Kaikkea pitää kokeilla, tällä kertaa koetta parkkihallissa. Ja kannattihan se!

Eilen ajeltiin tokokokeeseen Hämeenlinnaan. Saatiin peruutuspaikka viime viikon puolivälissä ja otin sen tietysti innoissani vastaan. Sitten sain kisakirjeen ja siitä selvisi, että koe on parkkihallissa. Muistelin milloin viimeksi olen tehnyt jotain koirien kanssa parkkihallissa, kyllä siitä varmaan lähemmäs 10 vuotta on. Taisi olla joku mätsäri, jossa Tuike kävi. Saa olla niin iloinen näistä oman alueen hallimahdollisuuksista! Mutta siis, mietin asiaa hetken ja päätin, että ei se nyt niin paha paikka voi olla ja päätin lähteä kokeilemaan.

Aamulla oli pakkasta -13. Kun saavuttiin koepaikalle olin hyvin iloinen siitä, että autonkin sai ajaa parkkihalliin. Sitten mentiin katsomaan kehää ja olihan se aika jännittävän näköinen. Kaksi sivua oli matotettu, mutta esim. ruutu ja ohjattu tehtiin liukkaalla harmaalla lattialla. Lisäksi paikalla oli tosi paljon häiriötolppia, kaivonkansia ym., eikä merkit oikein erottuneet harmaasta lattiasta. Puhumattakaan muusta häiriöstä, musiikista, kulkevista autoista ym. Rieha ei onneksi ole tippaakaan häiriöherkkä, mutta liukas lattia jännitti, samoin merkkien huono näkyvyys. Ei tosiaan mikään helppo paikka nopealle ylempien luokkien koirakolle.

Tällä kertaa valmistauduin kehään menoon olemalla hyvin zen. En häsännyt, en leikityttänyt koiraa. Tehtiin ainostaan seuraamista, jossa olin aika nipo, mutta samalla sai myös isot ja rauhalliset kehut, kun teki oikein. Muun ajan makoili vieressä käskyn alla. Eli tavoitteena oli saada hallittu koira kehään. Tajusin, etten oikeastaan ole aiemmin miettinyt mitä tehdään ennen kehään menoa, lähinnä vaan syöttänyt koiralle nameja ja häsännyt.

Pisteet meni näin, ensin paikkikset, sitten yksilöliikkeet kahdessa osassa, ruudusta poikki:

Paikkaistuminen 9.5:  Kerran oli liikuttanut tassuja.

Paikkamakuu 9: Nuuskaisi maata tuomarin mukaan kolmesti. Kaksi näin minäkin, eli nuuskaisi kun tulin kehän laidalle ja sitten, kun olin takana. Rauhoitteleeko sitten, vai tuleeko vaan tylsää, en tiedä?

Seuraaminen 9: Me oltiin aika zen! Ei juuri painanut, käännökset oli pääasiassa ok, eikä pihaustakaan kuulunut. Hieman oli liukkaalla hankalaa parissa kohtaa, mutta ne huomioon ottaen meni kyllä oikein kivasti. Ei ollut Riehan pk-seuruuta, mutta sitä me ei nyt tokoon halutakaan, koska siitä lähtee pisteitä. Kaavio oli lyhyt, mutta noissa olosuhteissa se oli minusta hyvinkin kohtuullista.



Luoksetulo 9.5: Tämä tehtiin onneksi matolla. Kumpikin stoppi oli ok, matto oli aika tahmea, eli ihan täysiä ei vetänyt liinoja kiinni seisomisessa. Taas ennakoi edestä sivulle tulon, se on kyllä nyt koeongelma.



Hyppynouto 10: Mattokaistale oli aika lähellä kehän laitaa ja tuomari oli etukäteen varoittanut, että kapulaa pitää heittää kieli keskellä suuta ettei se lennä ulos kehästä. Olen tunnetusti loistava heittäjä, joten hieman jännitti. Heitin sitten tosi lyhyen heiton, mutta hyvin Rieha sen nosti. Otti muuten hienosti kapulan vinoon!



Ruutu 9.5: En nähnyt yhdenkään muun koiran löytävän merkille suoraan ja ruudussakin oli monella vaikeuksia. Vähän Rieha liukasteli sekä merkillä, että ruudussa, mutta osasi minusta aika hyvin sovittaa vauhtia. Hieno Rieha! Puolikas lähti maan nuuskaisusta ruudusta, muuten oli Talan mukaan kympin liike.



Ekassa setissä oli aivan huippufiilis! Toinen meni sitten näin:

Tunnari 5: Olin valmisteluksi tehnyt yhden luovutustreenin hallissa, mutta olisi ehkä pitänyt tehdä koko tunnari. Rieha oli hyvin skarppina ja lähti kapuloille reippaasti. Se nosti heti oman, mutta tiputti ja sitten pasmat meni ihan sekaisin. Nuuski kapuloita, nuuski merkkiä, nuuski maata niiden ympärillä. Vihdoin nosti oman, lähti tuomaan, mutta oli epävarman oloinen ja puri. Irrotuksessa hyppäsi vasten ja kun pyysin sivulle, niin meinasi lähteä uudestaan kapuloille, eli oli kyllä ihan sekaisin. Todella outo tunnari Riehalle, oliko hajumaailma tai alusta sitten niin erikoinen?



Kaukot 7: I-S-M-S-I-M Alku oli tosi hyvä, treeni on pelannut. Mutta sitten S-M-vaihdossa menikin istumaan, eli siihen tuplakäsky. Ollaan nyt niin paljon jankattu istumisen tekniikkaa, että tarjosi sitten sitä. Ja se oli muuten oikein hyvä siirtymä. Oikea S-I taas ei ollut, eli siinä tuli eteenpäin. Muuten vaihdot sujui.



Zeta 7: I-S-M ja ihan sama virhe kuin Seinäjoella, eli teki istumisen seisomisena. Fiilis oli hyvä ja levollinen, seuraaminenkin sujui. En vissiin vaan sanonut käskyä tarpeeksi napakasti. Treeneissä en saa sitä tästä kiinni ikinä, eli ilmeisesti joku eroaa koetilanteessa. Videolta kun katsoo, niin ei edes yritä istua ja on jotenkin epävarman oloinen. Tämä nyt niin paljon tehotreeniin.



Ohjattu 9.5: Saatiin vasen, joka oli onneksi matolla (tämäkään ei ihan reiluin asetelma, mutta onneksi meille sattui helpompi). Merkille mennessä varoi jo vähän liukkautta. Teki hieman banaania kapulalle lähtiessä, mutta luulen, että se halusi mennä matolle juoksemaan. Nosto hyvä, vähän pyöritti. Eteentulo ja sivulle tulo oli mun makuun hinasen vajaita.



Yht. 272p. EVL1, sij. 1/7

Hitsin hyvällä setillä lähdettiin liikkeelle! Muutamat virheet harmitti, mutta oikeasti olin todella tyytyväinen tulokseen tuollaisessa paikassa. Tämä oli erittäin hyvää kokemusta ja harjoittelua. Erityisen tyytyväinen olin fiilikseen. Ei ollut yhtään sellaista hiuskarvan varassa oloa, vaan tosi levollista ja rentoa. Tuomari tykkäsi meistä tosi paljon, mikä tietysti lämmitti mieltä. Oli kuulemma todella ilo katsoa :).

Kannatti siis lähteä. Ykkösputki jatkuu, nyt oli vuorossa EVL1 nro 7 :)!

Voittaja ja palkinnot. Meillä päin ei saa juuri koskaan tälläisiä ruokasäkkipalkintoja, eli siinäkin mielessä kannatti :)