Shit happens

Lauantaina meillä oli kisatokoryhmän kimppatreenit. Isomalla kentällä pääsi tekemään isompia liikkeitä ja päälle vielä paikkikset ryhmässä. Riehan kanssa tehtiinkin sitten liikkuroituna hässäkkää, ruutua ja tunnaria.

Hässäkässä saatiin tosi hyviä toistoja. Nyt oli taas paljon häiriötä matkalla ja ruutu ihan muutaman metrin päässä kiertomerkistä, mutta Rieha selvitti sen tosi hyvin. Annoin bongata merkin kisamaisesti, eikä siinä ollut ongelmaa. Hyvin huomaa kyllä sen, että eka kierto on Riehalla aina paras. Jos pääsee tekemään noutoa, niin seuraavalla kierroksella on ihan pakko vähän katsella kapuloita, vaikka suoraan meneekin. Koska onhan kapulat niin siistejä.

Ruudussa keskityttiin taas siihen nuuskimattomuuteen ja kerran se ehtikin vähän nuuskaista, josta liikkuri huomautti. Sen jälkeen oli tosi skarppina. Eteenmenot onnistui hyvin, eikä ruutu vetänyt puoleensa toistojenkaan jälkeen.

Tunnari sitten. Tehtiin viime kokeen toisinto eli kapulat jonossa poikittain kohtisuoraan meitä päin. Ja se oli taas Riehalle vaikea. Tiputti oman kerran ja varmisteli muut. Eli ehkä se vaan liittyi tuohon muodostelmaan. Uusinnassa ei enää epäröinyt oman kanssa, vaikka muodostelma oli sama. Pitää vaan lisätä variaatiota noihin enemmän.

Paikkiset sujui muuten hyvin, mutta oltiin eka luoksekutsuttava ja siihen tarvitsi kaksoiskäskyn. Oli jotenkin jumissa, kun tapahtui niin nopeasti. Vahvistelin tuota vielä itsekseen, samoin nopeampaa maahanmenoa, kun rivissä meinaa välillä hieman jumittaa sen kanssa.

Sunnuntaina nähtiin Tiinan kanssa JATtilassa. Käytiin pikaisella lämppälenkillä, tai niin luulin. Mulla oli koirat irti ja ihmettelin, että mihin Viima jäi. Aloin katsomaan taaksepäin, niin siellähän se kieri parkkipaikan reunalla autuaana. Arvasin heti, että nyt ei hyvä heilu. Kohta sieltä tuleekin onnesta soikeana olevana porokoira, jonka kaula ja kylki ovat ihan siinä itsessään, eli ihmispaskassa. Shittiä oikein lensi kökkäreinä, kun toinen laukkasi luokse. Hyi yökötys. Siinäpä sitten pohdittiin, mitä tehdään. Autoon ei paskaista koiraa voinut laittaa. No, lumipesulle kera Tiinan autosta löytyneiden puutarhahanskojen. Onneksi sillä saatiin isoimmat kököt irtoamaan ja treenien ajaksi Viima sai tulla halliin istumaan ja seuraamaan treenejä.

Kotimatkaa varten viriteltiin sitten tälläinen patentti, muovipussit toimii ihan kiitettävästi:

Kotona sitten odottikin pesu mahdollisimman voimakkaan hajuisella shampoolla. Kiitos Viima tästä kokemuksesta :D!

Alun paskaisesta reissusta huolimatta päätin kuitenkin treenata. Ja hyvä, että treenattiin, koska saatiin hyvin työstettyä ongelmakohtia. Alkuun tehtiin ohjattu, joka oli tosi hyvä. Kiertohässäkässä saatiin esiin avohypyn kierto, joten treenattiin nostoja ja hyppyjä erikseen. Kierrot ja stopit oli ihan priimaa.

Ruudussa saatiin myös haistelua, josta Tiina kielsi. Sen jälkeen oli hyvin. Tässä treenissä tuli myös ruudun vetovoima, eli eteenmeno alkoi suuntautumaan kohti ruutua. Mietittiin, että saattoi johtua liikkurin valmistelusta, jossa oikein painotti Ruutu-sanaa. Tämä oli hyvä treeni ja sain korjattua eteenmenon suunnan taas ihan priimaksi pallojousen avulla.

Tunnarissakin saatiin esiin ihan uusia juttuja. Eka kerta onnistui hyvin. Pyysin Tiinaa seisomaan aika lähellä lähetyslinjaa ja yskimään tmv., koska mietin edelleen viime kokeen sekoilua. Ja kyllä, sehän sekoitti Riehaa kovasti. Se alkoi katsomaan vaan Tiinaa, oli ihan jousilla ja yritti singota kapuloille Tiinan käskystä. Ja vielä monta kertaa. Pikkuhiljaa se alkoi taas keskittymään minuun ja omakin löytyi edelleen. Hyvä, että saatiin tuokin esiin, tunnari on nyt selkeästi vähän herkillä :D.