Tunaria ja treeniä

Riehan kanssa käpsittiin lähikentälle treenamaan. Keskittyminen ja tekeminen oli kyllä taas niin kohdillaan, on se aika ihku.

Seuraamista tehtiin neliössä, eli kulmien jälkeen aika stoppi. Lisäksi vielä serpentiiniä, jossa joutuu miettimään sitä takapuolta enemmänkin. Minusta takapuoli pysyi hyvin paikallaan, mutta toisaalta se on vähän vaikea nähdä, kun koittaa itse katsoa eteenpäin. Pää oli ainakin ihan kohdillaan, samoin ilme.

Jääviä treenailtiin myös. Maahanmenoissa ensin nopeita maahanmenoja, palkaten heti kun kyynärpäät osui maahan. Lisäksi kestoa, samalla vähän paikkamakuuta. Hyvin kesti jo pidemmän matkan ja ajan ja kävin välillä kiertämässä takaakin. Seisomisessa vahvistettiin ensin vaan suoraa asentoa, sitten siinäkin kestoa. Nopeasti se on tämänkin hiffanut ja seisoo hyvin paikallaan, vaikka käyn kaukanakin.

Luoksetulossa tehtiin eteentuloja ensin lyhyestä, sitten vähän pidemmästä matkasta. Käsiapuja tarvitsee vielä jonkin verran, mutta hakee paikan mukavasti. Siitä sitten palkkailin katsekontaktista. Lisäksi pari vauhtiluoksaria leluun jalkojen välistä.

Loppuhuvituksena tehtiin ohjattua noutoa leluilla. Se on kyllä tässä ihan ilimömäinen. Tehtiin sekä oikea, että vasen, jäti R:n samaan tasoon lelujen kanssa ja siirryin itse parin metrin päähän. Lukee suuntia ihan sairaan hienosti ja kumpikin onnistui.

Kotona tehtiin vielä sitten tunnaria. Herättelin haistelua ensin käpyjen etsimisellä ja siinä oma käpy nousi varmasti muiden joukosta, joten vaihdoin kapuloihin, hieman riskipelillä. Mutta R yllätti. Se nosti oman monta kertaa väärien joukosta. Ihan pikkaisen meinasi olla jossain vaiheessa häsäystä, eli vaikka tiesi että se oma pitää nostaa, niin vähän piti matkalla maistella muita. Tämä jäi nopeasti, kun en huomioinut sitä mitenkään. Hyvä Riepotin!

Vimps teki myös tunnaria. Sillä oli vähän sellainen "heilutan-pyllyäni-onpas-kivaa-muttamitäs-ötököitä-täällä-lentelee?" eli vähän sellainen hömpshömps meininki. Hieman sitä on taas alkaneet nuo öttiäiset haitata, eli niitä pitäisi ihan välttämättä jahdistaa. No, kun vaan yllytin sitä tekemään, niin kyllä se omakin alkoi nousemaan, vaikka alkuun tarjoili vaan ekaa kohdalle osunutta. Kyllä se tämän osaa, välillä vaan pitää hömpätä.

Tuike on niin liekeissä kaikesta tekemisestä nykyisin, hyppii sellaisia metrin loikkia ilmaan kengurumeininkinä kun tajuaa että pääsee mukaan . Tehtiin sen kanssa kaukoja ja luoksaria takapalkalla. Kaukot pelasi hienosti, tehtiin vaan ekaa siirtymää. Luoksarissa porsasteli, kävi kerran syömässä takapalkan ja lähtöön meinasi tarvita useamman käskyn. Sitten kunlähti, niin tuli kyllä hyvää vauhtia ja stoppi pelasi, eli oman käskyn pitää vaan olla tarpeeksi iloinen ja innokas. Muutama sivulletulokin otettiin ja tuli hienosti loppuun saakka. Loppuun Tuikekin sai tehdä tunnaria. Se oliniin täpinöissään, että sille epänormaaliin tapaan meinasi nostella vääriä. Toisella yrittämällä rauhoittui ja oma nousi varmasti.