Tänään taas vähän agihommia. Rieha teki pentujuttuja ja kivaa sillä kyllä. Nyt tuli kuvattua videolle miltä meno näyttää ja vauhdikastahan se on. Kyllä saa ohjaaja miettiä miten tuollaista pikkutykkiä ohjataan. Ensin otettiin pari kertaa kahta hyppyä (siivekkeet maassa) ja mutkaputkea kummastakin suunnasta: http://youtu.be/uQUi-tlCnGw

Sitten muutamat siivekkeen kierrot: http://youtu.be/xgoUu-bf5f8

 Kivaa sen kanssa on tehdä, se on niin asennetyyppi ja täynnä huumoria! Ja leikkiähän tuo homma on, penne tuntuu jo ihan syttyneen lajiin. Mutta rauhassa hommaa katsellaan ja tehdään ihan vaan pennulle sopivia juttuja. Pääasia tällä hetkellä on se, että Rieha haluaa tehdä minulle hommia, leikkiä ja riehua.
Viima pääsi tekemään pientä radanpätkää, joka näytti tältä:

Ensimmäisellä kerralla pudotti 2-hypyn (tuo pohja on todella upottava ja vaikeuttaa koirankin hommaa huomattavasti. Tokalla kerralla meno oli jo tosi mainiota ja puomille Vimps oikein kiihdytti. Tätä menoa kun aina olisi niin kisailmo lähtisi samantien!

Lisäksi Vimps teki vähän rengasta, joka meni suurimmaksi osaksi ok. Loppuun vielä pari puomi-pujottelu-yhdistelmää ja niissäkin kiva meno, eli ihan oli Viiman päivä tänään!

Tänään oli vuorossa metsäpäivä, saatiin seuraksi Raisa ja Naru. Koirat sai hyvää liikuntaa ja aivotyöskentelyä, mutta täytyy sanoa että kyllä se ohjaajallekin käy kunnon kohotuksesta kun tallaa pari jälkeä ja ajaa kolme jälkeä. Sain nimittäin vielä omien lisäksi viedä Narun metsäjäljelle. Mukavaa oli äijän kanssa käydä ja oikein kivasti se teki hommia.

Isot koirat pääsivät tutustumaan toista kertaa MEJÄ:n maailmaan. Tällä kertaa tein kummallekin tälläisen avoimen luoka kaavion: www.noutajat.com/harrastukset/harrastus_mejaavokaavio.htm . Pituutta ei vielä ihan kauheasti ole, mutta varmaan joku parisensataa metriä tuli kummankin matkaksi. Vanhentumaan ne ei myöskään vielä kerinneet kovinkaan paljoa, reippaan tunnin verran vaan. Ensi viikolla ollaan koko viikko mökkeilemässä, joten silloin voisi testata kunnolla vanhentuneita jälkiä. Tällä kertaa oikea kaatokin jäi kotiin, joten veren lisäksi kaadolla ei ollut kuin namipurkki.

Tuike ajoi omansa ensin. Se nuuski heti aloituksen makuuta todella hyvin ja lähti siitä hienosti ilman opastusta etenemään. Tällä kertaa maasto oli ihan tavallista metsää ja sen takia jäljesti hieman korkeammalla nenällä kuin viimeksi avoimessa maastossa. Mutta etenemisvauhti sillä on erinomainen. Yhdessä vaiheessa sitä hieman jännäsi, kun näki edessä olleen merkin heiluvan. Kai se verenhaju tuo koiralle jotenkin alkukantaisen fiiliksen ja pistää hieman varpailleen, koska Viimakin teki omalla jäljellään hieman vastaavaa. Tuike löysi toisen ja kolmannen makuun hienosti ja nuuski niillä hyvin. Toiselta makuulta lähdettäessä hieman autoin sitä yhden korkean kiven ylitse, mutta muuten ajoi tosi hienosti ja varmasti loppuun saakka. Hauska oli nähdä miten vakavasti Tuike homman ottaa, ei ole ollenkaan sellainen hyppypomppu kuin agissa tai tokossa. Ihan tuntuisi olevan pienen mieleen tämä laji!

Viima lähti omalle jäljelleen todella varmasti. Se ei vaan noilla makuilla jaksa niin kauaa miettiä ja vauhti meinasi koko ajan kiihtyä, mikä ei mejässä kai ole toivottavaa. Jäljen vanhennus ja pidennys varmasti auttaa siihen. Hyvin sekin jäljesti, ihan muutaman kerran meni vähän jäljeltä ohi, johtuen varmasti siitä kiireestä, mutta kiersi nopeasti takaisin ja nosti taas jäljen. Sillekin tosiaan tuli lopussa kunnon vartiohaukku, bongatessan edessään jonkun epämääräisen möykyn. Saalisvietit pinnassa vissiin. Viima tiesi koko ajan mitä teki, mikä näkyi sitten siinä että kiire meinasi olla. Makuille voisi laittaa sille namia, että malttaisi niitäkin vähän nuuskutella, eikä ajaa vaan eteenpäin.

Rieha teki vuorollaan sitten esineruutua. Taidettiin ottaa viitisen vientiä, alkuun Raisa jäi esineen viereen, mutta parilla viimeisellä toistolla tuli pois. Hauska oli nähdä miten Riehalla ihan selkeästi idea koko ajan kirkastui. Alkuun se saattoi tulla nopeasti minun luokseni, kun ei heti löytänyt, mutta viimeisellä kerralla ihan selvästi ja oikeasti etsi nenäänsä käyttäen. Ja vaikka esine ei heti löytynyt, niin pennehän ei luovuttanut, vaan siksakkasi hienoa etsintää, kunnes osui esineelle. Pätevä penne! Irtoamisessa sillä ei ole ongelmaa, menee kyllä pitkälle. Esineelläkään ei ole väliä, yhtä hienosti toi pehmeän kuin kovankin esineen. Alkuun palkkasin sitä nameilla, mutta lopussa otin vauhtinoutotyylisesti suoraan narupalloon.
Koko porukka myös hieman tokoili:

• Tuike: Paikkamakuu Narun kanssa. Taas tuli nouseminen, heti kun menin piiloon :(. Tätä pitää nyt tosissaan pohtia...  Viimeisenä yksi tunnari, joka oli varma ja hieno.
• Viima: Tunnaria. Pientä häsäystä alkuun ja loppuun ehkä himpan paineistumista. Mutta kannustamalla oma nousi joka kerta. Hauskuutuksen vähän kiertämistä, käytettiin hyväksi paikalla ollutta hylättyä tuolia. Tästä Vimps tykkää ja hienosti kiertää :).
• Rieha: Penne on tehnyt nyt tunnarikapulan etsimistä lehtien joukosta parilla lenkillä ja samaa jatkettiin nyt. Aivan superhyvä etsintä ja into, kapula nousi varmasti. Siitä on hyvä jatkaa! Riehakin pääsi kiertämään tuolia ja asennepenne tykitti menemään ihan täysiä kummaltakin puolelta.

Semmoista siis tänään. Päälle vielä pikkulenkit, niin reippaat kolme tuntia taas vierähti nopeasti. Kivaahan se on treenata kun on niin pätevät koirat!

Kotikuvia

Tässä pari iltakuvaa, mitkä huvikseni räpsin. Riehalla on aina säännöllisesti Viiman liehittely-operaatio, jota Viima ei suuremmin arvosta. Rieha siis on koko ajan selällään, nuolee Viimaa huulista ja kaikin keinoin koittaa olla pieni ja suloinen.

Rieha: tässä vaan tälleesti makailen.

Kierähtämällä pääsee hivuttautumaan jo aika lähelle.

Mutta aina välillä liehittelyoperaatio toimii ja sen avulla voi myös pölliä toisen lelut:

Viima näyttää jo siltä, että aivan sama, ota lelus

Ja päämäärä saavutettu. Pieni ja viaton pentu vaan.

 

Pakko vielä esitellä Viiman bravuuri. Pitkä Koira.

Pitkä koira ja Siili, joka on palautunut taas oikealle omistajalleen.

Ja vielä Tuike ja haukotus

Aksaa, tokoa ja hurjia pentupaineja

Aamupäivästä suunnattiin tekemään agijuttuja. Pentuagiseuraksi saatiin Heidi ja pihakoira Jipi. Rieha tuntee jo hallin ja on sinne mennessä jo ihan leikkimielellä. Halilla olikin hyvä häiriö, kun kattoa korjanneet raksamiehet paukuttelivat naulapyssyllä menemään. Alkuun se oli Riehasta epäilyttävää ja olisi halunnut lähteä hallista. Tein vähän hölmösti kun otin sen syliin, se selkeästi jänskäsi vaan lisää. Heti kun laskin sen maahan ja lähdettiin kulkemaan hallissa niin paukuttelu unohtui saman tien. Se alkoi heti pyytämään leikkiin ja revitteli lelulla ihan onnessaan. Sen jälkeen ei paukuttelu haitannut ja pentuaksahommia tehtiin superiloisella mielellä.

Alkuun muutamat mutkaputket. Erona se, että otettiin ekaa kertaa mustaa putkea. Ei tuottanut mitään ongelmia, Rieha lukitsi putken heti ja teki ihan täysiä. Sitten avustajan kanssa pari penturengasta kummaltakin puolelta ohjaten. Tässäkin tuntui että idea alkoi olla jo aika hyvin selvillä, eikä koittanut kuin kerran mennä ohi. Heidin avustuksella otettiin yksi puomi, ihan hissukseen. Se meinasi vähän penneä jännätä, mutta selvittiin alas ja sen jälkeen oli taas täysillä leikkimässä. Olisipa se itse halunnut kiivetä puomille vielä takaisin, eli traumoja ei jäänyt.

Loppuun Rieha teki ihan lyhyttä harjoitusta mutkaputkella ja kahdella hypyllä (rimat maassa). Oli ihan super! Vauhti on hurja ja putkeen irtosi oikealta puolelta ihan tosi hyvin. Vasemmalta ohjaten putkeen meno oli vähän vaikeampi ja R lukee pienintäkin vartalon kääntöä heti. Mutta on sillä asennetta ja vauhtia! Treenien jälkeen Rieha ja Jipi pääsivät vielä riekkumaan pellolle.

Viiman kanssa tehtiin seuraavanlaisia ratoja:

Sillä oli aika kiva fiilis tänään ja teki mielellään. Vaikein kohta oli numeroradalla pujotteluun meno. Haki aloituksen hyvin, mutta vauhti hidastui aika paljon. Muuten numerorata oli oikein mainio. Kirjainradalla pujottelu oli huomattavasti nopeampi. Valssasin puomin jälkeen hypyn ja pujottelun eteen ja siitä oli helppo mennä pujoon. Oikein mainio rata tämäkin. Otettiin pari kertaa treenimäisesti, sitten pieni tauko ja kirjainrata kisamaisesti. Hyvä rata, eikä virheitä.

Tuike sai tehdä mutkaputkea ja kahta hyppyä rimat alhaalla. Koitin ottaa sitä haltuun ja lähettää väärään putkeen päähän, suoraan edessä olevan sijasta. Ihan ok se toimi, kun palkkasin käteen kiinni tulemisesta. Innoissaan se kyllä oli ja sai tehdä vielä yhden puomin ja yhden keinun. Ei paljoa keinu jänskännyt, kunhan sai vaan tehdä.

------------------------------------------------------------

Rieha kävi päivällä pikaisesti kaupungilla ja mm. sisällä yhdessä kauppakeskuksessa. Iloisena se veti menemään liukkaalla lattialla ja liukuovissa. Illalla oli vielä vuorossa Laukaan kisatoko ja samalla oli järkätty pentupainit. Paikalla oli vuoden vanha Ninja-cockeri, Ruu-labbis, Rieha ja lopuksi saapui vielä pieni Noomi-aussie. Rieha sai ehdottomasti parhaat painit aikaiseksi Noomin kanssa, kai se paimen sitten toisen paimenen tuntee.

Rieha teki pikkaisen myös kontaktijuttuja ja vähän metallikapulaa. Metalli on ihan yhtä kiva kuin mikä tahansa muukin noutoesine ja se haetaan ihan täysiä. Muutamat vauhtinoudot suoraan leluun ja muutamat luovutustreenit, kummassakin aivan loistofiilis. Riehalla oli siis aika toimintapäivä, mutta hyvin se jaksoi ja kivaa sillä tuntui olevan kaikissa touhuissa!

Tuike tokoili kisatokossa seuraavasti:

Paikkamakuu 2min ja 4min: Ei taas meinannut pysyä lähdössä sitten millään. Ekalla kerralla palautin sen vissiin kaksi kertaa ja tokalla kolme kertaa. Se saattoi nousta ihan samantien suorilta jaloilta seisomaan, ihan kuin kaukoja olisi tehnyt. Vähän alkaa epäilyttämään että onko se nyt polvesta kiinni, niin outoa hommaa on...

Ruutu: Paikan hakemista alusta kanssa, ok.

Metallinouto: Ällöhän se on, mutta nousee. Paljon palkkaa vaan.

Kaukot: Ihan muutamat litaniat i-m-s-m. Palkka takaa kun pysyi ja aika hyvin pysyikin.

Maarit kyseli että ollaanko jumpattu Tuikkusen polvea. Ja ollaan, mutta varmasti enemmänkin saisi jumpata. Tänään kun otin sen käsittelyyn niin oli vähän inhaa, olisiko sitten kipeytynyt jostain. Pitää nyt seurailla ja jumppailla urakalla.

Riehan juttuja

Pari päivää Kuopiossa ja pentu oli kasvanut hurjasti. Ja tuntuu että se olisi kasvattanut vähän karvaakin. Voi tietysti olla että nämä on minun kuvitelmiakin, mutta ihan siltä näytti kun tänään kotiuduin. Muuten lentokelpi oli ihan oma itsensä, vauhtia, penturakkautta ja vaarallisia tilanteita. Isot koirat oli jo lenkkeilleet isän kanssa kunnon lenkit, joten lähdettiin pentulaisen kanssa kahdestaan. Lenkkeily sujuu ihan ok hihnassa, vaikka autoja se tykkäisi edelleen tuijotella. Onneksi luopuminen onnistuu jo vihjesanasta todella hyvin. Välillä se saa ihan itse jo ahaa-elämyksen ja muistaa että hitsi, kantsikin mennä namiautomaatille, eikä kytistää autoja. Eiköhän se siittä.

Käppäillessämme osuttiin läheiselle hiekkakentälle, jossa reenailtiin. Riehalla oli kyllä hurja into ja jos itse olisi saanut päättää niin lelulla olisi palkattu koko ajan. Otettiin kuitenkin vähän tarkkuuttakin namien kanssa, eli sivulletuloja ja seuraamisen imuttelua. Sormet oli kovalla, koska namitkin todellakin kelpaa. Jossain määrin hommaa vaikeutti se, että Rieha oli välillä yhtä hyppypomppua ja jotenkin se aina välillä onnistui poikittamaan eteen, niin että melkein kompastuin siihen. Noo, harjoitellaa, innon puutteesta ei ainakaan voi syyttää.

Istuminen on jo ihan pro, mutta maahanmenot ulkona ei ole siitä kovin kivoja. Sisällä se tarjoaa maahanmenoa esim. heti kun näkee ruokakupin, pihalla joutuu houkuttelemaan. Saatiin niitäkin muutamat tehtyä ja superleikit päälle. Seisomista treenailtiin myös, ehkä taas vähän lisää ideaa.

Loppulenkistä Rieha sai etsiä tunnarikapulaa syksynkeltaisten lehtien joukosta. Ja se nuuski! Ja oma löytyi joka kerta ja se tuli hienosti käteen saakka! Matka oli tosin ehkä metrin :D. Mutta näin siitä tehdään vielä tunnarihirmu.

Kotipihassa oli käynnissä naapurien muutto ja Rieha oli ihan onnessaan ihmisistä. Se saikin käydä moikkailemassa tyyppejä ja voi vallattomuus miten kivaa se taas olikaan. Tilanne menee kutakuinkin näin: Rieha bongaa ihmiset ja hännän heilutus alkaa. Minä toki otan pennun kontaktiin, mutta tuumaan, että onhan se hyvä saada ihmiskontakteja kun kommentointi alkaa "Onpa se söpö" tai vaihtoehtoisesti "Onpa sillä isot korvat" ja ihmiset selkeästi haluaa penneä paijata. Siinä vaiheessa Rieha saa luvan mennä moikkamaan, joka tapahtuu niin, että hihnassa hypitään kahdella jalalla kohti ihmistä. Siinä vaiheessa kommentointi jatkuu: "Onpa se reipas!". Sitten Rieha pääsee kosketusetäisyydelle ja hyvässä lykyssä ihmisuhri on jo kyykyssä, joka huomattavasti helpottaa naaman nuolemisprosessia (ihan oikeasti, pureminen on jo aika vähissä :D). Siitä se ottaa parit hepulit niin pitkälle kuin hihnaa riittää, vetäen voltin sen stopatessa. Yhtä lujaa se sinkoaa taas nuolemaan (tässä vaiheessa jos seisomaan yrittävän) ihmisen kasvoja. Kommentointi loppuukin yleensä: "Onpa se villi"-linjalle....

Ei vaan, ei se nyt ihan aina noin hillitöntä ole :D. Ja kyllä ne ihmiset oikeasti tuntuu tykkäävän, kun toinen on niin innoissaan että se loistaa jo kauas. Ja minkä Rieha sille voi jos se vaan tykkäisi rrrakastaa ja ihmisten naamat olisi ehdottomasti päästävä tarkistamaan. Ja saahan pienet 15-viikkoiset vielä olla kakaroita, iso ja hillitty ehtii olla myöhemminkin ;). Ja onneksi se ottaa tarvittaessa kivasti kontaktia, vaikka niitä ihkuja ihmisiä ympärillä olisikin.

JKL 4.10.08, voihan jännitys!

Tänään oli vuorossa toinen avoimen luokan kokeemme. Tuomarina toimi Aino Juhantalo-Kakkola ja koe järjestettiin hotelli Laajavuoren asfaltti-parkkiksella. Ensinnäkin oltiin paikalla suht ajoissa, ei siinä vielä mitään, mutta kun luokka oli myöhässä lähes 2 tuntia niin odottelua tuli aika paljon ja loppujen lopuksi ehkä vähän liikaa. Pidin Tuikea myös liikaa mukana ja se selkeästi oli jo väsynyt kun pääsimme suoritusvuoroon (kuudensina). Lisäksi saman tien kun mentiin kehään niin minuun iski aivan järjetön jännitys ja se näkyi läpi koko kokeen (kun pääsin kehästä niin vuorostaan iski ihan järjetön päänsärky). Koko kokeen ajan töppäilin ja häsäsin, olin aina väärässä paikkaa ja ihan sekaisin... Ja koska koe oli Lappalaiskoirien rotumestaruus ja erkkarin yhteydessä niin häiriötä oli aika paljon, koiria ympäri kehän reunoja. Tuomari sanoi mielipiteensä suoraan, kehui kun oli aihetta eli meidän tapauksessa koira sai hirmuisesti kehuja ja ohjaaja taas vähän päinvastoin.

Juoksutarkastus oli ihana. Mentiin tuomarin luokse ja menin heti kyykkyyn ja otin koiraa kiinni pannasta että tuomari saa rauhassa pyyhkäistä. Tuomari kuitenkin sanoi heti että nouseppas ylös, hän ensin tutustuu koiraan ja katsoo että se on ystävällinen (se on kuulemma tärkeämpää). No T kävi sitten tuomarin moikkaamassa, nuuski lahjetta ja antoin tuomarin silitellä, jonka jälkeen tuli minun luokseni tärpättämään. Sen jälkeen tuomari sanoi että nyt voit mennä kyykkyyn ja sitten tarkastettiin juoksu ja T ei ollut millänsäkkään (yleensä se on siitä aina vähän inhaa). Eli tosi mukava lähestymistapa kyllä.

Pisteet menivät seuraavasti:

Paikalla makaaminen 10 Tuike oli toisen paikkamakuuryhmän ensimmäinen koirakko. Makasi todella kauniisti ja levollisesti.

Irti seuraaminen 6 Tässä sitten alkoi ohjaaja pilata hommia... Tuijotin koiraa ja seuraamassa ollutt Raisa sanoi että ei ole koskaan nähnyt mua niin jäykkänä. En varmaan hengittänyt koko liikkeen aikana ja tuomarikin sanoin että hengitä hyvä ihminen, hän ei halua nähdä ohjaajan pyörtyvän kokeessaan... Tästä johtuen T.n seuraaminen oli aika kaameaa, kontakti tippuili ja paikka seilasi joka suuntaan.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6,5 Sarjassamme ohjaajan töppäily jatkuu... T meni maahan ekalla käskyllä, mutta jostain syystä luulin että se seisoo ja käännyin katsomaan ja aloitin toisen käskyn mmm... ja huomasin että koira on jo maassa. Tuomari tietysti tämän kuuli ja näki, olisi pitänyt vaan luottaa koiraan (tänään oli kyllä ohjaajalla kaikki niin kadoksissa). Istumisessa T tarvitsi kaksoiskäskyn.

Luoksetulo 8 T tuli vauhdikkaasti ja pysähtyi hyvin, jopa perusasento oli ok. Tuomarin mielestä mun käsimerkkini oli ihan liian vahva, siitä pistevähennys.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 Huolimatta siitä että ohjaaja koitti taas sabotoida liikkeen, T teki tosi upeasti. Palatessani koiran taakse tuli ihan totaalinen black out että kummalta puolelta olen kiertänyt koiran treeneissä. Sillähän ei siis ole mitään väliä ja olisi vaan pitänyt mennä, sen sijaan tein sellaista siksakkia kun koitin päättää että kummalta puolelta menen, onneksi se ei haitannut koiraa ja se teki hienosti.

Noutaminen 8 Tässä näkyi että T oli väsynyt. Lähti laukalla noutamaan, mutta palautti ravilla. Normaalisti se kuitenkin tekee kumpaankin suuntaan ihan täysiä. Perusasento oli myös väljä. Tuomari kehui erikseen miten ylpeältä T näyttää kapulansa kanssa :D.

Kauko-ohjaus 0 Meidän bravuuri, joka viime kokeessa meni 10 arvoisesti... Ensimmäiseen istumiseen tarvittiin kolme käskyä, maahanmeno meni hyvin, mutta toiseen istumiseen ei enää lähtenyt ollenkaan. T makasi kuitenkin rauhallisena ja katsoi minua koko ajan. En tiedä olinko vaan jotenkin niin outo että ei toiminut, tuomari huomautteli käsimerkeistä että ne oli ihan liian voimakkaat ja että pitäisi rauhoittua (taas...). Ennen kehään menoa (tosin varmaan pari tuntia ennen), eka istuminen sujui upeasti.

Estehyppy 10 Ei mitään huomautettavaa, iloinen ja kaunis.

Kokonaisvaikutus 8,5 Tuomari kehui koiraa ihan älyttömästi ja tuntui kovasti tykkäävän Tuikesta. Paras oli kun sanoi että sillä on hyvä hermorakenne kun kestää noin paniikissa olevaa ohjaajaa ja vaikka ei saa ohjaajalta juurikaan apua niin tekee hommat niin hyvin kuin pystyy.

Näistä siis 143,5 pistettä, II-tulos. Tällä tuloksella sijoituimme luokassamme kolmasiksi yhdeksästä koirakosta, ja saatiin hieno pokaalikin. Palkintojen jaossa tuomari sanoi että kiva nähdä minun hengittävän edes nyt ja kun kerroin että päätä särkee ihan hulluna niin sanoi että todellakaan ihmettele... Avoimessa tuli yksi 1-tulos, VOI ja EVL-luokissa ei yhtään (alokas oli eri tuomarilla), eli ei tainnut oikein olla hyvä päivä kellään.

Olipa siis kokemus... Hyvä mieli jäi kuitenkin, jos kaukkarit olisi sujuneet niin kuin normaalisti niin olisi ollut reipas 1-tulos. Pakko lähteä tälle tuomarille vielä näyttämään että kyllä se ohjaajakin osaa joskus tehdä, koiran tiedän kyllä olevan hyvä.

Uusia aluevaltauksia

Nimittäin tänään päästiin Raisan ystävällisellä opastuksella tutustumaan MEJÄ:n maailmaan. Tunnustettava tosin on, että Viima on kerran sitä tehnyt n. vuoden vanhana. Eli kokeiltu on, mutta mitään ei osata. Raisan avustus tuli siis tarpeeseen.

Tein sekä Tuikkuselle että Viimalle jäljen, muodoltaan ne oli kolmioita ja makuut oli joka kulmassa ja lopussa tietysti myös kaato. Viiman jälki oli vähän pidempi kuin Tuiken, pituutta sillä oli varmaan jotain ~150m. Oli muuten sotukuista puuhaa tuo homma, kaikkeen sitä ihminen alkaakin :D. Pohjana oli hakkuuaukio, hieman rinteessä. Jäljet vanheni reippaan tunnin verran.

Viima pääsi ekana jäljelle. Ensimmäistä makuuta nuuski jonkin verran ja nosti siitä jäljen varmasti. Hienosti jäljesti toiselle makuulle, jossa nuuski ja pyöri jo enemmän kuin ekalla. Siinä joutui kuitenkin vähän miettimään mihin lähteä, mutta nosti sitten hienosti loppujäljen. Lähellä kaatoa sen nenä nousi vähän ylemmäs, eli sai varmasti vähän ilmavainua sorkasta. Hienosti saapui kaadolle ja tutki sorkkaa kiinnostuneena. Vimpsiltä siis oikein varma jäljestys, mutta mitenkään erityisen kiinnostunut se ei verestä ollut. Välillä epäilin että jäljestikö osaksi minun jälkiäni. Mutta sorkka sitä kiinnosti kyllä kovasti, eikä olisi halunnut sitä jättää. Varmasti Vimpsillekin mukavaa vaihtelua ihmisjäljen sijaan.

Tuike nuuski ekaa makuuta suht tarkkaan, mutta lähti aika nopeasti etenemään. Tuikellahan ei juuri ole minkäänlaista jäljestystaustaa, toisin kuin Viimalla, joten se meni ihan puhtaasti vaiston varassa. Jossain vaiheessa se oli hieman pihalla touhusta, eikä tiennyt mitä tehdä, joten söi muutamat puolukat ihmetellessä. Ohjasin sitä vähän jäljelle ja johan alkoi homman idea taas selvitä. Toisella kaadolla nuuski jo tosi tarkkaan ja lähti varmasti loppusuoralle. Isompia verikohtia pysähtyi nuuskimaan oikein huolella ja eteni koko ajan ihan nenä maassa. Kaato löytyi varmasti ja se alkoi heti nuolemaan sorkkaa. Samoin nuoli maassa ollutta verta, mikä MEJÄ:ssä vissiin onkin toivottavaa. Viimaan verrattuna Tuike oli ihan selkeästi enemmän kiinnostunut verestä ja Raisan mukaan sen etenemistahti oli juuri sellainen kuin MEJÄ:ssä on ihanne. Tästä voisi sii hyvinkin tulla Tuikkusen laji, intoa tuntui kovasti olevan!

------------------------------------------------------------------------------

Sillä aikaa kun isojen jäljet vanheni, pääsi Rieha tekemään esineruutua. Tallattiin pitkä suikale ja Raisa vei esineet Rieha nähdessä. Ensin kokeiltiin niin, että Raisa tuli takaisin ja sitten vasta lähetys, mutta penne kerkesi jo siinä ajassa unohtaa homman. Sinkosi kyllä ihan innoisaan metsään, mutta tuli yhtä vauhdikkaasti takaisin ilman esinettä. Juokseminen kun vaan on hauskaa ;). Seuraavilla kerroilla tehtiin niin, että Raisa jäi metsään seisomaan lähelle esinettä, jolloin pystyin heti lähettämään Riehan. Vauhdilla se meni ja heti kun bongasi esineen, niin se tuli vauhdikkaasti käteen saakka. Motivaatiota ja intoa sillä kyllä riittää, idea etsimisestä on toki vielä ihan hukassa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Illalla Rieha kävi vielä juoksemassa Naava-snautserin kanssa. Hurjat leikit parilla oli, eikä pieni kokoero haitannut ollenkaan. Riehakin juoksee jo niin lujaa että Naava isompana sai pistää tosissaan tassua toisen eteen. Ja snautserin parta oli Riehasta todella hyvä roikkumiskohde!

Treenaaminen on vaan niin makeaa, kun omaa hienot koiruudet . Varoitan jo etukäteen että tästä tulee pelkkä hehkutusviesti, sillä niin hyvä mieli jäi tämän päivän treeneistä. Toki korjattavaa löytyy ohjaajan tekemisissä paljonkin, mutta kyllä nuo karvaiset osapuolet on vaan niin päteviä.

Tänään vietettiin siis japaninpystykorvien agility- ja tokopäivä Pieksämäen Hau-Hau-hallissa. Ja koska japseja ei riitä kattamaan koko päivää, niin muun rotuisetkin pääsivät mukaan. Meiltä treenasi kaikki koirat seuraavasti: Rieha oli sekä pentutokossa että -agissa, Viima agiliiteli mölliryhmässä ja Tuike teki tokoa. Kouluttajana agissa oli JATin oma Päivikki Partinen ja tokossa Riikka Pulliainen, joka on nykyisin maajoukkuevalmennusrenkaan jäsen sekä tokon ylituomari.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rieha reenasi heti aamusta agia ja sitten viimeisenä koko porukasta tokoa:

Agissa tutustuttiin ekaa kertaa pöytään. Kotonahan se kyllä koittaa pöydille koko ajan (vanhemmilta vissiin peruttua), mutta esim. eläinlääkärin pöytä ei siitä ollut alkuun in-hommaa ollenkaan. Minien pöydällä lähdettiin treenaamaan. Ekan kerran kun se sinne itse pomppasi, niin meinasi vähän jänskättää, mutta hyvin pian se unohti jänskätyksen ja pöytä alko imemään pikkukelpiä puoleensa. Otettiin heti alusta lähetyksiä niin, että minä ohjasin ja Päivikki toimi palkkakoneena pöydällä. Oikein kivasti meni, itse vaan muistettava, että kehun koiraa pöydällä ja kutsun sen selkeästi mukaan.

Kun pöytä sujui, niin alettiin ketjuttamaan siihen muita juttuja. Ensin otettiin pituus-pöytä (pituus yhdellä laudalla) ja lähetykset kummaltakin puolelta. Rieha teki ihan sairaan hyvin, kunhan muistin ohjata ja kertoa että eteenpäin mentiin. Hauskaa miten noin pieni osaa jo seurata sitä minun linjaani aivan tosissaan. Mutta sitten kun se irtoaa niin se kanssa irtoaa. Lopuksi liitettiin ketjuun vielä yksi este ja Rieha teki elämänsä ekaa kertaa kolmea estettä: hyppy-pituus-pöytä. Tähän päti ihan samat kuin edellä ja saatiin tehtyä tosi hyviä toistoja. Upeasti se irtoaa, kun ohjaus on kunnossa ja vauhtia riittää!

Toisena juttuna ehdittiin ottaa putkea. Siihen vielä varmistus hihnan kanssa, jotta pääsin keskittymään ohjaukseen. Lelu toiseen päähän palkaksi ja itselle mietintä miten ohjaan ja minne. Suoraan lähetys sujui hyvin ja liitettiin siihen sitten kulmasta lähettämistä. Näissä sai jo olla tarkempi ja oikeasti kertoa pennelle mitä tehdään. Kun ohjaus oli kunnossa niin putkeenhan se paukkaa ja edelleen ihan täysiä. Hieno pentu!

Tokoon Rieha joutui melkein suoraan unilta ja ehkä alkuun vähän vaikutti. Samoin sitä selkeästi kiinnosti kentän toisella puolella ollut agi (kangas välissä), mutta sain sen kuitenkin pysymään hyvin kuulolla ja varsinkin kun tehtiin vauhdikkaampia liikkeitä niin eihän se enää muistanut koko agihommaa. Seuraavia juttuja katsottiin:

Seuraaminen: Riikka meinasi että imutuksiin ei vielä kannata liittää käskyä, etten vaan vahingossa vahvista väärää paikkaa. Eli pelkästään imuttelisi ja opettelisi siinä sitä miten koiran saisi varmasti olemaan suorassa (Rieha kyllä meinaa aika herkästi innossaan lähteä poikittamaan). Seuraamiskäskyn liittäisi vaan ihan yhden askeleen hommiin, että varmasti asento pysyy. Enemmän uutena juttuna katsottiin paikallaan käännöksiä. Oikealle Rieha piti paikan heti aivan tosi hyvin, vasuriin pitää auttaa enemmän kädellä. Mutta hienosti se alkoi itse hiffaamaan ja lopputoistoissa käytti jo ihan itse takapäätä kääntyäkseen.

Kaukot: Kaukojumppaa vaan!

Nouto: No, Rieha pääsi tekemään taas vauhtinoutoa, joka todellakin on vauhtinoutoa :D. Hirmuisesti se aiheuttaa ihastusta asenteellaan. Näitä jatketaan, tosin ehkä kuitenkin joudutaan miettimään josko sen nostamisen opettaisi erikseen, ettei vaan ala saalistamaan kapulaa liiaksi. Luovutuksiin ehdotuksena tuli, että liitettäisiin siihen ihan istuminen kapula suussa. Sitä kautta saa rakennettua pikkuhiljaa luovutuksen paikkaa ja hienostihan Rieha kapula suussa istua napotti.

Ruutu: Ensin pari lätkän lätkäisyä erikseen ja sitten siirrettiin se ruutuun. Ja voi että se on ihana! Sillä on kyllä jo ihan selkeästi jotain ideaa ruudusta ja lätkälle meni sellaistä kyytiä ja tärpätti siellä odottaen palkkaa. Otettiin sitten lätkä pois ja tehtiin pari näyttöruutua. Edelleen todella hyvä, meni täysiä ja tasan sinne missä lätkä oli ollut ja missä kävin näyttämässä. Siitä oli aikasta hyvä palkata pieni pätevä kelpieläin ja lähteä kotia kohti!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viiman agireeni näytti tältä:

Ensin tehtiin koko rata kisamaisena. Ja voi että, Viima oli niin ihana!! Aivan hieno, puhdas rata saatiin, vaikka ohjaaja oli ihan hilkulla vedättää koiran viimeisestä hypystä ohi, kun ei kertonut että nyt kuuluu hypätä. Heti kun muistin kertoa sen, niin Viimahan hyppäsi. On se vaan ihan liikuttavan ihana eläin, nyt siitä niin näki miten se tykkäsi ja oli niin onnellinen kun sai olla pätevä.

Olihan radalla toko korjattavaa ja niitä alettiin sitten katsomaan. Muutamassa kohdassa Viiman vauhti hidastui ja vaikka se sitten taas kiihdyttikin, niin parempi olisi saada vauhti säilymään koko ajan. Pahin paikka oli esteen 5-8. Ensinnäkin, tein valssin 7-hypyn jälkeen ihan minne sattuu ja sen takia Viima hyppäsi myös ihan liian pitkälle. Tätä kun tuunattiin niin, että muistin että valssi tehdään aina kohti seuraavaa estettä, niin johan alkoi Viimakin kääntymään ihan eri lailla. 5-hypyn Vimps kiersi hienosti, mutta putki oli aika hidas. Päivikki teki sen huomion, että minä pysähtelen ja samalla Viima pysähtyy. Jostain olen oppinut rytmittämään hommaa väärin ja jään odottelemaan sitä paikallaan seisten, vaikka voisin hyvin jo liikkua kohti seuraavaa estettä samalla koiran mukaan ottaen. Tämä kun saatiin korjatuksi niin johan Viima liikkui taas ihan eri tahtia ja voin sanoa että se meni oikeasti tosi hyvää vauhtia!

Yleisesti Päivikin ohjeet minulle oli:

1) Kerro koiralle mihin mennään heti!

2) Älä lässytä ja kutsu koiraa nimellä, vaan kannusta ennemminkin raivolla ja anna sille lupa tehdä.

3) Älä pysähtele, vaan pidä liike yllä, silloin Viimakin tekee.

4) Kannustus toimii, ota mukaan kannustustiimi sekä itselle että koiralle ;).

Siinäpä siis mietitittävää. Viiman kanssa on välillä ollut niin vaikeaa, mutta välillä se on taas ihan sairaan ihana. Ei se varmasti bc-/kelpi-aikoihin yllä ikinä, mutta kyllä se silti liikkuu ihan tarpeeksi hyvin. Mutta miten paljon siitä hidastelusta oikeasti johtuu minusta ja miten paljon joudutaan siihen kierteeseen että minä hidastan/lässytän/en kerro mihin mennään ja sitten Viima hidastaa ja minä hidastan ja Viima hidastaa... Se on kuitenkin herkkä koira, joka haluaa tehdä mieliksi ja yhdessä, mutta kuitenkin samalla itsenäinen koira, joka voi myös olla sitä mieltä, että tee keskenäsi jos reiluuspuoli ei ole kunnossa. Valitettavasti Viima on saanut ohjaajakseen jännittävän, häsläävän ja pöllön ohjaajan. Ihanaa oli kuulla jonkun muun suusta pitkästä aikaa, että me kyllä osataan ja Viima osaa.

Eikä se hieno tekeminen tai puhdas rata, vaan se miten sen huomasi miten onnessaan Viima on kun se saa tehdä yhdessä ja miten sen fiilis nousee koko ajan kun itse parannan. Pitäisi aina pitää mielessä että koira on tasan yhtä hyvä kuin itse olet. Varsinkin kun kyse ei ole sellaisesta raivoeläimestä, joka elää tekemiselle, vaan maailman sympaattisimmasta peruskoiraporokoirasta .

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tuike tokoili vuorollaan alkuun kisamaisen pätkän liikkuroidusti ja ilman palkkaa. Halusin testata miten toimii tuolla hallissa ja muutenkin ottaa kisamaiseen tekemiseen tuntumaa (ja tunnustan, heti alkoi jännittämään kun kehään mentiin :D). Ja samalla saatiin tuomarin mielipiteet liikkeistä ja lopuksi niihin treenijutut:

• Liikkeestä istuminen 0: Aivan todella hieno seisominen, johon vaati kolme käskyä ja käsimerkin, ennen kuin istui :D. Ennen kehää teki hienosti, mutta tämä on niin herkässä, niin herkässä. Miten voikin niin simppeli asia olla aivan tosi vaikea :D.
• Tunnari 9: Hieno nuuskinta ja varma oman nosto. Piste pois väljästä perusasennosta. Treeniksi luovutukset. Minun pitää rauhoittaa niitä huomattavasti. Nyt kurkotan kapulaan kahdella kädellä kumartuen, kun voisin ottaa kapulan kauniistu yhdellä kädellä sivusta ja samalla pieneen koiraan kohdistuva paine vähenee. Samoin irti-käsky ei tarkoita sitä että nykäisen kapulan koiran suusta, vaan se on irti ja koira irroittaa, jolloin kapula tippuu käteen ja se laitetaan rauhassa piiloon. Hyviä huomiota kaikki.
• Ruutu 8: Kaksoiskäsky maahanmenoon. Pikkaisen hitaasti meni ja kävi yhden ruutumerkin kautta. Reenattiin suoraan ruutuun menoa näyttöruudulla ja johan alkoi paranemaan. Epäilin että saattoi luulla ruutumerkkiä merkkimerkiksi ja siihen Riikka antoi vinkiksi pelin. Eli sekä ruutu että merkki kehiin. Itse keskelle (tai vähän lähemmäksi jompaa kumpaa, mistä haluaa enemmän palkata/avustaa) ja vuorotellen lähetyksiä kumpaankin. Se on koiralle hauska leikki, jossa se joutuu miettimään ja samalla vahvistuu se ero, mikä noiden kahden välillä on.

Seuraaminen: Näytettiin meidän tökkäisyt ja nyt pikkukoiriin tottunut tuomari oli sitä mieltä, että vähän pitäisi saada niitä huomaamattomammiksi. Eli naksulla voisi pikkuhiljaa vahvistaa vaan sitä, että tuo pään lähelle, eikä tarvitse nokkaista. Lisäksi saatiin neuvo kestävyyteen treenata EVL:n seuraamista ja 50 metrin suoria. Palkkaa ja palkkakohtaa vaihdellen ja jos paikka väljenee niin pöhpöh tai sitten korjauskäsky tuohon tökkäisyyn. Hienosti veti pikkujapsikin!
Sellainen päivä tänään. Voi sanoa, että kylmä ei ehtinyt tulla kun juoksi kolmen koiran kanssa joka suuntaan :D.

Lauantaina agia

Koko sakki paikalla. Rieha teki taas putkea, joka alkaa sujumaan kuin vanhalta tekijältä ja imee pentua jo ihan tosissaan. Lisäksi tehtiin taas siivekkeiden läpi juoksemista ja niiden kiertoa ja loppuun pari penturengasta. Hurja on meno ja hurjan hauskaa on!

Viima oli tänään taas jopa innoissaan agista ja tekikin tosi kivasti. Tehtiin simppeliä harjoitusta putkella ja kolmella hypyllä, hypyille erilaisia kuvioita, takaakiertoja jne. Tosi hyvin pelasi ja Vimps oli kuulolla. Veskukin kokeili vähän Viiman kanssa tekemistä ja alkukankeuden jälkeen (Vimps oli tulossa koko ajan minun luokseni) alkoi sujumaan hyvin.

Myös Tuike pääsi tyyppäämään agifiilistä Veskun kanssa putkella ja parilla matalalla hypyllä. Ja putki imee edelleen pientä valkoista ihan mistä vaan :D. Siinä olikin hyvä treenata miten sen saa kääntymään toiseen päähän kun se olisi ihan menossa toiseen päähän.

Kisaryhmän tokovuoro

Tuike aloitteli:

Paikkamakuu 4min ja 2min: Kahden muun koirakon kanssa. Uusin paikkamakuun, enkä ottanut istumista, koska ekalla kerralla Tuike lähti minun perääni käpsimään. Se oli outoa ja vielä oudompaa oli se, että se teki saman myös toisella koetuksella. Kummallakin kerralla palautin sen, ekalla kerralla jäi hyvin makaamaan loppuajaksi, mutta toisella kerralla se nousi vielä vähän ajan päästä ylös. Todella, todella outoa. Tuli mieleen, että toivottavasti kylmässä makaaminen ei ota polveen... Otin vielä yhden jätön itsekseen, silloin pysyi taas hyvin.

Merkki+ruutu: Ensin pari merkkiä, vihjesanat mukaan. Siitä sitten suoraan ruutuun lähetys ja hyvin bongasi. Tosin ekalla kerralla koitti ruudussakin vähän hakea merkkiä, eli ýritti mennä ruutumerkin taakse seisomaan. Korjaamalla haki taas keskusta. Otettiin sitten ruutua ja sen paikkaa erikseen ja loppuun taas merkki+ruutu. Nyt sujui todella hyvin, kummankin hakeminen oli varmaa ja hyvää.

Luoksetulon stopit: Otettiin pelkkää seisomista. Koko ajan parani.

Kaukot: Takapalkalla ja kunnon matkalla alkuun pelkkiä i-m-i-siirtoja. Kivasti sujui, mutta sitten T alkoi ennakoimaan että mistä palkan saa ja jos koitin ottaa pidempää niin kävi pari kertaa syömässä takapalkan omatoimisesti... Siirryin vähän lähemmäksi, että pystyin kontrolloimaan palkkaa paremmin ja otettiin mukaan myös m-s-siirtymä. Vaikka takapalkan kanssa olikin vähän ongelmaa, niin muuten siirtymät oli oikein hyviä.

Riehan kanssa enimmäkseen leikittiin. Kahdella narupallolla saalisleikkiä ja upeastihan se saalistaa. Lisäksi pikkaisen seuruun imuttelua ja loppuun pari ruutua avustajan kanssa. Hauskaa sillä kyllä oli taas kerran ja tekee ihan täysiä. Lopuksi Rieha pääsi vähän leikittämään kahta 8-viikkoista aussien pentua, sekin oli kovin hauskaa. Rieha sai tuta omassa nahassaan, miltä ne naskalit oikein tuntuu ;).

Sisällä ollaan jatkettu seisomisen opettelua, ehkä siitä jotain ideaa on. Lisäksi olen naksutellut kosketusalustasta ja nimenomaan siitä, että sen päälle ei tarvitse mennä makaamaan, vaan pelkkä seisominen riittää. Ehkä siitäkin joku ajatus tuli.