Tuhannen kilometrin riiuureissu

Torstai-iltana startattiin Veskun kanssa auto kohti Turkua. Tuike ja Viima jäivät reissun ajaksi porukoilleni hoitoon. Tuike on muuten ehkä maailman suloisin, kun se tajuaa, että ollaan lähdössä jonnekin. Nytkin se karkasi ovesta ja juoksi auton ympäri monta kertaa koittaen etsiä koloa, josta pääsisi kyytiin. Päälle kauhea hännänheilutus ja nappisilmien vetoava katse. Hieman säälitti toista jättää, mutta onneksi se jäi hyvään hoitoon.

Yö vietettiin Mäntysaloilla ja Rieha oli onnesta soikeana nähdessään kasvattajiaan. Siitä tulee sellainen hysteerinen pikkupentu, joka koittaa kaikin keinoin mielistellä itsensä suosioon :D. Myös äippäkoira Lahja aiheuttaa Riehassa samanlaista hysteriaa, mielistelyä ja suupielten lipomista. Nalli-kelpietä piti myös väistellä suosiolla, mutta Nakke-kooikkeri sai jo vähän murinoita osakseen, jos pappa koitti tehdä liiaksi tuttavuutta. Kai se on sitä sosiaalista järkevyyttä, että nimenomaan vanhempia rouvia kannattaa kunnioittaa.

Perjantaina ajeltiin Turkuun ja laivamatka Ahvenanmaalle alkoi. Rieha jäi siksi aikaa Mäntysaloille. Nukuttiin yksi yö Maarianhaminassa ja lauantaina treffattiin Angelica ja Tim Maarianhaminan satamassa. Tim teki heti positiivisen vaikutuksen ulkomuodollaan, se oli iso ja korkearaajainen kaveri. Sillä oli riittävä luusto, mutta se ei missään nimessä ollut yhtään muhku, vaan todellakin hyvin sporttisen näköinen. Sillä oli myös todella paksu turkki, vaikka ilmeisesti hieman karvanlähtöä olikin takana. Tämä tosi kiva juttu, Rieha kun ei kaikista vahvaturkkisin eliö ole. Ulkona Tim liikkui rennosti ravilla, eli liikekin oli oikein kivan näköistä.

Sitten siihen tärkeimpään, eli luonnepuoleen. Tim oli Angelicalla irti lähes koko ajan ja se oli hyvin kuuliainen kaveri, joka ei hönkyillyt turhia, vaikka oltiin satamarakennuksessa sisällä. Kun jäätiin puhumaan, niin se parkkeerasi jonkun luokse rapsuteltavaksi ja osasi olla aikamoinen sylikoira. Kaikkiin ihmisiin se suhtautui samanlaisella innolla ja tosiaan oli kirjaimellisesti valmis kiipeämään jokaisen syliin. Oli hauska näky, kun "pieni" ruskea kelpie kiipesi syliin istumaan. Se aiheuttikin kovasti huvitusta kanssaihmisissä :). Hyvin sosiaalinen kaveri siis.

Angelica teki sisällä myös hieman tottista ja temppuja. Tim oli heti valmis hommiin ja teki temppuja innoissaan ja nopeasti. Eli vaikka se muuten olikin aika lunki mies, niin hommia tehdessään siitä kuoriutui sähäkkä kaveri. Oli kiva nähdä, että sosiaalinen palkka oli sille todella iso asia, se oli aivan onnesta soikeana, kun sai kehuja ja sai hypätä Angelican kainaloon. Angelica sanoikin, että sitä on todella helppo palkata kokeissa, kun se ei tarvitse kuin ohjaajan kehut. Tähän tietysti pitäisi pyrkiä jokaisen koiran kanssa. Oli mukava muutenkin jutella Timistä ja Angelica vahvisti monia ajatuksia siitä, millainen se on. Angelica kehui Timiä kovasti, ainoa miinus sen kanssa on suhtautuminen toisiin uroksiin, joita se ei automaattisesti siedä. Mutta senkin asian kanssa tulee toimeen ja Tim elää omassa laumassakin uorsten kanssa.

Laivamatkalle lähdettin sitten kolmestaan ja tämä oli tosi kiva tilaisuus nähdä, miten Tim käyttäytyi ilman ohjaajaansa. Ja edelleen, se oli todella mahtava tapaus. Matka taittui uudella Viking Grace-laivalla ja voitte kuvitella millainen meno siellä oli lauantaina ja hiihtolomaviikon päätteeksi... Känniläisiä ja kirkuvia ja juoksevia lapsia riitti. Tim oli niin hienosti, se ei välittänyt mistään, mutta heti jos joku halusi moikata, niin se oli heti valmis. Suurin osa matkasta vietettiin ravintolakerroksessa käytävän varrella istuen. Siitä kulki ihmisiä ihan jatkuvalla syötöllä ja vieressä oli pelihalli, jonka melu oli välillä aika infernaalinen. Tim vaan nukkui pöydän alla ja suurin osa ohikulkijoista ei sitä edes huomannut. Ihan uskomattoman helppo matkustuskaveri, jota ei todellakaan tarvinnut komentaa tai vahtia millään lailla.

Välillä käytiin kävelemässä ja pyörähdettiin kannellakin, vaikka siellä oli aikamoinen myrsky. Samanlaisella reippaalla menolla Tim meni sielläkin, vaikka kansi oli todella liukas ja tuntui, että tuuli meinasi viedä mennessään. Laivasta poislähtiessä jouduttiin tietysti uskomattomaan ruuhkaan, sielläkin Tim meni todella hienosti. Itseä jännitti enemmän, että joku känniääliö ajaa sen päälle kaljakärryillään, mutta onneksi ihmiset koiraa väistivät todella kivasti. Ramppeja, portaita tai muita erikoisia alustoita se ei huomannut ollenkaan. Liukuportaat se matkusti tyytyväisenä Veskun sylissä :D.

Turussa vaihdettiin koiria, eli Erja otti Timin ja me otettiin vaihdossa Mäntysalojen Pinko ja Nakke. Tim oli vissiin laivareissulla kerännyt energiaa ja se koitti ihan onnessaan metsästää lumihiutaleita :D, eli sellainenkin hassuttelupuoli siitä löytyi. Tim taisi hurmata sekä minut, että Veskun. Edelleen uskon, että se on oikein mukava pari Riehalle ja sen pystyi hyvillä mielin lähettää morsmaikkua tapaamaan. Pari jäi nyt siis Mäntysaloille rauhassa tutustumaan toisiinsa. Erja laittoikin jo viestiä, että selkeää ihastumista oli heti ilmassa ja piharallia oli vedetty. Ihanaa!

Tim laivassa, mielessä siintää jo kenties tyttöystävän tapaaminen?

Pihatreeni, paras treeni

Eilen kävin ostamassa koirille tasapainotyynyn (Lidlistä löytyi edullisesti) ja Rieha pääsi heti testailemaan kaukojen tekemistä sen päällä. Hyvin se tuntui hallitsevan kroppansa ja tykkäsi temppuilla tyynyn päällä. Ajatuksena olisi tynnyn avulla saada sille vähän enemmän ajatusta takajalkojen paikallaan pitämisestä. Tuike testasi tyynyä myös, mutta se oli ainakin vielä sitä mieltä, että hän ei sen päälle mielellään kiipeä.

Meidän kotipiha-asennetreenit on myös jatkuneet. Eilen aloitettiin tunnarilla lampun loisteessa. Tein ensin treenin, jossa kapulat oli ihan kiinni seinässä, eli joutui vähän miettimään, miten nostaa. Hyvin nousi oma. Sen jälkeen vaihtelin kapuloiden asetelmaa ja hain sitä, mikä tuottaisi ongelmia. Ehdottomasti vaikein Riehalle on perusympyrä, siinä meinasi mennä hermo ja suu aueta. Myös luovutuksessa alkoi herkemmin puremaan kapulaa tämän jälkeen. Mutta oman se toi joka kerta, eikä se oikeastaan vääriäkään nostellut sen yhden kerran jälkeen, jonka jätin palkkaamatta. Tämä vaatii vaan varmuutta ja . Tehtiin erikseen vielä kapulan pitoa, jossa huomautin sille nätisti puremisesta ja isot kehut tuli hyvästä pidosta.

Luoksetulon pysähdyksiä treenattiin myös. Niissä liitin mukaan taas peruuttelun ja Riesku tuntui tykkäävään kovasti. Seuraamisessa haettiin taas hyvää paikkaa ja erikseen nopeita perusasentoja. Rieha oli ihan liekeissä perusasentotreenistä ja tajusin samalla, että se on ainut koiristani, joka osaa oikeasti tulla perusasentoon. Se ei vaadi mitään apuja tai asettumista tiettyyn paikkaan, se vaan tulee ja on siitä ihan innoissaan. Liitin tähän vielä koemaisen jännitystreenin ja mitä jännittyneempi olin, sitä hauskempaa oli myös Riehalla.

Tänään treenattiin auringonpaisteessa, mikä oli aikasta ihanaa! Aloitettiin metskunoudon hetsauksilla ja asenne oli heti alusta saakka aivan super. "Kilpalähtöjen" lisäksi otin väliin koemaisempia ja kummatkin sujuivat hyvin.

Ohjattua tehtiin merkillä ja kapuloilla, jotka olivat parin metrin päässä siitä. Palkkailin satunnaisesti myös merkistä. Kapulat oli ensin koemaisesti kauempana toisistaan, mutta sitten siirsin keskikapulan aina ihan haettavan kapulan viereen. Ihan ekalla kerralla Rieha selkeästi mietti kumman olisi nostanut, mutta sen jälkeen valitsi aina kauimmaisen. Ihan mahtista, että se ajatteli noin hyvin! Hieman ehkä vauhti hidastui, mutta ei ekalla kerralla voi vaatiakaan ihan täyttä vauhtia, kun selkeästi oli sille uusi homma.

Loppuun tehtiin vielä kapulan luovutuksia kiertojen kautta. Oikealta tuleminen oli sille taas selkeästi haastavampaa, siinä jää todella herkästi vinoon. Jotenkin tuntuu, että sillä ei ole ajatusta, miten sen korjaisi. Saattoi korjauskäskyllä lähteä kiertämään takaa perusasentoon. Ehkä otetaan jatkossa joku este tai länget avuksi, että varmasti tulisi suoraan.

Torstaina matkataankin Turun kautta Maarianhaminaan. Rieha jää kasvattajan huomaan ja me käydään hakemassa sulhasehdokas Tim riiureissulle. Pariskunta saakin sitten jäädä rauhassa seurustelemaan Turkuun. Jännää! Ja jottei elämä jäisi ihan kelpiettömäksi, lupasin ottaa hoitoon Riehan emän Lahjan. Kiva viettää aikaa äitikoiran kanssa!

Asenne- ja häiriötreeniä

Montako luuta Viimalla on? Entä montako luuta muilla koirilla on ;)?

Sain inspiraation yhdestä lukemastani blogista ja siitä nousi ihan uusia treeni-ideoita. Päätin, että jos ei voida käydä kokeissa pentujen takia, niin treenataan sitten asioita sellaisiksi, että pentulomalta tullaan aivan supereina takaisin. Katsotaan kuis käy ;).

Ensimmäisenä mietin asennejuttuja ja vireen yhdistämistä eri liikkeisiin. Rieha tekee yleensä kaikki liikkeet kovassa vireessä ja hyvällä asenteella, mutta joissain liikkeissä ajatus vauhdista on kuitenkin ehkä hieman erilainen. Toinen ajatus tuli siitä, että häiriötreeniä pitäisi tehdä niin paljon ja vaikeilla jutuilla, että kokeessa kaikki tuntuu helpolta. Tätä ollaan tehtykin, mutta ehkä viime aikoina vähemmän.

 Aloitettiin metskunoudolla, jossa R menee yleensä kapulalle laukalla ja yleensä tuokin laukalla, mutta joskus vauhti saattaa hidastua. Lähdin hakemaan tähän viretta ja asennetta yllytyspelillä, jossa vihejasanoilla yllytin koiraa, heitin kapulan ja käskyn jälkeen lähdettiin kumpikin juoksemaan kapulalle. Eli eräänlainen kumpi ehtii eka-peli. Riehaa on onneksi todella helppo yllyttää, se reagoi omaan jännittymiseen jännittymällä itsekin ja sinkoaa siitä kuin ohjus. Ja kapulalle mentiin lujaa. Heti kun se nosti ja lähti tulemaan kohti, niin heitin lelun lennosta. Asenne oli aivan super ja meillä oli niin hauskaa.

Jatkettiin merkkitreenillä. Aluksi naksuttelin sille vaan tarjoamisesta, merkin paikka on viime aikoina hieman valunut. Kovasti se tarjosi ja paikka parani heti. Sitten tehtiin taas asennetreeniä yhdistettynä häiröön, eli laitoin matkalle ja merkin ympärille nakin paloja. Ollaan tehty tätä aiemmin leluilla/kapuloilla, mutta ei ruualla. Ajattelin, että tämä voisi olla hyvää treeniä, myös nuuskimisen rajoittamiseen. Riekusta tämä oli alkuun aika tiukka paikka ja meinasi mennä suoraan nakille. Pääsin siihen puuttumaan höpöttämällä ja sen jälkeen alkoi jättämään nakit huomiotta. Loppuvaiheessa siitä oikein näki, miten ylpeä se oli kun ei vilkaissutkaan nakkeja.

Nakkihäiriöllä tehtiin myös seuruuta. Nakkeja ympäriinsä ja sitten käveltiin niin yli ja ohi. Tässä Riehalla ei ollut mitään ongelmaa, piti kontaktia upeasti. Paikkatreenikin on alkanut tuottamaan hedelmää.

Loppuun tehtiin vielä luoksetuloja ja tähänkin yhdenlaista vaikeutusta. Menin piiloon ja Riehan piti tulla puuloon luokse. Samalla treenattiin sitä, että tuli eteen suoraan, vaikka tulikin vinosta. Tässäkin näkin, että oli Riehasta kauhean hauskaa.

Tosi kiva treeni, jossa asenne oli kohdillaan. Riehalle sopii niin hyvin tälläiset treenit, missä se joutuu miettimään. Pitäisi muistaa pitää tämä mielessä, eikä aina treenata samalla lailla.

Tilastotietoa ja mummotokoa

Miten onkin ärsyttävää, että meillä päin ei saa juoksuisest nartut treenata halleissa... Ei siis päästä mihinkään hallitreeneihin mukaan ja sittenhän Rieha jääkin jo pikkuhiljaa toivottavasti mammalomalle. Ja ilmeisesti musta on tullut niin mukavuudenhaluinen, etten jaksa treenata pimeillä ja liukkailla parkkipaikoilla...

Muutenkin mua jännittää, miten tule selviämään mammalomailusta, kun ykköstreenikaveri ei ole geimeissä mukana. Tässä vaiheessa melkein tarviisi sen toisen aktiiviharrastuskoiran ;). Tai sitten pystykorvat vaan joutuu paikkaamaan. Tuikehan toki paikkaa mielellään, mutta kun kokeita ei oikein voi pitää mielessä (paitsi rallytokoa), niin vähän se oma motivaatio on hukassa. Kai sitä sitten on kuitenkin niin kilpailuhenkinen? Tai yleensäkin treenaaminen kaikkien kanssa on motivoimampaa, kun mukana on edes se yksi, kenen kanssa voi treenata tavoitteellisesti. No joo, enköhän minä tästä selviä, eihän se pitkä aika ole :).

Koostin pikaisesti tälläisen taulukon viime kokeista, siinä siis kaksi voittajan koetta ja neljä evl:n koetta:

Ihan opettavainen taulukko. Ensinnäkin näkee hyvin eron evl:n arvostelun kiristymisessä verrattuna voittajaan.  Kaikissa liikkeissä keskiarvo on tippunut evl:ssä.

Kaukot on meidän heikoin lenkki ja sen tiedän, mutta luoksetulo ihan yllätti. Se on treeneissä erittäin toimiva liike, mutta evl:ssä siinä on niin monta osaa, että ilmeisesti kokeissa aina joku menee pieleen. Olen jopa jättänyt sen treenaamisen vähälle, koska se on minusta meillä niin hyvä. Tämän perusteella ei voi niin sanoa... Luoksetulo otetaankin treenin alle ja nimenomaan koemaisena, koska osissa se pelaa. Mammalomalla on hyvä jumpata myös niitä kaukoja, ainakin niin kauan kuin maha sallii. Onhan se vähän kurja antaa tasoitusta nelosen kertoimella olevasta liikkeestä noin paljon...

Lentsun blogissa taisi olla juttua siitä, että tavoitteena olisi kerätä täyden kympin rivi, eli kymppi kaikista liikkeistä, mutta ei välttämättä samasta kokeesta. Ihan hauska idea ja onhan sekin jonkinlaisen motivaation antaja. Aika kivalta tuo kymppirivi jo näyttää, jatketaan siis niiden keräilyä sitten tulevaisuudessa ;).

Kaukoja ollaankin alettu taas jumppaamaan. Ne vaatiin vaan niin pirusti toistoja ja tekniikkaa. Luoksetulotreenit alkoi myös, eilen tehtiin lenkin ohessa Peurungan parkkiksella. Riehalle oli selkeästi jäänyt päähän se maahanmenon leikkiinkutsu-asento ja sitä työstettiin. Seisomisia aloin työstämään Hannan vinkistä hieman eri lailla, eli stopin jälkeen tuleekin peruuttelua, että saisi koiran ajatuksen taakse. Ihan hauska idea, katsotaan mihin se vie. Tehtiin myös ohjatun suuntia hieman rennommin, eli narupallolla ja hyvin kääntyi.

Tänään oli kisatokoryhmän treeni, mutta koska juoksut, niin Tuike pääsi sitten tuuraamaan. Ja sehän sopi mummokoiralle!

Tuike teki ensin tunnarin. Lähdössä oli epävarmuutta ja hieman otti häiriötä matkalla liikkurista, mutta haistelu oli hyvä ja oma nousi hienosti. Ruutua tehtiin myös, se oli hieman tahmeaa. Keskikohta oli Tuiken mielestä ihan etureunassa. Luoksetulo sujui tosi hienosti ja se stoppasi Tuikeksi erinomaisen hyvin. Kaukot oli myös mahtavat, olin ihan ihmeissäni, että miten se on ne yhtäkkiä hiffannut. Eli ainakin jollekin koiralle olen osannut ne opettaa, vaikkakin vahingossa... Loppuun seuraamista ja temppuja, näin mummokoiran mieli oli taas virkistetty!

Niin ja koirat on taas lenkkeilleet huolella. Rieha oli toissapäivänä Veskun mukana hiihtämässä 25km ja tänään Vesku kävi Riehan ja Viiman kanssa kicksparkkaamassa 13km. Eilen Tuike ja Viima olivat 45min hölkkälenkillä. Ei ainakaan kunto lopu kesken tältä sakilta.

Haastetta meilläkin

Anne haastoi vastamaan muutamaan kysymykseen eli tässäpä tulee vastauksia :).

“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten muutama uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.” 

1. Kuvaile koiraasi/kutakin koiraasi kolmella sanalla.

Tuike: pieni, pippurinen, suloisin
Viima: hömppä, Paras Kaverikoira
Rieha: toimintasankari, kainaloinen, minun

2. Mikä on koirasi ärsyttävin tapa?

Tuike: Kaikkeen reagointi. Aina ei tarvitsisi olla tärppänä paikalla. Oli kyse sitten ruuasta, ohikulkijoista tai vaikka uloslähdöstä.
Viima: Itsepäisyys, käskyjen puolivillainen toteuttaminen. Maallemuuton jälkeen myös lisääntynyt reviiritietoisuus.
Rieha: Komentaminen, jos ei saa haluamaansa asiaa. Toteutuu treeneissä minua kohtaan aina silloin tällöin, mutta myös esim. kun haluaa saada vaikka luun muilta koirilta.

Ja myönnän auliisti, että kaikkiin em. asioihin pystyisi/olisi pystynyt vaikuttamaan johdonmukaisemalla koulutuksella :).

3. Mihin koiraharrastuksiin olet tutustunut? Mikä miellyttää eniten?

Kolmen koiran kanssa ollaan treenattu jossain määrin tokoa, agilityä, viestiä, metsä- /peltojälkeä, hakua, MEJÄä, rallytokoa, vepeä, flyballia ja koiratanssia. Näyttelyissä ollaan toki käyty myös ja paimentamistakin kokeiltu pikaisesti. Eli vähän kaikkea on testattu.

Toko on ehdottomasti se minun laji, sitä on vaan niin helppo treenata, kun ei tarvitse sen kummemmin porukkaa tai järjestelyitä. Agista tykkään myös, mutta jotenkin se on viime aikoina jäänyt lapsipuolen asemaan. PK-lajit on alkaneet kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän. Tätä auttoi, kun käytiin Riehan kanssa ekassa pk-kokeessa, eikä siitä tullut kuolemaa. Viesti on sieltä tällä hetkellä se tutuin ja siinä on ihan oma fiiliksensä.

4. Miten päädyit omaan koirarotuusi?

Japaninpystykorvaan päädyttiin, kun haluttiin pieni, reipas pystykorvainen koira. Harrastuksista ei siinä vaiheessa ollut kauheasti ideoita, ajatuksissa oli jotain koirakoulua ja mahdollisesti agilityä. Lenkkikaveri ja seurakoira oli ensisijainen ajatus.

Lapinporokoira tuli, kun halusin isomman koiran, jolla olisi pk-oikeudet. En kuitenkaan etsinyt varsinaista harrastustykkiä, ennemminkin koiraa, jonka kanssa voisi kokeilla eri lajeja ja se olisi ensisijaisesti sellainen peruskoira ja lenkkikaveri. Edelleen halusin koiran, jolla on pystyt korvat ja peruskoiramainen olemus. 

Kelpie tuli taas nimenomaan sen takia, koska halusin koiran, jonka kanssa ohjaajan ominaisuudet on se rajoittavin tekijä. Eli potkua löytyisi lajiin kuin lajiin (poislukien nyt joku suojelu). Halusin myös keskikokoisen, lyhytkarvaisen koira, jolla pystyt korvat ;). Wörkkereistä/sekalinjasta kiinnostuin niiden sporttisen ulkomuodon takia ja kun tutustuin niihin enemmän, niin luonteenkin puolesta ne tuntuivat sopivan kaikin puolin.

5. Minkä rotuista koiraa et ottaisi? Miksi?

Näitä rotuja on paljon, varmasti enemmän kuin niitä, mitä ottaisin. Mutta ihan ehdoton ei ovat rakenteeltaan erikoiset rodut, jotka eivät esim. pysty synnyttämään omin avuin. Lyhytkuonoiset on myös poissuljettu. Muutenkin koiran rakenteen pitää olla terve ja sen tulee pystyä liikkumaan ja elämään täysillä. Jättikokoiset koirat ja molossityyppiset koirat ovat myös poissuljettuja, en vaan koe niitä omikseni, samoin kovasti turkinhoitoa tarvitsevat koirat.

6. Minkälainen koirasi olisi ihmisenä?

Tuike olisi olisi sellainen tiukka vanha rouva, entinen yläkoulun opettaja, joka pitäisi kuria kylän nuorisolle, tai ainakin yrittäisi. Se harrastaisi sauvakävelyä ja kuntouintia, kaikkea sellaista missä se saisi mennä yksin ja rivakasti ja samalla voisi vähän seurailla ympäristöä puuttuakseen kaikkeen epäilyttävään toimintaan. Kotioloissa se olisi lempeä täti, joka passaisi miehensä, lapsenlapsensa ja sukulaisensa piloille leipomalla pullaa ja herkkuja.

Viima olisi biologian professori, sellainen oikein asialleen omistautunut, mutta muulle maailmalle hajamielisen ja erikoisen kuvan antava, vaikkakin hyvin charmantti ja itse asiassa aika hyvännäköinenkin. Se tutkisi antaumuksella päivät pitkät luonnon ilmiöitä ja illalla se kokkailisi gourmetruokaa, tai siis silloin kun on muistanut käydä kaupassa. Toisina päivinä erinomainen seuramies, toisina päivinä se unohtaisi tervehtiä tuttujaan.

Rieha olisi opiskelija, sellainen joka paikan järjestöhöylä. Pääaineena sillä olisi liikunta tai ehkä ydinfyysikka, mahdollisesti kumpikin, koska se olisi vaan niin lahjakas. Se opiskelisi päivät tiukasti ja valmistuisi ennätysajassa, mutta osaisi myös bilettää, niin että heikompia hirvittää. Vastapainona se juoksisi maratooneja ja vuorikiipeilisi.

7. Mikä on kallein asia, jonka olet koirasi takia hankkinut?

Varmaan pakettiauto, tuskin meillä sitä olisi jos koiria ei olisi. Ja toisaalta, asuttaisiinko omakotitalossa maalla, jos ei olisi koiria... No joo, rahat tulee ja menee kuitenkin :D.

8. Mikä koirastasi on parasta, mistä se innostuu kaikkein eniten?

Tuikesta parasta on ruoka, kaikissa muodoissaan. Aika läheltä liippaa myös perhe, se haluaisi olla aina mukana kaikessa ja omaa perhettä se palvoo maasta taivaisiin.

Viima innostuu eniten isästäni. Se lähentelee jo hysteriaa ja isän käynnin jälkeen pitää oven takana vinkua puoli tuntia. Oravat ja muu riista aiheuttaa myös säännöllisesti hysteriaa.

Rieha innostuu mistä vaan :D. Parasta siitä on kuitenkin tekeminen, on se lenkkiä, treeniä tai lelun heittoa, kunhan se saa tehdä ihmisten kanssa jotain.

9. Mikä koirassasi on parasta?

Tuikessa parasta on se vilpitön into ja iloisuus, kun se koittaa olla mieliksi. Pörröinen pieni valkoinen on myös maailman ihanin sylikoira, sellainen terapiapörrö.

Viimassa on parasta sen omalaatuisuus. Toista Viiman kaltaista koiraa ei varmasti tule vastaan ja se on opettanut niin paljon.

Riehassa on parasta sen palo tekemiseen ja nimenomaan yhdessä tekemiseen. Se on vielä niin fiksu ja tervepäinen. Sen kanssa on vaan niin helppoa.

10. Millainen pentu koirasi oli?

Tuike oli aikamoinen riiviö, joka askarteli seinän kulmia ja roikkui lahkeessa ym. Se oli jo kasvattajalta haettaessa se, joka roikkui verhoissa, kun muut olivat nätisti kasassa emon ympärillä. Täpäkkä pieni akka, joka toisaalta rakasti olla kainalossa ja rapsuteltavana, ainakin väsyneenä. Kaikki temput se oppi extranopeasti ja oli pentukoulussakin ihan priimus, vaikka oltiin siellä vain kokeilemassa.

Viima oli hyvin itsenäinen pentu. Sille ei toiminut ollenkaan kaikki tyypilliset "juokse sitä karkuun tai mene piiloon, kyllä se sieltä tulee", se pärjäsi hyvinkin kauan ihan omillaan. Sitä piti tosissaan totuttaa käsittelyyn, eikä se koskaan ollut sylipentu. Toisaalta sen kanssa oli hyvin helppoa mennä, se ei juuri pelännyt mitään. Se oli pienenäkin sellainen ajattelutyyppi. Niin ja se pissassi säännöllisesti petiinsä ja nukkui siinä tyytyväisenä. Sitten kun se innostui, niin häntä heilutti koiraa ja syödessäänkin se viispasi hännällään hullun lailla.

Rieha oli pentuna villi. Sellainen pyörremyrsky hyppivää, purevaa ja nuolevaa kelpiä. Se meni ihan jokaisen luokse samalla lailla ja hyvin nopeasti kommentit muuttuivat "onpa se söpö":stä "onpas se villi":ksi. Se rrakasti kaikkia ja kaikkea, eikä pelännyt mitään ja juoksi lujempaa kuin yksikään näkemäni koiranpentu. Ihan pienenä se sai raivareita, kun sitä esti tekemästä jotain hauskaa, mutta ihan yhtä nopeasti se leppyikin. Se rakasti nukkua kainalossa tai mahan päällä ja nukkui heti  ekana yöllä meillä yli 8h heräämättä kertaakaan ja se oli lähestulkoon sisäsiisti. Se oli vaan niin ihana (miten niin pentukuume :D).

11. Mistä olet joutunut luopumaan koirasi takia?

Harrastukset ilman koiria on jääneet vähälle, ei vaan aika riitä. Toisaalta koiraharrasteet on antaneet niin paljon tilalle. Valintoja, valintoja :).

Minä haastan Katin, Hannan ja Jennyn. En yleensä tämmöisiä harrasta, mutta menköön :D.

Ja ne kysymykset (vastatkaa kaikkien koirien osalta, jos löytyy useampi):

1. Mikä on harrastamistanne lajeista suosikkisi?
2. Mikä on isoin tuho, minkä koirasi on tehnyt?
3. Mitä koiraharrastuslajia koirasi harrastaisi, jos se saisi valita vain yhden?
4. Millainen koiranohjaaja olet?
5. Mikä koirassasi on parasta?
6. Mikä on koirassasi haastavinta?
7. Minkä rotuista koiraa et ottaisi?
8. Kuinka päädyit nykyiseen rotuusi ja tuleeko sinulle samanrotuisia jatkossakin?
9. Mielenpainuvin hetkesi koiraharrastuksen parissa?
10. Paras koulutus/kouluttaja, jonka opissa olet ollut ja miksi?
11. Jos koirasi olisi biisi, mikä se olisi?

Än, yy, tee... lähtölaskenta alkoi!

Rieha aloitti juoksunsa tänään, eli edessä on jännät paikat! Yksi koepaikka joudutaan siis perumaan, mutta eiköhän äksöniä ole tiedossa ilmankin :).

Tämmöisiä ällötyksiä oisi siis mahdollisesti luvassa

Huoltopäivä

Meillä on Veskun kanssa kummallakin loma ja tottahan se piti aloittaa kunnon hemmotteluhoidoilla. Koirille. Ei itsellä niin väliä, vai miten se nyt oli...

Aamusta koko porukka kävi uimassa Koirasportilla. Perinteiset setit ja kaikki olivat tyytyväisiä! Tuike haki lelua, Rieha urheili ja Viima ui rauhallisesti kierroksia. Jos ne olisivat ihmisuimareita, niin Tuike olisi sellainen aikuisiällä uimaan opetteleva nainen, joka tarvitsee vielä tukea ja räpiköitsee lähdössä, mutta kun huomaa, että osaakin, niin ui yllättävän hienosti ja varmasti. Rieha olisi Hanna-Maria Seppälä yhdistettynä johonkin olympiatason uimahyppääjään. Viima olisi sellainen keski-ikäinen kuntouimari, joka vetää omaa varmaa tahtiaan, muista välittämättä tai muita väistämättä.

Iltapäivästä Tuike pääsi akupunktioon Piiran suositusten mukaan. Katsotaan nyt onko sillä vaikutusta selän jumeihin. Akupunktio tehtiin eläinlääkärin toimesta ja joku kuutisen neulaa Tuikee tökittiin. Eipä se juuri niitä huomannut. Niitä pidettiin n. 20min, jonka aikana Tuike sai olla vapaasti. Ihan se ei pystynyt rentoutumaan, kun odotushuoneesta kuului niin paljon ääniä, mutta kyllä se sitten maahankin meni. Neulojen poisottoa ei taas huomannut juurikaan. Sen suurempaa vaikutusta en huomannut, tosin Tuike halusi heti pissalle, kun päästiin ovesta ulos. Aineenvaihdunta siis ilmeisesti ainakin lähti jylläämään. Parin viikon sisään pitäisi käydä uusintahoidossa, vasta sitten alkaa vaikutukset näkyä.

Illan kruunasi vielä Riehan hieronta. Oltiin ekaa kertaa urheilukoirahieroja Anne Naukkarisen vastaanotolla. Hän havaitsi samoja löydöksiä kuin Piira, oikea puoli on enemmän jumissa. Vasen puoli oli takaa hyvässä kunnossa, eikä se oikeakaan ilmeisesti enää ihan mahdoton ollut. Rieha sai myös palautetta etupään muskeleista, mutta niistä huolimatta lavoissa oli hyvä liikkuvuus. Kuulemma noilla lihaksilla voisi olla toisinkin. Lihaksiahan Riehalla tosiaan riittää, se on sellainen urheilijakoira :D. Saatiin suositus, että voitaisiin käydä vielä ennen pentuja kerran hierottavana, muuten mennään samoilla jumppavinkeillä kuin Piirakin antoi, eli vahvistetaan sitä oikean puolen käyttöä. Selkeästi osteopaatti, parin viikon vetämisen rajoitus ja oikean puolen venyttely on jo auttanut.

Ai niin, ollaan tehty Riehan kanssa myös vähän palauttelevaa kokeen jälkeen. Tunnari ei ole tuottanut mitään ongelmia, eikä se ole kotipihatreenissä varmistellut ollenkaan oikean löytymisen jälkeen. Olen kuitenkin enemmän palkkaillut sitä lennosta, että saisi vahvistettua sitä nopeaa nostoa ja tuontia.

Se kuuluisa pienen oravan harmitus

Käytiin eilen Varkaudessa tokoilemassa Annan ja Pipsan kanssa. Viimeksi päätin, etten mene sinne ennen kuin ollaan treenattu liukkaalla alustalla. No, ei me mitään ollaan sellaisella treenattu, piti kuitenkin päästä kokeeseen :D. Ja itse asiassa Riehalla ei nyt ollutkaan samanlaisia ongelmia kuin viimeksi, ehkä se on oppinut tuon alustan. Se oli muutenkin paremmin hanskassa kuin viime kokeessa ja fiilis läpi kokeen oli mukava.

Pieni hässäkkäkin kokeessa tapahtui, Rieha sai pihalla koiran niskaansa, kun treenasin sen kanssa seuraamista. Onneksi R ei noista ota itseensä millään lailla ja antoi kyllä heti huutia takaisin ennen kuin päästiin väliin. Itsekin otin vaan sen asenteen, etten edes mieti asiaa ja jatkettiin treeniä. Vähän aikaa Riehalla oli niskakarvat pystyssä ja seuraamista se veti vielä vähän enemmän asenteella kuin normaalisti. Eipä siinä sitten auttanut kuin mennä kehään.

Näinhän se sitten meni:

Paikkaistuminen 10: Jee!
Paikkamakuu 9: Ei tietoa, mistä pistevähennys meni. Rieha makasi hienosti Annankin mukaan (ja näin itsekin sen heijastuksen kautta). Ei yhtään nuuskintaa tai liikkumista. Meni hyvin maihin ja nousi hienosti ylös. Ehkä se oli hieman vinossa jo jätössä, siitä tuomari rokotti muilta puolikkaita pisteitä. Suht kova tuomio omaan makuun.

Seuraaminen 9: Ihan ok, hitaassa kävelyssä oli suht edessä ja juoksun oikealle käännös oli huono. Juoksupätkä oli itselle taas tosi vaikea ja vedin varmaan ihan kiemuralle. Askelsiirtymät pelasi hyvin (sivulle siirtymät puuttuu videolta).
Zeta 8,5: Tätä en vaan pysty käsittämään. Rieha teki kaikki vaihdot oikein ja mielestäni aivan tarpeeksi nopeasti. Seuraamisessakaan ei minusta ollut moitittavaa. Aika lailla samanlaisella menolla ollaan saatu edellisistä kokeista kymppiä. Joku koira sai saman pistemäärän, vaikka yksi jäävä meni väärin. Kaksoiskäskyillä pariinkiin jäävään sai kasia. Yksi koira sai jopa ysipuolen, vaikka yksi jäävä meni väärin. Juupa juu.
Luoksetulo 7: Stoppi ok, maahanmenossa jäi leikkiinkutsuasentoon, siihen kaksoiskäsky. Ennakoi sivulletuloa.
Ruutu 10: Oli paremmin kuulolla kuin viime kokeessa merkille mennessä. Ruutuun hienosti ja osasi jarrata ja paikka oli aika hyvä. Eli hyvä korjaus viime kokeeseen.



Ohjattu nouto 9: Saatiin vasen. Hyvä merkki, ripeä nouto ja hyvä luovutus. Ei havaintoa mistä lähti piste, minusta se oli aika hyvä suoritus.
Metallinouto 8: Haisteli kapulaa ennen nostoa ja palautti ravilla.
Tunnistusnouto 0: Liikkuri käskytti väärin alussa ja menin itse hieman hämlilleen. Rieha lähti hyvin ja törmäsi heti omaan ja nosti sen. Ilmeisesti homma oli sen mielestä liian helppoa näin. Se päätti alkaa varmistelemaan ja tiputti kapulan. Nuuski pari väärää, nosti taas oman ja tiputti sen nuuskiakseen vielä lisää. Sitten avautui jo suukin ja näki, että keepiellä alkoi olemaan painetta ja hätä tuli käteen. Loppupeleissä toi oman, mutta puri kapulaa ihan törkeästi ja luovutti vinoon. Hyvä, etten itkuun purskahtanut, niin harmitti. Viime kokeessa tämä oli kymppi ja treeneissä on sujunut. Olisi pitänyt vaan treenata tätäkin viime viikolla.
Kaukot 7: Kaukoihin mennessä meinasi karata reunalla olleeseen putkeen :D. S-I-vaihdossa liikkui, muut oli ok.



yht. 247,5p. 2-tulos

Pienestä se oli kiinni. Harmitti ihan vietävästi ja myönnän sen auliisti. Tunnarin nollaus tietysti ja päälle nuo pari liikettä, joissa oltaisiin voitu saada ne pari pistettä lisää. Mutta paljon kokemusta taas (isot kannustusjoukot jatkossa mukaan ;) ). Ja täytyy oikeasti muistaa, että onhan se hienoa, että ollaan saatu joka kokeesta näin vahva tulos. Kokemattoman koiran ja kokemattoman koiran yhteistyö vaan vaatii sitä hiomista ja suoritusvarmuus toivottavasti paranee joka kerta.

Synttärisankari Tuike!

Meidän aina pirteä mummokoira täyttää tänään 9-vuotta! Sitä luullaan edelleen säännöllisesti pennuksi ja eihän se ihme ole.

Sydän.

Ystävänpäivänä

Ystävien kanssa voi jakaa kaiken kivan

Ja ystävät ymmärtää, vaikka välillä kiukuttaisikin ;)

Ystävät antaa myös halata

Ja pussata

:)

Ystävänpäivän kunniaksi ajeltiin Annan kanssa Killerille treenaamaan. Ei päästy halliin, joten mentiin ulos. Ihan hyvin siellä selvisi, vaikka jotkut jutut hieman vaikeampia huonossa valaistuksessa olikin. Nämä alkaa olemaan niitä viimeisiä treenejä taas ennen lauantain koetta. Jännää.

Ohjattua: Ensin haettiin vasen, joka oli tosi hieno. Sitten oikea. Oikea on haastavampi muutenkin ja kun R ei heti bongannut huonossa valossa kapulaa, niin se kaarsi keskimmäiselle. Tätä jouduttiin korjailemaan, mutta kun kapula oli paremmassa paikassa, niin nousi hyvin. Luovutuskin oli ok. Merkkiä vahvistelin vielä erikseen, se meinasi hieman valua. Lisäksi koitin kiinnittää huomiota käskytyksen oikea-aikaisuuteen.

Seuraamista: Hyvää ja huonompaa. Anna sanoi, etten kävele suoraan, voi hyvinkin olla mahdollista. Silloin R alkaa poikittamaan. Mutta saatiin ok pätkää ja askelsiirtymät pelasi hyvin kun tein lyhyillä askelilla.

Paikkaistumista: Riesku istui ja Anna vahti. Oli ollut tosi hienosti. Kun palasin vierelle, niin nosti toisen tassun. Sitä voi ehkä tulevaisuudessa treenata, nyt olla tyytyväisiä siihen, että istuu :).

Luoksaria: Kahdella lelulla stoppeja. Seisomiset onnistui hyvin ja jarrasi hienosti. Maahanmenoissa oli jäkkiä, saattoi johtu kylmästä maasta tai sitten siitä, että lelu esillä, ei vaan malta mennä maahan. Mutta tästä ei stressiä.

Käytiin myös hyppytekniikkatreeneissa ja huomasi heti, että tarpeeseen tulisi nämäkin. Ei olla tehty kuukausiin tekniikkaa ja se oikeasti näkyi. Tehtiin eka perussarjaa, siinä Riesku roiski menemään ihan huolella, kun oli vaan niin siistiä. Alkoi hyppäämään kaksi vikaa estettä yhdellä loikalla, joten laitettiin apurima ja palkattiin kerran viimeisestä välistä. Sen jälkeen se meinasi kompastua rimaan, kun se olikin niin yllättävästi edessä. Viimeinen toisto oli ok.

Huoleton meno jatkui sarjalla, jossa tokona esteeenä oli okseri ja kaksi vikaa hyppyä oli pidemmällä välillä. Tässä ei tullut koikkaloikkia, mutta ei se mitenkään maailman sulavimmin mennyt.

Tauon jälkeen tehtiin vielä taipumisia kaaressa olevalla hyppysarjalla. Tämä oli ihan uusi juttu, mutta Riesku handlasi sen heti. Takaperin ketjutettiin hypyt, mutta sillä ei ollut aikomustakaan mennä välistä. Estehullu, mikä estehullu. Mutta se kääntyi tosi hyvin ja hyppäsi paljon paremmin. Keskittyminen oli ehkä parin toiston jälkeen jo parempaa ja varmasti auttoi myös se, että ei nähnyt palkkaa suoraan.

Teki hyvää ja näki, että oli suht rankkoja treenejä. Voisi koittaa käydä jatkossa useamminkin näissä treeneissä, niin tulisi vähän säännönmukaisuutta.