Kisaviikko jatkui eilen Toivakassa viestikokeessa. Tässä kokeessa ratkottiin Keski-Suomen piirinmestaruus ja australiankelpieiden rotumestaruus, joten jännitystä oli tiedossa useallakin rintamalla.
Rieha oli ainoa kelpie kisassa, mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että muut ei ole uskaltaneet paikalle ;). Tosissaan puhuttaessa, kelpieitä ei itse asiassa viestillä kisaa tällä hetkellä muita kuin Rieha. Kahdella muulla kelpiellä on koekäyntejä viimeisen 10 vuoden ajalta, mutta niistäkin viimeisin on vuodelta 2011, eikä kellään muulla ole 1-tulosta voittajaluokasta. Tämä on vähän hassua, itse kun olen viestiin niin tykästynyt ja minusta se sopisi ketterille ja nopeille kelpieille tosi hyvin. Ruotissa viestillä kisaavia kelpejä löytyykin vähän enemmän.
Viestikokeissa ilmapiiri on muuten ihan huippukiva, suosittelen lajia siis lämpimästi. Toivotaan, että jatkossa rotumestaruuksista kisaa siis joku muukin parivaljakko. Riehan lapsissa on ainakin potentiaalisia kavereita :).
Mutta sitten koekertomukseen. Päivä alkoi tottelevaisuudella. Oltiin tokan parin ensimmäinen suorittava koira ja heti kentälle tultaessa huomasin, että Riehalla riitti virtaa vaikka muille jakaa. Koko tottis olikin hieman veitsen terällä oloa, Rieha oli kuin viritetty raketti. Mutta ainakin vauhtia riitti.
Seuraamisessa isoin moka tuli ampumisessa. Rieha ei reagoinut laukauksiin, mutta huonosti laukeavan aseen klikkailu sai sen kääntymään ja katsomaan, että mikä siisti juttu siellä on. Tämähän kävi myös viimeksi, eli ilmeisesti pitäisi treenata laukeamattoman aseen ääntä... No, siihen tarvittiin lisäkäsky. Muuten meno oli perushyvää, mutta pikkaisen levotonta. Arvosanaksi taisi tulla hyvä.
Jäävät ja luoksetulot sen sijaan olivat aika täydellisiä. Tuomari kehui jääviä erinomaisiksi ja niinhän ne Riehalla onkin. Luoksetuloissa oli vauhtia hurjana ja toisessa taisi vähän törmätä. Näistä kaikista kuitenkin arvosanana erinomainen.
Tasamaanoudossa isoin miinus oli oma heitto. Kaksikiloinen kapula ei lentänyt juuri mihinkään, suorastaan hävetti kun se lipesi kädestä. Rieha teki sen sijaan hienoa työtä, laukalla sinne ja takaisin, ei paljon pieni koko hidastanut. Hyppynoudossa menohypyssä hipaisi estettä hieman ja takaisin tullessa isommin, este ihan heilui. Tässäkin oma heitto oli surkea ja kapula tippui aika lähelle estettä, mikä varmaan aiheutti isomman ongelman takaisin hypyssä. Estenouto sen sijaan oli hieno, nopea ja varma, siitä erinomainen. Tosin tämän heitto piti uusia, kun eka meni niin vinoon. Kyllä hävetti oma räpyläkätisyys...
Eteenmenoa ollaan ilmeisesti treenattu liian pitkillä matkoilla, kun Rieha ei pysähtynyt ekalla käskyllä, vaan jatkoi matkaa täysiä vielä 10m, ennen kuin meni tokalla käskyllä maahan... Tästä erittäin hyvä... Paikkamakuussa ei ollut ongelmaa, erinomainen.
Tottiksesta pisteitä yhteensä 91. Tuomari kehui Riehan nopeutta ja sanoi, että kun pienet epätarkkuudet saisi hallintaan, niin suoritus olisi täydellinen. Rieha oli kyllä aika tuhmalla päällä, suorastaa pursuili, että ei ihme jos näytti välillä aika villiltä :D. Taisipa siellä tulla yksi komennushaukahduskin jossain välissä... Mutta hienot pisteet ja suoritus kuitenkin, tuo asenne vaan sopii pk-tottikseen ja tekee menosta näyttävää.
.JPG)
Tottiksesta siirryttiin esineruutuun, joka oli aika haastavassa paikassa, tosi jyrkässä rinteessä. Rieha nosti kaksi esinettä kahdella pistolla, mutta kolmannen kanssa meinasi usko loppua. Aika ei sitten siihen enää riittänyt, joten pisteitä 21.
.JPG)
Viimeisenä oli vuorossa viestiosuus. Lauraa jännitti tässä vaiheessa paljon, mutta täytyy heti sanoa, että ekakertalainen apuohjaaja suoriutui tehtävästään erinomaisesti! Kiitos Lauralle vielä tuhannesti, on aika urheaa lähteä ekaan viestikokeeseen 3-luokkaan ja vielä mestaruuksiin, varsinkin kun takana oli vaan neljä treeniä. Hyvin vedetty!
Tottakai itseäkin jännitti, miten Rieha Lauralle juoksee oikeassa kisassa, mutta turhaan. Rieha juoksi kaikki matkat ongelmitta. Pientä miinusta tuli ääntämisestä, mikä tuli esiin ekoilla matkoilla ja erityisesti a-pisteellä. Pikkaisen oli turhan paljon virtaa tässäkin kohden, mutta onneksi pitkän matkan juokseminen sai kelpien vähän rauhoittumaan. Odottelut se oli omaan tapaansa hiljaa ja loppumatkat jo malttoi myös juosta rauhassa.
Mutta siis, kaikki koirat juoksivat ja kaikki saivat ykköstuloksen, aika huikeaa. Me saatiin loppupeleissä viestiosuudelta 161p.
Yhteensä saatiin kasaaan 273p., 1-tulos, VK3, kelpieiden rotumestaruus ja piirinmestaruushopea.
Aika hieno fiilis, meidän toka voittajan koe ja toinen ykkönen. Uskomatonta ajatella, että käyttövalion arvo on enää yhden ykkösen päässä. Rieha on kuitenkin minun ensimmäinen palveluskoirani, eli ihan noviiseja ollaan. Mutta on se vaan niin hieno koira, jonka kanssa on niin helppoa opetella! Pienisuuri kelpie, parhautta maailmassa!
.JPG)
4 kommenttia:
Vautsi vau, oikein paljon onnea mahtavista saavutuksista :)
Huh miten jännää on kyllä ohjata toisen koiraa :)! Onneks Rieha on niiiiiin taitava <33
Saanko kysyä, miksi et kilpaile enää Tuikeen tai Viiman kanssa tokossa? Etkö tähtää niiden kanssa tokovalionarvoon kuten kelpielläsi?
Minusta on välillä harmittavaa että kun otetaan joku vähän tykimpi rotu harrastuksiin, sen aiemman koiran kanssa harrastukset ja tavoitteet jäävät... :( tätä näkee paljon... Yleensä syy on toki siinä, että sen "tykin" kanssa on ollut helpompi kisata kun on ehkä motivoituneempi, mutta kertoo sekin omistajan osaamisesta jos saa siitä japaninpystykorvasta tai vaikka kiinanpalatsikoirasta tokovalio. ;D
No joo, mietin vähän niinkuin ääneen :D hienoja koiria joka tapauksessa, ja kiva että olet tehnyt porokoiran ja japanilaisen kanssa tokoa!
Heippa tuntematon kyselijä ;). Saa toki kysyä. Itsellä oli samanlaisia ajatuksia, varsinkin nuorempana, mutta tässä vuosien saatossa ne on muuttuneet vähän vähemmän jyrkiksi.
Minä kisaan, koska nautin siitä, että koira nauttii. Tuiken ja Viiman kanssa se ei esim. tokossa ollut koskaan itsestäänselvää, vaan hyvinkin kovan työn takana. Ja treenaamisen puutteesta ei ollut enää siinä vaiheessa kyse, me kyllä treenattiin paljon. Siitä tuli myös itselle kovin kurjia paineita, eikä kisaaminen enää ollut hauskaa oikein missään muodossa. Voi tosiaan sanoa, että koettiin kaikki ylä- ja alamäet, mitä kuvitella saattaa.
Olen hirvittävän ylpeä jokaisesta tuloksesta, jonka olen koirieni kanssa saanut aikaiseksi. Mikään niistä ei ole tullut ilmaiseksi, sen varmaan näkee jo treenimääristäkin. Pystykorvat on opettaneet minulle niin paljon koirien koulutuksesta. Jos minulla olisi pelkkä Rieha, koiratietämykseni olisi paljon suppeampaa. Nykyisin kuitenkin nautin Riehan kanssa kisaamisesta täysin sydämin, koska sekin nauttii. Sen elämässä ei ole mitään parempaa kuin tekeminen. Sen kanssa on toki omat ongelmansa esim. hurjan vauhdin kanssa, mutta ikinä ei tarvitse miettiä huvittaako sitä. On ihanaa, kun voi vaan keskittyä hiomaan liikkeitä ja erityisesti sitä omaa tekemistä
Nykyisin uskon, että sekä Tuike, että Viima nauttivat "eläkepäivistä" ja siitä, että ne saavat välillä tehdä jotain, ilman paineita kisaamisesta. Meillä on ihan hirveän hauskaa kun temputetaan ja tehdään juttuja. Ja kuten varmaan olet huomannut, sekä Tuike, että Viima ovat kisanneet myös muissa lajeissa, kumpikin esim. tänä vuonna rallytokossa. Silloin mennään, kun siltä tuntuu.
Mutta siis Tuike 10v. ja Viima 8v. ovat pääasiassa eläkkeellä kisoista. Ilman tekemistä ne eivät jää ja ovat edelleen ihan yhtä rakkaita. Rieha sen sijaan toivottavasti kisaa minun kanssani vielä monta monituista vuotta. Ja silti, vaikka senkään kanssa ei enää voisi kisata, niin se säilyisi yhtä rakkaana. Kisat ja kokeet ovat kuitenkin vaan se pinta koiraharrastamisessa, se mitä muiden on helppo nähdä. Muu elämä on se mitä eletään 98% ajasta.
Lähetä kommentti