Köh, köh

Otsikko ei liity millään lailla oikeaan yskään ihmisillä tai koirilla, vaan Riehan tunnariin ja liikkurin häiriököhimiseen. Viimeisen viikon treeneissä olen yrittänyt saada tunnarin epävarmuudesta kiinni ja liikkurin yskiminen tai oikeastaan mikä vaan outoilu on selkeästi Riehasta merkki siitä, että joku menee pieleen. Se on tehnyt muutaman kerran ihan saman virheen kuin viime kokeessakin, eli reagoinut johonkin liikkurin juttuun, tiputtanut oman ja palannut takaisin nuuskimaan vääriä. Keskiviikkona teki sen Maaritin liikkuroidessa ja sunnuntaina Tiinan liikkuroidessa. Tiinan liikkuroidessa se myös lähti kerran liikkurin käskyllä kapuloille, eli tässä liikkeessä se on nyt jotenkin tosi kiinni ihan muissa ajatuksissa. Mietin jopa sitäkin vaihtoehtoa, että voiko Rieha olla niin fiksu, että on oppinut treeneistä sen, että jos tuo oikeaa kapulaa niin liikkuri näyttää peukkua. Ja sitten kun peukkua ei tulekaan, niin kapulan on pakko olla väärä. En tiedä :D.

Toki ollaan saatu asiaa korjattuakin ja yleensä ekan toiston jälkeen alkaa parantamaan. Lisäksi olen saanut sitä palkattua odottelusta ja minuun katsomisesta, josko sillä saisi mieltä liikkurista enemmän pois. Eilen tein itsekseen hallilla ihan vaan helppoja tunnareita, ettei kaikki menisi liiaksi häiriön sietämiseen, varsinkin kun viikonloppuna meillä on edessä koe. Tunnari on kyllä jännä liike, kun se joskus vaan tuntu hajoavan, vaikka koiralla olisi siihen jo vahva rutiini.

Kiertonoudossa tehtiin Tiinan kanssa isoja häiriöitä merkkien ja ruudun muodossa. Vähän Rieha meni lankaan, mutta selvitti häiriöt kuitenkin. Sen sijaan stopit, kapuloiden nostot ja hypyt on sujuneet hyvin. Olen nyt paljon palkannut sitä suoraan hypystä, että ajatus siitä vahvistuisi. Eilen treenasin lyhyellä matkalla itsekseen ja ekan toiston jälkeen meinasi jäädä vähän kiinni kapuloihin, eli alkoi kaarrattamaan niitä kohti kun oli menossa kiertoon. Korjasin ihan reilusti pois ottamalla ja vaadin suoraan menoa. Vähän se Riehaa hämmensi (mutta kun minähän olin menossa kiertämään), mutta pikkuhiljaa tajusi jutun juonen.

Eteenmenosta ja ruudusta ollaan saatu myös hyviä toistoja. Eteenmenossa eilen palkkailin taas heittopallolla ja Riehahan irtoaa. Sunnuntain treenissä katsottiin taas nuuskimattomuutta ruudussa ollessa ja kyllähän se pienesti ehti taas nenää maassa käyttää. Loppuviikon treenissä voisikin teemana olla yllätyspalkka ruutuun, josko se vähän skarppaisi Riehaa paremmin.

Seuraaminen sitten. Voi vitsit, kun en tykkää liikkeestä ollenkaan. Tuntuu, että Riehan paikka on nyt sattuneesta syystä todella edessä, kun yrittää hakea katsekontaktia. Varsinkin kun vire nousee, niin kelpiellä oikein syttyy innostulamppu ja paikka elää. Olen palkannut sitä paljon taakse ja matalalassa vireessä se korjaakin paikan hyvin. Mutta kun tietää missä vireessä se kokeessa seuraamisessa on, niin ei kauheasti auta. No nämä on näitä, toivotaan ettei koko paikka hajoa tässä muutaman kuukauden treenin aikan. Peruuttamisessakin on ollut nyt ongelmia, Rieha on alkanut taas sinkoilemaan, eikä pidä paikkaansa. Pitää yrittää nyt tehdä vaan malttitreeniä ja muistuttelua siitä, että peruutuksessa noustaan vaan nätisti seisomaan vierelle...