Suuressa maailmassa

Tänä viikonloppuna lähdettiin kokeilemaan ihan uutta juttua, nimittäin tokokoetta ulkomailla. Olen miettinyt ulkomailla kisaamista pitkään ja nyt päätin uskaltaa. Treeni- ja kisakunto on kuitenkin ollut viime aikoina niin hyvä, että ajattelin selviäväni vähän haastavammastakin tilanteesta. Paikaksi valikoitui Viro. En siis ole koskaan aiemmin käynyt koirien kanssa ulkomailla, ihan jo ajatuskin siitä oli jännä.

Kisaan valmistautuminen alkoi jo oikeastaan torstaina, kun treffattiin Salme kauheassa räntäsateessa ja vedettiin kenraaliharjoitukset. Tehtiin luoksetuloa, seuruuta, zeta, tunnari ja kaukot Luoksetulossa vahvisteltiin taas ekaa stoppia ja hyvin Rieha skarppasi, kun tein yhden vahvistetun pysäytyksen. Sovittiin, että teen saman ennen kehään menoa myös.

Seuraaminen oli harmonisempaa kuin edellisellä kerralla, vaikkakaan ei täydellistä. Zeta sen sijaan meni tosi kivasti, siinä tehtiin yhdessä, niin käännökset kuin jäävätkin sujui.

Tunnari oli hieno. Välitön oman nosto ja hyvä palautus.

Ja kaukot, ai että! Niin keskittyneet ja tekniikaltaan priimat. Niistä olisi kuulemma voinut antaa kympin aivan helposti. Jes, treeni on toiminut!!!

Kenraali siis sujui hyvin. Siitä oli hyvä jatkaa.

Perjantaina startattiin auto kukonlaulun aikaan. Suuntana oli Helsinki, josta huristimme Viking Expressillä määränpäähämme Tallinnaan. Rieha matkusti laivamatkat autokannella ja tuntui olevan hyvin unessa aina kun palattiin autolle.

Laivaan menossa

Tallinnassa ensimmäinen tehtävä oli etsiä eläinlääkäri, josta Rieha saisi ekinokokkilääkityksen. Yllättävän hyvin löydettiin perillle Tiina Toome-klinikalle, jonne vaan marssittiin sisään ja vastaanotosta annettiin 2 tablettia, jotka syötin Riehalle. Sitten vaan eläinlääkärin allekirjoitus lemmikkipassiin ja homma oli siinä. Kokonaishinnaksi tuli 8,5e.

Eläinlääkäriltä ajeltiin hotelliin, joka oli ihan sataman tuntumassa oleva Hotel Euroopa. Oikein siisti hotelli, tosin koiran ulkoilutukseen ei kauhean hyviä paikkoja tuolla asfalttiviidakossa ollut. Rieha oli hotellissa heti kuin kotonaan, on sen kanssa vaan niin helppo kulkea, oli kyseessä sitten pyöröovi, hissi tai vanhan kaupungin ruuhkaiset kujat.

Hotellihuoneen sängyt oli myös oikein mukiin menevät

Lauantaina oli sitten kisapäivä. Meidän vuoro oli vasta tokassa ryhmässä, mutta halusin nähdä edellä suorittavat koirakot, joten lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin. Koepaikka oli n.10km päässä Tallinnan keskustasta. Sinne oli kohtuullisen helppo ajaa, ainoastaan ihan viime hetkillä meinasi usko loppua kun edessä näytti olevan vaan tiilikasoja, mutta niin vaan niiden takaa paljastui hallin parkkipaikka.

Järjestävän seuran, Tako koeerte klubin halli oli keinonurmipohjainen ja kaikin puolin pätevän oloinen paikka. Ilmottauduttiin heti ja siruntarkistuksen jälkeen kaikki oli ok. Liikejärjestys oltiin saatu jo etukäteen, paikanpäällä varmistui vielä kaukojen järjestys. Olin myös jännityksissäni kysynyt mailitse liikkurointikielen, joka onneksi oli englanti. Paikan päällä sain vielä englanniksi esittelyn ja liikkuri kävi vielä erikseen kertomassa muutamia juttuja. Ihan todella mukavaa tälläiselle jännittäjälle!

Koirakoita oli kokeessa kahdeksan, bortsuvoittoista oli sielläkin. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen, sekoitetussa järjestyksessä ja paikkamakuut loppuun. Kehä pyöri todella tehokkaasti, avustaja vei merkkejä ja kapuloita, joten meininki oli välillä hyvinkin vauhdikasta.

Sitten pisteet ja selostukset:

Ohjattu nouto 9,5: Saatiin vasen, merkki oli hyvä, kapulalle vähän loikkien. Luovutus hyvä, pa ehkä hinasen vino.

Zeta 9: Jes!! Istumisen koekirous selätetty. Hyvät jäävät, seuruukin ok. Kulmat selvitin yllättävänkin hyvin.

Metallinouto 8,5: Järjestäjillä oli vain pyöreälaippainen pienempi kapula, enkä uskaltanut ottaa sitä, koska se vieri ihan minne sattuu. Otin sitten ison tavallisen ja se oli Riehasta vähän älllö, isompi siis kuin normaalisti. Luovutti väljästi ja ravilla takaisin.

Tunnari 6.5: Tämä oli kyllä iso surkeus :(. Rieha meni kapuloille todella hyvin ja nosti oman välittömästi. Lähti tuomaan iloisesti, kunnes parin laukan jälkeen päätti vielä kääntyä takaisin ja tarkistaa loput. Vasta sitten toi oman. En keksi muuta selitystä, kuin sen, että Rieha reagoi minun tekemiseeni ja tulkitsi tuovansa väärää. Vaikka en ole koskaan kesken tuonnin sitä käskenyt palaamaan. Muistan, että yritin tietoisesti hymyillä ja saman tien Rieha kääntyi. Ilmeisesti hymy ei sitten ollut kovin hyväksyvä, muuta en keksi. Mutta voi surkeuksien surkeus...

Seuraaminen 8: Kaavio oli pitkä ja todella monipolvinen. Kaikkia vauhteja tehtiin vähintään kahteen otteeseen ja käännöksiä tuli kaikenlaisia. Oma jännitys oli tietysti iso siitä, miten pysyin liikkuroinnissa kärryillä. Ihan hyvin sen kuitenkin handlasin. Rieha oli kuitenkin tosi levoton, ei ollut todellakaan kauneinta seuraamista. Yliyritti ja mallaili perusasentoja ihan ihmeellisesti.

Kauko-ohjaus 0: Nyt meinasi tulla itku... Liikkuri oli tosi nopea vaihdoissa ja mulle tuli heti alussa vähän liian kiire. En saanut Riehaa ylös ekalla, enkä tokalla. Olisi oikeasti pitänyt rauhoittaa tilanne noiden kahden käskyn välillä, nyt se meni kilpajuoksuksi. Sitten vaihdot meni ok, kunnes teki S-I-M vaihdon sijaan suoraan S-M. Videolla oma käskyni on kyllä huono, mutta käsimerkki on kuitenkin ihan eri kuin maahanmenossa. En oikein edes tiennyt miten reagoida, multa meni pasmat ihan sekaisin. Nollahan se sitten sieltä pärähti ja tajusin heti, että ykköselle sai heittää hyvästit. Oli ihan todella sekava olo.

Ruutu 9: Onneksi seuraava liike oli kuitenkin meidän varmoja. Rieha teki perushyvää työtä. Virtaisuus näkyi loikkina ruutuun mennessä. Muuten ihan ok.

Luoksetulo 9,5: Ihan oli pätevä. Lopussa teki hieman kaarrosta, suoraan sivulle tuleminen ei ole vielä ihan satavarma.

Paikkaistuminen 10

Paikkamakuu 9,5: Nuuski hetken, kun tulin piilosta.

yht. 247,5p. 2-tulos, sij. 5

Voin sanoa, että harmitti ihan todella rankasti. Ykköstähän sinne mentiin hakemaan ja siihen ihan kaikki mahikset oli. Takana meillä oli seitsemän ykkösen putki, jonka aikana ei olla nollattu yhtään liikettä. Ja nyt se nolla sattui juuri tähän kokeeseen ja vielä 40p. liikkeeseen... Itku ei todellakaan ollut kaukana, sen verran paineita asiasta kuitenkin oli ollut. Ja varsinkin, kun nollattava liike oli se, mitä ollaan oikeasti treenattu PALJON ja se on sujunut ihan loistavasti.

Olen analysoinut mistä tuo johtui. Ehkä ne paineet oli kuitenkin liian kovat ja sitä kautta myös jännitys. Ehkä en vaan handlaa omia hermojani ja teen jännittäessäni eri lailla. Zen-fiilis jäi puuttumaan. Rieha reagoi minun rauhattomuuteen nostamalla itsekin kierroksia ja yliyrittämällä, mikä näkyi useassa liikkeessä. Tähän varmasti vaikutti se, ettei Rieha päässyt kunnolla juoksemaan ennen kehään menoa. En usko paikan tai matkan vaikuttaneen menoon, se oli kuitenkin aivan onnessaan päästessään tekemään.

Ja toisaalta, eihän ne koirat koneita ole, virheitä sattuu. Toivottavasti pystytään taas selviämään näistä peikoista, niistä kun tuppaa itselle muodostumaan "juttuja". Ei se auta, kuin treenata ja yrittää selvittää niitä asioita, millä saan paketin pysymään kasassa tilanteesta riippumatta. Oli tämä ainakin todella hyvää kokemusta ja taas yksi henkisen kasvun paikka itselleni.

Mutta vaikka harmittaa, niin olihan tuo kokemuksena kuitenkin hyvä. Lähtisin tosi mielellään uudestaan, mutta onhan se täältä Keski-Suomesta aikamoinen reissu lähteä sekä ajallisesti, että rahallisesti. Katsotaan, milloin sitä taas on aikaa ja innostusta. Suosittelen muille kisareissua ainakin tuonne todella lämpimästi, niin hyvin meidät otettiin vastaan!

Loppureissu meni hyvin. Lenkkeiltiin ja käytiin syömässä. Rieha myös viihdytti humalaisia suomalaisia turisteja useaan otteeseen. Se on muuten ainoa koiristani, joka ottaa häntä heiluen vastaan yhtäkkiä kaupan ovesta pölähtävän lauman humalaisia, koväänisiä ihmisiä, jotka ovat saman tien koiran kimpussa....

Tänään tultiin aamulaivalla takaisin ja vedettiin illasta vielä lyhyet viestitreenit. Olipa mukavaa! Hyvä muistustus siitä, että kuitenkin kokeet on vaan pieni osa tätä elämäntapaa, niin paljon iloa saa kaikesta muusta. Minun on vaan itseni opittava nauttimaan ja olemaan pelkäämättä epäonnistumisia myös niissä kokeissa.

Tiistain tehotreenipäivä

Tiistain agiryhmässä treenattiin aikamoista pujottelu- ja putkirallia:

Täytyy sanoa, että olin rataantutustumisessa aika pihalla. Onneksi avustettuna löydettiin sopivia ohjauskuvioita, eikä ne sitten käytännössä kovinkaan huonosti menneet. Juosta sai kyllä ihan kylliksi, jopa Riehakin alkoi olla tyytyväinen.

Ensimmäinen haastava keppihässäkkä oli 5-7. Päädyin tekemään keppien loppuun poispäinkäännöksen. Palkattiin Riehaa siitä ja sehän alkoi sujumaan. Haastavampi juttu oli saada se kääntymään 7-pujotteluun pituuden sijaan. Siihen vaan selkeää jarrua, sekä äänellä, että vartaloa kääntämällä, niin alkoi sujumaan.

8-10 pätkälle suunnittelin ensin takaaleikkausta 9-hypylle, mutta en saanut Riehaa kääntymään putkeen. Vaihdettiin ohjaus sitten niin, että annoin koiran pujotella itsenäisesti loppuun ja menin valssaamaan 8-hypyn jälkeen. Näin sain paremmin kerrottua Riehalle suuntaa.

10-13 putkihässäkkä sujui tosi kivasti. Juoksin valssaamaan 10- ja 11-putken väliin, siitä lähetys pimeään 11-putkenkulmaan ja pääsin hyvin merkkaamaan käännöksen suunnan tekemällä sokkarin toiseen päähän. Siitä taas lähetys pimeään 12-putkeen.

14-pujotteluun tein takaaleikkauksen. 15-hypyllä oli linjattava ja jarrutettava voimakkaasti, että sain Riehan taas kääntymään pujotteluun. 16-17 välille kokeiltiin ensin päällejuoksua ja se toimikin hyvin, kunhan vaan olin rohkea. 18-20 oli Riehalle helppoa kauraa, kun se irtoaa niin hyvin. Tämän kunniaksi päätettiin kokeilla myös 16-pujotteluun poispäinkäännöstä ja sitä, irtoaisiko Rieha tekemään 17-19 pätkän, vaikka jäisin leijeröimään pujottelua. Ja kyllähän se irtosi, oli aika makean näköistä menoa :). Tosin 21-hypylle käännöksessä sai sitten olla tarkkana, kun neiti oli saanut tykittää baana auki.

Agitreenien jälkeen vielä tokoiltiin. Saatiin tehdä paikallaolot Pipsan kanssa. Niissä ei mitään huomautettavaa, vaikka häiriö oli kova kun kahdella muulla kentällä oli aksaajia. Lisäksi väännettiin seuruun käännöksiä paljon ja jumpattiin vielä kaukoja. Hyvää häiriötä ja hyvä fiilis!

Läpi esteiden, lajista riippumatta

Hikipinkotreeniviikko takana, joka päivä ollaan jaksettu ajella kentälle. Mutta keväisessä säässä treenaaminen on vaan niin parasta!

Torstaina nähtiin Raisan kanssa. Aloitettiin luoksetulolla, josta takapalkkaa heti stopista. Tosin ensin piti treenata alun nykiminen pois, sen verran Rieha oli kierroksilla. Lisäksi otettiin taas lopun vahvistusta, koko ajan miettii vähemmän kiertämistä.

Sitten zetaa, jossa oli kauhean hyvä fiilis. Onnistuin keskittymään käännöksiin ja koiraan, ei tullut vääriä jääviä ja tehtiin yhdessä. Riehan jäävät on kyllä superhienot silloin kun ne onnistuu. Raisan liikkurointi sen sijaan vähän aiheutti häiriötä ja meinasi jarrutella liikkurin käskystä, eli käveltiin sitten vaan zetaa.

Tunnarin Rieha teki aivan sairaan hienosti, täysiä sinne, oman nosto ja täysiä takaisin. Huisin hieno! Pitokin oli hyvä. Vahvistelin sitä vielä ohjatun kapulan kanssa ja hyvin saatiin onnistumisia.

Loppuun vielä seuruuta. Käännökset sujui, mutta hieman se meinaa poikittaa takaosasta. En näe sitä itse, koska pitää etupään hyvin paikallaan. Hankalaa, se on varmaankin sitten seuraava projekti, kunhan saadaan käännökset hyvään kuosiin.

Loppuun Rieha teki paikkamakuun samalla, kun Naru treenasi ja ammuin sille. Tämä oli pitkän tauon jälkeen Riehalle vähän turhan kiihdyttävä kombinaatio ja se ponkaisi ylös ekasta laukausesta. Tajusi heti virheensä ja meni maihin. Kävin vielä laittamassa sen uudestaan maahan ja sen jälkeen makasi ihan ongelmitta loput laukaukset. Eihän näitä kannata liian helposta taas aloittaa :D.

Perjantaina kävin Viiman ja Riehan kanssa hallilla. Tarkoituksena oli treenata Riehan kanssa välistävetoja ja niillä aloitettiin. Ja niistä ei tullut mitään. En tiedä ohjasinko oikeasti niin huonosti, mutta Rieha ei vaan kääntynyt. Ja sitten kun se kääntyi, niin hyppäsi ihan miten sattuu. Siinä vaiheessa kun se kaatoi koko hyppyesteen ja rimanpidike jäi sen kainaloon ja irtosi, niin päätin lopettaa. Ei se yleensä ole noin hillitön, tiedä sitten mikä oli nyt ongelmana.

Siirryttiin tokoon. Seuruun käännöksiä tehtiin paljon. Edelleen tuntuu, että alan löytämään sen yhteyden niihin, mitä kaivataan. Toivotaan, että sama fiilis kantaa kokeessa!

Kaukoja tehtiin riman kanssa ja luoksetulon stoppeja peruuttelujen kera myös. Hirveän hyvin se keskittyi tokoilemaan, vaikka agi meinasi lähteä lapasesta.

Viima kävi aksailemassa myös. Se teki omaa, varmaa tahtiaan. Sitten leikittiin ja voi miten porokoira hullaantuikin kun varastin sen lelun ja juoksin karkuun. Se oli suorastaan hillitön, aika hauska :D. Viima on niin oman tiensä kulkija, joten aina kun sen saa innostumaan tuollaisesta niin se on aivan huippuhienoa ja -hauskaa. Siitä näkee niin aidosti sen innostuksen (tai innostumatomuuden).

Eilen käytiin taas ulkokentällä. Pari muutakin koiraa oli tokoilemassa, eli vähän häiriötäkin saatiin. Seuruutreeni jatkui. Juoksu on edelleen vaikein, mutta työstetään. Siinä minun on itse vaikein pitää koiraan yhteys, kun joudun miettimään omaa etenemistä niin paljon. Mietin, että ehkä alitajuisesti pelkään myös kaatumista. Juoksupätkällähän viime kesänä kaaduin ja mursin käteni. Toisaalta tähänkin auttaa se, että en juokse ihan täysiä, vaan aika hillitysti.

Tunnari tehtiin liikkuroituna. Ensimmäinen toisto oli hieman levoton kapuloilla, toinen oli parempi ja kolmas aikalailla täydellinen. Keskittyy ja parantaa siis hienosti. Uskon, että kapulan viejäkin hieman vaikuttaa menoon, nyt oli tärkeä ihminen, niin nostatti fiilistä enemmän.

Kaukoja jumpsittiin myös. Alkuun oli hankalaa, eikä millään malttanut siirtää painoa. Mutta kun vaan sitkeästi piti kiinni kriteeristä, niin alkoi löytymään. Apukepit on niin mun pelastus tässä, niiden avulla näen kauempaakin, jos liikuttaa jalkoja. Loppuun vielä luoksarin lopun vahvistusta, toistoja ja toistoja.

Tänään käytiin taas ulkokentällä. Alkuun metallinoutoa tasamaalla. Näissä ei ongelmia. Keskimäärin joka toisen nosti vinoon, eli ihan hyvä prosentti. Selkeästi tykkää itsekin kantaa niin, mutta aina ei ehdi ottamaan vinoon. Ja toisaalta, palautusvauhti on hyvä kummassa vaan versiossa, joten sitä ei tarvitse tässä vaiheessa kauhasti jankata.

Zetaa tehtiin ensin itsekseen, sitten liikkuroituna. Käännäköset sujui, mutta sain sen kerran kiinni väärästä jäävästä. Tällä kertaa teki seisomisen istumisena. Analysoin tämän heti, minulla ei ollut yhteyttä koiraan käskyä antaessa ja se jäi omilleen. Taas kun keksityin, niin onnistui.

Seuruun käännökset oli tietysti ohjelmistossa. Ja mikä ihana fiilis niissä olikaan! Jopa juoksu sujui aivan sairaan hyvin, Rieha piti paikan ja minä hoidin myös oman hommani. Ihanaa kun tuntuu, että edistyy.

Tunnarista kolme toistoa. Rieha teki hyvää työtä, mutta piti analysoida omaa tekemistä lopussa. Tajusin, että alitajuisesti niiaan, kun Rieha tulee eteen, jolloin se jää kauemmas. Tämä on ehkä peruja siitä, kun pelkäsin, että törmää. Kuitenkin se on aika voimakas signaali Riehalle ja jää heti kauemmas. Ilman niiausta toi kapulan paljon paremmin. Taas yksi juttu itselle muistettavaa, huoh :D.

Zeta ja luoksari tehtiin liikkuroidusti ja ketjutettuna. Zeta oli hieno. Luoksarin eka stoppi oli aivan sairaan makea, joten palkkasin Riehan suoraan siitä. Hyvä fiilis!

Tuike pieni kävi verestämässä tunnaria, luoksetuloa ja metallinoutoa. Voi sitä innon ja ähinän määrää. Oli ihan yllättynyt miten hyvin se muisti taas tunnarin, oma nousi varmasti pariin otteeseen. Ihana mummo :).

Tässä vielä vähän videota Riehan kaukotreenistä. Tunnarikapulat on hyvänä merkkinä siitä, jos liikkuu. Aika kivasti se ajattelee. En tiedä saanko niistä koskaan sellaisia superrauhallisia, koska Rieha vaan on niin sähäkkä. Mutta ei nää kovin huonot kuitenkaan ole, vai mitä ootte mieltä?

Ja hei, käykääpä kurkkaamassa Riehan pennun Terran eka möllitoko, aika päheä :)! http://terrakendi.blogspot.com/2015/04/nakkiluokan-kakkonen.html

Pääsiäisen treenihaasteet

Tästä tulee taas sellainen pitkä keräilypostaus, mutta kun ei parempaa pysty, niin ei voi mitään. Blogin ajatus omana treenipäiväkirjana alkaa vähän rakoilemaan...

Viime viikon alku lepäiltiin. Perjantaina koko porukka pääsi halliin. Riehan kanssa treenattiin aksapuolelta viime kisojen vaikeaa paikkaa, eli suoraa, jonka päästä pitäisi mennä vaikeampaan putken päähän. Eihän se vaikeaa ollut, kunhan vaan itse liikun ja ohjaan. Kisoissa jäin vaan ihastelemaan ja tottakai Rieha silloin tekee jo omat päätöksensä.

Viima teki myös aksaa ja se oli kovasti innoissaan. Sen hyppytekniikka on nykyisin kyllä aika onneton, täytyy vaan pitää rimat alhaalla. Pääasia, että pääsee pienesti touhuilemaan. Tuiken kanssa rallyiltiin taas oma selkä kieroon. Ajatus oikealla seuraamisesta alkaa ihan selkeästi kehittyä pienen koiran päässä. Myös Viiman muisteli rallykuvioita ja oli ihan pätevä. Ehkä sekin on vielä rallykisoihin vietävä.

Toisella kierroksella Rieha vielä tokoili. Tehtiin seuraamista, jossa nappasin sen hihnaan, että pystyin hieman sanomaan paikasta. Ehkä se toimi, ehkä ei. Vähän oli väkinäistä, seuraamisen ajatus oli ihan jossain muualla kuin yhdessä tekemisessä. Zeta onneksi sujui paremmin ja kaukoja jumpattiin myös apukepin avulla, mikä oikeasti on auttanut tekniikkaan.

Pääsiäisenä oltiin mökillä. Koirat juoksi ja nautti, aurinkokin vähän pilkahti eli kaikki oli kohdillaan.

Häikäistyneet pystykorvat

Pääsiäismunahaaste

Suurimmaksi osaksi siis vaan rentoiltiin, mutta pientä treeniä oli toki pakko mahduttaa mukaan. Kaukojumppaa nyt ainakin on tehtävä ja lisäksi käytiin tallaamassa vuoden eka esineruutu. Tallattiin n. 30x40m alue ja sinne neljä esinettä.

Rieha nosti kaksi ekaa esinettä nopeasti, kumpikin oli takana ja sinnehän se uppoaa ihan ongelmitta. Luovutukset oli myös priimaa. Kolmas esine oli vaikea, se oli edessä ja materiaaliltaan muovia, eli hajuakaan ei varmasti irronnut niin paljoa. Hieman meinasi kelpiltä usko loppua, mutta avustettuna esine nousi. Nostatin sillä vielä neljännekin etureunassa olleen esineen, ihan vaan sen takia, että jäisi ajatus siitä, että etsiminen kannattaa. Treeni oli ehkä hieman liian vaikea tauon jälkeen ja Rieha oli jo aika väsynyt parin päivän mökillä juoksemisen jälkeen. Pitää seuraavaksi tehdä sille pari motivoivampaa treeniä, huippupalkalla.

Tuike ja Viima hakivat myös esineitä, kaksi kumpikin. Tuike on pieni tehopakkaus, se etenee varvikossa hitaasti, mutta varmasti ja esineet nousee. Viima teki taas omalla tyylillään, välillä pysähdellen touhuamaan jotain muuta. Mutta niin vaan sekin innostui, kun esineeseen törmäsi ja häntä heiluen se ne toi. Mökkireissun mielenvirkistys siis niillekin.

Maanantaina olikin kunnon teeenipäivä, kun ensin treffattiin Riehan lapsi Nasta ja omistajansa Laura. Nasta on kauhean pätevä agikoira ja tokojututkin sujui tosi hyvin, vaikka toko ei heille ykköslaji olekaan. Pitää yrittää tehdä pennuista oma postaus tässä joskus, niin päteviä se on kaikki videoiden perusteella. Saa olla hoitotäti ylpeä!

Riehan kanssa päästiin taas suurennuslasin alle, kun Salme tuli paikalle katsomaan missä mennään. Tehtiin koko evl:n setti läpi kahdessa osassa.

Seuraaminen oli aika järkyttävää. En auttanut koiraa yhtään, tein käännökset ihan varoittamatta saman tien kun kuulin käskyn. Riehan paikka irtoili, kun se ei vaan pystynyt tekemään samaa tahtia. Oikein sellainen malliesimerkki siitä, miten seuraamista ei pidä tehdä...

Zetassa Rieha teki istumisen seisomisena, eli koeajatus tuli läpi. Luoksetulo oli ok, hieman oisi voinut olla napakampi stoppi. Loppu toimi hyvin suoraan sivulle. Ruutu oli meidän hyvää osaamista, ei ongelmia. 

Ohjatussa hieman himmaili merkkiä, hyvä vasemman nosto, mutta pyöritti kapulaa. Hyppynouto oli ok. Tunnari oli hieno, varma erottelu. Kaukoissa sähläsin itse vaihtoja, mutta Rieha teki ihan hyvää työtä.

Kokonaisuutena setti meni ihan ok. Keskusteltiin paljon omasta mielenhallinnasta ja siitä, miten vaikutan Riehaan. Erityisesti seuraamisissa oma mielentila näkyy ja en anna Riehalle mahdollisuutta tehdä töitä yhdessä minun kanssa. Alan jännittämään, teen äkkikkäännöksiä ja äkkipysähdyksiä. Rieha paikkaa niitä aika hyvin, koska se on niin sähäkkä, mutta harmonia jää puuttumaan.

Tehtiin vielä uudestaan seuraaminen ja zeta. Nyt ajatuksena täydellinen rauha, hyvä mieli ja keskittyminen koiraan. Kieltämättä meno parani heti. Kotiläksykuuriksi saatiin juuri tuo seuraamisen yhteys ja rauha. Salme ehdotti, että tekisin treeneissä korostetun rauhallisesti ja hakisin sitä kautta oman ja koiran mielentilan hallintaa. Hitaasti tekeminen tuntuu oudolta, mutta kokeissa aina nopeutan omaa toimintaa eli kompensaatio tulee sitä kautta. Lyhyet, hitaat askeleet sekä seuruuseen että zetaan, samoin kaikki lähtötilanteet korostetun rauhallisesti. Tekniikan puolelta treeniin edelleen kaukojen jumppaus, kapuloiden puremattomuus ja luoksetulon ekan stopin vahvistus. Siinäpä taas hommia :).

Tiistain agitreenit oli peruttu, mutta treffattiin kuitenkin Annan kanssa hallilla. Tehtiin luoksetulon alkua ja loppua. Suoraan sivulle tuloa pitää vielä vahvistella, mutta aika hyvin pystyn sitä auttamaan pelkällä katseen suunnalla.

Seuraamisessa ja zetassa haettiin sitä zen-fiilistä. Aika hyvin sitä saatiin esiin, erityisesti zetassa tykkäsin Riehan keskittyneestä ilmeestä. Se oli jotenkin levollinen, eikä tehnyt vääriä jääviä. Lisäksi Anna osaa hyvin katsoa meidän seuruun ongelmia, eli niitäkin saatiin työstettyä, lähinnä omaa kääntymistä. Loppuun Rieha teki vielä tunnarin pitoa sekä.edessä että sivulla ja kaukoja apukepin kanssa.

Mummo-osasto eli Tuike ja Nelli tekivät loppuun vielä oman settinsä. Tuike siis rallyjuttuja, kovalla innolla. Ihanat, täpäkät japsit!

Palkitsevia treenejä ja kisoja

Viime viikolla käytiin torstaina itsekseen hallilla. Tehtiin paljon zetaa ja vähän tunnaria. Zetapeikko oli aika pahana. Ärsytti suunnattomasti, kun tuntui ettei vaan suju. Nyt tuli esiin se istumisen unohtelu ja lisäksi vielä normaali oman kävelyn vaikeus. Savu vaan nousi korvista ja siinä vaiheessa kannatti jättää treeni siihen. Tunnari onneksi sujui ja saatiin myös mukava paikkamakuutreeni Ruun ja Hupin kanssa. Samoin luoksarin stoppeja treenattiin onnistuneesti takapalkalla. Ehkä siis kuitenkin plussan puolella oltiin.

Maajoukkuekarsinnoista

Perjantaina käytiin kisatokovuorolla, jossa Närhen Hanna ehti katsomaan meidän menoa oikein huolella. Lämmittelyksi Rieha sai juosta ruutua, joka oli vaikea häiriömerkkien takia. Yhden häiriömerkin kautta se sinne kiersikin ekalla yrityksellä, mutta sen jälkeen ei ollut ongelmia. Hieman se pomppi mennessään, mutta sanoinkin, etten siihen lähde puuttumaan, koska kokeessa sitä ei näy. Pikemminkin johtuu kovasta innosta, kun pääsi melkein suoraan autosta tekemään.

Myös zetaa tehtiin, ylläri. Näytin eri versioita omasta kävelystä ja pohdittiin niitä. Rieha teki tosi hyvin, kertaakaan ei tehnyt väärää jäävää ja jaksoi jankata zetaa edestakaisin. Suurin ongelma oli katsojien mukaan oma kääntyminen vasemmalle, joka ei sekään ollut iso ylläri. Opettin sitten kävelemään ilman koiraa.


Tunnaria Riesku sai tehdä häiriössä, eli kapulat oli istuvien katsojien jaloissa. Hyvin se tämän selvitti.

Luoksetulossa Hanna vinkkasi stoppitreeniin kiertotreenin päälle vielä peruuttelua. Sitä joskus kokeilinkin, pitääpä ottaa taas työn alle. Eli siis koiraa kierrätetään tolpan tmv. ympäri, josta stoppeja ja välittömästi stopin jälkeen tulee peruutus, sitten taas kierto, stoppi ja peruutus. Saisi sitä ajatusta enemmän taaksepäin. Tämä ja takapalkkatreeni varmasti toisivat sen viime silauksen. Lisäksi mulle syötettiin ajatus siitä, että josko ottaisin Riehan tokossa suoraan sivulle, eteentulon sijaan. Kokeiltiin pariin otteeseen ja ajatus voisi olla ihan työstettävissä. Ja vähenisihän kokeissa yksi paikka menettää pisteitä. Sitten pitää vaan olla ok-puolella tarkkana.

Lauantaina päästiin sitten Huotarin Oilin oppiin. Ihanaa, kun nyt on päästy useamman kerran saman kouluttajan oppiin, se antaa niin paljon enemmän. Niin myös tänään, on mahtavaa kun kouluttaja muistaa mitä ollaan tehty ja miten edettiin!

Aloitettiin homma yhteistreenillä. Ensin istu-maahan-jumppaa ympyrässä. Rieha oli tosi hyvin kuulolla. Sitten perinteiset seuraamiset pujotellen, näissäkään ei ongelmia. Sitten paikkamakuun aloituksia rivissä, tosi pienillä väleillä. Tässä Rieha meni kerran lankaan viereisen koiran sivu-käskyyn, mutta sitten taas skarppasi. Uusien sääntöjen mukainen paikallaolo sujui onneksi tällä kertaa ilman ylimääräisiä koiria Riehan luoksetulossa. Rieha oli ihan super. Loppuun tehtiin vielä kimpassa seuraamista ja jääviä. Jäävissä Riehalla oli istuminen hakusassa, muut sujui. Kiva välillä touhuilla erilaisia juttuja.

Yksittäistreenissä olin valinnut aiheeksi, tadaa, zetan. Katsottiin ensin koemainen, hitaalla kävelyllä. Rieha teki hyvin ja näytti kuulemma ihan ok:lta. Sitten tehtiin sama normaalilla kävelyllä. Rieha teki edelleen hyvin, mutta nyt näytti kuulemma paljon paremmalta. Eli tempo saisi kuitenkin olla se normaali, muuten homma näyttää liian jähmeältä. Ja normaali tempo myös tuntuu itsestä paremmalta, varsinkin kokeessa, jossa jännitys vie jalkoja eteenpäin.

Sitten mietittiin miksi Rieha on tehnyt istumisessa virheitä. Pääteltiin, että joku koetilanteessa sen aiheuttaa. Tehtiin siis alle koemaisesti seuruuta, kaukot ja ruutu. Sitten zetaan. Se oli hieno, eikä Riehalla ollut ajatustakaan jättää istumista välistä. Eli näinkään ei saatu sitä kiinni.

Seuraavaksi tehtiin rikottua zetaa, eli Oili liikkuroi minun menoa. Välillä juostiin, stopit tuli yllättäen esim. kulmassa jne. Eikä Rieha tehnyt edelleenkään yhtään virhettä. Se oli ihan tosi hienosti skarppina ja kuulolla.

Oilin ohjeeksi saatiin nyt tehdä paljon kokonaista zetaa. Samalla tulee kävelytreeniä itselle ja koiralle ajatus siitä, että kyseessä on kokonainen liike, jonka kaikki osat pitää suorittaa. Jos Rieha tekee väärin, niin ei saa liikaa torua, käydä vaan laittamassa se oikeaan asentoon. Sen jälkeen jatketaan zetan tekoa, kunnes se onnistuu alusta loppuun. Silloin vasta (iso) palkka. 

Jääviä voi treenata myös erikseen, jolloin väärään asentoon voi puuttua isommalti. Näitä ei siis saisi liittää zetaan, että siinä säilyy varmuus. Mutta erikseen voisi tehdä vaikka 10 seisomista jättipalkalla, jonka jälkeen yksi istuminen ja jos onnistuu niin vielä isommalla palkalla. Eli vähän haastetta, mutta samalla myös motivaatiota. Lisäksi Oili kehotti miettimään sitä, että opettaisin Riehan katsomaan eteenpäin jäävissä. Silloin sillä olisi enemmän tehtävää, eikä fokus katoaisi. Nythän sen pää pyörii minun liikkeen mukana.

Toisena liikkeenä katsottiin merkkiä ohjatun noudon yhteydessä. Mielestäni Rieha herkästi himmaa siinä, kun odottelu on tylsää ja ajatus on kapuloilla. Tähän tehtiin treeninä sellaista, että juuri ennen kuin sanon käskyn merkille (tai melkein yhtä aikaa), kosketankin Riehaa kevyesti jalalla takakautta. Jalkakosketus on siis ikään kuin merkki, että lähdehän siitä. Testattiin ja kyllähän se toimi. Tosin Riehan ilme oli aikamoinen :D. Mutta minusta tuo oli oikein hyvä herättely.

Muutenkin puhuttiin siitä, että merkin arvoa pitää nostaa. Merkille voi tehdä hetsilähtöjä vaikka niin, että koira on hihnassa ja merkille ei pääse ennen kuin kiskoo kunnolla. Samoin koiran kanssa voi kisata merkille menosta. Hetsilähdöissä Oili piti tärkeänä sitä, että niistä ei saa palkkaa, koska vire on muutenkin korkea. Iso palkka tulee vaan niistä nopeista merkeistä, joihin se lähtee ilman suurempaa yllytystä. Ja jos Rieha himmaa, niin otetaan välittömästi uusiksi ja muistutetaan esim. tuolla jalkakosketuksella vauhdista. Tosin Riehan vauhti on himmattunakin aivan riittävä, itse vaan tykkäisin hioa sen täydelliseksi.

Tosi kiva treeni taas kerran! Ja kyllä muuten lämmitti mieltä, kun Oili sanoi, että eikun SM-kisoihin, tuolla koiralla on oikeasti mahdollisuudet finaalipaikkaan. Ja kyllähän sillä onkin, minun kultakimpale!

Treeniviikko päätettiin eilen tositoimissa, kun osallistuttiin kotikisoihin. Tällä kertaa lajina agility. Edellisestä kisasta olikin taas aikaa reilu neljä kuukautta. Agility, tuo meidän lapsipuoliharrastus.

Juostiin kaikki kolme rataa, joista yksi oli hyppäri. Vitsit, miten hyvä fiilis oli! Hyppäriltä saatiin harmittava vitonen, kun eka rima tippui. Tällä oltiin neljänsiä, nopeimmalla ajalla. Agiradoilta saatiin kummaltakin HYL, mutta niissäkin oli nolla niin lähellä. Kummallakin radalla sattui yksi moka, muuten radat meni ihan sairaan hyvin. Ekalla radalla jäin ihailemaan Riehan keinua (miksi???), enkä ehtinyt ohjaamaan sitä, jolloin suuntana oli putken väärä pää. Tokalla radalla jäin ottamaan Riehaa putkesta liian kauas, jolloin se sylki sieltä ulos täysiä ja suoraan, ajautuen seuraavan esteen väärälle puolelle.

Mutta olipa hauskaa, pakko tämän tokoparin on varmaan mennä taas uudestaankin :D! Todistusaineistoa:

Mietintää palauttelevien parissa

Maanantaina suunnattiin hallille ja otettiin työn alle edellispäivän kokeen ongelmat. Yritin saada niitä esiin, mutta ei onnistunut. Eli koetilanne, koepaikka tai joku muuttaa tilannetta.

Alkuun tehtiin zetaa. Tehtiin monta toistoa koemaisesti, eikä jäävissä ollut mitään ongelmaa. Näitä kuvattiin videolle, jotta voisin analysoida liikettä. Sinänsä, vaikka se nytkin teknisesti onnistui, niin onhan se vähän jäykän näköinen liike. Kokeessa kävelen ripeämmin, treeneissä huomattavasti hitaammin. Hitaassa kävelyssä seuruu ei pelaa ja varsinkin käännöksissä on ongelmia, eli Rieha yrittää istua. Muutenkin olen aika vaikean oloinen, en tee liikettä yhdessä koiran kanssa. Ehkä tästä on nyt tullut "se" liike, mitä jännitän ja jäykistelen, eikä se sitten onnistu kokeessa... Siinäpä pohdittavaa korjaussarjaan.



Sitten se tunnari. Tässä ei kyllä mielestäni ole mitään painetta tai ongelmaa kun tehtiin toistoja. Laitoin tunnareiden ympärille merkkejä, ei vaikuttanut. Eikä myöskään liikkuri kapuloiden vieressä. Tässä oikeasti luulen, että parkkihalli oli se vaikuttava tekijä. Mutta sitäkin voi treenata, tehdään jatkossa tunnaria vielä erilaisemmissa paikoissa.



Myös kaukoja jumpattiin ja niissä sitä, että pitää kuunnella. Vaikka en ikinä saisi Riehalle täydellistä maahan-istu-tekniikkaa, niin yhtään pisteitä ei ainakaan saisi lähteä tuplakäskyistä.

Loppuun tehtiin vielä vähän aksaa. Välistävetoja ja pujottelua pienellä radanpätkällä. Välistävedotkaan ei enää niin pahasti töki.

Eilen agivuorolla oli tälläinen rata:

Alun avokulma pujotteluu sujui superisti kutsuhypyllä. 4-7 oli aikamoinen pyöritys, haastetta riitti. Pujottelun jälkeen valssilla 4-hypylle, puolivalssi 6- ja 7- hypyille ja siitä vastakäännöksellä putkeen. Paljon oli itsellä mietittävää ohjauslinjojen suhteen, mutta ihan ok onnistuttiin. Edelleen paljon oli kiinni siitä, miten rohkeasti vein.

9-10 otettiin välistävedoilla. Näissä kun jätin turhat jarrutukset pois, niin rimat pysyi ja muuten Rieha ohjautui tosi hyvin. Takaaleikaten putkeen ja loppupätkä suoraviivaisesti ja hyvillä kontakteilla. Ihan oli pätevää menoa ja paljon hyvää. Mahtavaa, että onnistumisia alkaa olla joka treeneissä, vaikka tehtäisiin vaikeitakin pätkiä :).

Kaikkea pitää kokeilla, tällä kertaa koetta parkkihallissa. Ja kannattihan se!

Eilen ajeltiin tokokokeeseen Hämeenlinnaan. Saatiin peruutuspaikka viime viikon puolivälissä ja otin sen tietysti innoissani vastaan. Sitten sain kisakirjeen ja siitä selvisi, että koe on parkkihallissa. Muistelin milloin viimeksi olen tehnyt jotain koirien kanssa parkkihallissa, kyllä siitä varmaan lähemmäs 10 vuotta on. Taisi olla joku mätsäri, jossa Tuike kävi. Saa olla niin iloinen näistä oman alueen hallimahdollisuuksista! Mutta siis, mietin asiaa hetken ja päätin, että ei se nyt niin paha paikka voi olla ja päätin lähteä kokeilemaan.

Aamulla oli pakkasta -13. Kun saavuttiin koepaikalle olin hyvin iloinen siitä, että autonkin sai ajaa parkkihalliin. Sitten mentiin katsomaan kehää ja olihan se aika jännittävän näköinen. Kaksi sivua oli matotettu, mutta esim. ruutu ja ohjattu tehtiin liukkaalla harmaalla lattialla. Lisäksi paikalla oli tosi paljon häiriötolppia, kaivonkansia ym., eikä merkit oikein erottuneet harmaasta lattiasta. Puhumattakaan muusta häiriöstä, musiikista, kulkevista autoista ym. Rieha ei onneksi ole tippaakaan häiriöherkkä, mutta liukas lattia jännitti, samoin merkkien huono näkyvyys. Ei tosiaan mikään helppo paikka nopealle ylempien luokkien koirakolle.

Tällä kertaa valmistauduin kehään menoon olemalla hyvin zen. En häsännyt, en leikityttänyt koiraa. Tehtiin ainostaan seuraamista, jossa olin aika nipo, mutta samalla sai myös isot ja rauhalliset kehut, kun teki oikein. Muun ajan makoili vieressä käskyn alla. Eli tavoitteena oli saada hallittu koira kehään. Tajusin, etten oikeastaan ole aiemmin miettinyt mitä tehdään ennen kehään menoa, lähinnä vaan syöttänyt koiralle nameja ja häsännyt.

Pisteet meni näin, ensin paikkikset, sitten yksilöliikkeet kahdessa osassa, ruudusta poikki:

Paikkaistuminen 9.5:  Kerran oli liikuttanut tassuja.

Paikkamakuu 9: Nuuskaisi maata tuomarin mukaan kolmesti. Kaksi näin minäkin, eli nuuskaisi kun tulin kehän laidalle ja sitten, kun olin takana. Rauhoitteleeko sitten, vai tuleeko vaan tylsää, en tiedä?

Seuraaminen 9: Me oltiin aika zen! Ei juuri painanut, käännökset oli pääasiassa ok, eikä pihaustakaan kuulunut. Hieman oli liukkaalla hankalaa parissa kohtaa, mutta ne huomioon ottaen meni kyllä oikein kivasti. Ei ollut Riehan pk-seuruuta, mutta sitä me ei nyt tokoon halutakaan, koska siitä lähtee pisteitä. Kaavio oli lyhyt, mutta noissa olosuhteissa se oli minusta hyvinkin kohtuullista.



Luoksetulo 9.5: Tämä tehtiin onneksi matolla. Kumpikin stoppi oli ok, matto oli aika tahmea, eli ihan täysiä ei vetänyt liinoja kiinni seisomisessa. Taas ennakoi edestä sivulle tulon, se on kyllä nyt koeongelma.



Hyppynouto 10: Mattokaistale oli aika lähellä kehän laitaa ja tuomari oli etukäteen varoittanut, että kapulaa pitää heittää kieli keskellä suuta ettei se lennä ulos kehästä. Olen tunnetusti loistava heittäjä, joten hieman jännitti. Heitin sitten tosi lyhyen heiton, mutta hyvin Rieha sen nosti. Otti muuten hienosti kapulan vinoon!



Ruutu 9.5: En nähnyt yhdenkään muun koiran löytävän merkille suoraan ja ruudussakin oli monella vaikeuksia. Vähän Rieha liukasteli sekä merkillä, että ruudussa, mutta osasi minusta aika hyvin sovittaa vauhtia. Hieno Rieha! Puolikas lähti maan nuuskaisusta ruudusta, muuten oli Talan mukaan kympin liike.



Ekassa setissä oli aivan huippufiilis! Toinen meni sitten näin:

Tunnari 5: Olin valmisteluksi tehnyt yhden luovutustreenin hallissa, mutta olisi ehkä pitänyt tehdä koko tunnari. Rieha oli hyvin skarppina ja lähti kapuloille reippaasti. Se nosti heti oman, mutta tiputti ja sitten pasmat meni ihan sekaisin. Nuuski kapuloita, nuuski merkkiä, nuuski maata niiden ympärillä. Vihdoin nosti oman, lähti tuomaan, mutta oli epävarman oloinen ja puri. Irrotuksessa hyppäsi vasten ja kun pyysin sivulle, niin meinasi lähteä uudestaan kapuloille, eli oli kyllä ihan sekaisin. Todella outo tunnari Riehalle, oliko hajumaailma tai alusta sitten niin erikoinen?



Kaukot 7: I-S-M-S-I-M Alku oli tosi hyvä, treeni on pelannut. Mutta sitten S-M-vaihdossa menikin istumaan, eli siihen tuplakäsky. Ollaan nyt niin paljon jankattu istumisen tekniikkaa, että tarjosi sitten sitä. Ja se oli muuten oikein hyvä siirtymä. Oikea S-I taas ei ollut, eli siinä tuli eteenpäin. Muuten vaihdot sujui.



Zeta 7: I-S-M ja ihan sama virhe kuin Seinäjoella, eli teki istumisen seisomisena. Fiilis oli hyvä ja levollinen, seuraaminenkin sujui. En vissiin vaan sanonut käskyä tarpeeksi napakasti. Treeneissä en saa sitä tästä kiinni ikinä, eli ilmeisesti joku eroaa koetilanteessa. Videolta kun katsoo, niin ei edes yritä istua ja on jotenkin epävarman oloinen. Tämä nyt niin paljon tehotreeniin.



Ohjattu 9.5: Saatiin vasen, joka oli onneksi matolla (tämäkään ei ihan reiluin asetelma, mutta onneksi meille sattui helpompi). Merkille mennessä varoi jo vähän liukkautta. Teki hieman banaania kapulalle lähtiessä, mutta luulen, että se halusi mennä matolle juoksemaan. Nosto hyvä, vähän pyöritti. Eteentulo ja sivulle tulo oli mun makuun hinasen vajaita.



Yht. 272p. EVL1, sij. 1/7

Hitsin hyvällä setillä lähdettiin liikkeelle! Muutamat virheet harmitti, mutta oikeasti olin todella tyytyväinen tulokseen tuollaisessa paikassa. Tämä oli erittäin hyvää kokemusta ja harjoittelua. Erityisen tyytyväinen olin fiilikseen. Ei ollut yhtään sellaista hiuskarvan varassa oloa, vaan tosi levollista ja rentoa. Tuomari tykkäsi meistä tosi paljon, mikä tietysti lämmitti mieltä. Oli kuulemma todella ilo katsoa :).

Kannatti siis lähteä. Ykkösputki jatkuu, nyt oli vuorossa EVL1 nro 7 :)!

Voittaja ja palkinnot. Meillä päin ei saa juuri koskaan tälläisiä ruokasäkkipalkintoja, eli siinäkin mielessä kannatti :)

Treeni kulkee, kirjoitus ei

Kirjoittelu menee taas viikon kertaukseen, vähän onnetonta. Mutta tehty on ja touhuttu. Auringosta olen päässyt nauttimaan harmittavan vähän, kun päivät on menneet harjoittelussa tai koulun penkillä. Onneksi tänään aurinko vielä paistoi ja hanki kantoi. Ehkä niitä kelejä riittää jatkossakin.

Tiistaina meillä oli normaalit agitreenit. Tehtiin rata, jossa oli teemana pituudelle irtoaminen ja sen oikea suorittaminen. Pitkästä aikaa mukana myös pussi.

Rieha suorastaan leijaili pätkän 1-7. Minä vaan lähetin ja kelpie irtosi. 8-pituus sujui hyvin, mutta sitten Rieha oli kovasti sitä mieltä, että aiempi suunnitelma piti paikkansa ja suuntasi putkeen. Vastakäännöksellä sain Riehan kääntymään. Pujottelun haki tosi hyvin. 15-hypyllä treenattiin omaa rytmitystä ja tein persjätön ennen putkea. 17-hypylle viskileikkaus, joka sujui ok, kunhan annoin koiralle tilan kääntyä. Välistävedot ei ole meidän vahvuus, mutta selvittiin lopustakin. Lopuksi koutsimme Hanna kokeili mennä Riehan kanssa loppupätkää ja aika hienon sujuvaa menoa se oli. Se on helppoa, kun sen osaa!

Tokohommia ollaan tehty isommalti tiistaina agin jälkeen, torstaina ja tänään aamuvuoroissa hallilla ja perjantaina kisatokovuorolla. Aika pitkälti samoja juttuja, seuraamista (rauhaa, paikkaa, käännöksiä), luoksetuloa (stopin vahvistusta), tunnaria (pito), zetaa (rauhaa, käännöksiä) ja kaukoja (tekniikkaa, rauhaa, lähtöjä). Hyviä treenejä ollaan saatu aikaiseksi ja kaikkiin liikkeisiin on mielestäni tullut parannusta. Jos ei muuhun, niin omaan asenteeseen.

Eilen kisatokovuorolla tehtiin liikkuroidusti liikkeitä ja hyvällä mallilla ne oli. Seuraaminen pursuili, mutta ilmeisesti palaute meni perille, koska tänään R teki aivan sairaan kaunista ja makeaa seuraamista, juuri oikealla paikalla! Ihanaa nähdä tuloksia siinäkin, kun se on niin kauhean vaikea liike. Kisatokovuorolla Rieha teki myös hienot paikkikset ja sai se juosta pari kertaa ruutuunkin.

Pääasiana Riehan treeneissä on ollut nyt mielentila. Olen laskenut omaa tekemistäni todella paljon, eikä Rieha ole saanut riehua treeneissä ollenkaan. Lelupalkkaa se on saanut hyvin minimaalisesti ja namejakin tavallista vähemmän. Sen sijaan kehuja se on saanut extrapaljon silloin kun onnistuu. Tuntuu, että nyt Rieha keskittyy enemmän minun kanssani tekemiseen, eikä odota palkkaa niin isosti tai tee töitä pelkästään sen takia, koska se on vaan niin siistiä. Hauskaa sillä edelleen on ja ilme on mahtava, mutta se tietty keskittyminen alkaa löytyä. Jatkamme siis tällä linjalla.

Tuike on ollut mukana kaikissa tämän viikon hallivuoroissa ja ollaan treenattu voittajaluokan rallyliikkeitä. Eli isoimpana juttuna sitä oikealla seuraamista. Kyllä on selkä kovilla ja hiki virtaa, kun imuttaa pikkukoiralle seuraamisen paikkaa. En muistanutkaa miten rankkaa hommaa se on verrattuna isompiin koiriin. Mutta hyvin Tuike on alkanut hiffaamaan ideaa. Ja on se ollut niin kovin iloinen, kun on päässyt mukaan. Eilen se myös näytti kuinka isommille koirille pidetään jöötä, kun kaverin kelpieuros pääsi karkaamaan sen luokse kesken treenin. Kyllä muuten antoi pikkumummo sellaiset lähdöt, että kelpie aivan järkyttyi. "Mitä pienempi koira, sitä isompi ego" pätee kyllä Tuiken kohdalla :D.

Viime viikolla

Palataan pikaisesti viime viikkoon. Opiskelu on vienyt tehokkaasti omaa aikaa, joten isommat treeni on olleet vähemmällä. Vähän harmittaa, kun otin vielä täksi kuuksi hallikortin ja nyt en työharjoittelun takia pääsekään päivisin niin hyvin. Ja kentätkin alkaa pikkuhiljaa sulaa. No, pitää yrittää vielä loppukuu käyttää tehokkaasti hyväksi,

Viime tiistaina oli normaaliin tapaan aksatreenit. Saatiin taas videota tekemisestä ja kyllähän siellä ne ongelmakohdat aika tehokkaasti näkyy.



Perjantaina treffattiin Salme ja kertailtiin viime kerran juttuja eli seuraamista, tunnaria ja kaukoja. Seuraaminen tehtiin alkuu ja treenien päätteeksi. Jälkimmäinen oli huomattavasti parempi, sekä oman rauhan, että Riehan vireen kannalta. Tämä edelleen tukee ajatusta siitä, että minun pitää vaan uskaltaa purkaa sitä enemmän, niin ylivire lähtee pois. Toinen tärkeä asia on oma mielentila, toisella kierroksella sain hyvä rauhan päälle, käänökset sujui ja muutenkin olin enemmän zen. Saman fiiliksen kun saisi aina. Tekniikkapuolelta hiottiin taas täyskäännöksiä oikealle ja niissä pään ja paikan pysymistä. Se on teknisesti Riehalle uusi juttu, joten paljon palkkaa.

Tunnari tsekkattiin ja se oli muuten täydellinen, mutta pyöräytti kapulaa palautuksessa pari kertaa. Pitotreenejä siis edelleen ja erityisesti pitkästä matkasta luovutuksia. Vauhti lisää Riehalla pyörittelyä, eli sitä pitää treenata.

Kaukoissa ollaan tehty paljon tekniikkaa. Mielentilaa olen yrittänyt myös muuttaa ja saadaa Riehaa ajattelemaan enemmän. Ehkä siellä pieni ajatus jos näkyy, eikä homma ole pompsahtelua joka suuntaan. Ensimmäisen vaihdon kuuntelu sen sijaan oli hyvällä mallilla, eikä saatu Riehaa kertaakaan mokaamaan. Siitä ansaittu palkka.

Lisäksi katsottiin vielä luoksetulo ja zeta. Luoksetulo on muuten hyvä, mutta ekan välin laukka on niin kova, että stoppi ei ole ihan täydellinen. Muihin väleihin hieman himmaa, joten maahanmeno on tosi hyvä. Tätä pohdittiin. Ainakin itselle tiukemmat käskyt. Lisäksi puhuttiin, että stoppeja voisi ottaa nyt kuurina heti kun lähtee liikkeelle. Josko sitä kautta saisi sen ajattelemaan hieman rauhallisempaa vauhtia. Takapalkka oli myös käytössä.

Zetassa Rieha teki hyvät vaihdot ja muutenkin hyvää työtä. Zetan ongelma olen minä. Minun pitää keskittyä hommaan ihan tosissaan ja rauhoittaa meno. Tempoa laskettiin ja oikeasti mietin jokaisella suoralla mitä teen, jolloin homma parani heti todella paljon.

Eli ohjaajalle rauhoittavia, tai ainakin henkistä meditaatiota ;). Puhuttiin myös kisarutiineista. Olen itse kisoissa aika paniikissa ja ruokin samalla Riehan sinkoilua ja intoilua. Niihinkin siis nyt paljon rauhallisempi meno. Mukavaa, kun joku katsoo ja sanoo, vaikka periaatteessa asiat tietääkin.

Viikon treenit

Taas tälläinen pikainen treenipäivitys. Karsintakokeen jälkeen käytiin tekemässä Hennan kanssa palauttelevat hallilla. Lähinnä jääviä, luoksarin stoppeja, pieniä pätkiä seuruuta. Semmoista nollausta ja siltä se kyllä tuntuikin, pää löi tyhjää...

Tiistaina oli agitreenien vuoro. Tehtiin vähän lyhyempää pätkää, mutta siinä oli ihan mukavasti rytmityksiä, kännöksiä ja putki-puomi-erottelua. Lisäksi tehtiin, kunnon vauhtipätkää, jossa vähän kisattiin ehtiikö maaliin ensin koira vai ohjaaja. Ja minä muuten ehdin kerran ihan pikkaisen ensin :D. Tosin en tehnyt sitä toistoa Riehalle kovin helpoksi ja sen kaarrokset oli aika isoja. Kun vähän autoin ja linjasin, niin enää ei ollut mitään mahkuja.

Näitä treenejä saatte ihailla videolta:



Perjantaina oli kisatokovuoro. Alkuun tehtiin paikallaolot. Rieha on niissä kyllä ihan sairaan ihana. Se on niin skarppina ja niin sfinksinä nykyisin, loistavaa. Ainoa tuhmuus tuli kun meinasi reagoida viereisen koiran käskyyn istumisessa. No, ihan täydellinen ei vissiin voi olla.

Ekalla kierroksella tehtiin liikkeiden aloituksia kera liikkurin ja tunnaria. Muutaman kerran sai sanoa kontraktista, mutta aika hyvin se alkaa tulemaan liikkeisiin mukaan. Tunnarikin sujui oikein hyvin. Jääviä muistuteltiin edelleen, enkä saanut sitä kertaakaan kiinni väärästä. Ei vaikka, Kit tuli tekemään ihan viereen, silti Rieha teki aina oikein ja hienosti tekikin. Ärsyttävää, kun ei pääse puuttumaan virheisiin, joita kokeissa esiintyy.

Toisella kierroksella luoksetuloa kisamatkalta ja erityisesti stopin vahvistelua. Tein alkuun tehostettuja stoppeja ja sitten siirryttiin kisamaisempaan suoritukseen takapalkan kanssa. Hyvin minusta paransi ja kuunteli. Maahanmenot sujui. Ruutua tehtiin myös ja siinä halusin vahvistaa ruudussa olemisen tunnetilaa eli sitä, että olisi siellä skarppina, Tein kesken kävelyn kaikkea outoa ja Riehan oli ihan ??, mutta minusta se oli hyvä ilme. Ainakin parempi kuin sellainen, että hohhoijaa, onpa tylsää.

Eilen päästiin pitkästä aikaa Salmen oppiin. Teemana oli vireen hallinta ja paketin kasaaminen. Eli juuri sellainen, mihin minä tarvitsen takapuolelle potkimista. Alkuun tehtiin koemainen seuruu, tunnari ja kaukot. Seuruu oli taas vaihtelevaa, mutta korjaantui loppua kohden. Tehtiin todella pitkä pätkä ja Salme kertoi mitä tehdä, pikkuhiljaa se sieltä parani. Rieha teki hyvällä ilmeellä ja vireellä, mutta se liiallinen pursuilu alkoi kadota. Sovittiin myös, että treenaan käännökset ja oman kävelyn itse kuntoon ja että vaihdetaan täyskäännökset tehtäväksi oikealle. Vasen täyskäännös nostaa Riehan virettä ihan turhaan.

Tunnari meni hyvin hajuerottelun kannalta, nosti oman välittömästi. Pyöräytti kuitenkin kapulaa pari kertaa, joten siihen puututtiin. Pitotreenejä ja selkeä palaute, kun tekee väärin. Ei kuitenkaan yhtään leipomista ja jännitystä, vaan rentoa ja reilua.

Kaukoissa jumpattiin S-I-vaihtoa ja siihen tekniikkavinkkejä. Muuten tehtiin aloituksia korostetun löysästi, että saatiin Rieha tekemään virhe (ei nouse ekalla käskyllä) ja päästiin puuttumaan siihen.

Hyviä vinkkejä saatiin ja kokonaisuutena nyt olisi tarkoitus keskittyä harmoniaan ja rauhaan. Palkan odotusta pitäisi laskea ja palkaksi pitäisi riittää pelkästään minun kehut. Ja kehujen on tosiaan sitten tultava sydämestä. Muuten kaikki hillunta karsitaan pois ja laitetaan Rieha tekemään töitä minun kanssani. Katsotaan miten käy :).

Tänään käytiin vielä Haukkuvaarassa Kärnän Julian valmennuksessa. Tehtiin tälläistä rataa:

Tehtiin pätkä 1-23. Alkuun pakkovalssi-jaakotus. Rieha oli ihan menossa puomille ja jouduttiin tätä jankkaamaan muutamaan otteeseen. Putket tehtiin leijeröiden puomi. Rieha tarvitsi kerran palkan putkien jälkeen, koska muuten puomi veti puoleensa. Sen jälkeen sujui.

7-hypylle piti linjata reilusti ennen hyppyä. Silloin ei tarvinnut viedä takaakiertoon loppuun saakka ja pääsin lähtemään valssiin ajoissa. Seuraava vaikea kohta oli 12-15. Pujottelun jälkeen valssilla 12-hypylle. Siitä valssilla kääntö kohti seuraavaa hyppyä ja sylkkärillä 13-hypyn yli. Vielä yksi valssi 14-hypylle ja putkeen. Rytmitystä sai tässä treenata huolella ja samoin sitä, ettei ajautunut liian lähelle hyppyjä, jolloin sylkkäri ei toiminut. Mutta pikkuhiljaa onnistui.

16-hypylle vastakäännös. Putkilla leijeröitiin taas ja 22-hypylle ehti hyvin ottamaan vastaan hypyn taakse. Tässä tosin ekalla kierroksella unohtui putkijarru ja Rieha "hieman" irtosi ja kävi tekemässä pari ylimääräistä hyppyä edessä. Kiva ja tarpeeksi haastetta sisältänyt treeni!