Kukkaistyttö, Pantteripoika, Pallopää ja kumppanit 4-viikkoiskuvin

Pentuarkea, paljon teräviä hampaita

Vihdoinkin sain aikaiseksi ottaa ja käsitellä kuvia. Nämä kuvat siis pääasiassa viikonlopun saldoa. Alkuun potretit jokaisesta.

Rakkauslaps

Uskomaton riiviö, niin söpössä, hirmuisen pienessä ja kompaktissa paketissa. Nykyisin muuten puree enemmän kuin pussaa. Ja lujaa. Ja könittää isompiaan ihan ongelmitta.

Rokkimimmi

Tämä on se kukkaistyttö. Olin jo aiemmin ihmetellyt, kun meillä tuoksui kukille. Luulin aluksi, että jollain vieraalla on ollut hajuvettä, mutta sitten tajusin, että tuoksua erittää tämä pieni tyttö. Se siis erittää päälaeltaan ihan selkeää kukkaistuoksua. Siitä tulee mieleen syreeni tai orvokki ja se on oikeasti aika voimakas tuoksu. Olen kuullut tuoksukoirista, mutta en ole koskaan aiemmin päässyt sellaista nuuhkimaan. Niin ihanaa!

Kuakkaistyttö on niin suloinen hippityyppi. Se leikkii repimisleikkejä porukan parhaiten. Osaa tuoda jopa lelua takaisin revittäväksi!

Rohkelikko

Tuleva agihirmu, liikkuu kuin salama ja mieluiten aina juosten. Saa hirmuisia hepuleita ja osaa myös haukkua niiden päälle aika uskottavasti.

Rasavilli

Pikkuvanha tyyppi, joka tietää mitä haluaa. Ja yleensä haluaa paljon, eikä tyydy vähempään. Erikoistunut esteiden ylittämiseen, alimman kuvan nappasin juuri ennen kuin se pungersi itsensä tuosta yli, laskeutui kuperkeikalla alas ja juoksi täysiä karkuun.

Rin Tim Tim

Nallekarhu, kuulemma juuri kuin isänsä pienenä. Ihmiset on sen mielestä ihan parhautta. Muulla ei väliä, kunhan saa tulla perässä häntä heiluen ja sen jälkeen kiivetä syliin. Veskun suosikkipoika.

Rokkari

Pikku pallopää, jossa on hirmuisen kovaa tekemisen meininkiä. Mitä enemmän äksöniä, sitä parempi. Lähestyy kaikkea ja kaikkia hyvin itsevarmana, häntä tötteröllä heiluen. Löysi henkisen sielunkumppanin riehuvasta 3-vuotiaasta ihmislapsesta; mitä enemmän kiljuntaa ja pompintaa, sitä enemmän poitsu innostui.

Roudari

Pantterin voimalla eteenpäin! Voimanpesä, joka ei paljon hätkähtele. Osaa antaa hienoja hyppypusuja. Riehan suosikkipoika, joka pääsee aina leikkeihin mukaan.

Riehasta näkee, että katraan hoitaminen on välillä aika raskasta. Seuraava kuvasarja kertoo siitä ehkä jotain?

Välillä se turva-aita on vaan hyväksi... Tai sänky, mahdollisimman korkealla.

Pennut syövät nyt kolme kertaa päivässä ja Rieha imettää niitä säännöllisesti. Välillä siis joutuu antautumaan. Ja taitaa se pentujen hoitaminen olla kuitenkin myös aika ihanaa.

Tähän väliin paljon sydämiä.

Sitten vielä randomia heiluntaa

Lelulaatikko oli suurmenestys

Lelujen lisäksi myös laatikko oli aika hyvä juttu

Narupallohulluus on periytyvää?

Ruskea poika ei aio luovuttaa palloaan

Ihan vaan tälleen viattomana puren nukkuvaa siskoa korvasta

Harmi, kun pakkanen kiristyi. Ei oikein ole pikkupentujen ulkoilukeli tuollainen parinkymmenen pakkanen. Muutaman minuutin kakkapyörähdyksillä käydään, mutta ne haluavat sisään tosi nopsaan. No, onneksi pentujen mielestä sisällä on hyvä riehua. Erityisesti yöllä, mieluiten joskus kello neljä, jolloin kaikki päättää herätä ja kiljua aidan takana, minkä keuhkoistaan pystyvät... Pentuarkea, pentuarkea. Positiivisuuden puolella kuitenkin mennään, on ne vaan niin mielettömän ihania!