Suuressa maailmassa

Tänä viikonloppuna lähdettiin kokeilemaan ihan uutta juttua, nimittäin tokokoetta ulkomailla. Olen miettinyt ulkomailla kisaamista pitkään ja nyt päätin uskaltaa. Treeni- ja kisakunto on kuitenkin ollut viime aikoina niin hyvä, että ajattelin selviäväni vähän haastavammastakin tilanteesta. Paikaksi valikoitui Viro. En siis ole koskaan aiemmin käynyt koirien kanssa ulkomailla, ihan jo ajatuskin siitä oli jännä.

Kisaan valmistautuminen alkoi jo oikeastaan torstaina, kun treffattiin Salme kauheassa räntäsateessa ja vedettiin kenraaliharjoitukset. Tehtiin luoksetuloa, seuruuta, zeta, tunnari ja kaukot Luoksetulossa vahvisteltiin taas ekaa stoppia ja hyvin Rieha skarppasi, kun tein yhden vahvistetun pysäytyksen. Sovittiin, että teen saman ennen kehään menoa myös.

Seuraaminen oli harmonisempaa kuin edellisellä kerralla, vaikkakaan ei täydellistä. Zeta sen sijaan meni tosi kivasti, siinä tehtiin yhdessä, niin käännökset kuin jäävätkin sujui.

Tunnari oli hieno. Välitön oman nosto ja hyvä palautus.

Ja kaukot, ai että! Niin keskittyneet ja tekniikaltaan priimat. Niistä olisi kuulemma voinut antaa kympin aivan helposti. Jes, treeni on toiminut!!!

Kenraali siis sujui hyvin. Siitä oli hyvä jatkaa.

Perjantaina startattiin auto kukonlaulun aikaan. Suuntana oli Helsinki, josta huristimme Viking Expressillä määränpäähämme Tallinnaan. Rieha matkusti laivamatkat autokannella ja tuntui olevan hyvin unessa aina kun palattiin autolle.

Laivaan menossa

Tallinnassa ensimmäinen tehtävä oli etsiä eläinlääkäri, josta Rieha saisi ekinokokkilääkityksen. Yllättävän hyvin löydettiin perillle Tiina Toome-klinikalle, jonne vaan marssittiin sisään ja vastaanotosta annettiin 2 tablettia, jotka syötin Riehalle. Sitten vaan eläinlääkärin allekirjoitus lemmikkipassiin ja homma oli siinä. Kokonaishinnaksi tuli 8,5e.

Eläinlääkäriltä ajeltiin hotelliin, joka oli ihan sataman tuntumassa oleva Hotel Euroopa. Oikein siisti hotelli, tosin koiran ulkoilutukseen ei kauhean hyviä paikkoja tuolla asfalttiviidakossa ollut. Rieha oli hotellissa heti kuin kotonaan, on sen kanssa vaan niin helppo kulkea, oli kyseessä sitten pyöröovi, hissi tai vanhan kaupungin ruuhkaiset kujat.

Hotellihuoneen sängyt oli myös oikein mukiin menevät

Lauantaina oli sitten kisapäivä. Meidän vuoro oli vasta tokassa ryhmässä, mutta halusin nähdä edellä suorittavat koirakot, joten lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin. Koepaikka oli n.10km päässä Tallinnan keskustasta. Sinne oli kohtuullisen helppo ajaa, ainoastaan ihan viime hetkillä meinasi usko loppua kun edessä näytti olevan vaan tiilikasoja, mutta niin vaan niiden takaa paljastui hallin parkkipaikka.

Järjestävän seuran, Tako koeerte klubin halli oli keinonurmipohjainen ja kaikin puolin pätevän oloinen paikka. Ilmottauduttiin heti ja siruntarkistuksen jälkeen kaikki oli ok. Liikejärjestys oltiin saatu jo etukäteen, paikanpäällä varmistui vielä kaukojen järjestys. Olin myös jännityksissäni kysynyt mailitse liikkurointikielen, joka onneksi oli englanti. Paikan päällä sain vielä englanniksi esittelyn ja liikkuri kävi vielä erikseen kertomassa muutamia juttuja. Ihan todella mukavaa tälläiselle jännittäjälle!

Koirakoita oli kokeessa kahdeksan, bortsuvoittoista oli sielläkin. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen, sekoitetussa järjestyksessä ja paikkamakuut loppuun. Kehä pyöri todella tehokkaasti, avustaja vei merkkejä ja kapuloita, joten meininki oli välillä hyvinkin vauhdikasta.

Sitten pisteet ja selostukset:

Ohjattu nouto 9,5: Saatiin vasen, merkki oli hyvä, kapulalle vähän loikkien. Luovutus hyvä, pa ehkä hinasen vino.

Zeta 9: Jes!! Istumisen koekirous selätetty. Hyvät jäävät, seuruukin ok. Kulmat selvitin yllättävänkin hyvin.

Metallinouto 8,5: Järjestäjillä oli vain pyöreälaippainen pienempi kapula, enkä uskaltanut ottaa sitä, koska se vieri ihan minne sattuu. Otin sitten ison tavallisen ja se oli Riehasta vähän älllö, isompi siis kuin normaalisti. Luovutti väljästi ja ravilla takaisin.

Tunnari 6.5: Tämä oli kyllä iso surkeus :(. Rieha meni kapuloille todella hyvin ja nosti oman välittömästi. Lähti tuomaan iloisesti, kunnes parin laukan jälkeen päätti vielä kääntyä takaisin ja tarkistaa loput. Vasta sitten toi oman. En keksi muuta selitystä, kuin sen, että Rieha reagoi minun tekemiseeni ja tulkitsi tuovansa väärää. Vaikka en ole koskaan kesken tuonnin sitä käskenyt palaamaan. Muistan, että yritin tietoisesti hymyillä ja saman tien Rieha kääntyi. Ilmeisesti hymy ei sitten ollut kovin hyväksyvä, muuta en keksi. Mutta voi surkeuksien surkeus...

Seuraaminen 8: Kaavio oli pitkä ja todella monipolvinen. Kaikkia vauhteja tehtiin vähintään kahteen otteeseen ja käännöksiä tuli kaikenlaisia. Oma jännitys oli tietysti iso siitä, miten pysyin liikkuroinnissa kärryillä. Ihan hyvin sen kuitenkin handlasin. Rieha oli kuitenkin tosi levoton, ei ollut todellakaan kauneinta seuraamista. Yliyritti ja mallaili perusasentoja ihan ihmeellisesti.

Kauko-ohjaus 0: Nyt meinasi tulla itku... Liikkuri oli tosi nopea vaihdoissa ja mulle tuli heti alussa vähän liian kiire. En saanut Riehaa ylös ekalla, enkä tokalla. Olisi oikeasti pitänyt rauhoittaa tilanne noiden kahden käskyn välillä, nyt se meni kilpajuoksuksi. Sitten vaihdot meni ok, kunnes teki S-I-M vaihdon sijaan suoraan S-M. Videolla oma käskyni on kyllä huono, mutta käsimerkki on kuitenkin ihan eri kuin maahanmenossa. En oikein edes tiennyt miten reagoida, multa meni pasmat ihan sekaisin. Nollahan se sitten sieltä pärähti ja tajusin heti, että ykköselle sai heittää hyvästit. Oli ihan todella sekava olo.

Ruutu 9: Onneksi seuraava liike oli kuitenkin meidän varmoja. Rieha teki perushyvää työtä. Virtaisuus näkyi loikkina ruutuun mennessä. Muuten ihan ok.

Luoksetulo 9,5: Ihan oli pätevä. Lopussa teki hieman kaarrosta, suoraan sivulle tuleminen ei ole vielä ihan satavarma.

Paikkaistuminen 10

Paikkamakuu 9,5: Nuuski hetken, kun tulin piilosta.

yht. 247,5p. 2-tulos, sij. 5

Voin sanoa, että harmitti ihan todella rankasti. Ykköstähän sinne mentiin hakemaan ja siihen ihan kaikki mahikset oli. Takana meillä oli seitsemän ykkösen putki, jonka aikana ei olla nollattu yhtään liikettä. Ja nyt se nolla sattui juuri tähän kokeeseen ja vielä 40p. liikkeeseen... Itku ei todellakaan ollut kaukana, sen verran paineita asiasta kuitenkin oli ollut. Ja varsinkin, kun nollattava liike oli se, mitä ollaan oikeasti treenattu PALJON ja se on sujunut ihan loistavasti.

Olen analysoinut mistä tuo johtui. Ehkä ne paineet oli kuitenkin liian kovat ja sitä kautta myös jännitys. Ehkä en vaan handlaa omia hermojani ja teen jännittäessäni eri lailla. Zen-fiilis jäi puuttumaan. Rieha reagoi minun rauhattomuuteen nostamalla itsekin kierroksia ja yliyrittämällä, mikä näkyi useassa liikkeessä. Tähän varmasti vaikutti se, ettei Rieha päässyt kunnolla juoksemaan ennen kehään menoa. En usko paikan tai matkan vaikuttaneen menoon, se oli kuitenkin aivan onnessaan päästessään tekemään.

Ja toisaalta, eihän ne koirat koneita ole, virheitä sattuu. Toivottavasti pystytään taas selviämään näistä peikoista, niistä kun tuppaa itselle muodostumaan "juttuja". Ei se auta, kuin treenata ja yrittää selvittää niitä asioita, millä saan paketin pysymään kasassa tilanteesta riippumatta. Oli tämä ainakin todella hyvää kokemusta ja taas yksi henkisen kasvun paikka itselleni.

Mutta vaikka harmittaa, niin olihan tuo kokemuksena kuitenkin hyvä. Lähtisin tosi mielellään uudestaan, mutta onhan se täältä Keski-Suomesta aikamoinen reissu lähteä sekä ajallisesti, että rahallisesti. Katsotaan, milloin sitä taas on aikaa ja innostusta. Suosittelen muille kisareissua ainakin tuonne todella lämpimästi, niin hyvin meidät otettiin vastaan!

Loppureissu meni hyvin. Lenkkeiltiin ja käytiin syömässä. Rieha myös viihdytti humalaisia suomalaisia turisteja useaan otteeseen. Se on muuten ainoa koiristani, joka ottaa häntä heiluen vastaan yhtäkkiä kaupan ovesta pölähtävän lauman humalaisia, koväänisiä ihmisiä, jotka ovat saman tien koiran kimpussa....

Tänään tultiin aamulaivalla takaisin ja vedettiin illasta vielä lyhyet viestitreenit. Olipa mukavaa! Hyvä muistustus siitä, että kuitenkin kokeet on vaan pieni osa tätä elämäntapaa, niin paljon iloa saa kaikesta muusta. Minun on vaan itseni opittava nauttimaan ja olemaan pelkäämättä epäonnistumisia myös niissä kokeissa.