Huolto- ja terveysjuttuja

Viimalla on viime aikoina ollut ihmeellisiä säpsähdyskohtauksia. Ne liittyvät monesti johonkin rämähdykseen esim. kaapin oven aukaisuun tai kuten vaikka tänään se säpsähti, kun repäisin jugurttipurkin kannen irti. Näissä sillä siis meinaa lähteä ihan jalat alta. Muuten se ei vaikuta yhtään säikähtäneeltä, kunhan vaan jalat ei meinaa pitää. Myös portaissa se on rymistellyt nyt pari kertaa. Jonkin aikaa sitten sillä oli myös pientä pään tärinää istuessa, mutta sitä ei ole sen jälkeen näkynyt. Jotain vanhenevan koiran hermostojuttuja kenties? Muuten se on tosi reipas, välillä suorastaan villi riehuessaan lelujensa kanssa.

Mutta niin kai sekin vaan vanhenee. Pitää varata sille eläinlääkäriaika, josko sieltä jotain selviäisi. Onneksi nuo säpsyt ei näytä sen eloa haittaavan millään lailla. Häntä heiluttaa koiraa ja örinää kuuluu aina kun on hyvä mieli :)

Mummo ja sen kaikki tärkeät lelut. Näitä mahtuu suuhun kerralla monta, varsinkin jos on pelko, että kelpie menisi niihin koskemaan.

Riehan kanssa treenattiin tiistaina Jattilassa. Vähän oli suunnittelemattomat treenit, mutta saatiin onnistumisiakin. Hässäkässä Rieha oli ihan irti. Ei ole hyvä idea tuoda sitä tekemäään ilman lenkkiä alle, vaikka hauskaa se kieltämättä oli. Hässäkän häiriönä oli ruutu parin metrin päässä ja vaikka Rieha oli menossa kiertämään ihan oikein, niin lähestyessä merkkejä sille tuli dilemma. Siinä vaiheessa kuului vaan kauhea murina, kun se yritti päättää, että mennäkkö isolle merkille vai ruudun merkille. Vauhti oli ihan täysiä ja yksi murisee samaan aikaan, hieman nauratti. Päätti sitten mennä kiertämään ruudun merkin. Tätä korjailtiin hetki ja ei enää mennyt lankaan. Loppu sujui tosin hyvin, eikä luovuttanut vinoon.

Seuraamista jankattiin liikkuroituna kaksi pitkää seuruuta. Kontaktirikkoja ei juuri tullut, mutta kaikkea muuta säätöä kyllä, kuten perusasentojen jättämistä ja väljiä käännöksiä. Toinen pätkä oli onneksi parempi, eli alkoi keskittymään tekemiseen. Välillä tuo seuruu tuntuu vaan niin loputtomalta suolta.

Tunnari meni hyvin liikkuroituna. Samoin eteenmenot ja ruutu onnistui hienosti. Tehtiin kimpassa myös paikallaolot ja niissä saatiin taas hyvä ja skarppi suoritus. Samalla myös vahvistelin sitä, että vaikka kutsutaan ekana, niin voi tulla ihan reippaasti.

Illalla Rieha pääsi vielä osteopaatti Mari Vidgrenin käsittelyyn. Pentujen jälkeenhän Rieha ei ole käynyt missään huollossa ja Marinkin mukaan oli hyvä hetki tulla. Etupäästä Rieha oli hyvässä kunnossa, lavat oli hyvin liikkuvat, eikä siellä rangassakaan ollut mitään. Samoin takapää oli ok. Sen sijaan lannerangan alueelta löytyi jumeja ja jäykkyyttä. Todennäköisesti pennut ovat painaneet palleaa kasaan mikä on sitten jäykistänyt myös rankaa. Siinä vaiheessa käsiteltiin sitten pallean seutua, että ihan nikamia. Riehan ilme oli näkemisen arvoinen, kun yksi nikama niksahti kohdilleen. Se kävi tekemässä pienen kunniakierroksen, mutta palasi itse käsiteltäväksi. Sehän ei mitenkään erityisesti rakasta noita käsittelyitä, mutta makaa/seisoo kyllä kiltisti väänneltävänä.

Kokonaisuutena Rieha oli ihan ok kunnossa, pentujen jälkeen voisi olla paljonkin pahemmassa. Mari sai jumikohtia auottua, eikä jatkokäsittelylle ole ihan akuuttia tarvetta. Toki saatiin ohjeeksi jumpata syviä lihaksia ja mahdollisesti jos suunnataan kesällä esim. pk-kisoihin, niin ennen sitä voisi käsitellä uudestaan. Nyt sitten rauhallisemmin pari päivää.

Voihan kaukot

Taas haettiin sitä toista ykköstä sm-kisoja varten. En oikein tiedä onko tämä vaan naurettavaa vetää kokeita tähän tahtiin, mutta kun meinaa tulla kiire ja paniikki iskee. Osaaminen ja kisarutiini voisi olla paljon parempikin. Mutta mennään nyt tällä, varsinkin kun Riehan kanssa sen kisarutiinin saa vaan kisaamalla. Mahdollisuudet ykköseen kuitenkin on.

Eilinen hujahti siis Kuopiossa. Edellisenä iltana tuli viesti, että tuomari on vaihtunut. Tuomarina kokeessa oli Katja Rautiainen ja mukana oli myös harkka-arvostelija. Kaikissa kokeissa missä ollaan käyty tänä vuonna, on ollut harjoittelija mukana, mutta eilen oltiin kyllä todella tarkan syynin alla. Ei siinä mitään, niinhän se pitääkin. Oli vaan hauskan näköistä, kun koiran asentoa katsottiin sekä edestä, että takaa kahden silmäparin voimin. Arvostelu oli siis arvatenkin aika tiukkaa. Lisäksi me startattiin ekana, mikä tuo aina oman jännityksen, kun ei ole mitään tietoa liikkeiden aloituspaikoista tai seuruun kaaviosta.

Videota ei tällä kertaa saatu, mikä harmittaa. Mutta pisteet meni näin:

Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu & luoksetulo 10 : Jes, näissä on tullut edistystä. varmasti olisi pienikin tassun liikahdus huomattu.

Kiertonouto 8,5: Rieha lähti kiertoon hyvin ja pysähtyi mielestäni ripeästi. Kapulan nostossa oli ehkä vähän kiire ja luovutti vinoon.

Kauko-ohjaus 0: S-I-M-I-S-M. Rieha teki hienon seisomisen alkuun, mutta meni omatoimisesti siitä melkein heti maahan (hienolla tekniikalla tietysti). Ei noussut enää istumaan ja toiseenkin istumiseen tarvittiin tuplat. Selkeä nolla ja voi vitsi miten paljon harmitti. Rieha oli kivalla ilmeella ja skarpin oloinen, mutta joku nyt istumisessa vaan mätti. Pikkaisen piti keräillä itseä, että tuon jälkeen sai fiiliksen kuntoon. 40 pisteen menetyksen jälkeen kun ei enää juuri mahiksia ykköseen ole evl:ssä.
Tunnari 9: Rieha oli paljon skarpimpi sivulla kuin viime kokeessa. Lähti kapuloille hyvin ja nosti oman samantien. Hyvä luovutus eteen.
Ohjattu nouto 9: Merkki ja nouto tosi kivoja. Tässäkin vino luovutus sivulla.
Ruutu 8: En osaa yhtään sanoa, mistä lähti noin paljon pisteitä. Olisi toki voinut mennä eteen nopeammin, mutta osui kuitenkin ympyrään heti ja stoppasi hyvin. Epävarmemmistakin sai enemmän pisteitä. Ruutuun meni hienosti, seisoi hyvin ja meni maahan hyvin. Toki en voi olla ihan varma etteikö olisi nuuskinut ruudussa, mutta ainakin sivusilmällä Rieha oli minusta hyvin. Seuruukin oli minusta hyvä. Tosi hankala sanoa, mikä siellä mätti ilman videota.
Luoksetulo 8,5: Minusta hyvät stopit ja hyvä vauhti.
Zeta 8: M-I-S. Tässä kyllä syynättiin koiraa niin tarkkaan kuin vaan pystyi. Kaikki vaihdot onnistui, mutta pisteet lähti sitten varmaan seuruusta ja huomasin myös, että olin vähän väärillä linjoilla parilla suoralla. Muuten Rieha oli minusta skarppi ja hyvä.
Seuruu 7: Pitkä seuruu. Kontaktissa Rieha porsasteli taas, tuo on kyllä nyt ihme juttu, joka tulee vaan kokeessa. Lisäksi taas paikallaan käännöksissä hieman ääntä, joka kuului perässä kävelleen tuomarin korvaan. Mutta ei edistänyt pahasti, eikä painanut. Tuomari sanoikin, että perusseuruu oli hyvää. Peruuttamisessa liikkuri hieman mokasi, enkä oikein tiennyt mitä tehdä, joten siinä tuli säätöä.

yht. 239p. 2-tulos, sij. 2/7

Tiukalla tuomaroinnilla sai olla todella tyytyväinen liikkeiden tasoon noin yleisesti. Siinä mielessä nuo kaukot harmitti todella paljon. Viitonenkin olisi riittänyt ykköseen. Se on vaan todella turhauttavaa, kun tuollainen virhe tulee ihan puskista. Fiilis kehässä oli tosi hyvä. Onneksi se on ainut asia, minkä Rieha tajuaa ja lisäksi se sai vielä palkintoja, mikä kruunasi päivä. Minä nieleskelin ja nieskelen edelleen pettymystä. Leuka rintaan vaan ja kohti uusia seikkailuja.

Kerrataan pikaisesti vielä loppuviikon treenitkin. Tuike pääsi pitkästä aikaa torstaina rallytokovalmennukseen. Tohkeilun määrä oli edelleen ihan vakio. Tuikelle on tosi hankalaa rauhoittua treeneissä ja yleisillä paikoilla, joten harjoiteltiin sitä aina väliajat. Kun sille antoi tehtävän, eli namin vahtimisen, niin paikallaan makaaminen sujui ihan kohtuullisen rauhassa. Ihan hyvä mummokoiralle miettiä välillä tuollaisiakin juttuja.

Itse treenissä tehtiin puolenvaihtoja sekä jalkojen välistä, että takaa. Lisäksi otettiin sivulla seisomista ja peruuttamista. Puolen vaihdoissa minä olen isoin ongelma, eli vien Tuiken liian lähelle kylttejä, jolloin se alkaa jännittämään. Lisäksi meinattiin kerran taas törmätä, ei ihme jos sillä on välillä vähän vaikeaa noiden kanssa. Eli treenattiin omaa sijoittumista ja Tuikelle rohkeutta tulla, vaikka minä liikkuisinkin. Sivulla seisomiset sujui hyvin ja peruuttaminen on myös edistynyt paljon. Siihen testattiin avuksi viereen pientä estettä, että linja pysyisi vielä parempana.

Perjantaina käytiin tekemässä kenraaliharkat Maaritin kanssa. Rieha treenasi hässäkkää (meni yhden kerran ruutuhäiriöön, sen jälkeen hyvä), ruutua (hyvät eteenmenot pääasiassa, ruudussa malttoi seistä ja sain muistutettua myös pään ylhäällä pitämisestä), zetaa (hienot jäävät, yritin vähän saada ilmettä skarpimmaksi lentävällä palkalla) ja merkkiä. Näistä treeneistä jäi hyvä fiilis ja se kantoi myös kokeessa hyvin.

Palkitsemisia ja palauttelevat

Rieha palkittiin maanantaina Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen Vuoden 2015 tokokoirana ja samalla saatiin muistaminen KVA-arvosta. Vuoden palveluskoira-kisassakin päästiin kolmannelle sijalle. Eihän näillä oikeasti ole väliä, mutta onhan se mukavaa, kun työstä saa kannustusta. KSPKY:llä on todella kovatasoisia koiria niin tokossa kuin pk-lajeissa, on kunnia olla joukossa. Ja palkinnot oli superhienoja: kaksi pyyhesettiä, kilo possunkorvia, kauppakassi ja lahjakortti fysioterapiaan koiralle. Rieha kiittää :)!

Treenirintamalla vedettiin maanantaina heti palautteleva treeni kokeen jälkeen. Seuraamisessa oli teemana vire ja paikka. Tehtiin pitkiä pätkiä pelkällä sosiaalisella palkalla. Kävelytin sitä myös paljon kohti yleisöä jne. eikä kontaktin kanssa ollut ongelma. Pikkuhiljaa vire alkoi olla ihan kohtuullinen, vaikka seuraaminen Riehasta niin supersiistiä onkin. Eihän siinä, nyt on teemana tylsisyttää liikettä hieman :D.

Ruudussa saatiin heti ekalla toistolla näkyviin kokeen virhe, eli meni suoraan maahan. Siihen pääsin nyt siis hyvin puuttumaan ja lopuissa lähetyksissa Rieha saikin vaan seistä ruudussa. Muuten eteenmeno ja ruutuun lähetys sujuivat hyvin.

Myös jääviä tehtiin, eikä niissä ollut ongelmia erottelussa, vaikka kuinka yritin sotkea. Zetan moka kokeessa oli varmaan enemmänkin vireongelma, kuin ongelma itse liikkeessä.

Tunnari saatiin tehtyä Sadun liikkuroidessa. Palkkasin Riehaa paljon sivulle, että olisi skarpimpi. Oma nousi hyvin.

Paikallaolot tehtiin porukalla. Rieha teki luoksetulon tässäkin ekana ja jumitti taas kovasti. Vasta toisella käskyllä tuli sivulle. Eli tämä vaatii kyllä kovasti vahvistusta. Otin sitä sitten vielä erikseen suoraan leluun ja ilmeeseen tulikin jo muutosta. Kaippa se vaan on kokeneelle koiralle iso juttu lähteä paikkamakuusta, ainakin jos kukaan muu ei ole näyttänyt mallia.

Kynnys ylitetty

Nyt on plakkarissa ensimmäinen EVL1 uusilla säännöillä! Pisteillä ei ehkä juhlittu, mutta ykkönen on aina ykkönen. Ja kun ottaa huomioon sen, että ollaan treenattu uusia liikkeitä oikeastaan vaan tammi- ja helmikuu ja treeni oli kokonaan tauolla useamman kuukauden, niin saa olla todella tyytyväinen. Kun varmuus kasvaa ja kisarutiini löytyy taas tauon jälkeen, niin mahikset on vaikka mihin :).

Koe oli lauantaina Mikkelissä, jonne ajeltiin Tiinan ja Piikan loistoseurassa. EVL:ssä oli hurjat 11 koirakkoa (alkaako SM-kisat jo painaa mielessä?). Kokeen tuomaroi Riikka Pulliainen ja lisäksi paikalla oli tuomariharjoittelijana treenikaverina tuttu Marjo. Meille arvottiin lähtönumero 11, eli odottelua oli luvassa. Onneksi hallin ympärillä oli hyvät maastot ja Rieha sai päästellä höyryjä juoksemalla.

Pisteet ja selostukset (ja kiitos Tiinalle videoista!):

Paikkaistuminen 9,5: Oli liikuttanut tassuja, yleisö ei ollut tätä huomannut.
Paikamakuu ja luoksetulo 9: Hyvä maahanmeno ja makuu, mutta luoksetulo oli hidas. Selkeästi ekana kutsuminen aiheutti epävarmuutta, eli tämä pitää ottaa työn alle.

Kiertohyppynouto 8.5: Lähti kiertoon tosi hyvin. Meni ihan merkkiä nuollen ja tästä syystä meinasi liukastua ja merkin takana tulee pieni kaarros. Istuminen tosi hyvä, samoin kapulan nosto ja hyppy. Perusasento luovutukseen hinasen vino. Mutta ei todellakaan huono suoritus ja arvostelu kohtuu tiukka. Hyvä Riesku!
Tunnari 7: Jos edellisessä liikkeessä oli hyvä meno, niin nyt oli porsas-Rieha. Se alkoi nuuskimaan sivulla autuaana, ei lopettanut vaikka kääntyessä sitä vähän tönäisinkin. Pikkaisen meinasi itsellä kiehua tuossa vaiheessa. No, arvon rouva kuitenkin päätti katsoa kapuloiden viennin ja toi oman. Alusta lähti siis suurin osa pisteistä.
Kaukot 8: S-I-vaihdossa tuli eteen, muuten hyvä. Säpsähti kesken kaukoja jotain, mutta ei siinä vaiheessa kuitenkaan liikkunut paikaltaan.
Seuraaminen 7.5: Kiehui ihan liikaa ja levottomuus näkyy, mutta edistäminen ei ollut nyt ihan kauhean pahaa. Se on ollut kuurin alla ja ennen kehää teki tosi hienosti. Pitkä seuruu ja edelliset liikkeet alla kuitenkin nostaa virettä. Peruuttamisen eka suora oli karsea, käännöksen jälkeen skarppasi. Tämänkin pystyi tekemään ennen kehää paljon paremmin, nyt oli vaan ihan liikaa virtaa. Lisäksi parilla suoralla yleisöä kohti mentäessä kontakti oli vähän niin ja näin.



Zeta 7: Mokasi istumisen ekalla suoralla menemällä maahan. Harvoi kyllä on tuollaista tehnyt, korkeintaan istuminen menee seisomiseksi. Nyt ei ollut kyllä yhtään kuulolla ja arpoo sitten sopivan asennon. Muut jäävät ok.
Luoksetulo 9: Seisomiseen voisi stopata paremmin, maahanmeno minusta niin hyvä kuin ilman liirausta voi tehdä (en siis halua että liiraa).
Ruutu 8: Hyvä eteenlähetys ja loistava ruutuun meno. Ruudussa Rieha meni sitten ilman käskyä maahan ja se taitaa olla -2p. virhe. Perhana, muuten niin hyvä liike.
Ohjattu 8,5: Minusta ok merkki ja hyvä nouto. Luovutus on vino. Kohtuu tiukalla arvostelulla mentiin.



Yht. 261p. EVL1, sij. 4/11

Taas paljon hyvää, mutta myös hiottavaakin. Seuraamisessa taidetaan ottaa nyt kuuri, jossa palkkaa ei tipu ollenkaan ja tehdään vaan pitkiä pätkiä muiden liikkeiden perään. Vire on kokeissa seuraamisessa Riehalla niin korkea, että pakka ei sitten pysy kasassa. Lisäksi ainakin tunnarin aloitukseen pitää nyt tehdä jotain muutosta, että siitä tulisi skarpimpi. Niin ja ruutua tehdään ilman maahanmenoa...

Kokeesta jäi tosi kiva fiilis. Loppuviikon viimeistelytreenit oli selkeästi toimineet. Muutenkin fiilis oli kokeessa kivan rento ja oli mukavaa kun kaikille taputettiin (vaikka se toki on Riehalle yksi virettä nostava tekijä). Vaikka oma olo oli välillä vähän niin ja näin, niin selvittiin kokonaisuudessa tosi kivasti :).

Köh, köh

Otsikko ei liity millään lailla oikeaan yskään ihmisillä tai koirilla, vaan Riehan tunnariin ja liikkurin häiriököhimiseen. Viimeisen viikon treeneissä olen yrittänyt saada tunnarin epävarmuudesta kiinni ja liikkurin yskiminen tai oikeastaan mikä vaan outoilu on selkeästi Riehasta merkki siitä, että joku menee pieleen. Se on tehnyt muutaman kerran ihan saman virheen kuin viime kokeessakin, eli reagoinut johonkin liikkurin juttuun, tiputtanut oman ja palannut takaisin nuuskimaan vääriä. Keskiviikkona teki sen Maaritin liikkuroidessa ja sunnuntaina Tiinan liikkuroidessa. Tiinan liikkuroidessa se myös lähti kerran liikkurin käskyllä kapuloille, eli tässä liikkeessä se on nyt jotenkin tosi kiinni ihan muissa ajatuksissa. Mietin jopa sitäkin vaihtoehtoa, että voiko Rieha olla niin fiksu, että on oppinut treeneistä sen, että jos tuo oikeaa kapulaa niin liikkuri näyttää peukkua. Ja sitten kun peukkua ei tulekaan, niin kapulan on pakko olla väärä. En tiedä :D.

Toki ollaan saatu asiaa korjattuakin ja yleensä ekan toiston jälkeen alkaa parantamaan. Lisäksi olen saanut sitä palkattua odottelusta ja minuun katsomisesta, josko sillä saisi mieltä liikkurista enemmän pois. Eilen tein itsekseen hallilla ihan vaan helppoja tunnareita, ettei kaikki menisi liiaksi häiriön sietämiseen, varsinkin kun viikonloppuna meillä on edessä koe. Tunnari on kyllä jännä liike, kun se joskus vaan tuntu hajoavan, vaikka koiralla olisi siihen jo vahva rutiini.

Kiertonoudossa tehtiin Tiinan kanssa isoja häiriöitä merkkien ja ruudun muodossa. Vähän Rieha meni lankaan, mutta selvitti häiriöt kuitenkin. Sen sijaan stopit, kapuloiden nostot ja hypyt on sujuneet hyvin. Olen nyt paljon palkannut sitä suoraan hypystä, että ajatus siitä vahvistuisi. Eilen treenasin lyhyellä matkalla itsekseen ja ekan toiston jälkeen meinasi jäädä vähän kiinni kapuloihin, eli alkoi kaarrattamaan niitä kohti kun oli menossa kiertoon. Korjasin ihan reilusti pois ottamalla ja vaadin suoraan menoa. Vähän se Riehaa hämmensi (mutta kun minähän olin menossa kiertämään), mutta pikkuhiljaa tajusi jutun juonen.

Eteenmenosta ja ruudusta ollaan saatu myös hyviä toistoja. Eteenmenossa eilen palkkailin taas heittopallolla ja Riehahan irtoaa. Sunnuntain treenissä katsottiin taas nuuskimattomuutta ruudussa ollessa ja kyllähän se pienesti ehti taas nenää maassa käyttää. Loppuviikon treenissä voisikin teemana olla yllätyspalkka ruutuun, josko se vähän skarppaisi Riehaa paremmin.

Seuraaminen sitten. Voi vitsit, kun en tykkää liikkeestä ollenkaan. Tuntuu, että Riehan paikka on nyt sattuneesta syystä todella edessä, kun yrittää hakea katsekontaktia. Varsinkin kun vire nousee, niin kelpiellä oikein syttyy innostulamppu ja paikka elää. Olen palkannut sitä paljon taakse ja matalalassa vireessä se korjaakin paikan hyvin. Mutta kun tietää missä vireessä se kokeessa seuraamisessa on, niin ei kauheasti auta. No nämä on näitä, toivotaan ettei koko paikka hajoa tässä muutaman kuukauden treenin aikan. Peruuttamisessakin on ollut nyt ongelmia, Rieha on alkanut taas sinkoilemaan, eikä pidä paikkaansa. Pitää yrittää nyt tehdä vaan malttitreeniä ja muistuttelua siitä, että peruutuksessa noustaan vaan nätisti seisomaan vierelle...

Lisää synttärisankareita

Tuikekin täytti jo 12 vuotta. Se on edelleen pentumaisen innokas ja reipas. Aina valmiina lähtemään mukaan tai tekemään jotain. Leikkimään ja riehumaan. Ärisemään muille koirille. Vahtimaan ja hoivaamaan minun tavaroitani. Varastamaan hanskat ja riepottelemaan niitä hurjana. Pienenkin rapinan kuullessaan valmiina odottamassa ruokaa. Oven takana ensimmäisenä odottamassa. Loputtoman lojaali pieni rakas ystävä.

Lahjapehmolelu oli pop

Shit happens

Lauantaina meillä oli kisatokoryhmän kimppatreenit. Isomalla kentällä pääsi tekemään isompia liikkeitä ja päälle vielä paikkikset ryhmässä. Riehan kanssa tehtiinkin sitten liikkuroituna hässäkkää, ruutua ja tunnaria.

Hässäkässä saatiin tosi hyviä toistoja. Nyt oli taas paljon häiriötä matkalla ja ruutu ihan muutaman metrin päässä kiertomerkistä, mutta Rieha selvitti sen tosi hyvin. Annoin bongata merkin kisamaisesti, eikä siinä ollut ongelmaa. Hyvin huomaa kyllä sen, että eka kierto on Riehalla aina paras. Jos pääsee tekemään noutoa, niin seuraavalla kierroksella on ihan pakko vähän katsella kapuloita, vaikka suoraan meneekin. Koska onhan kapulat niin siistejä.

Ruudussa keskityttiin taas siihen nuuskimattomuuteen ja kerran se ehtikin vähän nuuskaista, josta liikkuri huomautti. Sen jälkeen oli tosi skarppina. Eteenmenot onnistui hyvin, eikä ruutu vetänyt puoleensa toistojenkaan jälkeen.

Tunnari sitten. Tehtiin viime kokeen toisinto eli kapulat jonossa poikittain kohtisuoraan meitä päin. Ja se oli taas Riehalle vaikea. Tiputti oman kerran ja varmisteli muut. Eli ehkä se vaan liittyi tuohon muodostelmaan. Uusinnassa ei enää epäröinyt oman kanssa, vaikka muodostelma oli sama. Pitää vaan lisätä variaatiota noihin enemmän.

Paikkiset sujui muuten hyvin, mutta oltiin eka luoksekutsuttava ja siihen tarvitsi kaksoiskäskyn. Oli jotenkin jumissa, kun tapahtui niin nopeasti. Vahvistelin tuota vielä itsekseen, samoin nopeampaa maahanmenoa, kun rivissä meinaa välillä hieman jumittaa sen kanssa.

Sunnuntaina nähtiin Tiinan kanssa JATtilassa. Käytiin pikaisella lämppälenkillä, tai niin luulin. Mulla oli koirat irti ja ihmettelin, että mihin Viima jäi. Aloin katsomaan taaksepäin, niin siellähän se kieri parkkipaikan reunalla autuaana. Arvasin heti, että nyt ei hyvä heilu. Kohta sieltä tuleekin onnesta soikeana olevana porokoira, jonka kaula ja kylki ovat ihan siinä itsessään, eli ihmispaskassa. Shittiä oikein lensi kökkäreinä, kun toinen laukkasi luokse. Hyi yökötys. Siinäpä sitten pohdittiin, mitä tehdään. Autoon ei paskaista koiraa voinut laittaa. No, lumipesulle kera Tiinan autosta löytyneiden puutarhahanskojen. Onneksi sillä saatiin isoimmat kököt irtoamaan ja treenien ajaksi Viima sai tulla halliin istumaan ja seuraamaan treenejä.

Kotimatkaa varten viriteltiin sitten tälläinen patentti, muovipussit toimii ihan kiitettävästi:

Kotona sitten odottikin pesu mahdollisimman voimakkaan hajuisella shampoolla. Kiitos Viima tästä kokemuksesta :D!

Alun paskaisesta reissusta huolimatta päätin kuitenkin treenata. Ja hyvä, että treenattiin, koska saatiin hyvin työstettyä ongelmakohtia. Alkuun tehtiin ohjattu, joka oli tosi hyvä. Kiertohässäkässä saatiin esiin avohypyn kierto, joten treenattiin nostoja ja hyppyjä erikseen. Kierrot ja stopit oli ihan priimaa.

Ruudussa saatiin myös haistelua, josta Tiina kielsi. Sen jälkeen oli hyvin. Tässä treenissä tuli myös ruudun vetovoima, eli eteenmeno alkoi suuntautumaan kohti ruutua. Mietittiin, että saattoi johtua liikkurin valmistelusta, jossa oikein painotti Ruutu-sanaa. Tämä oli hyvä treeni ja sain korjattua eteenmenon suunnan taas ihan priimaksi pallojousen avulla.

Tunnarissakin saatiin esiin ihan uusia juttuja. Eka kerta onnistui hyvin. Pyysin Tiinaa seisomaan aika lähellä lähetyslinjaa ja yskimään tmv., koska mietin edelleen viime kokeen sekoilua. Ja kyllä, sehän sekoitti Riehaa kovasti. Se alkoi katsomaan vaan Tiinaa, oli ihan jousilla ja yritti singota kapuloille Tiinan käskystä. Ja vielä monta kertaa. Pikkuhiljaa se alkoi taas keskittymään minuun ja omakin löytyi edelleen. Hyvä, että saatiin tuokin esiin, tunnari on nyt selkeästi vähän herkillä :D.

Täyden kympin Viima

Viima täytti eilen 10 vuotta. Tuntuu, että se on päivä päivältä villimpi ja omalaatuisempi. Viiman kanssa touhutessa ei voi olla vakavalla naamalla, se on ihana, erikoinen ja huumorintajuinen neitokainen. Viima rakastaa, kun ihmiset nauraa, se saa sen hyvälle tuulelle. Silloin kannattaa pistää kaikki peliin ja vaikka vähän soveltaa Hyvällä tuulella häntä heiluttaa koiraa ja kuuluu hyväntuulista örinää. Onnea vielä kerran täyden kympin tytölle!

Harjoittelu on taas vähän häiriännyt treenaamista, mutta tiistaina päästiin tekemään palautteleva treeni viime kokeesta. Henna avusti, kun tehtiin niitä viime kokeen vaikeita juttuja.

Hässäkkään laitoin häiriötä oikein kunnolla. Ruutu oli ihan vieressä, samoin häiriömerkkejä. Rieha ei välittnyt niistä mitään, kiersi vaan hienosti. Laitoin vielä kapulatkin melkein juoksulinjalle, mutta edelleenkin Rieha teki vaan hienon kierron, ilman minkäänmoisia kaarteita. Hmph, olisi voinut tehdä kokeessakin :D. Loppuun tehtiin isona häiriönä niin, että Henna heitti lelun Riehan eteen juuri ennen kiertoa. Tämä sentään sai pienen reaktion aikaiseksi ja muistuttelin, että silti pitää kiertää suoraan.

Ruutu sitten. Tehtiin koemaisena, tosin matka ruutuun oli lyhyt. Koemaisella tekemisellä yritin saada ruudussa haistelun esiin. Mutta ei, Rieha ei vaan nuuskinut. Se oli ihan skarppina ja tuijotti minua koko ajan. Tehtiin myös niin, että Riehan nähden heitettiin ruutuun nakkeja, jotka sitten kerättiin pois sen näkemättä. Siltikään ei nuuskinut. Eikä nuuskinut vaikka ruudun toisessa kulmassa oli nakkikasa. Koetilanne siis eroaa jotenkin nyt niin selkeästi treenistä, että Rieha ei vaan mene lankaan. Hankalaa, kun ei pääse puuttumaan, vaikka toki nyt sitten pääsin palkkaamaan isosti kun oli ruudussa niin hyvin.

Siinäpä ne isoimmat. Muuten tehtiin kaukoja ja seuraamista. Tunnari unohtui, mutta pitää nyt viikonlopun treeneissä katsoa sitäkin. En vaan usko, että saan treeneissä siihenkään mitään ongelmaa esiin. Mutta toistot tuo aina varmuutta, eli siinä mielessä pitää ottaa sekin nyt treenin alle.

Tuplakisaviikonloppu: EVL2 sekä menolippu kolmosluokkaan!

Viime viikolla treenattiin tokoa pariin otteeseen hallilla ja treenit sujui kivasti kaikin puolin. Lauantaina olikin sitten Varkaudessa koe, jonne lähdettiin hyvillä mielin. Kokeen tuomaroi Anne Nokelainen ja mukana oli tässäkin kokeessa harjoitusarvostelija.

Pisteet ja selostukset, videoita ei tällä kertaa saatu:

Paikkaistuminen 9: Oli siirtänyt tassua pari kertaa.
Paikkamakuu 9: Nuuskaisi kerran maata alussa.

-----

Kiertohässäkkä (S) 6: Rieha bongasi merkin hyvin, mutta kävi kuitenikin matkalla kiertämässä vasemman puoleisen kapulan ennen kuin meni merkille. Kierron jälkeen huomasi merkin vieressä olleen ruutunauhan ja päätti sitten suunnata ruutuun, Tuli kuitenkin nopeasti pois, mutta ihan oikealta, niin kuin viime kokeessakin. Pysäytys toimi, mutta stoppi tuli melkein väkisinkin ihan oikean kapulan eteen. Haettavaksi saatiin tietysti vasen. Annoin sitten noutoon vielä tuplakäskyn, kun Rieha vauhdikkaana selkeästi mietti myös edessä olevan kapulannostoa. Tuplakäsky toimi ja loppu meni tosi kivasti. Vähennykset siis siitä, että kierrossa tuli kaarroksia ja tuplakäskystä. Mutta pisteitä kuitenkin :D.

-----

Ohjattu nouto 9,5: Minusta oli tosi hyvä, en tiedä mistä puoli pistettä lähti.
Tunnari 5: Rieha lähti kapuloille hyvin, nosti oman, mutta tiputti ja varmisteli vielä kerran. Lähti tuomaan kapulaa reippaasti, mutta ei katsonut minua ollenkaan. Ihan kuin olisi meinannut viedä kapulan tuomarin suuntaan. Eteni kapulan kanssa puoleen väliin ja sitten se jotenkin hämmästyi, kääntyi takaisin kapuloille, tiputti oman ja etsi vielä kerran kaikki läpi. Outo juttu kertakaikkiaan, tunnarissa ei ole ollut mitäään ongelmia treeneissä. Työskenteli kyllä, eikä tarvinnut lisäkäskyjä.
Kauko-ohjaus 5.5: Taas yksi tuplakäsky toiseen vaihtoon ja 10cm eteneminen.

-----

Seuraaminen 7: Ei ollut minusta ihan noin huono, mutta ei vaan ollut tuomarin mieleen. Edistämisestä siis lähinnä miinukset. Peruutus onnistui ihan hyvin, sisälsi myös käännöksen oikeaan.
Zeta (S-I-M) 8,5: Kaikki vaihdot oikein, seuraamisesta taas rokotus.
Luoksetulo 9.5: Oli hieno, maahanmenossa pysäytin ehkä pikkaisen liian aikaisin.
Ruutu 8,5: Merkitön merkki oli tosi hyvä, samoin ruutuun meno. Iso miinus tuli siitä, kun en tuomarin mukaan pitänyt tarpeeksi pitkää taukoa ennen seisomisesta maahan käskyä. Lisäksi Rieha nuuski taas maata, kun käänsin sille selän. Mur.

yht. 244p. 2-tulos sij.4/4

Tämä oli kyllä hieman pettymys, koska isoja mokia tuli "varmoissa" vanhoissa liikkeissä. Uusiin liikkeisiin olin aika tyytyväinen, toki kiertoon tarvitaan edelleen vaan enemmän häiriötreeniä. Muuten Rieha oli tässä kokeessa aika takki auki ja sellainen rauha jäi puuttumaan. Liikkeiden pätkiminen teki varmasti osansa. Lisäksi neljän koiran kokeessa sai olla jatkuvasti hollilla omaa vuoroa odottamassa, jolloin vire ehtii nousta. Muutenkin tuntui, että hillitymmät suoritukset olivat enemmän tuomarin mieleen. Loppupeleissä ykkösiä tuli evl:ssä yksi, me loput oltiin muutaman pisteen päässä toisistamme.

Rieha on muuten hieman ehdollistunut palkintojen jakoon ja oli ihan ihmeissään, kun kisakirjaa haettaessa sille ei ollutkaan mitään palkintoja. Raukka yritti hyppiä ja olisi ottanut vaikka kisakirjan palkinnoksi, jos olisin antanut. Sanoinkin sille, että jos meinaa päästä palkinnoille, niin täytyy vähän skarpata, eikä mennä soitellen sotaan ja olettaa saavansa palkintoja :).

Jäälenkiltä viime viikolla, Kivasti Rieha on palautunut pennutuksesta.

Viime viikolla Rieha pääsi myös aksaamisen makuun, ekaa kertaa pentuloman jälkeen. Hokkasen Jari oli lupautunut kartturoimaan sitä kotikisoissa ja perjantaina pari kävi treenaamassa ison kentän ratatreeneissä. On se vaan kiva katsoa, kun ohjaaja osaa ja Riehahan on lähtökohtaisesti tosi hyvä agikoira, joka tekee aina parhaansa. Jari on ohjannut Riehaa alle 10 kertaa, mutta vähäisestä treenistä huolimatta homma sujuu todella hienosti.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa kolme kisastarttia. Eka rata oli vielä yhteispelin hakemista. Rieha varasti hieman keinulta ja sen jälkeen väärä putki kutsui, tuloksena HYL. Mutta sen jälkeen kontaktit pelasi, kun Jari ne vaati tehtäväksi.



Toisella radalla yhteispeli oli jo huomattavasti sujuvampaa. Ekan radan jälkeen Jari vaati ja varmisteli Riehalta kontaktit, niin kuin pitääkin. Lisäksi Rieha ehti melkein käydä kääntymässä väärällä putkella, mutta kun Jari kylmähermoisesti vaan vaati siinäkin sitä tuleemaan, niin Rieha ei kuitenkaan käynyt ihan putkella saakka. Tuloksena radalta nolla. Aikatasoitusta antoivat muille aika reiluisti noissa kohdissa, mutta onneksi LUVA irtosi myös kolmannelle sijalle :).

Viimeinen rata oli hyppäri ja nyt meno oli jo aivan huikeaa. Oli niin hienoa katsoa! Tältä radalta parille toinen nolla, ykkössijalla ja 5,13m/s etenemällä. Tämä oli Riehan kolmas nolla kakkosista, eli jatkossa kutsuu 3-luokka. Rieha on hyvä agikoira ja hyvällä ohjaajalla se olisi jo varmasti vaikka missä, niin kuin näkyy. Kiitos Jari tästä vielä tuhannesti!!

Semmoinen kisaviikonloppu. Rieha varmisteli, että ainakin toisena päivänä oli palkinnoilla ja vielä tuplasti ;).

Tottisoppeja eli vireen ja kävelyn hallintaa

Kokeen jälkeen käytiin heti seuraavana päivänä tekemässä palauttava treeni hallilla. Yritin mahduttaa treenisuunnitelmaan kaikki kokeen ongelmat.

Kiertohässäkkää ennen tehtiin ohjattu, koska se hämäsi Riehaa kokeessa, mutta treenissä ei sekoittanut näitä kahta enää. Lisäksi vahvisteltiin vinoja kapulan nostoja, eikä Rieha mennyt lankaan niissäkään. Hyppy onnistui, vaikka joutuikin tulemaan noutoon vaikeista kulmista. Muutenkin kierrot sujui hienosti.

Ruudussa tehtiin koemainen ja yritettiin saada Rieha reagoimaan liikkurin käskyihin. Ja menihän se lankaan eli pääsin palauttamaan. Sen jälkeen kesti houkuttelut hyvin. Lisäksi pääsin sanomaan sille nuuskimisesta ja ilme muuttui ihan erilaiseksi, kun oikeasti joutui sekä keskittymään että kuuntelemaan.

Muitakin pikkujuttuja vahvisteltiin, erityishuomio tuossa nuuskimattomuudessa. Rieha teki viime kokeessa hyvin, mutta oli vähän takki auki, mikä tarkoittaa että treenissä pitää antaa taas enemmän haastetta.

Lauantaina saatiin haastetta oikein kunnolla, kun ajeltiin Kana-Areenalle Outi Hermiön tottisoppiin. Olin kuullut Outista hyvää kouluttajana ja saatiin kyllä erittäin hyvää ohjausta. Loppupeleissä ohjaajassa taisi olla vaan enemmän koulittavaa. Rieha sai vaan kovasti kehuja, ihan ansaitusti.

Teemana meillä oli seuruu, edistämisongelma ja pk-tottiksen vire. Heti alkuun Outi sanoi, että jos haluan kaiken edistämisen seuraamisesta pois, on oltava todella mustavalkoinen, eikä sallia muuta. Myönnän, etten ehkä siihen pysty ja kokeneella koiralla se ottaisi todellakin aikaa, eikä kisaamista voisi ajatella. Mietittiin sitten muita vaihtoehtoja ja Outi sanoi, että Riehaa voisi herättää joissain kohti paikan pitämisestä. Kaikki edistäminen ei sillä välttämättä katoa, mutta yleisilme paranee kuitenkin. Samalla kun opin hallitsemaan virettä, niin paikka pysyy todennäköisesti ihan hyvin kuosiossa.

Ensin opeteltiin sitä, miten otan koiran tekemään ja millä asenteella. Eli lähdettiin tosiaa ihan perusasioista. Outi havainnollisti kuinka itse turhaan nostan Riehan virettä korkeaksi hätäilemällä ja samalla en edes anna sille mahdollisuuksia suorittaa itse. Eli treenasimme sitä, miten rauhoitan lähtötilanteita ja annan Riehalle enemmän vastuuta tekemisestä. Oli mukava huomata taas miten oma rauhallinen tekeminen sai Riehankin skarppaamaan eri lailla.

Sitten siirryttiin opettelemaan kävelyä ja sain kyllä paljon neuvoja siihen. Treenattiin lähinnä siis käännöksiä ja sitä, miten tekisin ne niin, että Rieha joutuu käyttämään takapäätään ja samalla korjaamaan myös paikkaa. Teen siis itse käännökset herkästi tosi jyrkästi sekä äkkinäisesti ja ikään kuin autan koiraa, kun ihanne pk-puolella olisi kuitenkin se, että koira tekee itse ne sähäkät käännökset. Kävelyn opetteleminen oli taas hyvinkin hankalaa, mutta Rieha vastasi siihen kyllä hyvin.

Vireen puolesta oli puhetta tuon oman rauhoittumisen lisäksi myös siitä, miten kiihdyttäviin rutiineihin kannattaa totuttaa koiraa. Riehallehan esim. ketjupanta, ampuminen ja vaikka ihmisten taputukset ovat kaikki merkki siitä, että nyt ollaan hauskan ytimessä. Eli enemmän siedätystreeniä niihin. Samoin puhuttiin siitä, että ei pidä pelätä vireen laskua, sitä kun ei todennäköisesti tämän tyyppisen koiran kanssa tapahdu. Koiran voi kuitenkin viedä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle, eikä esim. palkata sitä siitä, mistä se palkkaa odottaa saavansa. Itsevarman ja osaavan koiran kanssa tämä on erityisen tärkeää.

Rankan kävelytreenin lisäksi saatiin ottaa alkuun ja loppuun vähän tokoa. Tokihan vieras halli oli hyödynnettävä ja testattiin heti hässäkkää. Hyvinhän se pelasi. Toisessa setissä tehtiin alle ohjattu ja sitten hässäkkä toiseen suuntaan, eikä tämäkään hämännyt. Pientä korjailtavaa siellä oli, mutta pääasiassa Rieha suoriutui tosi hyvin. Myös eteenlähetyksiä vahvistelin ja saatiin vielä tehtyä evl:n paikallaolo porukalla. Antoisat treenit, kaikin puolin!