Möllikisojen valloittajat

Puoliksi pakotin Veskun suoraan töistä JATin epävirallisiin kisaamaan Tuiken kanssa. Tuikehan ei ole treenannut sitten viime kevään kuin muutaman kerran ja sama juttu Veskulla. Mutta koska edellisenä päivänä meni nin hyvin niin ajattelin että varmasti sujuu. Ja niinhän se sujui Rata oli tosiaan möllirata ja suunnilleen tämän näköinen:

Rata oli oikein hyvä aloitus parivaljakolle, ottaen huomioon kummankin tauon ja sen, ettei Vesku ole kisannut. Tekivät radan kaksi kertaa, kummallakin kerralla puhdas ja hieno rata. Toisella kierroksella paransivat aikaakin vielä n. 4 sekuntia, eli meno oli tosiaankin huippua! Ihanneaika oli 40s, parivaljakon aika 23,97s eli tulos -16.03s.  . Koska Tuike on kisannut kakkosissa, eivät nyt päässeet palkinnoille, mutta kannustusaplodit epävirallisesta voitosta parivaljakko sai. Mahtista!

Olen nyt miettinyt Tuiken agiuraa. Jalka on toiminut hyvin, leikkauksesta on kulunut 9kk ja se painaa lenkillä menemään ihan täysiä. Se rakastaa tehdä agia ja oikeasti sen naama on vaan loistanut kun on nyt päässyt tekemään. Se on pieni koira, hyvällä fysiikalla ja agi on kuitenkin etupäälle rasittavampaa. Fyssarikin on todennut että jalka on hyvällä mallilla. Eli jos jalka ei millään lailla oireile, niin eiköhän se saa jatkaa agiharjoituksia. Se kuitenkin osaa, joten mitään jankkaamistreenejä ei tarvitse vetää. Uskoisin että hyödyt voittaa haitat tässä tapauksessa, kunhan kunnosta pidetään muuten hyvä huoli.

Viima kävi kisoissa vaan hengaamassa, kun en sitä sitten maksanut radoille. Harmitti kyllä jälkikäteen, sen verran hyvällä mielellä se oli hallissa: istui kontaktissa vieressä koko ajan ja heilutti häntää. Seuraaminen onnistui mainiosti ja vire oli siinäkin kohdillaan, eli olisi saattanut mennä rataakin mukavasti. Mutta -isi, -isi, enpähän ilmoittanut. Jotenkin se meinaa vaan edelleen jännittää...

Riehan kanssa käytiin kävelemässä kotiintulomatkalla keskustan suunnassa. Sille pitäisi ehkä vähän opettaa enempi tuota hihnakäytöstä ja käydä vähän enemmän myös ihmisten ilmoilla, missä vastaantulijoita riittää. 500m matkalla ohitettiin 4 koiraa, joista ekan kohdalla saatiin hyppyhepulit, mutta muiden ohi mentiinkin sievästi lelua tuijottaen. Ihmisissä sama juttu. Erityisen ihania oli lapset, jotka odotti meidän vieressä suojatien ylitystä. Eikun namia naamaan, niin saahan sillä yhden ylisosiaalisen kelpienkin pysymään joten kuten housuissaan...