Mutta sitten agijuttuja. Keskiviikkona oli JATin seuramestaruusmöllit, joihin lähdettiin Riehan kanssa. Minulla oli yövuoro, mutta ajattelin että ehdin hyvin juosta radan ennen sitä. Ei pitäisi koskaan luottaa aikataulujen pitävyyteen, radat olivat lähes tunnin myöhässä ja kelloa katsoen tajusin että minun on lähdettävä töihin 10min kuluessa ja radalla oli edelleen medit... Päätin sitten että Riehan on radalle päästävä, vaikken itse ohjaisikaan. Ei kun etsimään ohjaajaa. Onneksi JATissa on ihania ja osaavia ohjaajia ja niin ihan lennosta Rieha sai ohjaajaakseen Kärnän Julian ja minä lähdin töihin. Hyvillä mielin pystyi Riehan jättämään osaaviin käsiin, Julia on tosi taitava ohjaaja. Ja on se Riehakin aikamoinen eliö, ketään muita omista koirista en voisi vaan antaa ihan vieraalle, että tässä on koira, voit palkata sitä millä vaan, minpä tästä lähdenkin :D. Ja isä oli onneksi kuskaamassa Riehan kotiin, niin siitäkään ei ollut huolta.
Rieha ja Julia juoksivat kaksi rataa. Eka oli vissiin ollut aikamoista menoa ja R oli päässyt lipsahtamaan putken väärään päähän. Toka rata oli kuulemma ollut jo parempi, mutta sieltä yksi rima alas, joten eivät ihan nollaan päässeet. Ajoista ei ole vielä tietoa, mutta veikkaan että lujaa mentiin. Tosi hieno tulos, kun oikeasti ajattelee että lennosta vaihdettiin vieraaseen ohjaajaan. Julia sanoi Riehaa liukkaaksi saippuapalaksi ja sellainenhan sen on :D. Kiitokset vielä Julialle!
Torstaina vuorossa oli Vitikaisen Tiian agilitytreenit. Rata oli tämän näköinen:
Ensin tutustuttiin rataan ja jo siinä tuli niin paljon hyviä vinkkejä ettei tosikaan. Tykkään tosi paljon Tiian tyylistä, tälläinen ei-niin-himoharrastajakin ihan innostuu, kun selitetään miksi jotain tehdään, eikä vaan että tee tähän sellainen ja sellainen kuvio. Keskityttiin taas paljon linjaamiseen ja siihen, miten kerrotaan koiralle mihin mennään. Lisäksi siihen, miten ohjataan rohkeasti, vartalon liikkeella koiraa vieden ja itselle tuntui että tuli monta ahaa-elämystä. Liike-katse-laser, niillä koira liikkuu.
Rieha pääsi radalle ja Tiia muistikin heti tämän hullu-kelpien ;). 2-hypylle tein vastaanottavan valssin, jossa erityishuomio omalla liikkeellä esteen taakse vientiin. 3-hypylle linjattiin (liike, käsi matalalla, toinen käsi ylhäällä), että saatiin kunnon linja puomille, putken sijasta. Rieha lukitsi puomin hienosti ja alku oli aika kiva.
5-hypylle tehtiin päällejuoksu, siinä piti vähän ohjaaja keräillä, että sain vastakkaisen käden ohjauksen toimimaan. 6-putkesta 8-putkeen meno oli taas hyvää, muistin valssata oikein hypylle. Sitten tulikin nämä hauskat pimeän putken leijeröinnit. Useimmat koirat jäivät 8-putken jälkeen ihmeissään seisomaan tai yrittivät tulla puomin alta ohjaajan luokse. Ajattelin, että Rieha varmasti irtoaa ja niinhän se irtosikin. Niin paljon, että juoksi 9-putken ja puomin ympäri minun luokseni :D. Tiia meni avittamaan ja kun sai kerran kelpin tyrkätyksi 9-putkeen, niin Riehalla syttyi lamppu ja sen jälkeen tämä toimi ihan sairaan hienosti.
10-hypylle taas vastaanottava valssi, josta linjaamalla 11-hypylle, joka kierrettiin siis oikealle kaartaen. Tuo linjaus toimii niin hienosti, R hyppäsi ihan kiinni hyppyyn. Siitä jatkettiin vastakkaisella kädellä vieden (tässä huomio siihen, ettei ole kahden käden ohjaus, joka vie koiran hypyn taakse, vaan vastakkainen käsi vie yksin, jolloin se kertoo koiralle että hyppy hypätään etukautta). Ja se toimi niin hienosti, R ei ole koskaan mennyt noin sujuvaa rataa ja päästiin 8-16 ihan todella upealla menolla. 16-hypyllä oli taas ohjaajalle vaikea valssi (älä käännä ylävartaloa, ylävartalo ja katse kohti rimaa, jalat kääntyy), mutta saatiin sekin sujumaan heti tokalla kerralla. 18-putkeen vienti oli monelle vaikea, koska kulma oli erikoinen, mutta Rieha hiffasi sen heti. Ja näin päin putkien leijeröinti sujui heti. Ekalla kerralla se ampaisi 19-putkesta niin lujaa että kiersi 20B-hypyn, mutta kun muistin ottaa siihen putkijarrun, niin saatiin 16-20 pätkä sujumaan ihan tosi hienosti.
Ihan sikamakeaa menoa, on se vaan hieno. Helppoa ei ohjaajalla ole, koska se menee niin pirun täysiä, mutta kyllä tulee hyvä fiilis kun onnistuu. Ja katsokaa nyt miten vaikea rata me mentiin, jee!
Tiia puhui siitä miten koiralla pitää olla ihan tosi varma putki, kontaktit ja pujottelu. Eli että koira hakee käskyllä ne mistä vaan. Putkella ollaan jo aika kivalla mallilla. Rieha pääsi vielä loppuun esittämään putken hakemista, eli oltiin parinkymmenen metrin päässä ja käskin sen hakemaan putken ja sinnehän se pärähti. Kontaktit sen sijaan on meillä hakusassa. Pysäytän Riehan ylösnousulle ja siitä ei kyllä tule jatkossa mitään... Pakko olisi päästä nyt opettelemaan tuohon jotain muuta. Samoin alastulolla se himmaa jonkin verran, vaikka ihan hyvin 2o2o ottaakin.
Paljon on siis treenattavaa, mutta olipa mukava treeni!
Viima kävi tekemässä saman radan ja saatiin senkin kanssa onnistumaan yllättävän hyvin, toisella yrityksellä koko rata puhtaasti läpi. Erityisen ylpeä olin tuosta putkeen leijeröinnistä. Alkuun Vimps jäi vaan haukkumaan puoleen väliin, kun ei millään hiffannut, mutta sitten syttyi lamppu ja se lähti irtoamaan. Hieno! Mun oli pakko kokeilla sama myös Tuiken kanssa. Se esitti tästä oman versionsa, eli hyppäsi putken päälle, kun ei muuta keksinyt. Mutta kyllä sekin sinne irtosi loppupeleissä ja sen kohdalla pitää ottaa huomioon se, ettei se ole liidellyt pitkään aikaan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti