Zetassa treenailtiin taas ensin kävelyä. Osasin käännökset, mutta Riesku meinasi pariin otteeseen ennakoida jääviä. Jännästi ne vaan oppii tuollaiset asiat, kun törpöt on tietyssä järjestyksessä kentällä. Kun ennakointi saatiin pois, niin liitin sitten oikeasti mukaan ne jäävät. Erottelussa ei ongelmia ja kaikki jäävät oli nopeita. Treenasin taas myös ohikävelyä, ettei ennakoi seuraamista. Sitten kun se meni lunkisti, niin pari palkkaa hyvästä seuruuseen lähdöstä.
Ohjatussa tehtiin suuntia kapulat lähellä. Hyvä erottelu kumpaankin suuntaan ja palkkasin pelkästä nostosta.. Erikseen treenattiin vielä oikean luovutusta. Pikkaisen se meinaa olla edelleen hankala, ei vaan osaa suoristaa linjaa tarpeeksi ajoissa. Ei auta kuin treenata. Toisaalta, voisihan sitä olla arpaonnea ja seuraavassa kokeessa saataisiin hakea vasen... Vahvisteltiin myös merkkiä kapulahäiriössä, se on Riehasta ihan piisofkeik-hommaa.
Seuraamisessa treenin alle ensin korrekteja kääntymisiä ja askelsiirtymiä. Sisätreeni on tuottanut tulosta, eikä se kippinyt jalkaa pitkin juuri ollenkaan. Lisäksi treenattiin tempon vaihtoja, koitan edelleen sisäistää hitaan kävelyn tahtia. Ehkä se sieltä pikkuhiljaa. Naapurin koira kävi fleksissä parin metrin päässä meitä häiriköimässä, mutta eipä se juuri haitannut.
Loppuun luoksarin stoppeja. Hyvin jarrasi, vaikka jonkin verran liukasta olikin. Tämä on aina sellainen kiva tapa lopettaa treenit, Riehalla on niin kivaa!
 |
| PikkuRieha ja joku aarre |
Tuike ja Viima olivat käyneet päivällä isän kanssa juoksemassa, joten käytiin Riehan kanssa illalla kahdestaan kicksparkkailemassa. Lenkkiä kertyi kävelyteitä pitkin 8km. Meni vaan hieman taisteluksi, kun olisin välillä halunnut, että Rieha ravaa, eikä vaan koko ajan kisko hullun lailla. Toki siis kiskoa saa osan matkaa, mutta edes lämmittelyksi ja jäähdyttelyksi olisi ravi hyvä juttu.
Rieha oli asiasta täysin eri mieltä ja mulla meinasi ihan tosissaan palaa hihat. Vaikka ei se varmaan kovin hyvin tajunnut mitä hain (askellajia), mutta kun ei millään meinannut malttaa mennä edes vierellä, vaikka sen käskyn tietää. Parhaiten sain sen ravaamaan, kun itse juoksin vierellä ja työnsin kelkkaa. Rieha on vissiin jo jonkin verran ehdollistunut tuohon Kicksparkkiin ja kierrokset nousee. Jonkinmoista paimennusefektiä meinasi myös tulla esiin, kun päästin sen irti kotitiellä.
Sunnuntaina Tuike ja Rieha pääsevätkin Piiran käsittelyyn. Tuike on omaankin käteen ollut nyt aika jumissa. Olen koittanut sitä ravuuttaa, hieroa minkä osaan ja BoTtia on pidetty päällä. Mutta sen kroppa on mitä on ja se spondyloosihan siellä painaa... Piiralta voi kysellä myös tuosta Riehan kiskomisesta, että paljonko sitä uskaltaa vedättää laukalla, vai pitäisikö siltä oikeasti vaatia sitä ravia. Huomenna mennään koko porukan kera pitkästä aikaa uimaan, tuleepahan siinäkin vähän erilaista kropan käyttöä ja vetreytystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti