Valepentu on täällä taas!

Mummokoira on saanut taas perinteisen kesälookkinsa. Samalla mummo nuortuu ihan pentuikäiseksi. Ja nyt meillä on kaksi jättikorvaa.

Turkin leikkaus tuntuu välillä herättävän voimakkaita tunteita. Mutta kun itse näkee miten paljon helpompaa veteraani-ikäisen koiran on lenkkeillä lyhyessä turkissa, niin siinä ei muiden voimakkaat tunteet paljon paina. Tuiken kähinä, läähätys ja jatkuva lätäköistä juominen vähentyi nytkin heti huomattavasti. Eikä vielä edes olla hellekaudessa. Isona plussana on myös punkkien helpompi paikantaminen, niitä kun saa täällä päin nyppiä valkoisesta koirasta jatkuvasti, lääkkeistä huolimatta.

Ainoa pieni miinus on nyt ollut Tuiken kutina. Ilmeisesti lyhyeksi leikatut häntäkarvat kutittavat jonkin verran ja se on aiheuttanut Tuikessa ärsytystä. Pihalla se paahataa normaalisti, mutta sisällä se on nyt pitänyt takkia, että kutittava häntä ei painaisi selkää. Onneksi lyhyeen karvaan tottuu nopeasti ja muut edut on niin isot, että kyllä mummo kesäturkkinsa on ansainnut.

Riehan kanssa ollaan otettu kohtuullisen rennosti. Tiistaina käytiin heittämässä reissu Forssaan ja samalla treenattiin upeilla nurmikentillä. Kerrattiin luoksetulon stoppeja, seuraamista, kaukoja ja sitä kauheaa zetaa. Joka ei ollut ollenkaan kauhea, pikemminkin tosi pätevä. En saanut Riehaa lankaan sitten millään, en vaikka tehtiin kahteen eri otteeseen. Sormet ristissä, että istuminen onnistuu myös tosi paikan tullen.

Ajettiin nurmikolla myös jälkeä. Vanheni tunnin ja neljä keppiä muutaman kulman kera. Jäljen nosto oli tosi hyvä. Pääasiassa ajoi hienosti, mutta yhdestä kepistä meni yli, kun tuuli työnsi jälkeä sivuun. Mutta kokonaisuutena hyvää työtä ja muut kepit nousi hienosti.

Tänään ajettiin myös jälkeä. Tällä kertaa metsässä. Viisi keppiä ja vanheni taas sen tunnin. Ja siellähän sattui ja tapahtui. Jana oli hieno, ei ongelmia. Ekan kepin nosti hyvin, samoin tokan. Kokoajan se jäljesti intensiivisesti ja keppejä nousi. Kunnes kuulin jäljentekijältä, että ollaankin takajäljellä. Rieha oli siis painanut kulmasta yli viimeiselle suoralle, ilmeisesti ilmavainulla kepin perässä. Sieltä se otti takajäljen ja jäljesti jääneet kepit. Tehtiin siis käytännössä ympyrä jäljellä. Siitä se nosti taas oikean jäljen ja jäljesti hienosti viimeiselle kepille. Kaikenmoista, mutta sama kai se on miten ne kepit nousee. Tai niin ainakin yritän vakuuttaa itselleni...

Nyt otetaan vaan rennosti ja odotellaan lauantaita. Tai niin rennosti, kuin tälläinen kisajännittäjä voi ottaa. Mutta kiva päästä näkemään hienoja koiria ja suorituksia. Täytyy vaan luottaa siihen, että mekin päästäisiin näyttämään parasta osaamista.