Kennelleiriläiset

Riehan kanssa otettiin torstaina suunta kohti Kiteetä ja Kelmi-Nallikallion kennelleiriä. Herätys aamulla 3.45 ja eikun menoksi, vain huomatakseni perillä, että olimme paikalla tuntia liian aikaisin... Onneksi paikalla oli myös Riehan Sinus-veli omistajansa Camilla kera, joten aika meni sutjakkaasti odotellen.

Torstai aloitettiin paimennuksella Farmirekussa. Rieha näki lampaita ekaa kertaa sitten pikkupikkupentuiän ja ekaa kertaa minun kanssani. Itse en ymmärtänyt hommasta mitään ja Riehakin oli hieman hukassa. Lampaankakka maistui . Kyllä sillä välillä pientä ideaa tuli, välillä koitti myös haukkua lampaille, mutta aika paljon se koitti hakea minulta kontaktia ja neuvoja, odottaen että milloin aletaan oikeasti hommiin eli tekemään vaikka tokoa. Tosin treeni ei ihan sellaista sytyttelyä ollutkaan, mitä joskus olen ymmärtänyt tehtävän. Ihan mielenkiintoista oli nähdä paimennustreeniä, vaikka ei minun lajilta vaikuttanutkaan. Tai ainakin ohjauksen pitäisi olla hieman paremmin ensikertalaiselle sopivaa...

Majoituspaikkana meillä oli tosi makea Villa Taivaannasta, jonne kokoontui iso joukko kelpejä omistajineen. Riehan sisaruksista oli paikalla Sinus, Huuma, Into ja Leila. Tosi kiva oli nähdä sisaruksia ja hirmuisen pätevän oloista porukkaa olivat kaikki. Näillä perusteilla varmasti aika kivoja harrastuskoiria luvassa! Paikalla oli myös Lahja-äiti, joten perhettä oli koolla enemmänkin. Muutenkin oli tosi kiva nähdä toimivia, sporttisia kelpieitä iso lauma. Hyvin tälläinen ensikertalainenkin mahtui joukkoon.

Saatiin kämppiksiksi Camilla ja Sinus. Lenkillä sisarukset tulivat hyvin toimeen, mutta välillä R intoontui puolustamaan esim. autoa tai häkkiään. Aika napakasti se sanoi, ihan uusi piirre tälläinen pirttihirmuilu. Sinus oli onneksi kiltti kaveri, joten ei paljoa vastannut. Into-veljen kanssa oli myös vähän molemminpuoleista kähinää, mutta Leilan ja Huuman kanssa homma sujui hyvin. Samoin kaikki vanhemmat kelpiet oli Riehasta erityisen ihania ja niille piti mielistellä jalat taivasta kohti. Lahja-äippä ojensi tytärtään tiukalla otteella ja se oli Riehasta aivan hysteerisen ihanaa. Samoin kasvikset Erja ja Tapsa aiheuttivat hysteriaa aina lähellä ollessaan.

Sisko ja sen veli, eli Sinus ja Rieha

Perjantaina meillä oli vuorossa hakutreenit. Ilma oli tuskaisen kuuma, maasto haastava ja hyttysiä riitti, joten päällä piti olla pitkät vaatteet. Voin muuten kertoa että hiki virtasi ja paljon. Riehallakin oli ekaa kertaa sen elämässä oikeasti vaikeuksia jaksamisen kanssa, vaikka sitä kuinka juotti ja yritti pitää varjossa. Aikamoista siis.

Rieha sanoo että oli aika kuuma

Eka setti vedettiin metsässä. Riehalle neljä maalimiestä. Kaksi ekaa tuuli-ilmaisuna, ekalle lähetettiin suoraan, tokasta haettiin haju ja palattiin keskilinjalle. Eka oli piilossa pressun alla, eli ensimmäin piilotettu maalimies. Kumpikin nousi hyvin ja R paikansi minusta nopeasti hajun. Pressu ei tuottanut ongelmaa.

Kolmas maalimies otettiin haamuna, ekaa kertaa tämäkin. Maalimies oli valmiiksi metsässä, näyttäytyi, jonka jälkeen eteni vielä piiloon. R kävi ensin tarkastamassa kohdan, missä näki maalimiehen, mutta lähti siitä nopeasti etenemään. Maalimiehen oli tarkoitus kuljettaa R pois piilosta, mutta se ehti karata sieltä jo takaisin keskilinjalle. Neljäs maalimies oli valmiina, mutta todella(!!!) tiheän metsäsaarekkeen takana. Tarkoituksena oli testata vaikeasta paikasta etenemistä ja valmista maalimiestä. R lähti hyvin menemään, ja oli mennyt ihan maalimiehen vierestä, mutta ei löytänyt. Tuli takaisin keskilinjalle ja maalimies antoi pienen ääniavun, jolloin R ampaisi metsään ja johan löytyi. Ei ainakaan tuota vaikea maasto ongelmia. Tälläkään maalimiehellä ei malttanut pysyä, oli vissiin jo niin kuumissaan, ettei ruoka enää maistunut ja koitti vaan ryömiä kuivuneiden ojien pohjilla veden toivossa. Hyvä setti, hieman erilaista lähestymistapaa!

Toinen setti otettiin iltapäivällä pellolla. Tämäkin oli ihan uusi juttu meille, tarkoituksena treenata siis risteilyä. Kaksi maalimiestä valmiina niin, että koira näkee. Vuorotellen lähetyksiä kummallekin, niin että maalimiehet ja ohjaaja etenevät koko ajan. Koira lähetettiin siis lennosta aina uudestaan. Vaikka pelto olikin tasainen, niin silti homma oli rankkaa heinän ollessa niin pitkää että koiran piti edetä kenguruloikkia. Otettiin kahdeksan risteilyä ja taas loppuvaiheessa R ei enää malttanut pysyä maalimiehellä, eikä syödä. Kuumuus teki varmasti osansa ja tuntui myös että miespuoleinen maalimies ei ehkä ollut niin mieluisa. Motivaatiota sillä kyllä löytyy!

Onneksi lähellä oli uimapaikka. Sisarukset Rieha, Leila ja Sinus näyttää mallia

Rieha ui korvat pystyssä, Leila kenossa

Siskokset on pieniä vesipetoja

Sinus ihmetteli menoa kuivilta

Päästiin vielä perjantai-iltana vähän agiliitelemään Tapsa-kasvattajan oppiin. R pisteli parastaan, eli ei se rankka hakumetsä kauaa painanut. Vauhti oli mainiota ja saatiin ohjauskuvioitakin treenattua. Hyppysuoraa pitää ottaa palkan kanssa ja kuollut lelupalkkahan toimii Riehalla erinomaisesti. Toisessa pätkässä mietittiin koiran linjoja ja hyvin R luki esim. vekitystä. Tässä nuo pätkät:

Lauantaina oli vuorossa viralliset agitreenit, kouluttajana toimi Elina Kalenius. Penturyhmä treenasi kuumimpaan aikaan, joten pidettiin treenit lyhyinä ja intensiivisinä. Ekan setin ideana oli putkijarrutus. Riehaltahan ei tunnetusti jarrua löydy ja ekalla kerralla se pukkasi ulos putkesta varmaan 10m ennen kuin kääntyi. Palkkana sillä oli siis lelu putken vieressä. Pikkuhiljaa alkoi jarrukin löytymään.

Toisena treenina oli pakkovalssi ja tämä oli ohjaajalle ihan sairaan vaikea. Pikkuhiljaa siinäkin tuli ideaa, pitää vaan jaksaa vääntää. Koira on kyllä niin hyvä! Loppuun otettiin sivuttaisirtoamista neljällä ympyrään asetellulla hypyllä, tarkoituksena koko ajan pienentää omaa liikettä. R oli ihan sairaan hieno, vauhti oli uskomaton ja kaarteet parani koko ajan. Tässä videota näistä treeneistä:

Lauantai-iltana vielä vähän tokoiltiin Camillan ja Sinuksen kanssa. Riehalle ohjattua noutoa kapuloilla (erinomaista kumpikin puoli), seuraamista (erinomaista), liikkeestä jääviä (maahanmeno oli erinomaista ja seisomista vahvistettiin), noutoa (vaikeuksia leluun vaihtamisessa, mutta ruokaan vaihtaminen sujui) ja hyppyä (alkuun vaikeaa hypyn pienestä koosta johtuen, mutta kun alkoi sujumaan niin sujui hyvin stoppien kera).

Kennelleirin tokoryhmää luoksepäästävyydessä, oikeassa reunassa Katja ja Riehan Huumaa-sisko

Sunnuntaina satoikin aamusta vettä ja saatiin paikalle kunnon ukkoskuurokin. Oli vähän jännä sää lähteä paimentamaan toista kertaa kun peltoaukean ympärillä paukkui hurjana. Tulipahan testattua että kukaan koirista ei ukkosta pelkää. Sen sijaan paimennus sujui aika lailla samoissa merkeissä kuin ekallakin kerralla. Pientä ideaa, mutta ei mitään suurta syttymistä. Paimensauvalla olisi Riehan mielestä pitänyt mieluummin leikkiä. Se jääpi nyt hautumaan josko joskus vielä kokeillaan, vaikkei mitään hirmuisia himoja tässä ohjaajassa aiheuttanutkaan.

Kiva leiri, kivaa porukkaa ja hienoja koiria! Erityiskivaa oli nähdä noita Riehan sisaruksia. paljon niissä on samaa, vaikka eroja löytyi luonteissa ja erityisesti ulkonäössä.

Tässä vielä vähän sisaruksia. Komea Sinus.

Keppiä odotellessa...

Ja kepin kanssa

Yhteistä on ainakin se, että lujaa mennään joka suuntaan . Tapsa nappasi sisaruksista myös yhteiskuvan, siitä varmasti näkee hyvin vielä nuo porukan erot.

Minä ja Rieha, Katja ja Huuma, Camilla ja Sinus, Karoliina ja Into sekä Virpi ja Leila

Sinus, Rieha, Into, Huuma ja Leila

Lisää kuvia kennelleiristä ja hienoista kelpieistä löytyy TÄÄLTÄ