Riehan seikkailut vol. 100 jatkui taas uusin jännittävin kääntein. Torstaina käytiin lenkillä ja siinä ohessa vähän rannan tuntumassa juoksemassa. No, pikkukelpie juoksi siinä laiturin viertä jäällä ja yhtäkkiä se katosi näkyvistä ja seuraavassa hetkessä se räpiköi vedessä kiljuen. Karjuin Veskulle, että menee pelastamaan sitä, onneksi ei Veskukin uponnut jäihin kun juoksi perään.
Onneksi pennulla oli valjaat päällä ja se oli helppo kiskaista turvaan. Ja voi sitä hepulia, mikä tuli. Pelkäsin, että se humpsahtaa jäihin uudestaan, kun juoksi niin päättömästi joka suuntaan ennen kuin antoi kiinni. Äkkiä lähdettiin sisälle ja koko matkan se kieri ja pyöri hangessa ja hepuloi. Sellainen oli siis Riehan ensimmäinen uintikokemus, toivottavasti seuraava kerta on vähän mukavampi...
Tänään käytiin vähän treenaamassa Hippoksella. Rieha pääsi lähinnä pentujen kanssa painimaan. Se oli eka kerta sitten varpaan menon ja alkuun se olikin vähän ihmeissään. Kauaa ei ihmetellessä mennyt ja pian se biletti bc-Ainon ja karjakoira Motin kanssa ihan täysiä. Hauskaa tuntui lapsilla olevan.
Teki se vähän tokoakin. Seuraamisessa oli hyvä ilme. Paikka oli tiivis ja sainkin hyvää palautetta siitä, että kävelen vinoon. Eli periaatteessa väistän koiraa, että se saa tulla vieläkin tiiviimmin. Siihen siis huomio, Rieha ei varmasti järkyty vaikka suoraan kävelenkin. Maahanmenoja tehtiin ensin namipelillä ja pylly meinasi herkästi jäädä ylös. Sivulla meni paremmin, mutta kyllä saa olla tarkkana, ettei nopea koira tee jotain ihan muuta. Seisominen sujui hyvin. Ruutuakin se sai testailla ja meinasi ihan kuumua, kun into oli niin kova. Ruutumerkitkin lenteli.
Tuike teki ensin seuraamista. Aika kivaa, ihan parasta intoa ei ehkä kuitenkaan ollut. Liikkeestä istuminen sujui. Ruutua tehtiin vierailla merkeillä. Ne oli vaaleanpunaiset ja aika vaikeasti erotettavat vaaleasta maasta, eikä reunamerkkejä ollut. Kivasti T bongasi ekalla kerralla ja palkkailin sitä erikseen pelkästä ruudun hakemisesta katsella. Sen jälkeen tuli vähän epävarmuutta ja tarjosti minusta ennemminkin merkille menoa ja vahvistelin sitten paikkaa niin, että joutui itse miettimään. Sen jälkeen onnistui hyvin pitkästäkin matkasta lähetys. Loppuun tunnari vieraan tekemänä, oma nousi varmasti, eli hieno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti