Muutenkin mua jännittää, miten tule selviämään mammalomailusta, kun ykköstreenikaveri ei ole geimeissä mukana. Tässä vaiheessa melkein tarviisi sen toisen aktiiviharrastuskoiran ;). Tai sitten pystykorvat vaan joutuu paikkaamaan. Tuikehan toki paikkaa mielellään, mutta kun kokeita ei oikein voi pitää mielessä (paitsi rallytokoa), niin vähän se oma motivaatio on hukassa. Kai sitä sitten on kuitenkin niin kilpailuhenkinen? Tai yleensäkin treenaaminen kaikkien kanssa on motivoimampaa, kun mukana on edes se yksi, kenen kanssa voi treenata tavoitteellisesti. No joo, enköhän minä tästä selviä, eihän se pitkä aika ole :).
Koostin pikaisesti tälläisen taulukon viime kokeista, siinä siis kaksi voittajan koetta ja neljä evl:n koetta:
Ihan opettavainen taulukko. Ensinnäkin näkee hyvin eron evl:n arvostelun kiristymisessä verrattuna voittajaan. Kaikissa liikkeissä keskiarvo on tippunut evl:ssä.
Kaukot on meidän heikoin lenkki ja sen tiedän, mutta luoksetulo ihan yllätti. Se on treeneissä erittäin toimiva liike, mutta evl:ssä siinä on niin monta osaa, että ilmeisesti kokeissa aina joku menee pieleen. Olen jopa jättänyt sen treenaamisen vähälle, koska se on minusta meillä niin hyvä. Tämän perusteella ei voi niin sanoa... Luoksetulo otetaankin treenin alle ja nimenomaan koemaisena, koska osissa se pelaa. Mammalomalla on hyvä jumpata myös niitä kaukoja, ainakin niin kauan kuin maha sallii. Onhan se vähän kurja antaa tasoitusta nelosen kertoimella olevasta liikkeestä noin paljon...
Lentsun blogissa taisi olla juttua siitä, että tavoitteena olisi kerätä täyden kympin rivi, eli kymppi kaikista liikkeistä, mutta ei välttämättä samasta kokeesta. Ihan hauska idea ja onhan sekin jonkinlaisen motivaation antaja. Aika kivalta tuo kymppirivi jo näyttää, jatketaan siis niiden keräilyä sitten tulevaisuudessa ;).
Kaukoja ollaankin alettu taas jumppaamaan. Ne vaatiin vaan niin pirusti toistoja ja tekniikkaa. Luoksetulotreenit alkoi myös, eilen tehtiin lenkin ohessa Peurungan parkkiksella. Riehalle oli selkeästi jäänyt päähän se maahanmenon leikkiinkutsu-asento ja sitä työstettiin. Seisomisia aloin työstämään Hannan vinkistä hieman eri lailla, eli stopin jälkeen tuleekin peruuttelua, että saisi koiran ajatuksen taakse. Ihan hauska idea, katsotaan mihin se vie. Tehtiin myös ohjatun suuntia hieman rennommin, eli narupallolla ja hyvin kääntyi.
Tänään oli kisatokoryhmän treeni, mutta koska juoksut, niin Tuike pääsi sitten tuuraamaan. Ja sehän sopi mummokoiralle!
Tuike teki ensin tunnarin. Lähdössä oli epävarmuutta ja hieman otti häiriötä matkalla liikkurista, mutta haistelu oli hyvä ja oma nousi hienosti. Ruutua tehtiin myös, se oli hieman tahmeaa. Keskikohta oli Tuiken mielestä ihan etureunassa. Luoksetulo sujui tosi hienosti ja se stoppasi Tuikeksi erinomaisen hyvin. Kaukot oli myös mahtavat, olin ihan ihmeissäni, että miten se on ne yhtäkkiä hiffannut. Eli ainakin jollekin koiralle olen osannut ne opettaa, vaikkakin vahingossa... Loppuun seuraamista ja temppuja, näin mummokoiran mieli oli taas virkistetty!
Niin ja koirat on taas lenkkeilleet huolella. Rieha oli toissapäivänä Veskun mukana hiihtämässä 25km ja tänään Vesku kävi Riehan ja Viiman kanssa kicksparkkaamassa 13km. Eilen Tuike ja Viima olivat 45min hölkkälenkillä. Ei ainakaan kunto lopu kesken tältä sakilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti