Mitä tavoiteltiinkaan vuonna 2015

Palataanpas hetkeksi siihen mitä tavoiteltiin viime vuonna ja mitä saavutettiin ja tehtiin. Tämän vuoden tavoitteista sitten oma postaus myöhemmin.

Tuiken tavoitteet vuodelle 2015 olivat:

• RTK2
• Iloisena ja terveenä mummokoirana porskuttaminen

Tuike treenasi rallytokoa varsinkin loppuvuodesta ahkerasti. Saatiin kasaan ihan huippu rallyryhmä, jossa Tuike porskutteli menemään melkein joka viikko. Alkuvuodesta käytiin kisaamassa yhdessä avoimen luokan kisassa, josta saatiin tavoiteltu RTK2-koulari pistein 94. Seuraava kisastartti olikin vasta lokakuun lopussa, jolloin käytiin kahdessa voittajaluokan kisassa. Näistä kummastakin saatiin hyväksytty tulos. Ohjaaja mokaili pisteitä aika reippaastikin, mutta Tuike oli tosi hieno. Sai olla tyytyväinen melkein 12v. koiran suorituksiin! Se on aina niin tosissaan kun sen kanssa tekee, että välillä meinaa ihan naurattaa tärpättävä pikkukoira.

Muuten Tuike porskuttaa menemään edelleen omana itsenään. Välillä paikat jumittaa enemmän, mutta mitään isompaa sillä ei ole ollut ja särkylääkekuurilla ärtyineisyyskin yleensä vähenee. Tuike on aina yhtä innokas lenkki- ja treenikaveri, se suorastaan pakahtuu innosta kun pääsee mukaan. Pientä höpertymistä on kyllä ollut havaittavissa, se näkyy lähinnä siinä, että on minun perääni todella paljon. Ja onhan sillä jo tiettyjä mummokoirien etuoikeuksiakin :).

Viiman tavoitteet vuodelle 2015 olivat:

• Joku rallytokokisa
• Rentoa fiilistä, iloista hömppäilyä ja terveyttä, pitkiä lenkkejä ja hyvää ruokaa

Rallytokokisaan Viima ei tänä vuonna päässyt. Se on kyllä treenannut innokkaasti aina kun on treeneissä mukana ollut. Mutta Viima on tästä porukasta se, kuka pärjää ilman säännöllistä treeniä ihan hyvin. Se nauttii niistä treenihetkistäkin sitten enemmän, kun ei joka viikko ravata verenmaku suussa treenaamassa. Se on ollut suorastaan liekeissä aina kun on päässyt tekemään, mutta herkästi sen kanssa pelkään, että kisoissa liekkifiilis unohtuu, eli se saa vaan hömpätä. Mutta kävihän Viima yhdessä näyttelyssä. Se oli siellä ROP ja ROP-VET ja tuomari oli siihen kovasti ihastunut.

Muuten Viima on nauttinut elämästä täysin rinnoin. Se on saanut lenkkeillä paljon ja onpa sillä oma vakiopoikaystäväkin vakiolenkin varrella. Poikaystävä on nimeltään Santtu ja jokaisella lenkillä Viima käy irti ollessaan moikkaamassa pihassa olevaa Santtua. Se viipyy siellä kuulemma vain hetken, mutta kumpikin ovat kovasti onnellisia tästä tapaamisesta. Tälläisiä hetkiä kuuluu Viiman, oman elämänsä supersankarin elämään jatkuvasti. Se on varmasti yksi omalaatuisimmista koirista mitä tunnen ja pelkästää hyvällä tavalla.

Riehan tavoitteet vuodelle 2015 olivat:

• Tokossa tulosvarmuuden säilyttäminen. SM- ja PM-kisoihin osallistuminen ja oman tasoisen suorituksen tekeminen. Uusien sääntöjen ja liikkeiden opettelu, että loppuvuodestakin saataisiin kisoja alle. Ehkä tänä vuonna se ulkomaanmatka, seuraakin olisi tarjolla.
• Viestillä toiveissa olisi KVA-arvo. Lisäksi toivottavasti pääsemme osallistumaan SM-kisoihin ja PM-kisoihin ja pystytään tekemään oman tasoinen suoritus niissäkin.
• Jälkeä treenataan oikeasti ja toivottavasti päästään kisaamaan.
• Agissa olisi mukava saada nollia kakkosista. Meidän meno on parantunut paljon, mutta edelleen haen itse sitä oikeaa tapaa ohjata supertykkiä.
• Rallytokossta RTK2 ja voittajaluokan starttaaminen
• Vepeily voitaisiin ottaa taas kuvioihin, jos vaan ehditaan ja koirafrisbeetäkin olisi kiva kokeilla
• Muuten kunnon ja terveyden ylläpito, niin kuin aktiiviselle harrastuskoiralle kuuluukin
• Varovainen mietintä siitä, tulisiko Riehalle vielä toiset pennut

Riehan tokovuosi oli tuloksellisesti aika hieno. Voi tosiaan sanoa, että tulosvarmuus säilyi, koska se sai viime vuonna 7kpl EVL1-tuloksia, kun kokeissa käytiin yhteensä 9 kertaa. Harmittavasti tulosvarmuus ei kestänyt SM-kisoissa, lähinnä ohjaajan takia ja nollailtiin meille helppoja liikkeitä. Siitäkin huolimatta Rieha oli hieno ja yritti parhaansa, niin kuin aina. Ulkomaillakin käytiin yhden kerran, mutta sielläkään ohjaaja ei ihan saanut pakkaa pysymään kasassa ja valioituminen jäi muutaman pisteen päähän. Sen sijaan piirimestaruuksissa saatiin tehtyä hyvä suoritus, joka kantoi pronssille saakka. Rotumestaruuksissa Rieha vei potin kirkkaasti kotiin. Saatiin treenata huippujen tyyppien kanssa ja huippujen tyyppien opissa, erityisesti Mujusen Salme panosti meidän treeneihin tosi paljon, kiitos siitä!

Uusien sääntöjen opettelu sen sijaan jäi harmittavasti viime kesänä kovin vähiin, eikä ehditty kisaamaankaan pentujen takia. Tämä harmittaa koska SM-kisojen osallistumiskriteerit julkaistiin vasta nyt ja niihin tarvitaan mahdollisesti ykkösiä uusilla säännöillä. Loppuvuoden pari viikkoa hyödynnettiinkin heti pelkästään uusien juttujen opetteluun.

Viestillä vuosi oli myös upea. Toukokuussa rotumestaruuksissa saatiin viimeinen ykköstulos ja Riehasta tuli FI KVA. Tietääkseni se on ensimmäinen viestiltä valioutunut kelpie, eikä noita käyttövalion arvoja muutenkaan varsinkaan nartuilla kovinkaan paljoa ole. Samalla voitettiin rotumestaruus ja tehtiin aivan käsittämättömän hieno 98p. tottis, jota tuomari hehkutti koko päivän. Se oli aika hieno päivä se!

Viime vuonna osallistuttiin myös ensimmäisiin Palveluskoirien SM-kisoihin Ärrä-tiimillä: Riikka, Raisa ja Rieha. Oli ihan älyttömän jännittävää, mutta selvisin. Rieha teki hienoa työtä ensikertalaiseksi, saatiin vahva 2-tulos ja sillä sijoituttiin kuudensiksi. Tottiksessa ei ihan päästy omalle tasolle 85 pisteellä, mutta olin silti todella tyytyväinen Riehaan ja erityisesti itseeni siinä jännityksessä. Ja miten paljon kannustusta saatiinkaan kisapaikalla ja sen jälkeenkin ihan tuntemattomilta ihmisiltä, aivan huikeaa!

Piirinmestaruuksiin viestillä ei tänä vuonna osallistuttu. Annettiin mahdollisuus muillekin, vai miten se nyt oli. Ehtiihän noita.

Jälkeä treenattiin. Toki se meni taas sellaiseksi paniikkitreeniksi, koska ilmoitin Riehan kokeeseen ja tajusin, että treenattava on. Tähän voisi kyllä ottaa vähän erilaisen lähestymistavan jatkossa... Mutta startattiin kokeessa ja saatiin koulari JK1 reippaalla 2-tuloksella. Esineistä täydet pisteet, yksi keppi jäi metsään. Tottiksessa meidän suoritusvuorolle sattui ihan järkyttävä rankkasade, minkä takia mokasin vinoesteen kapulan heiton ja Rieha nousi paikkamakuussa istumaan ja annettiin niissä juuri ykköseen tarvittavat pisteet. Eipä noita voi ennustaa, tehtiin parhaamme ja tyytyväinen sai olla tähänkin.

Agissa vuosi oli vähän hiljainen. Rieha starttasi kakkosissa 10 kertaa ja saatiin yksi LUVA. Ei vaan jotenkin natsannut, vaikka lähellä oli. Vuoden kolme viimeistä starttia Rieha juoksi lainaohjaajan kanssa ja jokaisella kerralla meno vaan parani joka kerta. Ja miten ihanaa oli vaan katsoa menoa, kun ei tarvinnut yhtään miettiä ohjauskuvioita. Taidetaan jatkaa tällä linjalla jatkossakin.

Rallyssa Rieha sai koularin RTK2 heti alkuvuodesta, mutta voittajan korkkaaminen jäi kesällä muiden lajien alle ja syksyllä tulikin sitten pennut. Riehasta rally on siistiä, jopa vähän liiankin siistiä ja ohjaaja yrittää pysyä mukana.

Vepeen tai koirafrisbeeseen ei todellakaan jäänyt aikaa tälle vuodelle ja ihan hyvä niin :D.

Loppuvuoden vei tosiaan Riehan toinen pentue, johon syntyi 3 urosta ja 4 narttua. Aivan mahtavan makean oloisia tyyppejä, innolla seurailen mitä niistä tulee. Pentue oli vähän niin kuin suunniteltu minua varten, mutta aina ei suunnitelmat mene ihan putkeen ja en pentua tästä ottanut. Harmitti, mutta loppuvuodesta totesin, että oli ihan täysin oikea ratkaisu. Ehkä sitten näiden pentujen jälkeläisistä tulee joku täyttämään kelpien paikkaa tulevaisuudessa.'

Rieha on todellakin antanut tänä vuonna itsestään niin paljon! On se vaan aivan aivan mahtava koira, todellinen monitoimieläin ja päivien ilostuttaja.

Vuoden aikana on tapahtunut siis paljon, muuallakin kuin harrasterintamalla. Onneksi koko porukka on saanut olla kohtuullisen terveenä ja hyvinvoivana. Pystykorvaisten lauma on vaan niin omanlaisensa. Jokaisella on siinä oma paikkansa, vaikka se vähän erikoinen välillä olisikin. Supertyypit!