tunnin verran. Se pystyi olemaan lähellä aina vähän aikaa, sitten se meni johonkin nurkkaan istumaan, kunnes taas namien vaikutuksesta alentui tulemaan taas rapsutettavaksi. Ja siis, sehän ihan tykkää rapsutuksista, sillä on vaan ylimaallinen aisti sille että "nyt tehdään jotain" ja silloin sitä ei varmasti saa tekemään mitään. Noo, ehkä ensi kerralla sitten.
Tämän jälkeen käytiin pikaisesti hallilla, jossa Rieha sai läiskiä puomin ylöstuloja. Sujui oikein kivasti, malttaa odottaa ja menee kontaktille hyvin. Viima teki paikkamakuun ryhmässä, joka sujui hienosti, vaikka häiriötä riitti.
Tuike teki seuraamista, jossa alkuun ongelmaa, mutta paransi kun tuskan syy selvisi, nimittäin kakkahätä. Eilisillan luut painoivat pikkujapsin mahassa... Liikkeestä istuminen sujui ja luoksetuloa tehtiin pallolla. Kaukot oli myös hienot, häiriöstä huolimatta.
Lauantai
Rieha pääsi ekaa kertaa luvan kanssa irti pehmellä lumella sitten varpaan murtumisen. Suojus sillä oli jalassa, mutta ei se paljon menoa hidastanut. Olipa muuten kelpie onnellinen, voin vaan kuvitella sen päivän kun pääsee kunnolla koirakaverien kanssa rallattamaan. Pois alta risut ja männynkävyt, kelpi tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti