Uusia kuvia pennuista ei nyt ole, viikonloppuna täytyy korjata asia. Nehän täyttivät keskiviikkona jo neljä viikkoa ja ovat koko ajan isompia ja villimpiä!
Mukavasti ollaan saatu vieraita pentuja sosiaalistamaan ja sama meno jatkuu. Viikonloppuna on tulossa useampikin porukka, eli pennuilla on rankka tehtävä purra ja riehua jokaisen kanssa. Onneksi ne on noissa hommissa aika hyviä. Kädet on tehokkaasti naarmuilla ja jotain kaveria saa irroittaa paidasta vähän väliä. Se on aikamoinen humahdus kun koko sakki hyökkää kimppuun...
Pennut on laajentaneet reviiriään jo mukavasti. Talon sisällä ne on riehuneet jo urakalla. Jos ne saisi päättää, niin ne ei olisi pentuhuoneessa enää ollenkaan. Se muuten kuuluu, kun 7 kelpielasta hyppii portilla ja kiljuu.... Useampi niistä alkoi tulla n. 50cm portista yli, joten sitä jouduttiin korottamaan. Oli mukava ylläri, kun kotiin tullessa pari pentua olikin vastassa ja muu sakki huusi kiukkuisena portin takana. Maailmanvalloittajat (punainen ja pinkki tyttö) olivat sitten ahdistaneet mutsin nurkkaan omaksi yksityiseksi maitobaarikseen...
Ulkona ne on käyneet jo useaan otteeseen. Kylmä ja märkä on niistä vähän inhaa ja välillä volina on isompaa, mutta reippaasti ne on siellä tutkineet. Sininen poika (Rokkari) on ollut erityisen reipas ulkona tutkija, lehdet on siitä tosi kivoja leikkikaluja.
Tuike ja Viima ovat katselleet pentuja aidan takaa. Viima suhtautuu niihin välinpitämättömän rauhallisesti, eikä oikein edes halua niitä lähestyä. Mummokoira on vähän vähemmän välinpitämätön ja se kuuluu. Mitä enemmän pennut möykkää, sitä enemmän Tuikea ärsyttää. Sitä ei ihan äkkiä päästetä pentujen kanssa nokikkain, enkä usko että Rieha sitä edes päästäisi.
Itsellä kun ei suunnatonta kokemusta ole pikkupennuista, niin on vaikea sanoa, onko nämä millaisia. Reippailta ja vauhdikkailta ne tuntuu, koko sakki. Toki siellä erojakin on. Tässä pieni kuvaus siitä, miltä tyypit tällä hetkellä vaikuttaa:
Vihreä poika (Rin Tim Tim) ja pinkki tyttö (Rakkauslaps) ovat edelleen porukan sylikoirat. Kaikki haluavat syliin jossain vaiheessa, mutta nämä kaksi ovat aina ekana, myös vieraiden kanssa. Poitsu rakastaa maata selällään sylissä, jolloin sitä saa pallutella mahasta. Samaan aikaan se mieluusti purisi sormia (lujaa!), semmoinen cremlins-ilme naamallaan. Se tykkää muutenkin makoilla selällään, jolloin muu porukka imee ja puree sitä mahasta. Toisaalta se kostaa tämän aika hyvin, edellisessä postauksessa olevassa videossa se kurittaa siskoaan ottamalla kiinni mahanahasta ja ravistamalla niin, että sisko kiljuu...
Pinkki tyttö on vieläkin kaikista kovin pusuttelija ja se oikein vaatii, että pääsee naaman lähelle. Ja onneksi keskittyy silloin edelleen enemmän pussailuun, kuin puremiseen. Se on niin mielettömän suloinen, kaikista pienin ja niin simpsakka. Sekin on kova leikkimään ja riehumaan, eikä tosiaan jää alakynteen vaikka onkin pienin.
Lila tyttö (Rokkimimmi) on tytöistä itsenäisin ja rauhallisin. Se tutkii paikkoja etunenässä ja ihan ilman sisarusten tukea. Se on myös kova leikkimään leluilla itsekseen. Se nukahtaa syliin tosi nopeasti, kun vähän rapsuttelee, vaikka ei ensimmäisiä syliin kiipeäjiä olekaan. Se ei silti yhtään arastele, se on vaan semmoisen camel boots-naisen oloinen: hän kyllä pärjää, eikä maailmassa ole mitään hätää.
Sininen poika (Rokkari) on pienin poika, mutta niin reipas. Se löytyy herkästi jostain nurkasta tutkimasta asioita. Se tepastelee ympäriinsä hyvin itsevarmana ja heiluttaa edelleen häntää kaikista eniten. Se myös mm. tajusi ekana pallon ideaa ja kantoi sählypalloa häntä tötteröllä. Huumorimies.
Punainen tyttö (Rohkelikko) on porukan vauhdikkaimpia. Se juoksee ja pomppii ja sinkoilee. Pysyy jopa aika hyvin pystyssäkin näitä tehdessään :D Sillä on varmaan eniten semmoisia sinkoiluhepuleita koko porukasta. Kova leikkimään leluilla, kiipeilemään ja puremaan.
Keltainen poika (Roudari) on edelleen porukan isoin. Se on saanut meiltä lempinimen Musta Pantteri, kun se on vaan niin tiukka ja sulava kaveri (siis aina silloin kun pysyy jaloillaan). Menee eteenpäin hyvin itsevarmasti ja päämäärätietoisesti, tietää varmaan itsekin olevansa iso ja kova. Rieha tykkää leikkiä sen kanssa tosi paljon, ilmeisesti se antaa parhaan vastuksen.
Oranssi tyttö (Rasavilli) sai ehdottomasti oikean nimen. Se vaikuttaa olevan aika itsetietoinen tapaus. Siltä on kuultu jopa vahtimurinaa, kun on musta takki päällä yllättänyt pennut pimeässä. Se ei alkuun viihtynyt sylissä (liian tylsää?), mutta nyt sekin kiipeää syliin ja pitää huolen, että se siellä pysyy ja että se huomataan. Aina mukana isoimmissa rähinöissä, repii kaikkea mihin yltää. Ärisee jos sen touhut keskeyttää. Riehankin kanssa leikkiessä se pitää semmoista kiukkuärinää, ettei kukaan muu, eikä tosiaankaan luovuta vaikka mutsi sen pois lätkäisee. Pikemminkin käy kimppuun vielä lujempaa, naama rutussa. Istuu viimeisenä portin luona ja vaatii ulospääsyä.
Suhteellisen vauhdikasta sakkia siis :D. Onneksi ne sentään vielä sammuu aika nopeasti. Päälle vielä niiden supernälkäinen emo, joka oli mm. yksi päivä raahannut koko peltisen ruokasangon keittiöstä olkkariin, koska nälkä. Toimintakykyä ja yritteliäisyyttä siis todellakin riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti