Päästiin tutustumaan Rallytokoon, Muuramen koiraharrastajien tutustumispäivässä. Tämä oli tarkoitettu tokossa kisanneille, joilla ei sinänsä ole perustottelevaisuudessa ongelmaa. Tutustuttiin sääntöihin, eri kyltteihin ja tehtiin neljä erilaista kisamaista rataa. Ihan hauska laji, vähän olen pitänyt sitä sellaisena hömppänä, mutta se olikin ohjaajalle yllättävän haastavaa. Tai ainakin näin ekaa kertaa kun tutustui kyltteihin ja saman tien tehtiin sitten rataa. Kaikista vaikeinta ja älytöntä oli se hihan kanssa puljaaminen. Tokoa treenataan aina irti, niin nyt kun rallyssa tehdään kaikki hihnassa, niin johan oli haastavaa... Tosin olihan siellä tokoilijan mielestä aika älyttömiä juttuja, jostain tokossa suuresta virheestä ei saa rallyssa mitään (esim. vinot asennot, matkalaukkuseuruu), kunhan homma on sinänsä iloista. Sitten taas joku ihan älytön, kuten paikan korjaaminen vähentää pisteitä roimasti. Ja käsi- ja ääniapujen käyttö on tietysti sallittua.
Koirat sen sijaan oli päteviä. Tuike oli erityishieno ja tuntui että tässä tosiaan olisi sille sopiva laji. Se innostuu niin paljon kun saa kehuja ja seuraaminen ei ole pelkää suoran kulkemista. Riehastakin tämä oli hauskaa hommaa, seuruut meni varmasti ja hyvin. Tuiken kanssa kun ei ole enää suurempia tokotavoitteita, niin sen kanssa voi rauhassa hömpöttää rallyn juttuja "vähän sinne päin", Riehan kanssa saa olla tarkempi, ettei siirry tokon puolelle.
Suurin osa tempuista oli suht tuttuja, jopa ne ylempien luokkien liikkeet. Toki oli siellä muutamia uusia juttujakin. Esim. saksalainen täyskäännös, joka oli sinänsä helppo kun koira oli irti, mutta auta armias sitä hihnan kanssa säätöä. Eli ohjaaja opettelee pitämään hihnaa, siinä suurin haaste :D.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Perjantain kisatokot
Perjantain perinteinen tokovuoro. Rakensin Tuikelle pienen rallytoko-hömppäradan, missä sai käydä tärpättämässä. Se alkoi eteentulolla ja peruuttelulla, sitten pujottelulla, josta luoksetulo, paikallaan käännöksiä, hyppy, hidasta seuruuta ja loppuun nouto. Ihan hauskaa oli ja Tuike tykkäsi. Se teki vielä pari metallinoutoa, joissa iloinen ja reipas meno.
Rieha aloitteli ruudulla. Viime kerran perusteella päätin aloittaa paikan hakemisella läheltä. Tämä ehkä enemmän hämmensi Riehaa kuin auttoi. Se tarjosi kovasti, mutta turhautui äkkiä. Siirryttiin sitten pitkästä matkasta lähettämiseen ja auts, meidän ruutu oli rikki. Se ei ole varmaan ikinä jäänyt ruudun ulkopuolelle, mutta nyt tarjosi koko ajan etureunan eteen jäämistä, josta vasta peruutti ruutuun oikealle paikalle. Näyttöruutukaan ei oikein parantanut menoa, R oli vaan jotenkin hämmennyksissä ja vauhtikin hidastui. Siis meidän paras liike, jossa ei ole ollut ikinä yhtään minkäänlaista ongelmaa. Tässä oli selkeä syy-seuraussuhde. Ensin treeni ilman ruutunauhoja, jossa hakeutui liiaksi sivureunaan, mutta pysyi sisällä. Sitten huono korjaustreeni, jossa paikka siirtui liiaksi etureunaan, eihän keepi enää tiennyt missä pitää olla. Loppuun tehtiin kaksi toistoa niin, että ruudussa oli lelu ja sai juosta vaan täysiä oikeaan paikkaan. Ehkä se nyt ei ihan rikki ole, jos miettii että se on tehnyt elämässään vaikka 300 ruutuun menoa ja nyt meni 10 huonoksi. Mutta täytyy nyt tehdä paljon hauskoja toistoja.
Suurin osa treenistä meni tuohon ruutuun, mutta muutama muukin juttu ehdittiin tehdä. Luoksarin stopit sujui taas hienosti. Tehtiin hypyn kautta ja maahanmenot onnistui joka kerta! Vauhti ei ollut ihan maksimi, hieman meinaa ennakoida, mutta pääasia että stopit sujui. Loppuun tehtiin vähän seuruuta, jossa hyvä paikka ja ilme.
Rieha aloitteli ruudulla. Viime kerran perusteella päätin aloittaa paikan hakemisella läheltä. Tämä ehkä enemmän hämmensi Riehaa kuin auttoi. Se tarjosi kovasti, mutta turhautui äkkiä. Siirryttiin sitten pitkästä matkasta lähettämiseen ja auts, meidän ruutu oli rikki. Se ei ole varmaan ikinä jäänyt ruudun ulkopuolelle, mutta nyt tarjosi koko ajan etureunan eteen jäämistä, josta vasta peruutti ruutuun oikealle paikalle. Näyttöruutukaan ei oikein parantanut menoa, R oli vaan jotenkin hämmennyksissä ja vauhtikin hidastui. Siis meidän paras liike, jossa ei ole ollut ikinä yhtään minkäänlaista ongelmaa. Tässä oli selkeä syy-seuraussuhde. Ensin treeni ilman ruutunauhoja, jossa hakeutui liiaksi sivureunaan, mutta pysyi sisällä. Sitten huono korjaustreeni, jossa paikka siirtui liiaksi etureunaan, eihän keepi enää tiennyt missä pitää olla. Loppuun tehtiin kaksi toistoa niin, että ruudussa oli lelu ja sai juosta vaan täysiä oikeaan paikkaan. Ehkä se nyt ei ihan rikki ole, jos miettii että se on tehnyt elämässään vaikka 300 ruutuun menoa ja nyt meni 10 huonoksi. Mutta täytyy nyt tehdä paljon hauskoja toistoja.
Suurin osa treenistä meni tuohon ruutuun, mutta muutama muukin juttu ehdittiin tehdä. Luoksarin stopit sujui taas hienosti. Tehtiin hypyn kautta ja maahanmenot onnistui joka kerta! Vauhti ei ollut ihan maksimi, hieman meinaa ennakoida, mutta pääasia että stopit sujui. Loppuun tehtiin vähän seuruuta, jossa hyvä paikka ja ilme.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Ohjausherneet ei vaan kohtaa
Ajeltiin hallille Riehan agitreeneihin. Ennen rataa lämpättiin tokolla. Riehalla on hallissa aina tosi korkea vire, mutta se on niin hieno, kun ei millään lailla vuoda, vaan kääntää sen vireen sitten siihen tekemiseen. Muutenkin ihan hyvä, että saa vähän tehdä ennen radalle menoa ;).
Seuruussa tehtiin askelsiirtymiä ja suoralla haettiin taas paikkaa paremmaksi. Oli kyllä hyvä fiilis, R työstää niin hienosti. Luoksarin stoppeja treenailtiin myös, niihin otettiin vauhtia putkesta. Tämä oli loistava idea, saatiin oikeasti sellainen vauhti kuin Riehalla voi maksimissaan olla. Ja stopitkin sujui aika hienosti, myös ne maahanmenot. Huomioin nyt sellaisen asian, että R ei mene maahan jos olen yhtään lelunheittoasennossa, eli jännittyneenä koiraa kohti. Silloin se jää seisomaan, eli kai odottaa palkan lentämistä ja aijaa minua. Kun olen neutraalisti niin kuin kokeessa, niin se vetää maihin hienosti. Voiko olla tosiaan näin pienestä kiinni? Mutta kun kiinnitin tähän huomiota, niin johan stopit sujui. Loppuun vielä pari liikkeestä istumista, joissa ei ollunna ongelmaa.
Agitreenit veti tänään Jari. Rata oli suunnilleen tälläinen. Jos saan alkuperäisen, niin vaihdan sitten tilalle, tässä ei ole välttämättä mitat ihan kohdillaan:
Vähän jännitti kun radalla oli niin paljon kontakteja. Tehtiin kyllä ennen radalle menoa sekä A:ta että puomia ja saatiin niissä kivaa menoa, mutta radalla vire on hieman eri kuin yksittäisillä esteillä. Mutta ei ne nyt loppujen lopuksi niin huonosti menneet. Kerran taisi puomilla tulla ihan puhdas läpijuoksu, eli ei pysähtynyt ylös- eikä alasmenolla, mutta muuten virheet oli korkeintaan sellaisia että lähti alasmenolta oman liikkeen mukana, mikä johtuu vaan sitä etten ole selkeä vapautuskäskyn kanssa. Jari naksutteli hyvistä 2on 2offeista ja se tuntui toimivan. Riehalle on tosi tärkeää saada merkatuksi se oikea juttu, se kun ehtii niin moneen. Mietin myös sitä, että taidan jättää lopussa koske-käskyn kokonaan pois, koska erityisesti A:lla alkaa himmaamaan sen kuullessaan. Ilman sitä juoksee paljon nopeammin loppuun saakka. Eli jatkossa käskyt olisivat puomilla ja keinulla ota-kiipee-tule ja A:lla kiipee-tule. Ja tuo tuon vapautuskäskyn kanssa oikeasti tarkkana, on koirallekin reilumpaa!
Muuten rata oli ihan ok. Heti treenin jälkeen tuntui ettei sujunut ollenkaan, mutta ei kai se niin pahaa kuitenkaan ollut. On vaan oma agifiilis kyllä alhaalla, kun tuntuu että joka treenissä on niin huono... Asennetta pitäisi saada kehiin. Riehalla on asennetta senkin edestä, mikä voi olla hyvä tahi huono...
Alku meni radasta hyvin, pujottelun R hakee erinomaisesti. Erotteli myös puomin ja putken hienosti, vaikka ajattelin että menee aina putkeen. Renkaalle onnistui takaaleikkaus ja seuraavan hypyn haki hienosti, Vaikein kohta meille oli keinulta pujotteluun meno. Päällejuoksu 11-hypylle vielä sujui, samoin takaaheitto seuraavalle, jos vaan olin selkeä ja ajoissa. Pujotteluun en meinannut saada Riehaa kääntymään millään, koska se hyppää niin hemmetin pitkälle. Siinä vaiheessa se sitten valitsi aina 2-hypyn takaakiertona pujottelun sijaan. Vastakäännöllä satiin tämä korjattua, mikä oli kyllä kiva huomata ja siitä tuli ihan hyvä fiilis. Pujotteluun takaaleikkaus ei tuottanut ongelmia.
Vaikein pätkä oli sitten toisaalta radan antoisin. Kun saatiin 10-15 sujumaan, niin johan tuntui hyvältä! Ehkä mun pitäisi vaan muutaa ajattelutapaa siihen, että koitetaan saada pätkiä sujumaan, eikä ajatella että saataisiin rata sujumaan. Pätkistä kai se ratakin sitten joskus koostuu...
Loppuun Jari näytti vielä Riehan kanssa miten sille voisi opettaa lyhyitä hyppyjä 12-13-esteiden tyyppisiin kohtiin. Se kun siis hyppää aina leiskauttaen hurjan pitkälle. Oli hauska nähdä miten Rieha teki Jarin kanssa ja alkoihan se kääntymään. Eli täytyypi nyt opettaa sille lyhyesi hyppäämistä ja liittää niihin joku käsky. Ei mun ole ikinä tarvinnut tuollaista miettiä, mutta kelpien kanssa vissiin pitäisi... Mie tarviisin ihan oikeasti jonkun kelpieasiantuntijan mun personal traineriksi. Sellaisen joka vetäisi mun kanssa tunnin putkeen kerran viikkoon, kun tuntuu etten aina ryhmätreeneissäkään ehdi sisäistää noita juttuja. Ei ole helppoo ei.
Mietiskelin sitä että oli hassua miten alun tokotreeneissä oli ihan huikean hieno ja onnistunut fiilis. Osasin korjata ihan itse ne jutut mitkä ei onnistunut ja niistä tuli paljon parempia. Aksan puolella räpellän ja räpellän ja ehkä jossain vaiheessa saadaan joku onnistumaan. Mutta itse en osaa korjata mitään, en vaan tajua mikä menee pieleen. Hyviä neuvoja ollaan toki saatu näistäkin treeneistä, mutta sitten taas kun sama tilanne on jossain muualla, niin en vaan tajua. Johtuu varmasti siitä, että joudun keskittymään niin kauheasti Riehan kanssa kaikkeen, etten vaan ehdi analysoida. Ja toisaalta kun luulen että juoksemalla pärjään, niin homma menee siinäkin jo pieleen. Jos katsoisin samaa menoa jonkun muun kohdalla, niin varmasti osaisin ajatella ja korjata, mutta omalle kohdalle se ei vaan toimi.
Palkataan siis agilitypiiskuri, joka hakkaisi mun päähän noita asioita, radanlukua ja syy-seuraus-juttuja! Sellainen tiukka, kiitos.
Seuruussa tehtiin askelsiirtymiä ja suoralla haettiin taas paikkaa paremmaksi. Oli kyllä hyvä fiilis, R työstää niin hienosti. Luoksarin stoppeja treenailtiin myös, niihin otettiin vauhtia putkesta. Tämä oli loistava idea, saatiin oikeasti sellainen vauhti kuin Riehalla voi maksimissaan olla. Ja stopitkin sujui aika hienosti, myös ne maahanmenot. Huomioin nyt sellaisen asian, että R ei mene maahan jos olen yhtään lelunheittoasennossa, eli jännittyneenä koiraa kohti. Silloin se jää seisomaan, eli kai odottaa palkan lentämistä ja aijaa minua. Kun olen neutraalisti niin kuin kokeessa, niin se vetää maihin hienosti. Voiko olla tosiaan näin pienestä kiinni? Mutta kun kiinnitin tähän huomiota, niin johan stopit sujui. Loppuun vielä pari liikkeestä istumista, joissa ei ollunna ongelmaa.
Agitreenit veti tänään Jari. Rata oli suunnilleen tälläinen. Jos saan alkuperäisen, niin vaihdan sitten tilalle, tässä ei ole välttämättä mitat ihan kohdillaan:
Vähän jännitti kun radalla oli niin paljon kontakteja. Tehtiin kyllä ennen radalle menoa sekä A:ta että puomia ja saatiin niissä kivaa menoa, mutta radalla vire on hieman eri kuin yksittäisillä esteillä. Mutta ei ne nyt loppujen lopuksi niin huonosti menneet. Kerran taisi puomilla tulla ihan puhdas läpijuoksu, eli ei pysähtynyt ylös- eikä alasmenolla, mutta muuten virheet oli korkeintaan sellaisia että lähti alasmenolta oman liikkeen mukana, mikä johtuu vaan sitä etten ole selkeä vapautuskäskyn kanssa. Jari naksutteli hyvistä 2on 2offeista ja se tuntui toimivan. Riehalle on tosi tärkeää saada merkatuksi se oikea juttu, se kun ehtii niin moneen. Mietin myös sitä, että taidan jättää lopussa koske-käskyn kokonaan pois, koska erityisesti A:lla alkaa himmaamaan sen kuullessaan. Ilman sitä juoksee paljon nopeammin loppuun saakka. Eli jatkossa käskyt olisivat puomilla ja keinulla ota-kiipee-tule ja A:lla kiipee-tule. Ja tuo tuon vapautuskäskyn kanssa oikeasti tarkkana, on koirallekin reilumpaa!
Muuten rata oli ihan ok. Heti treenin jälkeen tuntui ettei sujunut ollenkaan, mutta ei kai se niin pahaa kuitenkaan ollut. On vaan oma agifiilis kyllä alhaalla, kun tuntuu että joka treenissä on niin huono... Asennetta pitäisi saada kehiin. Riehalla on asennetta senkin edestä, mikä voi olla hyvä tahi huono...
Alku meni radasta hyvin, pujottelun R hakee erinomaisesti. Erotteli myös puomin ja putken hienosti, vaikka ajattelin että menee aina putkeen. Renkaalle onnistui takaaleikkaus ja seuraavan hypyn haki hienosti, Vaikein kohta meille oli keinulta pujotteluun meno. Päällejuoksu 11-hypylle vielä sujui, samoin takaaheitto seuraavalle, jos vaan olin selkeä ja ajoissa. Pujotteluun en meinannut saada Riehaa kääntymään millään, koska se hyppää niin hemmetin pitkälle. Siinä vaiheessa se sitten valitsi aina 2-hypyn takaakiertona pujottelun sijaan. Vastakäännöllä satiin tämä korjattua, mikä oli kyllä kiva huomata ja siitä tuli ihan hyvä fiilis. Pujotteluun takaaleikkaus ei tuottanut ongelmia.
Vaikein pätkä oli sitten toisaalta radan antoisin. Kun saatiin 10-15 sujumaan, niin johan tuntui hyvältä! Ehkä mun pitäisi vaan muutaa ajattelutapaa siihen, että koitetaan saada pätkiä sujumaan, eikä ajatella että saataisiin rata sujumaan. Pätkistä kai se ratakin sitten joskus koostuu...
Loppuun Jari näytti vielä Riehan kanssa miten sille voisi opettaa lyhyitä hyppyjä 12-13-esteiden tyyppisiin kohtiin. Se kun siis hyppää aina leiskauttaen hurjan pitkälle. Oli hauska nähdä miten Rieha teki Jarin kanssa ja alkoihan se kääntymään. Eli täytyypi nyt opettaa sille lyhyesi hyppäämistä ja liittää niihin joku käsky. Ei mun ole ikinä tarvinnut tuollaista miettiä, mutta kelpien kanssa vissiin pitäisi... Mie tarviisin ihan oikeasti jonkun kelpieasiantuntijan mun personal traineriksi. Sellaisen joka vetäisi mun kanssa tunnin putkeen kerran viikkoon, kun tuntuu etten aina ryhmätreeneissäkään ehdi sisäistää noita juttuja. Ei ole helppoo ei.
Mietiskelin sitä että oli hassua miten alun tokotreeneissä oli ihan huikean hieno ja onnistunut fiilis. Osasin korjata ihan itse ne jutut mitkä ei onnistunut ja niistä tuli paljon parempia. Aksan puolella räpellän ja räpellän ja ehkä jossain vaiheessa saadaan joku onnistumaan. Mutta itse en osaa korjata mitään, en vaan tajua mikä menee pieleen. Hyviä neuvoja ollaan toki saatu näistäkin treeneistä, mutta sitten taas kun sama tilanne on jossain muualla, niin en vaan tajua. Johtuu varmasti siitä, että joudun keskittymään niin kauheasti Riehan kanssa kaikkeen, etten vaan ehdi analysoida. Ja toisaalta kun luulen että juoksemalla pärjään, niin homma menee siinäkin jo pieleen. Jos katsoisin samaa menoa jonkun muun kohdalla, niin varmasti osaisin ajatella ja korjata, mutta omalle kohdalle se ei vaan toimi.
Palkataan siis agilitypiiskuri, joka hakkaisi mun päähän noita asioita, radanlukua ja syy-seuraus-juttuja! Sellainen tiukka, kiitos.
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Peekoota ja rallyn aloittelua
Aamu valkeni harmaana, mutta ei se mitään. Mulla vapaata ja uudet punaiset kumisaappaat, eli ei kuin metsään lenkille. Hassusti piristää tuollainenkin pieni väripilkku :). Ja metsässä piti kävellä tietysti joka ikisestä lätäköstä, suorastaan vapauttavaa oli se.
Hermoja ei edes pahemmin kiristellyt se, että koirien hihnakäytös oli hukassa vastaantulevan koiran kohdalla. Hihnakäytös on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä maalle muuton jälkeen. Kaupungissa vastaantulevat koirat oli normikauraa, täällä maalla niitä tulee vastaan sen kerran kuussa, niin kai se sitten on niin ihmeellistä. Ja kun ovat vielä meidän hoodeilla, niin johan vahtiviettiset pystykorvat hermostuu (Viima etunenässä, Tuike komppaa ja Rieha, joka ei normaalisti välittäisi hevonpeetä, niin yhtyy kuoroon). Yksittäin jokainen kävelisi ohi ongelmitta (tai pystykorvat pitää kävelyttää käskyn alla, Rieha ei välitä mitään). Koiriin törmääminen esim. treenipaikkojen ympäristössä ei aiheuta puoliksikaan samaa reaktiota vaikka hihan päässä on kaikki kolme, eli aika paikkasidonnaista on. Ihan samalla lailla esim. talosta ohi ajavat autot on nykyisin superjänniä, kun niitä menee sen kerran tai pari päivässä. Kaupungin keskustassa niitä meni sen 100 päivässä ihan ilman reaktiota. Semmoista, mutta pieni asia maalla asumisen ihanuudessa.
Meillä on mm. tälläisiä vuoria (etsi kuvasta kelpie):
Sitten päivän treenilöt, nyt iltapäivän auringon paisteessa. Ollaan sunnuntaina menossa rallytoko-kurssille Tuiken kanssa. Ajattelin että siinä voisi olla laji, jossa pystyisi treenamaan omaa kisajännitystä. Ja kun siinä ei ole paikkamakuuta niin sopisi vetsku-mummollekin eläkelajiksi. Lähinnä kai siinä on ohjaajalla opeteltavaa.
Tänään tein sitten pienen rallytokoradan omaan pihaan. Se sisälsi törppöjen pujottelua, luoksetuloa ja eteentuloja. Tuike oli hirmu päheänä, tykkää kun saa tepsuttaa ja kun saa paljon kehuja. Seuruu ja luoksarit meni ihan rutiinilla, eteentulossa on opeteltavaa kun koittaa niin kovasti mennä sivulle. Loppuun T teki vielä tunnaria, jossa ei ollut ongelmaa.
Viima kokeili rataa myös. Sen seuruu oli hieman hukassa, mutta kehujen kanssa paransi menoa. Luoksarit ja eteentulot sujui. Voisihan tätä Viimankin kanssa harrastaa, saisiko kehuilla nostetuksi fiilistä tekemiseen. Se sai tehdä myös tunnaria ja oli siitä aivan tohkeissaan ja oma nousi varmasti.
Sitten ajeltiin vielä Riehan kanssa Vihtavuoreen treenaamaan. Raisaa odotellessa tehtiin tokoa. Seuruusta palkkailin hyvästä paikasta juoksupätkissä ja hitaassa kävelyssä. Aika hyvä meno, edelleen hehkutan palkan suunnan aiheuttamaa muutosta seuruupaikassa! Luoksareissa treenittiin stoppeja, maahanmenot on alkaneet parantumaan eli ehkä se siitä. Edelleen saattaa ekalla kerralla jäädä seisomaan, mutta kun korjaan, niin seuraavalla kerralla vetää maihin. Loppuun vielä jääviä, istu-seiso-maahan. Hyvin erotteli ja kaikki oli aika priimoja.
Sitten saatiin Raisa paikalle ja käytiin tekemässä lyhyt viestitreeni. Matka ei ollut pitkä, mutta lähetin koiran kaarteen takaa, eikä suoraa näköyhteyttä ollut. Lisänä oli vielä pitkä odottelu B-pisteellä, sillä aikaa kun Raisa teki esineruutua. Rieha oli ihan liekeissä, ei mitään epäröintiä ja odotti aivan tärppänä lähetystä. Raisalla oli leikkinyt aivan priimasti ja minulle päin juoksi taas ihan täysiä. Jäi tosi hyvä mieli ja Riehallekin varmasti hyvä mielikuva.
Esineruutu sujui ihan sikahyvin. Vietiin ruutuun yksi esine kerrallaan, ekalla kerralla R näki viennin, mutta sen jälkeen käänsin sen pois aina lähdön jälkeen. Kaksi ekaa oli tänään kovamuovisia, eka silmälasikotelo nousi aivan ongelmitta, tokaa muovista ympyrää piti hetken mallailla. Mutta se eteni hienosti ja löysi esineet nopeasti. Kolmas esine oli jonkinlainen kalenteri, joka oli vähän vaikeammassa paikassa. Tämän kohdalla näki hyvin miten R käyttää nenäänsä, vaikka juoksee ihan täysiä. Veti esineestä ohi ihan takarajalle, mutta nenän avulla palasi takaisin ja pyöri hajulla tarkkana niin kauan kun esine löytyi. Ihan mahtavaa ja taas erikoisempi esine nousi hienosti!
Se on aika pätevä, vaikka onkin arvoisan treeniseuramme mukaan pienin pk-koira ikinä :D. Tuunatut pk-liivit oli nimittäin mallia mini. Toinen on vähän sellainen rimppakinttu, onneksi lihaksissa ja vauhdissa korvaa :D.
Sitten tehtiin vielä vähän tokoa. Raisa liikkuroi meille pidemmän seuruun, josta palkkana merkki+ruutu. Seuruu oli aika hyvä koiran puolesta, itse en osannut ottaa kolmea askelta vasemmalle eli siinä tuli säätöä. Ehkä muutenkin sivuaskeleissa paikka oli vähän huono. Mutta muuten aika hyvää menoa.
Ruutu+merkki tehtiin koemaisena ja meni aika hienosti. Tää oisi aikalailla evl-valmista kauraa, minusta ei ollut mitään pisteitä vähentävää. Ruudussa paikka oli hieman oikeassa reunassa, joten päätin sitä korjailla. Hieman tuotti vaikeuksia ja koitti korjata herkästi ennemminkin törppöjen suuntaa kuin keskelle ruutua. Tajusin vasta jälkikäteen että se luultavasti johtui siitä, että ruudussa ei ollut nauhoja, ainoastaan maahan vedetyt viivat. Se oli se juttu, minkä takia oli hieman hukassa, nauhojen kanssa ei ole ollut mitään vaikeuksia paikan kanssa. Testataan taas ensi kerralla nauhojen kanssa.
Ja vielä kaukopäivitys. Ollaan treenattu sisällä nyt kestoa ja malttia ja ollaan hienolla mallilla. Ei enää tarjoile vaihtoja nopeuskisana, vaan malttaa odottaa. Ja muutenkin tekniikka on ihan hyvällä mallilla. Edelleen vaan toistoja ja jossain vaiheessa sitten matkan pidennystä.
Mutta huisin kivoja treenejä ja huisin päteviä koiria!
Hermoja ei edes pahemmin kiristellyt se, että koirien hihnakäytös oli hukassa vastaantulevan koiran kohdalla. Hihnakäytös on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä maalle muuton jälkeen. Kaupungissa vastaantulevat koirat oli normikauraa, täällä maalla niitä tulee vastaan sen kerran kuussa, niin kai se sitten on niin ihmeellistä. Ja kun ovat vielä meidän hoodeilla, niin johan vahtiviettiset pystykorvat hermostuu (Viima etunenässä, Tuike komppaa ja Rieha, joka ei normaalisti välittäisi hevonpeetä, niin yhtyy kuoroon). Yksittäin jokainen kävelisi ohi ongelmitta (tai pystykorvat pitää kävelyttää käskyn alla, Rieha ei välitä mitään). Koiriin törmääminen esim. treenipaikkojen ympäristössä ei aiheuta puoliksikaan samaa reaktiota vaikka hihan päässä on kaikki kolme, eli aika paikkasidonnaista on. Ihan samalla lailla esim. talosta ohi ajavat autot on nykyisin superjänniä, kun niitä menee sen kerran tai pari päivässä. Kaupungin keskustassa niitä meni sen 100 päivässä ihan ilman reaktiota. Semmoista, mutta pieni asia maalla asumisen ihanuudessa.
Meillä on mm. tälläisiä vuoria (etsi kuvasta kelpie):
Sitten päivän treenilöt, nyt iltapäivän auringon paisteessa. Ollaan sunnuntaina menossa rallytoko-kurssille Tuiken kanssa. Ajattelin että siinä voisi olla laji, jossa pystyisi treenamaan omaa kisajännitystä. Ja kun siinä ei ole paikkamakuuta niin sopisi vetsku-mummollekin eläkelajiksi. Lähinnä kai siinä on ohjaajalla opeteltavaa.
Tänään tein sitten pienen rallytokoradan omaan pihaan. Se sisälsi törppöjen pujottelua, luoksetuloa ja eteentuloja. Tuike oli hirmu päheänä, tykkää kun saa tepsuttaa ja kun saa paljon kehuja. Seuruu ja luoksarit meni ihan rutiinilla, eteentulossa on opeteltavaa kun koittaa niin kovasti mennä sivulle. Loppuun T teki vielä tunnaria, jossa ei ollut ongelmaa.
Viima kokeili rataa myös. Sen seuruu oli hieman hukassa, mutta kehujen kanssa paransi menoa. Luoksarit ja eteentulot sujui. Voisihan tätä Viimankin kanssa harrastaa, saisiko kehuilla nostetuksi fiilistä tekemiseen. Se sai tehdä myös tunnaria ja oli siitä aivan tohkeissaan ja oma nousi varmasti.
Sitten ajeltiin vielä Riehan kanssa Vihtavuoreen treenaamaan. Raisaa odotellessa tehtiin tokoa. Seuruusta palkkailin hyvästä paikasta juoksupätkissä ja hitaassa kävelyssä. Aika hyvä meno, edelleen hehkutan palkan suunnan aiheuttamaa muutosta seuruupaikassa! Luoksareissa treenittiin stoppeja, maahanmenot on alkaneet parantumaan eli ehkä se siitä. Edelleen saattaa ekalla kerralla jäädä seisomaan, mutta kun korjaan, niin seuraavalla kerralla vetää maihin. Loppuun vielä jääviä, istu-seiso-maahan. Hyvin erotteli ja kaikki oli aika priimoja.
Sitten saatiin Raisa paikalle ja käytiin tekemässä lyhyt viestitreeni. Matka ei ollut pitkä, mutta lähetin koiran kaarteen takaa, eikä suoraa näköyhteyttä ollut. Lisänä oli vielä pitkä odottelu B-pisteellä, sillä aikaa kun Raisa teki esineruutua. Rieha oli ihan liekeissä, ei mitään epäröintiä ja odotti aivan tärppänä lähetystä. Raisalla oli leikkinyt aivan priimasti ja minulle päin juoksi taas ihan täysiä. Jäi tosi hyvä mieli ja Riehallekin varmasti hyvä mielikuva.
Esineruutu sujui ihan sikahyvin. Vietiin ruutuun yksi esine kerrallaan, ekalla kerralla R näki viennin, mutta sen jälkeen käänsin sen pois aina lähdön jälkeen. Kaksi ekaa oli tänään kovamuovisia, eka silmälasikotelo nousi aivan ongelmitta, tokaa muovista ympyrää piti hetken mallailla. Mutta se eteni hienosti ja löysi esineet nopeasti. Kolmas esine oli jonkinlainen kalenteri, joka oli vähän vaikeammassa paikassa. Tämän kohdalla näki hyvin miten R käyttää nenäänsä, vaikka juoksee ihan täysiä. Veti esineestä ohi ihan takarajalle, mutta nenän avulla palasi takaisin ja pyöri hajulla tarkkana niin kauan kun esine löytyi. Ihan mahtavaa ja taas erikoisempi esine nousi hienosti!
Se on aika pätevä, vaikka onkin arvoisan treeniseuramme mukaan pienin pk-koira ikinä :D. Tuunatut pk-liivit oli nimittäin mallia mini. Toinen on vähän sellainen rimppakinttu, onneksi lihaksissa ja vauhdissa korvaa :D.
Sitten tehtiin vielä vähän tokoa. Raisa liikkuroi meille pidemmän seuruun, josta palkkana merkki+ruutu. Seuruu oli aika hyvä koiran puolesta, itse en osannut ottaa kolmea askelta vasemmalle eli siinä tuli säätöä. Ehkä muutenkin sivuaskeleissa paikka oli vähän huono. Mutta muuten aika hyvää menoa.
Ruutu+merkki tehtiin koemaisena ja meni aika hienosti. Tää oisi aikalailla evl-valmista kauraa, minusta ei ollut mitään pisteitä vähentävää. Ruudussa paikka oli hieman oikeassa reunassa, joten päätin sitä korjailla. Hieman tuotti vaikeuksia ja koitti korjata herkästi ennemminkin törppöjen suuntaa kuin keskelle ruutua. Tajusin vasta jälkikäteen että se luultavasti johtui siitä, että ruudussa ei ollut nauhoja, ainoastaan maahan vedetyt viivat. Se oli se juttu, minkä takia oli hieman hukassa, nauhojen kanssa ei ole ollut mitään vaikeuksia paikan kanssa. Testataan taas ensi kerralla nauhojen kanssa.
Ja vielä kaukopäivitys. Ollaan treenattu sisällä nyt kestoa ja malttia ja ollaan hienolla mallilla. Ei enää tarjoile vaihtoja nopeuskisana, vaan malttaa odottaa. Ja muutenkin tekniikka on ihan hyvällä mallilla. Edelleen vaan toistoja ja jossain vaiheessa sitten matkan pidennystä.
Mutta huisin kivoja treenejä ja huisin päteviä koiria!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Kuratokoa
Käytiin Hippoksella treenaamassa. Treenit ei menneet heti alkuun putkeen, kun ei päästy sille kentälle mitä suunnittelin. Vaihtoehtoinen kenttä oli sitten aika kurainen. R teki ruutua, luoksarin stoppeja ja seuruuta. Muut sujui hyvin mutta seuraamisesta tuli murheenkryyni, kun neiti keepie päätti ettei hän vaan pysty seuraamaan lätäköissä. No, minähän päätin että seurattava on. Meinasin menettää hermojani, mutta hillitsin itseni ja laitoin koiran autoon hetkeksi ja otin sen uudestaan eri asenteella. Seuruuutin sitä pelkästään noissa lätäköissä, samalla namia syötellen. Ja kyllähän se ilme parani, alkuun teki mutkia lätäköiden ohi, lopussa piti jo paikan, vaikka vähän tassuilla väistelikin. Pöllö eläin, rakastaa uimista, mutta pelkkiä tassuja on inhottavaa kastella... Sillä on kyllä varmaan juoksu tulossa, kun on ehkä muutenkin ollut hieman herkempi kuin normaalisti.
Tuike ja Viima tekivät myös ruutua, luoksareita ja temppuja. Niillä hyvä fiilis.
Mietiskelin vielä tuota herkkyysasiaa. Rieha on minulle välillä liiankin hyvä koira, se kun ei ole erityisen ohjaajapehmeä. Toki se aina yrittää parhaansa, mutta se ei ota itseensä, vaikka olisin vähän epäreilu. Tunnustan siis, että olen välillä epäreilu kouluttajana. Lähinnä siis, että tunnistan itsessäni sen hermojen menon jos joku asia, jonka koiran "pitäisi" osata ei onnistukaan. Riehan kohdalla tämä on ehkä selkeintä, koska asetan sille eniten odotusarvoa siitä, miten sen pitäisi toimia. Tuiken ja Viiman kanssa olen jo heittänyt odotukset roskiin.
Rieha on minusta niin hirveän hyvä koira, että välillä ajattelen että pitäisihän sen osata. Samalla unohdan että se on kuitenkin vielä hyvin nuori ja kokematon. Tätä ruokkii se, että se yleensä osaa ihan toistolla tai parilla, koska se tosiaan on niin hyvä koira. Niin, ja tosiaan hyvä koira siinäkin mielessä, että se yrittää, vaikka minulla olisi jo se kuuluisa tatti otsassa. Herkemmän koiran kanssa joutuisi muuttamaan sitä omaa käytöstä nopeammin. Riehalle ei jää näistä mitään traumoja, lähinnä vaan itseä ärsyttää oma käytös, koska se on täysin turhaa vaikka koira ei itseensä ottaisikaan. Toki, mieluummin näin. Kelpieissä ja paimenkoirissa tuntuu olevan paljon liiallistakin ohjaajapehmeyttä.
Pieni purkautuminen ja pohdinta siis. Sehän se toivottavasti aiheuttaa kehitystä kun pohtii näitä juttuja ;). Onneksi näitä huonoja hetkiä tulee vähän, ylivoimaisesti suurin osa meidän treenauksesta on edelleen rentoa ja iloista menoa ettei tule kellekään väärää käsitystä ;). Kai sitä vaan pyrkii paremmaksi kouluttajaksi ja sen takia nämä pohdituttaa silloin tällöin.
Tuike ja Viima tekivät myös ruutua, luoksareita ja temppuja. Niillä hyvä fiilis.
Mietiskelin vielä tuota herkkyysasiaa. Rieha on minulle välillä liiankin hyvä koira, se kun ei ole erityisen ohjaajapehmeä. Toki se aina yrittää parhaansa, mutta se ei ota itseensä, vaikka olisin vähän epäreilu. Tunnustan siis, että olen välillä epäreilu kouluttajana. Lähinnä siis, että tunnistan itsessäni sen hermojen menon jos joku asia, jonka koiran "pitäisi" osata ei onnistukaan. Riehan kohdalla tämä on ehkä selkeintä, koska asetan sille eniten odotusarvoa siitä, miten sen pitäisi toimia. Tuiken ja Viiman kanssa olen jo heittänyt odotukset roskiin.
Rieha on minusta niin hirveän hyvä koira, että välillä ajattelen että pitäisihän sen osata. Samalla unohdan että se on kuitenkin vielä hyvin nuori ja kokematon. Tätä ruokkii se, että se yleensä osaa ihan toistolla tai parilla, koska se tosiaan on niin hyvä koira. Niin, ja tosiaan hyvä koira siinäkin mielessä, että se yrittää, vaikka minulla olisi jo se kuuluisa tatti otsassa. Herkemmän koiran kanssa joutuisi muuttamaan sitä omaa käytöstä nopeammin. Riehalle ei jää näistä mitään traumoja, lähinnä vaan itseä ärsyttää oma käytös, koska se on täysin turhaa vaikka koira ei itseensä ottaisikaan. Toki, mieluummin näin. Kelpieissä ja paimenkoirissa tuntuu olevan paljon liiallistakin ohjaajapehmeyttä.
Pieni purkautuminen ja pohdinta siis. Sehän se toivottavasti aiheuttaa kehitystä kun pohtii näitä juttuja ;). Onneksi näitä huonoja hetkiä tulee vähän, ylivoimaisesti suurin osa meidän treenauksesta on edelleen rentoa ja iloista menoa ettei tule kellekään väärää käsitystä ;). Kai sitä vaan pyrkii paremmaksi kouluttajaksi ja sen takia nämä pohdituttaa silloin tällöin.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Hyppytekniikkaa ja noutoja
Annan kanssa päätettiin ottaa pienet hyppytekniikkatreenit lauantaiaamun kunniaksi. Päälle vähän tokoa, joten viiden koiran kanssa pari tuntia sujahti mukavasti.
Rieha lämmitteli ensin puomilla. Saatiin ihan kivaa menoa, sekä ylös- että alasmenolla. Eli ainakin taas yhdellä esteellä kontaktit pelasi ihan ongelmitta. Sitten hyppytekniikkaan, jossa tehtiin ensin kasvavaa sarjaa jossa viimeinen hyppy oli okseri. Ihan mukavasti meni, ei kuulunut tömpsittelyä ja venytti itseään hyvin. Okseria levennettiin ja edelleen sujui hienosti. Lisäksi R teki hyppykulmatreeniä. Okserilla tämä sujui hienosti. Kokeiltiin samaa muurilla, mutta se oli pienen keepien mielestä vähän liian iso este ja sujahti hienosti muurin reiästä läpi. Ei se mitään, koska Riehalla ei ole mitään ongelmaa muurissa ja vauhdin kanssa kun sai mennä niin leiskautti muurista yli reippaalla ilmavaralla.
Viima aloitteli myös tuolla kasvavalla sarjalla. Ei saanut siihen kunnollista venytystä loppuun, vaan teki kummallisen väliaskelluksen. Vaihdettiin sarja perussarjaan, että sai kunnon motivaation ja onnistuneen fiiliksen. Sillä sujui paljon paremmin. Nämä on kyllä selkeästi Viimalle haastavia, pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän. Loppuun Vimps teki vielä puomia ja keinua, joissa hyvä meno. Ihan viimeiseksi se sai vielä juosta loppupalkan kanssa pätkän A-pituus-muuri. Samaan aikaa halliin tuli toinen treenaaja, joka alkoi naksuttelemaan ja se meinasi hieman Vimpsiä ahdistaa. Saatiin kuitenkin hyvällä mielellä tehtyä ja siihen oli hyvä lopetella.
Tuike aloitti tokoilut ruudulla. Hirmu innoissaan se menee ja ruutu löytyy hyvin, stopit oli hieman hukassa.Sitten tehtiin noutokimara. Metalli oli hieno, reipas ja iloinen. Hyppynouto oli erinomaisen priima, vaikka heitto oli ihan vino. Tunnarikin oli aikalailla hyvä, hieman luovutuksessa oli vinoutta. Mutta ihan päheä se on.
Rieha aloitti seuruulla. Meinasi keulia ja painaa ihan huolella, agihalli nostaa vireen niin kattoon. Takaa palkkaamalla saatiin parannettua menoa ja paikka alkoi olla kohtuullinen. Liikkeestä istuminen samaan syssyyn ja se oli aikalailla priima liike. Rieha teki loppuun myös noutoja. Ensin hyppynouto, joka oli tosi hyvä lukuunottamatta luovutuksen pientä nytkähtelyä. Mutta sitten se metalli. En tajua miten siitä on yhtäkkiä tullut Riehalle iso juttu, kun se on elämänsä ensimmäiset 1,5v. noutanut metallia ihan ongelmitta. Ja sehän rakastaa esim. peltitölkkejä, avainnippuja jne. Metallikapula on nyt vaan inha. Jäi joko seisomaan kapulalle ja katsomaan, tai sitten nosti ja toi 3m ja tiputti, ettei vaan pystynyt. Tätä jankattiin, meinasi itsellä jo mennä vähän hermo. Onneksi R ei ota itseensä. Mutta metsku on nyt jokailtaisessa ohjelmassa.
Rieha lämmitteli ensin puomilla. Saatiin ihan kivaa menoa, sekä ylös- että alasmenolla. Eli ainakin taas yhdellä esteellä kontaktit pelasi ihan ongelmitta. Sitten hyppytekniikkaan, jossa tehtiin ensin kasvavaa sarjaa jossa viimeinen hyppy oli okseri. Ihan mukavasti meni, ei kuulunut tömpsittelyä ja venytti itseään hyvin. Okseria levennettiin ja edelleen sujui hienosti. Lisäksi R teki hyppykulmatreeniä. Okserilla tämä sujui hienosti. Kokeiltiin samaa muurilla, mutta se oli pienen keepien mielestä vähän liian iso este ja sujahti hienosti muurin reiästä läpi. Ei se mitään, koska Riehalla ei ole mitään ongelmaa muurissa ja vauhdin kanssa kun sai mennä niin leiskautti muurista yli reippaalla ilmavaralla.
Viima aloitteli myös tuolla kasvavalla sarjalla. Ei saanut siihen kunnollista venytystä loppuun, vaan teki kummallisen väliaskelluksen. Vaihdettiin sarja perussarjaan, että sai kunnon motivaation ja onnistuneen fiiliksen. Sillä sujui paljon paremmin. Nämä on kyllä selkeästi Viimalle haastavia, pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän. Loppuun Vimps teki vielä puomia ja keinua, joissa hyvä meno. Ihan viimeiseksi se sai vielä juosta loppupalkan kanssa pätkän A-pituus-muuri. Samaan aikaa halliin tuli toinen treenaaja, joka alkoi naksuttelemaan ja se meinasi hieman Vimpsiä ahdistaa. Saatiin kuitenkin hyvällä mielellä tehtyä ja siihen oli hyvä lopetella.
Tuike aloitti tokoilut ruudulla. Hirmu innoissaan se menee ja ruutu löytyy hyvin, stopit oli hieman hukassa.Sitten tehtiin noutokimara. Metalli oli hieno, reipas ja iloinen. Hyppynouto oli erinomaisen priima, vaikka heitto oli ihan vino. Tunnarikin oli aikalailla hyvä, hieman luovutuksessa oli vinoutta. Mutta ihan päheä se on.
Rieha aloitti seuruulla. Meinasi keulia ja painaa ihan huolella, agihalli nostaa vireen niin kattoon. Takaa palkkaamalla saatiin parannettua menoa ja paikka alkoi olla kohtuullinen. Liikkeestä istuminen samaan syssyyn ja se oli aikalailla priima liike. Rieha teki loppuun myös noutoja. Ensin hyppynouto, joka oli tosi hyvä lukuunottamatta luovutuksen pientä nytkähtelyä. Mutta sitten se metalli. En tajua miten siitä on yhtäkkiä tullut Riehalle iso juttu, kun se on elämänsä ensimmäiset 1,5v. noutanut metallia ihan ongelmitta. Ja sehän rakastaa esim. peltitölkkejä, avainnippuja jne. Metallikapula on nyt vaan inha. Jäi joko seisomaan kapulalle ja katsomaan, tai sitten nosti ja toi 3m ja tiputti, ettei vaan pystynyt. Tätä jankattiin, meinasi itsellä jo mennä vähän hermo. Onneksi R ei ota itseensä. Mutta metsku on nyt jokailtaisessa ohjelmassa.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Met osataan jo monta juttua, mutta yhtä montaa pitää treenata
Laukaan kisaporukan treeneissä oli tänään oikein tungos :). Mutta ei se mitään, saatiin hyvin tehtyä ja liikkurointiapua oli tarjolla runsain käsin.
Ihan alkuun tehtiin vuoroa odotellessa seuruuta pihalla . Palkan suunnan vaihdos vaikuttaa edelleen hyvältä asialta. Paikka säilyi korrektina ja ilme oli hieno.
Sitten mentiin maneesiin, jossa aloitettiin ruudulla. Bongaus ja stopit oli aivan priimaa, kertakaikkiaan! Palkkasin Riehan kaksi kertaa pelkästä maahanmenosta. Ihan hyvin pysyi, hieman heilui häntä kun menin kohti, mutta kesti kuitenkin liikkeen. Sitten tehtiin yksi koemainen, joka oli aika lähellä kympin suoritus, vaikka annoin väärän käskyn sivulle tuloon (tule - joka on meillä käytössä vaan luoksarin stopeissa, kun oikea käsky on seuruukäsky - sivu). Palkkasin vielä kerran seisomisesta suoraan ruutuun, ettei jäänyt maahanmeno päällimmäiseksi mieleen. Loppuun vielä merkin kautta ruutuun meno, eka merkin vahvistus siitä kerran palkaten ja sitten palkka merkin kautta ruutuun menosta. Aika lailla täydellistä, tämän R kyllä handlaa!
Ohjatussa jatkettiin kaarien rakennusta eli haettavat kapulat oli lähempänä. Ensin vahvistelin merkkiä ja hyvin löytyi, vaikka kapulat oli viety ja kehuin sitä niiden bongaamisesta. Sitten sekä oikean että vasurin haku, joista kumpikin nousi täysin ongelmitta. Hieman näytti siltä, että odotti minulta jotain kehua nostosta ekalla kerralla, mutta sitten uusinnassa nosti hyvin ja lähti tuomaan laukalla eli kyllä se loppuun asti tuo vaikka seisoisin ihan hiljaa. Aika hyvällä mallilla tämäkin.
Stoppeja koitin vahvistella taas kiertojen kautta. Edelleen, perhanan maahanmenot. Seisomiset sujuu, mutta maahanmenoja saa aina muistuttaa pari kertaa ennen kuin onnistuu. Eikä niissä ole ihan sellaista draivia, mitä toivoisin. Ehkä se tulee vaan kokemuksen myötä? Kunhan nyt vaan saa maahamenoihin varmuuden että onnistuvat ekalla käskyllä.
Pihalla testasin kaukojen kestävyyttä. Ja wohoo! Rieha teki täydellisiä m-s ja i-s- vaihtoja ainakin puolestatoista metristä. Vissiin oli juossut noissa edellisissä liikkeissä sen verran että maltti säilyi (sillä oli ihan kieli poskella ja räkäviiruja naamassa). Siitä se lähtee, meillä on toivoa!
Loppuun tehtiin pihalla vielä tunnaria. Nyt oli keepiellä vähän liian jännää ja maisteli vääriä, vaikka oma sitten aina nousikin. Ehkä vielä liian aikaista tuoda maneesin pihaan kovaan häiriöön ja hajumaailmaan, eli jatketaan kotitreeniä.
Mua himottaisi aivan kauheasti mennä kokeisiin. Musta on tullut jotenkin sekopäinen, toisaalta ne on niin jänniä tilaisuuksia, mutta toisaalta Riehan kanssa on kiva tehdä, kun se tekee aina täysillä. Ja vitsit sinne ylempiin oisi jo kiva mennä, R tekisi niin näyttäviä isoja liikkeitä ja sillä oisi niin hauskaa. Kuka jaksaisi sille opettaa nuo kaket. Ja ne luoksarin maahanmenot. Ei kyllä viitsi mennä kokeeseen ihan keskeneräisillä liikkeillä, vaikka osasta olisi treenien mukaan luvassa aika hyviäkin pisteitä. Jospa ensin treenaisi kokeenomaista näillä sujuvilla, mukana anyone?
Ihan alkuun tehtiin vuoroa odotellessa seuruuta pihalla . Palkan suunnan vaihdos vaikuttaa edelleen hyvältä asialta. Paikka säilyi korrektina ja ilme oli hieno.
Sitten mentiin maneesiin, jossa aloitettiin ruudulla. Bongaus ja stopit oli aivan priimaa, kertakaikkiaan! Palkkasin Riehan kaksi kertaa pelkästä maahanmenosta. Ihan hyvin pysyi, hieman heilui häntä kun menin kohti, mutta kesti kuitenkin liikkeen. Sitten tehtiin yksi koemainen, joka oli aika lähellä kympin suoritus, vaikka annoin väärän käskyn sivulle tuloon (tule - joka on meillä käytössä vaan luoksarin stopeissa, kun oikea käsky on seuruukäsky - sivu). Palkkasin vielä kerran seisomisesta suoraan ruutuun, ettei jäänyt maahanmeno päällimmäiseksi mieleen. Loppuun vielä merkin kautta ruutuun meno, eka merkin vahvistus siitä kerran palkaten ja sitten palkka merkin kautta ruutuun menosta. Aika lailla täydellistä, tämän R kyllä handlaa!
Ohjatussa jatkettiin kaarien rakennusta eli haettavat kapulat oli lähempänä. Ensin vahvistelin merkkiä ja hyvin löytyi, vaikka kapulat oli viety ja kehuin sitä niiden bongaamisesta. Sitten sekä oikean että vasurin haku, joista kumpikin nousi täysin ongelmitta. Hieman näytti siltä, että odotti minulta jotain kehua nostosta ekalla kerralla, mutta sitten uusinnassa nosti hyvin ja lähti tuomaan laukalla eli kyllä se loppuun asti tuo vaikka seisoisin ihan hiljaa. Aika hyvällä mallilla tämäkin.
Stoppeja koitin vahvistella taas kiertojen kautta. Edelleen, perhanan maahanmenot. Seisomiset sujuu, mutta maahanmenoja saa aina muistuttaa pari kertaa ennen kuin onnistuu. Eikä niissä ole ihan sellaista draivia, mitä toivoisin. Ehkä se tulee vaan kokemuksen myötä? Kunhan nyt vaan saa maahamenoihin varmuuden että onnistuvat ekalla käskyllä.
Pihalla testasin kaukojen kestävyyttä. Ja wohoo! Rieha teki täydellisiä m-s ja i-s- vaihtoja ainakin puolestatoista metristä. Vissiin oli juossut noissa edellisissä liikkeissä sen verran että maltti säilyi (sillä oli ihan kieli poskella ja räkäviiruja naamassa). Siitä se lähtee, meillä on toivoa!
Loppuun tehtiin pihalla vielä tunnaria. Nyt oli keepiellä vähän liian jännää ja maisteli vääriä, vaikka oma sitten aina nousikin. Ehkä vielä liian aikaista tuoda maneesin pihaan kovaan häiriöön ja hajumaailmaan, eli jatketaan kotitreeniä.
Mua himottaisi aivan kauheasti mennä kokeisiin. Musta on tullut jotenkin sekopäinen, toisaalta ne on niin jänniä tilaisuuksia, mutta toisaalta Riehan kanssa on kiva tehdä, kun se tekee aina täysillä. Ja vitsit sinne ylempiin oisi jo kiva mennä, R tekisi niin näyttäviä isoja liikkeitä ja sillä oisi niin hauskaa. Kuka jaksaisi sille opettaa nuo kaket. Ja ne luoksarin maahanmenot. Ei kyllä viitsi mennä kokeeseen ihan keskeneräisillä liikkeillä, vaikka osasta olisi treenien mukaan luvassa aika hyviäkin pisteitä. Jospa ensin treenaisi kokeenomaista näillä sujuvilla, mukana anyone?
torstai 19. huhtikuuta 2012
Agia paremmin, videota ja uintia
Käytiin pikaisesti hallilla. Tein radanpätkän, jossa oli muutamia viime kisojen ongelmakohtia. Aloitus oli samantyylinen, eli kaksi hyppyä 90 asteen kulmassa. Kisoissahan R veti ekasta hypystä ohi ja suoraan kakkoselle. Lisäksi otin siihen kepit meidän huonolta puolelta ohjaten, niihin laitoin loppuun yhden ohjurin. Loppuun vielä hypyille irtoamista.
Alku saatiin sujumaan heti ongelmitta. Kävin merkkaamassa ekan hypyn oikein kunnolla, että varmasti huomaa ja se sujui hyvin. Pujottelussakaan ei tullut yhtään virhettä, en tiedä auttoiko ohjuri vai oliko muuten vaan parempi fiilis. Se on herkästi alkanut tuolta puolelta ohjatessa haukkumaan ja nyt ei tehnyt sitä, eli jotenkin oli varmemman oloinen. Loppusuoralla meni ekalla kerralla viimeisestä hypystä ohi ja ympäri kun tulin perässä. Loppupalkka peliin, niin johan alkoi irtoamaan.
Itse asiassa mikään noista ongelmakohdista ei ollutkaan ongelma. Suurin ongelma tuli A:lla, jossa R meinasi hiipiä harjalta ja hypätä suoraan kontaktista tai sitten ei kestänyt kontaktilla odottelua. Varmaan osaksi syynä taas se, etten ole ollut tarpeeksi selkeä noissa vapautuksissa. Osaksi syynä on myös se, että kun tekee rataa, niin vire nousee niin kovaksi ettei malta. Yksittäisenä tai liitettynä pariin muuhun esteeseen A ei tuottanut ongelmia. Eli ei siihen auta kuin koittaa tehdä kovassa vireessä ja toki vahvistaa edelleen kontaktia. Tässä pätkä treenistä, jossa otan tuon A:n aika tiukasti.
Mutta kokonaisuuten ihan hyvää menoa, melkeinpä parasta pitkästä aikaa. Ei tässä ehkä ihan hakusassa kuitenkaan olla :).
Vimps teki samaa pätkää, mutta oli hieman levoton. Joten otin sille vaan motivaatiotreeninä helppoa pätkää, johon saikin sitten hyvän meiningin ja vauhdin:
Tuike kävi vielä tekemässä seuruuta, kaukoja ja luoksarin stoppeja. Kaikissa oli kovasti innokas meno, eikä niistä sen enempää.
Siitä ajeltiin Koirasporttiin uimaan. Tuike oli erityisreipas tänään, se suorastaan hinkusi uimaan ja haki leluaan ennätysmäärän. Viima ui Anskun kanssa edelleen urheasti ja ihan viittä kierrosta putkeen. Rieha veteli saukkona Viiman ympäri, mutta taisi sekin olla sen verran väsynyt agin jälkeen, että tuli ihan kutsumatta rampille vartin uinnin jälkeen. Ei se toki sitä ennen rampille ehtinyt ;).
Alku saatiin sujumaan heti ongelmitta. Kävin merkkaamassa ekan hypyn oikein kunnolla, että varmasti huomaa ja se sujui hyvin. Pujottelussakaan ei tullut yhtään virhettä, en tiedä auttoiko ohjuri vai oliko muuten vaan parempi fiilis. Se on herkästi alkanut tuolta puolelta ohjatessa haukkumaan ja nyt ei tehnyt sitä, eli jotenkin oli varmemman oloinen. Loppusuoralla meni ekalla kerralla viimeisestä hypystä ohi ja ympäri kun tulin perässä. Loppupalkka peliin, niin johan alkoi irtoamaan.
Itse asiassa mikään noista ongelmakohdista ei ollutkaan ongelma. Suurin ongelma tuli A:lla, jossa R meinasi hiipiä harjalta ja hypätä suoraan kontaktista tai sitten ei kestänyt kontaktilla odottelua. Varmaan osaksi syynä taas se, etten ole ollut tarpeeksi selkeä noissa vapautuksissa. Osaksi syynä on myös se, että kun tekee rataa, niin vire nousee niin kovaksi ettei malta. Yksittäisenä tai liitettynä pariin muuhun esteeseen A ei tuottanut ongelmia. Eli ei siihen auta kuin koittaa tehdä kovassa vireessä ja toki vahvistaa edelleen kontaktia. Tässä pätkä treenistä, jossa otan tuon A:n aika tiukasti.
Mutta kokonaisuuten ihan hyvää menoa, melkeinpä parasta pitkästä aikaa. Ei tässä ehkä ihan hakusassa kuitenkaan olla :).
Vimps teki samaa pätkää, mutta oli hieman levoton. Joten otin sille vaan motivaatiotreeninä helppoa pätkää, johon saikin sitten hyvän meiningin ja vauhdin:
Tuike kävi vielä tekemässä seuruuta, kaukoja ja luoksarin stoppeja. Kaikissa oli kovasti innokas meno, eikä niistä sen enempää.
Siitä ajeltiin Koirasporttiin uimaan. Tuike oli erityisreipas tänään, se suorastaan hinkusi uimaan ja haki leluaan ennätysmäärän. Viima ui Anskun kanssa edelleen urheasti ja ihan viittä kierrosta putkeen. Rieha veteli saukkona Viiman ympäri, mutta taisi sekin olla sen verran väsynyt agin jälkeen, että tuli ihan kutsumatta rampille vartin uinnin jälkeen. Ei se toki sitä ennen rampille ehtinyt ;).
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Taas kuvatuksia pystykorvaisista
Sain Tiinalta vielä muutamat kuvat talvisista pystykorvista. Aika ihania!
Rieha ja narupallo ja älyn valo
Vimps esittää porokoirajolkotusta ja kapulan pitoa
Tuike on suorastaan malliainesta, niin söpöinen se on
Ja loppuun kuvakavalkadi, Rieha ja kapula
~
Riehan kanssa vedettiin tänään treeni ihan uudella parkkiksella, hirveässä loskasäässä. Rieha oli hieman sitä mieltä että ällötti, mutta teki kuitenkin ihan hyvin.
Edellisen kuvan malliin aloiteltiin perusnoudolla. Loskasää sen verran inhotti, että palautusvauhti ei ollut paras, mutta nostot ja luovutukset sujui. Sitten vahvisteltiin merkkiä. Namipalkalla oli hieman laiskaa menoa, mutta narupallolla saatiin parempaa vauhtia. Otin häiriöksi ohjatun kapulat ja heittelin ne merkin ympärille. Hieman Rieha niitä katseli, mutta merkki löytyi kuitenkin.
Seuraamisessa ajoin edelleen sisään takaa tulevaa palkkaa ja edelleen näyttää aika hyvältä paikan suhteen. Tosin onnistuin jotenkin niksauttamaan olkapääni kun ojensin lelua takakautta ja kelpie roikkui siinä. No, eilen meni Riehan naama ja tänään ohjaajan käsi, tekevälle sattuu. Mutta tuntuu vaikuttavan ihan hyvältä tuo ja seuruupaikka on parissa treenissä ollut jo korrektimpi.
Kiertoja tehtiin lämpötolpalla ja siitä stoppjea. Maahanmeno tuottaa edelleen alkuun vaikeuksia, eli takapuoli jää ilmaan. No, olihan siellä sitä loskaa, mutta pysähdyksistä pystyi menemään kuitenkin ihan hyvin maihin, eli en usko sen olevan sinänsä ongelma. Ei vaan ole Riehalle selvä, ehkä se on jotenkin luulee että ensin pitää stopata pylly ilmassa ja sitten vasta mennä maahan?
Loppuun vielä parit liikkeestä istumiset, jotka sujui hyvin ja sitten vielä temputusta. Jalkojen välistä pujottelu nostaa Riehan fiiliksen ihan kattoon, miten voikin olla noin hauska liike...
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Mitä kaikkea mahtuu yhteen iltaan?
Viestileiri peruuntui viikonlopulta. Harmittaa, koska olin saanut vapaaksi koko viikonlopun sitä varten. No, elämä on ja eiköhän me ilman leiriäkin selvitä. Tänään treenailtiin meidän läheisellä metsätiellä. Puhuttiin että pitäisi ottaa nyt ihan säännölliset treenit, että saisi kunnolla edistymistä näkyviin. Katsotaan saadaanko treenattua miten innokkaasti ;).
Tänään matka ei ollut hurja, mutta maasto oli haastavaa ja minulle päin oli tiukka ylämäki. Eka lähetys minulta Raisalle sujui hienosti ja R meni hyvää vauhtia. Raisalta minulle päin vauhti oli taas mainio, mutta sitten n. puolessa välissä näin kun R kompuroi mutkassa ja meni naama edellä maahan. Sillä oli hieman liian isot pk-liivit, eli luultavasti kompastui niihin. Minulle tullessaan oli hieman surkean oloinen, piti häntää koipien välissä jne. Kuitenkin nopeasti piristyi, eikä tuntunut mitään aristavan, niin lähetin taas Raisalle. Nyt sille tuotti ihan selkeästi vaikeuksia lähteä ja jäi seisomaan ennen mutkaa. Raisan auttaessa huutamalla lähti taas hyvin etenemään.
Raisan päässä Rieha leikki ongelmitta ja oli ihan ok. Rakenneltiin vähälumiselle paikalle esineruutua, kun huomasin että Riehan naamassa oli kunnon asfaltti-ihottuma. Eli se tosiaankin oli mennyt naama edellä... Ei näyttänyt yhtään aristavan naamaa, eikä edelleen mitään muutakaan paikkaa, eli taisi olla vaan hetken säikähdys ja pintanaarmu. Mutta ei ihme, että hieman mietti lähtöä samaan mutkaan... No, tekevälle sattuu ja varsinkin Riehalle.
Esineruutuun se oli menossa ihan innoissaan, kun näki Ipin tekevän ensin. Ruutu oli pitkä kaistale, tarkoituksena haettaa Riehalla vaan yksi neljästä esineestä. Virhe tuli siinä, että esineet olivat niin lähekkäin ja Riehahan löysi niistä kolme. Eli nosti yhden, vaihtoi toiseen ja vielä matkalla vaihtoi kolmanteen ennen tuomista. Uusittiin ruutu vain yhdellä esineellä ja nyt se tuli käteen samantien. Motivaatio sillä on hurja ja etenee hienosti, mutta nuo esineiden vaihdot ei ehkä ole ihan se juttu mitä haetaan. Toisaalta, kunnon metsään ja ruutuun mennessä esineet eivät myöskään ole noin lähekkäin eli sekin varmasti vähentää mielenkiintoa vaihtamiseen. Mutta tuollaisella kaistaleella taitaa olla vaan paras pitää yhtä esinettä.
Siitä ajeltiin JATtilaan, jossa ensin oma koulutusvuoro. Sitten käytiin koirien kanssa pikkulenkillä ja Vimps pääsi ekana liitelemään. Tehtiin samaa rataa, mitä koulutin ryhmälleni, alku on kopsattu parin viikon takaisista 3-luokan kisoista:
Mie olen vaan niin iloinen että se on noin hyvillä mielin ja selkeästi nauttii! Pystyttiin tekemään toistoja reippaasti, eikä vauhti kärsinyt. Huisia!
Tuike-pieni tuli omalla vuorollaan tokoilemaan ja temputtelemaan. Ensalkuun tehtiin kiertoja ja stoppeja. Ihan Tuikemaista hömppäämistä, se on ihan onnessaan. Mutta ei ne stopit ollenkaan pahoja ole, seisomiset varsinkin oli erittäin päheitä.
Sitten metalli, joka oli oikeastaan niin hyvä kuin olla ja voi. Iloinen ja vauhdikas.
Välissä tehtiin seuruuta, josta Tuike sai palkkioksi mennä puomia tai putkea ja se tykkäsi niin paljon. Loppuun vielä pätkä videota siitä, millä mallilla peruuttelu on nykyisin. Aikasta ihana pieni veteraani-ikäinen!
Illan päätteeksi tekemään pääsi vielä Rieha. Aloiteltiin metallinoudolla, johon saatiin alkuun muuten hyvä nouto, mutta ei reagoinut ekaan käskyyn kuin kyyristymällä enemmän lähtökuoppiin, joten piti tietysti pöljänä uusia. Sen jälkeen alkoi pitämään kapulaa huonommin. Olisi ehkä kannattanut ignoorata tuplakäsky, kun muuten nouto oli hieno. Otettiin sitten vaan pitotreeniä isojen kehujen kera. Tässä tuo eka toisto:
Tunnarissa en laittanut ekaan toistoon nameja ja ilme oli hieman levoton, eli Riehan teki kovasti mieli maistella kapuloita, joten tokaan toistoon laitoin muutaman namin. Selkeästi paransi ilmettä ja oma nousi hyvin. Seuraamisessa koitin ajaa sisään palkkaa, joka tulee selän takaa ja ihan kuin sillä olisi ollut heti vaikutusta seuraamispaikkaan. Katsellaan mitä saadaan aikaiseksi.
Ja pitihän se vielä tehdä vähän aksaa. Ihan pikkaisen vaan eli tuota radan aloitusta ja päälle pari puomia. Eikä menty ihan metsään, eli oikeat esteet löytyi ja tuntui jopa että sain ohjatuksi suht järkevästi. Kontaktitkin sujui ok. Ehkä nämä kolmen esteen pätkät on niitä meille sopivia tai siis sellaisia missä ohjaajallakin pysyy pakka koossa... Tässä ihan pätkä, ekalla kerralla tippuu rima, mutta se taisi olla vaan työtapaturma kun muuten pysyi hyvin ylhäällä.
Eli aika paljon ehtii yhtenä iltana. Vastapainona nukuttiin toki aamulla pitkään vapaapäivän kunniaksi. Ja huomenna kans, lupaan :).
Tänään matka ei ollut hurja, mutta maasto oli haastavaa ja minulle päin oli tiukka ylämäki. Eka lähetys minulta Raisalle sujui hienosti ja R meni hyvää vauhtia. Raisalta minulle päin vauhti oli taas mainio, mutta sitten n. puolessa välissä näin kun R kompuroi mutkassa ja meni naama edellä maahan. Sillä oli hieman liian isot pk-liivit, eli luultavasti kompastui niihin. Minulle tullessaan oli hieman surkean oloinen, piti häntää koipien välissä jne. Kuitenkin nopeasti piristyi, eikä tuntunut mitään aristavan, niin lähetin taas Raisalle. Nyt sille tuotti ihan selkeästi vaikeuksia lähteä ja jäi seisomaan ennen mutkaa. Raisan auttaessa huutamalla lähti taas hyvin etenemään.
Raisan päässä Rieha leikki ongelmitta ja oli ihan ok. Rakenneltiin vähälumiselle paikalle esineruutua, kun huomasin että Riehan naamassa oli kunnon asfaltti-ihottuma. Eli se tosiaankin oli mennyt naama edellä... Ei näyttänyt yhtään aristavan naamaa, eikä edelleen mitään muutakaan paikkaa, eli taisi olla vaan hetken säikähdys ja pintanaarmu. Mutta ei ihme, että hieman mietti lähtöä samaan mutkaan... No, tekevälle sattuu ja varsinkin Riehalle.
Esineruutuun se oli menossa ihan innoissaan, kun näki Ipin tekevän ensin. Ruutu oli pitkä kaistale, tarkoituksena haettaa Riehalla vaan yksi neljästä esineestä. Virhe tuli siinä, että esineet olivat niin lähekkäin ja Riehahan löysi niistä kolme. Eli nosti yhden, vaihtoi toiseen ja vielä matkalla vaihtoi kolmanteen ennen tuomista. Uusittiin ruutu vain yhdellä esineellä ja nyt se tuli käteen samantien. Motivaatio sillä on hurja ja etenee hienosti, mutta nuo esineiden vaihdot ei ehkä ole ihan se juttu mitä haetaan. Toisaalta, kunnon metsään ja ruutuun mennessä esineet eivät myöskään ole noin lähekkäin eli sekin varmasti vähentää mielenkiintoa vaihtamiseen. Mutta tuollaisella kaistaleella taitaa olla vaan paras pitää yhtä esinettä.
Siitä ajeltiin JATtilaan, jossa ensin oma koulutusvuoro. Sitten käytiin koirien kanssa pikkulenkillä ja Vimps pääsi ekana liitelemään. Tehtiin samaa rataa, mitä koulutin ryhmälleni, alku on kopsattu parin viikon takaisista 3-luokan kisoista:
Tarkoituksena oli treenailla mm. puomin leijeröintiä 7- ja 15-hypyille ja ajattelin ihan vaan kokeilla mitä Vimps sanoo. Se yllätti ihan täysin ja oli aivan innoissaan. Sain sen kanssa sujumaan oikeastaan kaikki ohjauskuviot, mitä suunnittelin ja leijeröintikin onnistui melkein heti. Toki olin vielä lähellä viemässä, mutta silti. Ja sillä oli niin hyvä fiilis! Putkiin se jopa melkeinpä kiihdytteli. Loppupeleissä tehtiin rataa ensin parissa pätkässä ja sitten koko kuvio melkeinpä puhtaasti läpi, eikä todellakaan huonolla vauhdilla. Viimahan on ihan agihirmu :).
Tässä pieni pätkä alusta, jossa näkyy vastaanottavaa valssia ja tuo 7-hypyn leijeröinti.
Mie olen vaan niin iloinen että se on noin hyvillä mielin ja selkeästi nauttii! Pystyttiin tekemään toistoja reippaasti, eikä vauhti kärsinyt. Huisia!
Tuike-pieni tuli omalla vuorollaan tokoilemaan ja temputtelemaan. Ensalkuun tehtiin kiertoja ja stoppeja. Ihan Tuikemaista hömppäämistä, se on ihan onnessaan. Mutta ei ne stopit ollenkaan pahoja ole, seisomiset varsinkin oli erittäin päheitä.
Sitten metalli, joka oli oikeastaan niin hyvä kuin olla ja voi. Iloinen ja vauhdikas.
Välissä tehtiin seuruuta, josta Tuike sai palkkioksi mennä puomia tai putkea ja se tykkäsi niin paljon. Loppuun vielä pätkä videota siitä, millä mallilla peruuttelu on nykyisin. Aikasta ihana pieni veteraani-ikäinen!
Illan päätteeksi tekemään pääsi vielä Rieha. Aloiteltiin metallinoudolla, johon saatiin alkuun muuten hyvä nouto, mutta ei reagoinut ekaan käskyyn kuin kyyristymällä enemmän lähtökuoppiin, joten piti tietysti pöljänä uusia. Sen jälkeen alkoi pitämään kapulaa huonommin. Olisi ehkä kannattanut ignoorata tuplakäsky, kun muuten nouto oli hieno. Otettiin sitten vaan pitotreeniä isojen kehujen kera. Tässä tuo eka toisto:
Tunnarissa en laittanut ekaan toistoon nameja ja ilme oli hieman levoton, eli Riehan teki kovasti mieli maistella kapuloita, joten tokaan toistoon laitoin muutaman namin. Selkeästi paransi ilmettä ja oma nousi hyvin. Seuraamisessa koitin ajaa sisään palkkaa, joka tulee selän takaa ja ihan kuin sillä olisi ollut heti vaikutusta seuraamispaikkaan. Katsellaan mitä saadaan aikaiseksi.
Ja pitihän se vielä tehdä vähän aksaa. Ihan pikkaisen vaan eli tuota radan aloitusta ja päälle pari puomia. Eikä menty ihan metsään, eli oikeat esteet löytyi ja tuntui jopa että sain ohjatuksi suht järkevästi. Kontaktitkin sujui ok. Ehkä nämä kolmen esteen pätkät on niitä meille sopivia tai siis sellaisia missä ohjaajallakin pysyy pakka koossa... Tässä ihan pätkä, ekalla kerralla tippuu rima, mutta se taisi olla vaan työtapaturma kun muuten pysyi hyvin ylhäällä.
Eli aika paljon ehtii yhtenä iltana. Vastapainona nukuttiin toki aamulla pitkään vapaapäivän kunniaksi. Ja huomenna kans, lupaan :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)